Kun ette ole enää pariskunta vaan pelkästään äiti ja isä

Linnoittaitukaa yhteiselle iltapalalle, seuratkaa jotain sarjaa yhdessä, menkää elokuviin, kävelylenkillä kevätaurinkoon tms.

Vierailija kirjoitti:

Me olemme isä ja äiti. Parisuhdetta takana 12 vuotta ja lapset ovat vielä päiväkoti-ikäisiä. Kuulostaa tutulta. Keskustelu liittyy hyvin paljon lapsiin ja ajatukset tuntuvat pyörivän lasten ympärillä. Iltaisin ei ole juurikaan läheisyyttä, molemmat tekevät omia juttuja ja nimenomaan linnoittautuvat omiin maailmoihin. Kun kuitenkin päätämme tehdä jotain yhdessä ja otamme yhteistä aikaa, se on mahtavaa. Silloin muistaa että me olemme myös pariskunta, vaikka paljon lapsista puhumme silloinkin. :D Olen hyvin onnellinen tästä tilanteesta.

Vähän sama, arki menee helposti just tuohon, vaikka lapsista nuorempikin menee jo kouluun. Pitkä parisuhde takana. Illalla kun saa lapset unille, sitä kaipaa vaan omaa rauhaa. Mutta on tässä lasten kasvaessa tullut pikkuhiljaa enemmän ja enemmän mahdollisuuksia olla myös se pariskunta. Vaikka no, kyllähän me paljon lapsistamme puhutaan, ja miksikäs ei puhuttaisi kun he on meille niin rakkaita. On meillä silti edelleen esim seksielämää ja läheisyyttäkin siinä arjen keskellä. Tää nyt on tätä ruuhkavuosielämää vaan. 

Vierailija kirjoitti:

Ei kannata hankkia lapsia niin ei käy noin 👍

Voi käydä vaikkei hankkisikaan lapsia. Tai no, ei tule äidiksi ja isäksi, mutta voi tulla muuten vaan pelkiksi kämppiksiksi. 

Vierailija kirjoitti:

Ei kannata hankkia lapsia niin ei käy noin 👍

Lapsettomuus ei ole mikään tae parisuhteen kestolle. Tuttavapiirissä lapsettomat ovat eronneet ja uudessa kestäneessä parisuhteessa on myös lapsia. 

Niin no jos parittelut on suoritettu niin miksi pitää hinkata sukuelimiä lisää? Ette te peruskoulunkaan perään itke, kun se loppuu. Miksi itkette sen hinkuttamisen? Homma hoidettu ja elämä jatkuu

Ollaan jopa ihan virallisesti kavereita. Yksi lapsi on ja hänen sekä talouden vuoksi asutaan yhdessä. Joku joka on tehnyt hyvät asuntokaupat voivat muuttaa erilleen, mutta esim. Me maksele me asuntolainaa arvottomasta talosta. Tontilla toki jokin arvo, mutta laina pitää saada maksettua ennen myyntiä. 

Vierailija kirjoitti:

Ero ei yleensä ole taloudellinen katastrofi. Elintasoa joutuu hieman laskemaan eli mukavuuksista luopumaan, mutta se on ihan eri asia. Henkinen hyvinvointi voi silti parantua jos suhde on enemmän kuormittava ja ahdistava kuin iloa tuottava ja voimia antava.

Monesti se koettu kuormitus ja ahdistus on yksin sitä kokevan omaa syytä. Se vain projisoidaan suhteen syyksi. Kas kun syyttävä sormi pitää saada käännetyksi itsestä poispäin.

Suurin virhe, jonka pariskunta tekee, on asettaa lapset väliin.

Ensin parisuhde ja sitten lapset.

Lapset ovat lainaa vaan ja aika monikin on suhteessa vakavissaan elämänsä loppuun saakka.

Mikään parisuhde ei kestä jos sinne päästää kolmansia osapuolia.

Vierailija kirjoitti:

Suurin virhe, jonka pariskunta tekee, on asettaa lapset väliin.

Ensin parisuhde ja sitten lapset.

Lapset ovat lainaa vaan ja aika monikin on suhteessa vakavissaan elämänsä loppuun saakka.

Mikään parisuhde ei kestä jos sinne päästää kolmansia osapuolia.

Niinpä. Se on päätös jos päästää kolmansia osapuolia. Ei ole suhteen vika vaan oma harkittu ja tietoinen päätös.

Kummatkin suunnilleen samoissa painoissa, puoliso ehkä vähän hoikistunut. Tosin eipä tällä hyvässä parisuhteessa olisi merkitystä. -AP

Mitä pahaa tossa on. Te olette nyt isä ja äiti. Älkää nyt vaan erotko. Rakastatko edes lapsiasi?

Vierailija kirjoitti:

Kummatkin suunnilleen samoissa painoissa, puoliso ehkä vähän hoikistunut. Tosin eipä tällä hyvässä parisuhteessa olisi merkitystä. -AP

Määrittele hyvä parisuhde ja se mitä itse teet sen eteen.

Vierailija kirjoitti:

Täällä ihan sama juttu. Molemmat ollaan 40 kieppeillä ja kolme alakouluikäistä lasta. Ei meillä mitään parisuhdetta enää ole, ei ole ollut vuosiin. Pienessä rivarinpätkässä asutaan, oltais kuulemma asuttu omakotitalossa pitkään, jos minä olisin erilainen. Näin mies totesi. Mies ei ole tukenut minua vaikeina aikoina, syyllistänyt muiden elämän pilaamisesta. Täällä se kuitenkin vielä roikkuu, kiva tulla töistä valmiiseen ruokapöytään. 

Onpa ollut törkeää, jos noin on sanonut suoraan päin naamaa. Miksi olette vielä yhdessä, jos kommunikaatio on tuota luokkaa? -AP

No, juu... Yksi tämän ongelman aiheuttajista on se, ettei meillä ole juuri ketään, joka ottaisi lapsia silloin tällöin vaikka hoitoon, että pääsisimme ihan kahdestaan jonnekin... Ollaan vaan kaikki aina kotona tai sitten käydään erikseen jossain. Raskasta. 

Meillä säilyi parisuhde 4 lapsenkin kanssa vaikkei yhteistä aikaa ollut kuin taloraksat joissa lapset eivät olleet paikalla.

Suhteemme ei perustu hullaantumiselle, alkuhuumalle tms vaan syvään ystävyyteen, kumppanuuteen ja rakkauteen.Vaikeimpinakin aikoina rakastelimme vähintään kerran viikossa. 

Nyt olemme olleet kaksin jo 4v ja suhde on entistä parempi:)

Vierailija kirjoitti:

Niin no jos parittelut on suoritettu niin miksi pitää hinkata sukuelimiä lisää? Ette te peruskoulunkaan perään itke, kun se loppuu. Miksi itkette sen hinkuttamisen? Homma hoidettu ja elämä jatkuu

Näin voi kirjoittaa vain ihminen joka ei ole koskaan kokenut rakkautta, fyysistä läheisyyttä (seksiä ja ei seksuaalista)  ja intohimoa! Surullista...

10+ vuotta ja lapset on muuttaneet kotoa. Mitä teillä silloin on?

Vierailija kirjoitti:

10+ vuotta ja lapset on muuttaneet kotoa. Mitä teillä silloin on?

Tasapainoista rakkautta. Sensuroimattomasti.

Vierailija kirjoitti:

No, juu... Yksi tämän ongelman aiheuttajista on se, ettei meillä ole juuri ketään, joka ottaisi lapsia silloin tällöin vaikka hoitoon, että pääsisimme ihan kahdestaan jonnekin... Ollaan vaan kaikki aina kotona tai sitten käydään erikseen jossain. Raskasta. 

 

Voisitteko palkata lapsen vahdin, jotta pääsisitte edes joskus jonnekin yhdessä? Se voisi olla myös lapsille välillä mukavaa. 

Meillä meinaa lipsua samaan tilanteeseen ja se on ihan olosuhteiden pakosta. Molemmilla työ vie aikaa paljon arjesta ja siihen päälle iltaisin kaikki lasten läksyt, vaatteet, ruoanlaitto, juttelut päivän kulusta. Ei ihmekään ettei jää aikaa tai jaksa enää sen päälle.

Tässä tilanteessa parisuhde vaatii suunnittelua ja töitä, varataan aikaan (esim. viikonloppu) jolloin ollaan yksi päivä vaan kotona ja kouluikäiset lapset kyllä ymmärtää jos isä ja äiti haluaa jutella kahdestaan ja vaikka vähän halia. Me mennään välillä ihan autotalliin juttelemaan rauhassa ja keitetään kahvit mukaan termariin. Lapset leikkii omiaan ja tietää että siellä ollaan jos tulee asiaa. Sekin tuo läheisyyttä lisää, kun ehtii edes sen 20 min jutella puolison kanssa kuulumiset kunnolla. Siitä on sitten helpompi innostua muustakin läheisyydestä kun on jutteluyhteys eikä toinen ole ihan vieras tyyppi.