Ikäneito, vanhapiika, sinkku- miten muut parittomat imitätte itseänne esittäytyessänne uusille ihmisille?
Sinkku jotenkin inha sana, tulee mieleen "kertapano" ja "kinkku".
Miten te muut jotka ette ole onnistuneet löytämään parisuhdetta nimitätte itsejänne?
Miksi KIRJASTOISSA ei ole sinkkuiltoja, moni sinkku/ vanhapiika haluaisi löytää prinssinsä juuri kirjastosta (tai uimahallista jonne myös kaivataan sinkkuiltoja)
Missä haluaisitte järjestettävän sinkkuiltoja muut vahatpiiat?
N32, kaunis ikäneito jolla valtava tarve löytää ihana mies ja alkaa äidiksi
Kommentit (50)
Enpä muuten usein joudu esittelemään siviilisäätyäni. Johtuu varmaan siitä että se voidaan monesti päätellä kontekstista keskustelussa. Paljon useammin suomalaiset uteliaat keskustelutaidottomat kysyvät ammattia ja koulutusta. Jos joku nyt kysyisikin niin ei ongelmaa sanoa että naimaton/perheetön tms.
Vierailija kirjoitti:
Ei sitä tarvitse erikseen kertoa. Sen näkee päällepäin.
Niin näkee, rentona ja kauniina olemuksena. Parisuhteessa olevilla on aina parisuhdekriisi menossa jossain muodossa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei sitä tarvitse erikseen kertoa. Sen näkee päällepäin.
Niin näkee, rentona ja kauniina olemuksena. Parisuhteessa olevilla on aina parisuhdekriisi menossa jossain muodossa.
Ei ole mitään kriisiä. Kuvittelet vaan.
Imitän? Mietin ensin että onko tämä jokin anglismi taas? Niin kuin "imagesta".
Nimellä sitä yleensä mennään. Jos joku jostain parisuhdestatuksesta kyselisi, niin sitten vastaus olisi leski. Ja sitten alkaa se otan osaa -vaihe ja sit voikin jo lähteä kotiin.
Vierailija kirjoitti:
Entä sitten parilliset, miten pitäisi esittäytyä? Pitääkö erotella avo- ja aviosuhteet, muuten vaan seurustelut ja mainitaanko tapailutkin, vai ollaanko tapailuvaiheessa vielä vanhoja piikoja/poikia?
Riittää, kun kalistelee ja viuhuttaa sormuksia oikein näyttävästi muiden edessä.
Varuilta voin sanoa, että olen vaimo, jonka mies aviomieheni on. Harvoin tarvitsee sanoja.
Yksin asuvaksi jos jotenkin pitäisi asia tuoda esiin.
Eräs puolituttu näki minut pitkästä aikaa ja siinä kuulumisia vaihdeltiin.
Äkkiä tämä sitten möläytti; Et naimisiin oo mennyt?
Juu, en.
Tuli vaan mieleen, että kun seuraavaksi nähdään niin voinkin heti aluksi tokaista; Hyvää kuuluu, enkä vieläkään oo naimisissa.
Minulla on pusero, jossa lukee nimeni ja isoilla kirjaimilla VANHAPIIKA!!!!
Toisaalta, tuo nimi on turha ja se vanhapiikuus on ainut asia joka minut määrittelee.
Oli sitten ihan mikä tahansa asia kyseessä🥳🥳🥳🥳🥳
Eiku...
Älä puhu potaskaa.