Kun ette ole enää pariskunta vaan pelkästään äiti ja isä

Vierailija kirjoitti:

Eikö se ole aika normaalia? Ainakin omatkin vanhempani lopulta olivat vain isä ja äiti, ei heillä enää ollut mitään parisuhde-elämää. Se loppui aikalailla mun syntymän jälkeen, kun olin lapsista viimeinen. Kuitenkaan eivät riidelleet niin ei heillä ollut syytä erotakaan. 

Enkä usko kummankaan mitään sivusuhdettakaan pitävän, sillä molemmat olivat kaiken vapaa-ajan kotona aina.

Miksi tämän pitäisi olla OK? Tavoitteletko tätä idylliä itse?

Itse koen, että puolison kanssa pitäisi pystyä tekemään asioista yhdessä ja löytyä yhteisiä mielenkiinnon kohteita. Aikoinaan katsottiin leffoja sekä sarjoja yhdessä. Nykyään maku aivan erilainen.

-AP

Toinen tienaa hieman päälle kaksi kertaa niin paljon kuin toinen. Kodista on paljon velkaa ja yhteisiä muitakin velkoja on vielä maksettavaksi melkein 10v.

Vierailija kirjoitti:

vieläkö panette?

Harvemmin. Viimeksi kai marraskuussa. -AP

Vierailija kirjoitti:

Paljonko miehellä on hiusraja paennut?

Ei yhtään, ei edes harmaata. Suvussa pysyy tukka päässä niin miehillä kuin naisilla. -AP

Jos ei tee työtä parisuhteen eteen eikä ole normaalille kuuluvaa tahtotilaa niin elämä voi lipua ohi kuin Salvador Dalin maalaus. Ja se on silloin täysin omaa syytä. 

Oon huomannut, että parit, jotka pariutuvat ulkonäön ja statuksen takia ajautuvat tuollaisiin suhteisiin. Se ulkonäkö kantaa vain tiettyyn pisteeseen.

Siksi itse keskityn etsimään henkilön, joka on samalla aaltopituudella kanssani ja että meillä on samanlaiset kommunikaatiotaidot, arvot, moraalit ja osittain samoja kiinnostuksen kohteita.

Vierailija kirjoitti:

Me olemme isä ja äiti. Parisuhdetta takana 12 vuotta ja lapset ovat vielä päiväkoti-ikäisiä. Kuulostaa tutulta. Keskustelu liittyy hyvin paljon lapsiin ja ajatukset tuntuvat pyörivän lasten ympärillä. Iltaisin ei ole juurikaan läheisyyttä, molemmat tekevät omia juttuja ja nimenomaan linnoittautuvat omiin maailmoihin. Kun kuitenkin päätämme tehdä jotain yhdessä ja otamme yhteistä aikaa, se on mahtavaa. Silloin muistaa että me olemme myös pariskunta, vaikka paljon lapsista puhumme silloinkin. :D Olen hyvin onnellinen tästä tilanteesta.

Hienoa, että otatte ja haluatte ottaa yhteistä omaa aikaa! Meillä ei oteta enää yhteistä aikaa. Puoliso menee kavereiden ja työkavereiden kanssa menojaan sillon tällöin. Minulla jäljellä yksi kaveri, jonka kanssa ei välillä vaihdeta sanaa edes puhelimella puoleen vuoteen. Nyt vähän ruvettu käymään lenkillä. -AP

Vierailija kirjoitti: Oon huomannut, että parit, jotka pariutuvat ulkonäön ja statuksen takia ajautuvat tuollaisiin suhteisiin. Se ulkonäkö kantaa vain tiettyyn pisteeseen. Siksi itse keskityn etsimään henkilön, joka on samalla aaltopituudella kanssani ja että meillä on samanlaiset kommunikaatiotaidot, arvot, moraalit ja osittain samoja kiinnostuksen kohteita.

Niinpä. Läheisriippuvaisten ja epävakaiden ei tulisi koskaan perhettä perustaa ennenkuin nuo ominaisuudet on terapioitu pois heistä.

Vierailija kirjoitti:

Äiti ja isä eivät siis ole pariskunta? 

Äiti ja isä ovat vanhempia lapsilleen. Pariskunnassa ollaan pari toiselle aikuiselle. -AP

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti: Oon huomannut, että parit, jotka pariutuvat ulkonäön ja statuksen takia ajautuvat tuollaisiin suhteisiin. Se ulkonäkö kantaa vain tiettyyn pisteeseen. Siksi itse keskityn etsimään henkilön, joka on samalla aaltopituudella kanssani ja että meillä on samanlaiset kommunikaatiotaidot, arvot, moraalit ja osittain samoja kiinnostuksen kohteita.

Niinpä. Läheisriippuvaisten ja epävakaiden ei tulisi koskaan perhettä perustaa ennenkuin nuo ominaisuudet on terapioitu pois heistä.

Ei kyllä hirveästi tekemistä läheisriippuvuuden tai epävakaan persoonallisuushäiriön kanssa.

Varsinkin nuorena pariudutaan aika herkästi sen takia, kun toinen näyttää kivalta ja on ihan mukava. Ei ajatella lainkaan pitkälle, ettei välttämättä arvomaailmat ja mielenkiinnonkohteet olekkaan samat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Äiti ja isä eivät siis ole pariskunta? 

Äiti ja isä ovat vanhempia lapsilleen. Pariskunnassa ollaan pari toiselle aikuiselle. -AP

Mutta nämä eivät ole täysin toisistaan irrallisia asioita. Ei pidä olla ehdoton ja mustavalkoinen.

Aika vanhoja yli 40-vuotiaat ala-asteikäisiksi...

Me oltiin melkein 20 vuotta vain äiti ja isä. Parisuhteelle ei ollut aikaa eikä mahdollisuuksia. Nyt on, kun lapset ovat aikuisia. Oikein hienosti menee nykyisin.

No mitä helvettiä oikein kuvittelette elämän pitkässä juoksussa olevan? Voi tsiisus. Ei ihme, että on paljon eroja ja pahoinvoivia lapsia, kun normaali arki ei enää kelpaa.

Heppoisista eroista on tulossa oikea kansantauti

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kummatkin suunnilleen samoissa painoissa, puoliso ehkä vähän hoikistunut. Tosin eipä tällä hyvässä parisuhteessa olisi merkitystä. -AP

Määrittele hyvä parisuhde ja se mitä itse teet sen eteen.

Olette toisenne parhaat ystävät, jaatte paljon samoja arvoja sekä toiveita niin arjessa, kuin juhlassa. Molemminpuoleinen kunnioitus. Teette yhdessä töitä sen eteen mitä itse itsellenne ja toiselle haluatte. Ja tietenkin pitää löytyä flirttiä ja seksuaalista vetovoimaa henkisesti ja fyysisesti.

Yllä kuvaamani asiat ovat pahasti epätasapainossa. Se että tehdään ruoka, pestään pyykit, siivotaan puoliksi, tehdään perheen metatyöt yhdessä ei ole nyt tässä pulma.

 -AP

Nyt alkaa Aplta tulla järkeviä ajatuksia. 

Vierailija kirjoitti:

No mitä helvettiä oikein kuvittelette elämän pitkässä juoksussa olevan? Voi tsiisus. Ei ihme, että on paljon eroja ja pahoinvoivia lapsia, kun normaali arki ei enää kelpaa.

Mitä normaali arki mielestäsi on? -AP

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Äiti ja isä eivät siis ole pariskunta? 

Äiti ja isä ovat vanhempia lapsilleen. Pariskunnassa ollaan pari toiselle aikuiselle. -AP

Mutta nämä eivät ole täysin toisistaan irrallisia asioita. Ei pidä olla ehdoton ja mustavalkoinen.

Eivät olekaan. Kun saimme halutun perheen isoista vaikeuksista huolimatta, on se meidät yhteen saattanut kadonnut jonnekin taka-alle. Kun saa jotain, joutuuko jostain luopumaan? -AP

Tuollaista se enemmän tai vähemmän on pikkulapsivaiheessa. Meidän lapset jo teinejä ja meidän yhteiselomme puolison kanssa on sopuisaa ja melko etäisää. Fyysinen läheisyys vähäistä. Mitään parisuhdekriisiä ei silti ole, ei erohaaveita tai kolmansia osapuolia.