Hyväksytkö tai ymmärrätkö kiusaamisen jos kiusattu on "outo"?

Ei ole oikein kiusata ketään. Voi muistan tästä lapsuuteni, kun eräs lapsi sanoi minulle " Isi sanoi, että sinulla on omituinen perhe..."En muista sanoiko jotakin muuta päälle, mutta minua muutenkin kiusattiin niin itku kurkussahan minä vanhemmille menin siitä kertomaan. Eli vanhemmista se käytös valitettavasti lähtee miten lapsi käyttäytyy.

Sehän on vielä pahempaa jos lapsi käy heikoimman ja puolustuskyvyttömimmän kimppuun. Yrittäisin tietysti ensin itse aktiivisesti keskustella hänen kanssaan siitä miten heikkoja pitää puolustaa, koska he ovat kaikkein haavoittuvampia. Jos ei ymmärtäisi minun neuvojani niin veisin terapiaan.

en. lapsi (kiusaaja) voi olla paha, kasvattaja on taas välinpitämätön jos ei puutu.

Vahvojen tehtävä on suojella heikompia.

Niin opetan.

KEtään ei saa kiusata. Niin opetan.

Tietenkään ei saa kiusata. Ei ketään saa kiusata. Niin opetan.

Kysymys on kummallinen, mutta ajattekeeko joku oikeasti niin, että heikompaa tai eriliaista on oikeus kiusata?

Jos ajattelee noin, niin en ymmärrä hänen elämänarvojaan lainkaan.

Vierailija kirjoitti:

Hyväksyn jos on oikeasti outo. Mitkään eriväriset silmät ei riitä, pitää olla vähintään jotain sivukaljua ja lävistyksiä.

Hyväksyt siis kiusaamiesen, jos joku on outo?

Minusta sinä olet todella outo.

Yleinen moraalikäsitys kiusaamisessa ja sen hyväksymisessä tuntuu olevan hyvin nurinkurinen. Yhdysvaltojen presidenttiä tuntuu saavan tölviä julkisesti kaikesta jopa ulkonäöstä lähtien. Asia vähintäänkin hyväksytään hiljaisesti tai asialle nauretaan ja muka-vitsejä tai meemejä jaetaan eteenpäin somessa. Saman sai tehdä edesmenneelle mäkikotkalle. Jonkun muun kohdalla sama toiminta katsotaan kiusaamiseksi tai jopa rikokseksi. Joidenkin ihmisryhmien - vaikkapa somessa esiintyvät hoikat (normaalipainoiset) tai urheilulliset naiset - kiusaaminen vähintäänkin hyväksytään hiljaisesti. Lakritsipatukan perinteisten piirroshahmojen taas katsotaan olevan yleisesti tuomittavaa kiusaamista.

Sattuuhan näitä.

Tavallaan ymmärrän mutten kyllä yhtään hyväksy. Kyllä itseä ärsyttävien tai oudoksuttavien ihmisten voi antaa olla ihan rauhassa ja keksiä muita keinoja paineidensa purkamiseen.

Mä olen lievästi kehitysvammainen mies. Mä kiusaisin asuntolassa keskitasoisesti kehitysvammaista miestä sanomalla että se on omituinen mies kun se pitää mielummin vauvaa sylissä kun stripparia. Ja toista keskitasoisesti kehitysvammaista miestä haukkumalla sitä koiraksi ulkonäön takia.

Jos vammaista ei saa sanoa vammaiseksi niin miksi esim. Helsingissä vammaiset saavat palveluja vammaispalveluyksiköstä. Pitäisikö nimi vaihtaa?

Kaikki kiusaajat on tosi noloja ja heikkoja, oli kiusattava sitten kuinka "outo ja erilainen" tahansa. Kiusaajien pitäis vaan katsoa peiliin, kun herää halu haukkua ja kiusata toista.

"  mutta voi henkilöstä puhuessaan käyttää sanaa VAMMAINEN,JOS TOINEN KERRAN ON VAMMAINEN !!

idiootti.[/quote]

Miten mukavaa että kommentoija lopuksi esitteli itsensä.

Joo yks miesohjaaja uhkas ottaa multa sähköt pois etten mä voi pelata gta peliä jos mä en lopeta kahden keskitasoisesti kehitysvammaisen miehen kiusaamista niin mä lopetin sen kun gta peli on tosi tärkeä.

En ymmärrä tai hyväksy. Meillä oli ala-asteella tarkkiksella yksi tyttö joka oli pitempi kuin kaikki tarkkiksen pojat ja häntä kiusattiin siitä jatkuvasti. Oli tarkkiksen ainut tyttö. Pojat käyttivät myös fyysistä väkivaltaa häneen, koska katsoivat hänen olevan fyysisesti niin iso, että näin voi tehdä. Hänellä ei myöskään ollut ikinä omanikäisiä tyttökavereita, koska oli niin erilainen kuin muut tytöt fyysisesti, ja tarkkisluokkalainenkin vielä. Hän seisoi yleensä välitunnit yksin koulun parkkipaikalla, ennen kuin tutustuttiin. Oma isäni hakkasi äitiäni myös, enkä pystynyt suojella äitiä pienenä, vaikka usein yritin. Se meni vain aina siihen että torso oli täynnä remmin jälkiä. Onneksi lopulta yksi päivä äiti tajusi erota ja potkia äijän pois. Näin tosin paljon samaa tuossa tytössä kuin äidissäni. Tunsin syvää suojeluviettiä häntä kohtaan ja yritin aina puolustaa parhaani mukaan, joutuen parit kerrat nyrkkitappeluihinkin, kunnes muut pojat lopulta lopettivat. Meistä tuli ystäviä ja vietettiin lähes koko loppu ala-aste aika yhdessä, kunnes äitini kuoli ala-asteen lopussa ja jouduin lastenkotiin toiselle puolelle Suomea. Olen monesti miettinyt, että mitäköhän tuolle tytölle tapahtui, mitä kuuluu nykyään ja onkohan löytänyt jonkun kivan miehen ja perustanut vaikka perheen? Toivottavasti :)

Mä olen lievästi kehitysvammainen ja mä kiusasin yhtä keskitasoisesti kehitysvammaista näyttämällä valokuvaa jossa mulla oli strippari nainen sylissä ja samalla tein pilkkaa siitä että se seurusteli kehitysvammaisen naisen kanssa.

En ymmärrä tai hyväksy lainkaan, mutta melko usein syy löytyy vanhempien antamasta esimerkistä. Kannattaisi olla tarkkana mitä juttuja lasten kuullen puhuu.

En tietenkään

Oonhan itsekkin lopulta sellainen

Vanhuus ei tule yksin

Ja tämän vuoksi heidän kurkkunsa viillellään auki, ettäs tiedätte.

En!Pahempia kiusaajia,ilkimyksiä itsekyden huipussa ovat ne henkilöt jotka eivät työ elämässä.Kalja ja tupakka maistuu. On aivan turhaa mennä esim.masenuksen taakse ja tupakoida talossa jossa on parveketupakointi kielto. Se masenus ei poista sitä sääntöä masetunelta että on illalla rökillä parvekeella.Ei yhätään auta parvekelasi on pienellä raolla. Avaa piru vie ne lasitukset kokonaan.Parveke myöskän ei ole roskapussien säilytys paikka.Johon on pakattu kissan kuset paskat.Haisee kuin raato ne muihin parvekeisin 24h / 12 kuukautta..

Vierailija kirjoitti:

mutta hyväksyn sen,että sanoo sitä kehitysvammaista vammaiseksi,koska se on niin.

Tässä voi taas peukkujen määrästä havaita onnettomien ja ilkeiden ihmisten määrän.