Olin tänään ekaa kertaa vauvakerhossa ja johan oli vanhoja äitejä!

voi olla helposti muutakin yhteistä, eikä silloin ikä merkitse.

JOs taas yhteistä on vaan se, että molemmat on lisääntyneet, ei juttua ehkä riitä, jos ei halua vaan lapsista puhua.



Itse olen 25-vuotias 1,5vuotiaan lapsen koulutettu kotiäiti-yrittäjä pk-seudulta, ja kyllä ne samassa puistossa käyvät mammat näyttävät olevan melkoisesti eri maata kuin minä. Isoin osa näyttää nelikymppisiltä nuorimmaisesna kanssa puistossa olevilta useamman vuoden kotiäitiuran tehneiltä, eikä minulla ole heidän kanssaan ollut kyllä mitään puhuttavaa, en kyllä ole heitä mitenkään erityisemmin yrittänyt lähestyäkään, kun ohi kuulemani jutut kuulostavat hyvin tylsiltä. Eivät hekään yritä kauheasti minuuun ottaa kontaktia, mutta ei se minua mitenkään häiritse, lapseni sinne puistoon on mennyt leikkimään, en minä juoruamaan.



" Omat" itseni ikäiset kaverini opiskelevat vielä tai aloittelevat tyelämässä, joten kukaan heistä ei ole vielä tulossa äidiksi. Tällä hetkellä minulla on kolme " mammakaveria" , jouhin olen tutustunut eri yhteyksissä lapseni syntymän jälkeen. Yksi heistä on yli 30-vuotias uusi naapurini ja kaksi muuta 30-vuotiasta naista, joiden kanssa vaan ensin sattumalta törmättiin joka paikassa, ja kun juttu luisti, alettiin tapaamaan tarkoituksellakin.



Nämä ihmiset ovat siis vaan jotenkin samalla aaltopituudella, eikä tunnu että ovat minua 5-7-vuotta vanhempia. Jo parikymppisenä minulla oli muutama 10 vuotta vanhempi ystävä.



Eli mitä yritän sanoa, on että ei niinkään se ikä ole mikä merkkaa, vaan tietty samanhenkisyys, minkä kyllä mielestäni pystyy huomaamaan toisen ihmisen ulkonäöstä ja olemuksesta. Kyllä se samankaltaiset vaan vetävät toisiaan puoleensa kuin mangneetit ;)

Ja siis toki kaikki minun ystäväni eivät ole toistensa klooneja vaan hyvinkin erilaisia, mutta ovat kanssani kuitenkin joillain samoilla taajuuksilla :)

Kyllä tälläkin palstalla on haukuttu teinimammat jo moneen kertaan.



Mutta jos nyt menen takaisin ap:n aloitukseen, niin kyllä itsekin kaipasin hieman omanikäistäni seuraa, silloin kun esikoinen oli nuorempi. En ole vauvakerhoissa käynyt, mutta muuten olen ollut akstiivinen käymään kaikissa lasten tapahtumissa jne. Ja ihmetytti kyllä, että muut äidit olivat järjestään 30-40. Ikäero ei sinänsä haitannut, mutta oman ikäisissä äideissä olis ollut valmiiksi tuttuja, joiden kanssa olis ollut mukava nähdä välillä muutenkin, kuin kyläilemällä.

Eli meilläpäin on kyllä pienten lasten vanhempia ja ikähaarukka noin 16-50, mutta jostain syystä vanhemmat äidit käyttävät lapsiaan enemmän kaikissa jutuissa.

lapsiaan ahkerammin kerhoissa jne. johtuu varmaankin siitä että he ovat niin _väsyneitä_ eivätkä _jaksa_ olla yhtä aktiivisia kuin ne (poissaolollaan loistavat) nuoret äidit...

Olen kyllä selvinnyt tästä järkytyksestä (kiitos kysymästä), mutta vähän harmittaa, kun siellä ei ole samanikäisiä/henkisiä tyyppejä. En ole ikärasisti, vaan jäi sellainen kuva, etä muut äidit puhuivat työelämästä ja minä " pienenä" opiskelijana en tajunnut kuvioista mitään. Ja ei millään pahalla, mutta olin ainoa, joka meikannut ja itseään laittanut (jee, pääsi ihmisten ilmoile) joten musta tuntui heti, etä väärä paikka.. Jos joku nyt tajuu, eikä vedä hernettä nenään..



Ja joku kysyi, etä mistä tiesin heidän ikänsä? No, meillä tehtiin esittelykieros, nimi, lapsen nimi, asuinpaikka, ammatti ja ikä. Ihan kiva tapa tutustua. Mutta koska asun uudella paikkakunnalla, niin menen sinne uudestaan kyllä.

luulin minäkin olleeni vanha äiti (28v.) kun sain esikoiseni ja yllätys, yllätys en ollutkaan vanhimpia, vaan nuorimpia vauvaryhmässä!! Mutta en järkyttynyt, vaan yllättynyt.

Ystäväni sai ensimmäisenä 21v. siis ja minä toisen lapseni samaan aikaan 29v. ja juttu on meillä luistanut aina. Tosin huomaan että hän jaksaa todella hyvin lapsen kanssa, vaikka kai minäkin jaksoin erilailla yhden lapsen kanssa..

Monilla nuoremmilla äideillä (jos niitä edes on) on kiire töihin heti ä-loman jälkeen, tunnen olevani todellinen harvinaisuus kun olen vakituisessa työsuhteessa ja sellaisessa taloudellisessa asemassa että voin olla lapseni/lapsieni kanssa kotona.



Itse kyllä samaistun paljon enemmän noihin muihin äiteihin, vaikka vanhempia ovatkin, kuin omiin ikätovereihini jotka kaikki ovat lapsettomia.



En ainakaan huomaa ikäeroa mistään, mitä nyt heillä on asuntolainaa maksettuna enemmän:)

Nuorissa lapsettomissa taas ärsyttää se tolkuton itsekeskeisyys (mikä kyllä tietysti kuuluu asiaan siinä elämänvaiheessa...)

Olin 26v. kun esikoinen syntyi ja näytin useampia vuosia nuoremmalta. Monissa paikoissa olin nuorin äiti. Hieman siitä ensin yllätyin, mutta ajattelin, että ei ikä ole este. Minulla oli muutenkin ystäviä, jotka olivat 10-15v. vanhempia.



Mutta äitipiireissä se oli este. Ainoa yhdistävä tekijä kun oli lapsi ja äitiys. Vanhempien äitien puheenaiheet olivat erilaisia. Suosittua näytti olevan omien miesten haukkuminen, liikakilot, limetyksen kesto, lastenvaatekotikutsut yms. asiat, joihin minulla ei ollut mitään sanottavaa.



Löysin nuorekkaampaa seuraa äititouhujen ulkopuolelta. Nuoremmilla äideillä on varmasti vähemmän intressiä lähteä tapaamispaikkoihin ja tietysti paikkakuntakin vaikuttaa, miten ihmiset minnekin kerääntyvät. Tutustuin myöhemmin myös yli 15v. vanhempaan äitiin, jonka kanssa synkkaa hyvin. Eli ei se ikäkään aina kaikkea kerro.

Riippuu vähän siitä, että millaisella asuinalueella satutaan asumaan jne. Ainakin meillä kaupungin keskustassa olevassa perhekerhossa käy ehkä nuorempaa porukkaa, sillä keskustan läheisyydessä. Johtuen siitä, että lähistöllä on vuokrataloja, opiskelija-asuntoja jne. Me taas asutaan alueella, jossa on pelkästään omistusasuntoja, joten osa porukasta on vanhempaakin.



Ainakin täällä pohjoisessa ihmiset juttelee toistensa kanssa iästä riippumatta. Itse en ainakaan osaa sanoa yhtään, että minkä ikäisiä ihmiset ovat.

Luulin toista odottaessani että jee, enää en varmaan ole se nuorin jos tapaan vain kuopuksen ikätovereiden vanhempia esim vauvamuskarissa. Ja mitä vielä, kuten mmutkin huomas on alle 30 v aina nuorin ;)



Noh, siihen on ooneks tottunut. Viimeks tänään esikoisen jumpassa (jonne mies useimmiten vie) havahduin, että moni äiti on ainakin 40 v ellei vanhempi. Hämmentävää... ja lultavasti heistäkin, kun tuntui että vinoon katsoivat. Olen siihen jo tottunut ja hymyilen vaan, eivät kauaa kehtaa tuijottaa. se siinä on vaan paha, että saa itse aina olla aloittamassa juttua, mulle harvoin tulla ensiksi pölisemään.



On nuoria, normi-ikäisiä ja vanhoja äitejä. Kuulun aina ekaan ryhmään!

jos siellä pitää kertoa ammatti ja ikä ja asuinpaikka...



Minä olen ravannut neljä vuotta kaikenlaisissa puistoissa, piireissä ja kerhoissa, eikä täällä koskaan ole tarvinnut kertoa kuin nimi ja lapsen nimi ja lapsen ikä.



Minulla on stressaava työ, johon kaksi lasta ovat tuoneet ihanan hengähdystauon, enkä toden totta ole kiinnostunut kertomaan siitä tai oikeastaan itsestänikään yhtään mitään missään. Lapsia rientoihin vie, koska he niissä viihtyvät, mutta itselleni nämä vuodet ovat kauan kaivattua lomaa!

Itse kuljin ensimmäisen lapsen saaneiden ryhmässä ja oli ainut alle 30v. Keski-ikä taisi olla 35v. Nämä vanhemmat äidit olivat valtavan kriittisiä ja ehdottomia kaikkeen lapseesna liittyvässä ja olivat jo odotusaikana päättäneet mielipiteensä. Kellään ei kuulemma ollut väsymystä tai alakuloa lasten ollessa vauvoja ja ei heidän vauva vaan öisin valvottanut ja kyllä heidän vauvansa söi kaikkea eikä itkenyt koskaan.



Joka kerta oli verrattava kuka mitäkin osaa ja " jaa, eikö sinun vauvasi vielä konttaa puolivuotiaana." Muutaman kerran jaksoin käydä ja sitten alkoi niin potuttaa että vaihdoin ryhmää.



Itse olen sitä mieltä ettei korkea ikä tee äidistä yhtään sen parempaa, kenties rahalliset puitteet saattavat olla joskus paremmat.

Nuoremmat eivät edes puhuneet lastensa kehityksestä suu vaahdossa. Ehkä elämässä oli muutakin eikä äidin rooli.



Mitä vanhemmaksi tulee, sen vaikeampi on löytää naispuolisia ystäviä, jotka eivät yrittäisi kilpailla tai päteä jossain. Monilta häviää myös kuuntelutaito kokonaan lasten syntymän myötä, tulee katkeruutta yms.

Vierailija:

Itse olen sitä mieltä ettei korkea ikä tee äidistä yhtään sen parempaa, kenties rahalliset puitteet saattavat olla joskus paremmat.

lapsi -harrastuksiani. Siellä ovat enemmistönä ei ihan nuoret äidit/isät.

Mutta eipä tuo ole ollut ikinä mikään ongelma.

Olen saanut perhekerhojen ja puistojena kautta paljon uusia ihania ystäviä, eikä se ikä tunnun kenenkään kohdalla.

Itse asiassa olen aina yllättynyt, kun joku kertoo ikänsä; en meinaa uskoa että meillä voi olla ikäeroa 10 vuotta.

Mutta niinhän se taitaa olla että sam elämäntilanne yhdistää. :)



Hyvin se juttu luistaa kerhoissa, vaikka ikäeroa löytyy vuosiluvuissa joskus paljonkin.

Se onkin ihan totta, että ainakin meidän alueella lähes kaikki ensisynnyttäjät ovat olleet sen yli 30v.

Mutta itse asiassa jokainen heistä on sanonut, että olisivat tehneet (tai yrittäneet) lasta jo aikaisemmin, jos siihen olisi ollut mahdollisuus. Eivät he mistään itsekkäistä syistä ole olleet " lapsettomia" . Monella jo ihan niinkin yksinkertainen syy; ei vain ole löytynyt elämänkumppania aikaisemmin = siis sitä oikeaa. Enkä yhtään ihmettele. Nykyään kun miehet alkavat ilm. olemaan sitä kaliperiä, etteivät halua luopua vapaudestaan jne. Niin harvemmin enää kukaan alle kolmikymppinen mies vielä perhettä haluaa.



Ja iästämme osaa jokainen heittaa huumoria; minä olen se kerhon ainoa teiniäiti, ja muut mummottelevat itseään tms. ;)



t. alueemme teiniäiti - 26vee (tytär 2v)

sillä vaikka heitä on olemassa, heitä ei näy julkisilla paikoilla kotinurkilla. Ehkä he eivät viitsi ulkoilla lasten kanssa tai harrastaa jumppaa/muskaria/perhekerhoa? Tämä oli aikamoinen yleistys, mutta ehkä siinä on jotain perää?

ja ap täällä vielä. Miksi joku vieläkin ihmettelee sitä, miksi tiesin äitien iät? Meillä oli MLL:n työntekijä ja hän ehdotti tällaista esittelyä. Sitten ensimmäinen äiti alkoi kertoa itsestään enemmän ja sitten kaikki kertoivat samat. Onko siinä jotain outoa tai pahaa?????



Muuton vuoksi mulla ei ole täällä kavereita ja etsin kovasti äitikavereita. Tuntui vain, että monien niiden äitien puheenaiheet eivät koskeneet mun elämää lainkaan, enkä oikein voinut niihin osallistua, kun ei ole kokemusta tympeästi suhtautuvasta työnantajasta vaikka vauvatasolla sentään juttu luisti. Mutta en osaisi kuvitella heistä ketään meille kesällä grillaamaan ;)

Ap ei ymmärtääkseni aloittanut keskustelua hengessä " kummat ovat parempia" , mutta pitihän jonkun alkaa yleistämään..

on laajempi kaveripiiri jo ennestään ja kiinnostusta vähemmän etsiä seuraa mammapiireistä. Mahdollisuudet kotiäitiyteenkin saattavat olla huonommat.



Ulkoilevia nuoria äitejä täälläpäin näkyy paljon, monella näkyy olevan koiria, lenkkeilevät, rullaluistelevat, pyöräilevät.

mutta en oikein ymmärrä miksi se työ tai äidin ammatti on niin oleellinen asia VAUVAkerhossa? Kummallinen paikka keskustella työasioita, ei muuta. En minäkään sitten taas työpalaverissa ala kertaamaan kuopukseni allergioita tai ensisanoja - no en kyllä kerro niitä vauvakerhossakaan, mutta en tasan tarkkaan työpaikalla ainakaan...



38

ja ne nuoret äidit kyllä istuu tasan tarkkaan Itiksen Stockan kahvilassa tai pyörii muuten siellä Itiksessä. Puistoissa näkyy yleensä lapsiparkki-päivänä ja muskareissa ja muuten puistoissa kyllä äärimmäisen harvoin.