Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Parisuhteen umpikuja
21.02.2025 |
Henkilö A tarvitsee omaa aikaa ja tilaa. Ei kaipaa jatkuvaa juttelua sosiaalisen työn vuoksi.
Henkilö B työskentelee kotona ja kokee itsensä yksinäiseksi. Haluaa jutella paljon. Kokee A:n oman tilan tarpeen torjuntaan.
Kun B haluaa puhua ja kertoa tunteistaan, A tuntee riittämättömyyttä. A kokee, ettei pysty vastaamaan B:n tarpeisiin.
B kokee, ettei hänestä välitetä. A kokee, että ilman omaa aikaa hänellä ei ole omaa persoonaa eikä mitään annettavaa.
B:n kannalta tunneyhteyttä on liian vähän. A:n kannalta sitä on liikaa ja omat ajatukset hukkuvat toisen seurassa.
Lopputulos aiheesta keskustellessa on toistuvasti se, että B kokee hylkäämistä ja ettei hänestä välitetä. A kokee, ettei hän riitä ja miettii, miksi B edes tyytyy häneen.
A kokee syyllisyyttä omien juttujen tekemisestä eikä ne siten edistä omaa hyvinvointia. B jää vaille jotain tärkeää.
Mitä emme näe?
Kommentit (111)
B:lle hankitaan maksullinen escort.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
A:lle oma asunto niin saa toteuttaa itseään.
Vierailija kirjoitti:
Kiitos kommenteista. Laittaa ajattelemaan.
En halua kertoa ainakaan vielä, kumpi olen. Yritän saada neutraalia etäisyyttä tilanteeseen ja nähdä sen ikäänkuin ulkopuolisen silmin.
Eilen oli siis taas tällainen toistuva keskustelu, joka venyi puolille öin johtamatta mihinkään.
B kertoi kaikki tunteet ja ahdistuksen aiheet. A ei kokenut sen tuovan hänelle mitään vaan vei hänen omaa aikaa. B ei kokenut saavansa keskustelusta kaipaamaansa läheisyyttä.
Yhtä tyhjän kanssa.
Kyllä minäkin kokisin puolisoni vievän vain aikaani, jos hän yömyöhään haluaisi jutella siitä samasta asiasta, josta on keskusteltu sen sata kertaa aiemminkin ilman tulosta. En pääsisi nukkumaan ja sitten aamulla pitäisi univajeisena lähteä töihin. Todella epäreilua B:ltä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ymmärätkö B että A menee burnoutiin jos jatkat painostamista?
Missä sanottu, että ap on B?
En ole tuo joka kysymyksen teki, mutta on ilmeistä, että Ap on B. A:lla ei ole aikaa roikkua Vauvalla. On työt, harrastuksia ja kavereita.
Ei kai ap ole roikkunut kun jo huhuiltiin perään?
Oletteko harkinneet pariterapiaa? Se voisi auttaa murtamaan nykyisen kielteisen kehän. Onko B:n pakko työskennellä kotona? Mielestäni hän on liian riippuvainen A:sta. B:n pitäisi aktivoitua; etsiä itselle omia ystäviä ja harrastuksia, ja sitä kautta opetella seisomaan omilla jaloillaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
A ylläpitää erillisyyttä. B yrittää yhteyttä.
A pelkää, itsesuojelee ja on tunnetaidoiltaan kypsymätön? Kokee persoonansa olevan uhattuna ja tarvitsee terapiaa?
B ei arvosta itseään ja tarpeitaan? Tarvitsee muita tasapainoisia ihmissuhteita, harrastuksia tai mielekkäitä itsenäisiä tavoitteita?
Vierailija kirjoitti:
Aivan täsmälleen sama tilanne meillä, ja syynä juurikin introvertti ja ekstrovertti -aspektin lisäksi olevat kiintymyssuhdeongelmat. On tuntunut aivan todella mahdottomalta yhtälöltä. Kummankin joustaminen ja vastaan tuleminen on tuntunut jotenkin elimellisen väärältä ja itseä tuhoavalta, omien tarpeiden mitätöimiseltä.
Ja tämä asia ei muutu, eikä edes helpotu, niin kauan kuin ne lapsuuden vääryydet on käsitelty. Niimpä läksimme kumpikin terapiaan. En vielä näe vaikutuksia, homma on aivan alussa.
Tuo pelkkä intro/ekstro-juttu olisi varmastikin ihan soviteltavissa ilman näitä tunnepuolen kipuja. Meillä onni, että kumpikin on näistä kovin tietoinen ja kovasti kiinnostunut ja motivoitunut hoitamaan asian kuntoon.
Meillä oli myös sama juttu. Miehen kaikki sosiaalinen energia meni laajan kaveripiirin ja työyhteisön sosiaalisten suhteiden ylläpitoon. Kotona makasi vaan sohvalla ja oli huonolla tuulella. Aikani kävin yksin tai kaverin kanssa uimassa - kylpylässä - lomalla - elokuvissa - metsässä kävelemässä.
Muutin pois. Paras päätös ikinä. Suhde on kuollut, jos oma kumppani ei kiinnosta pätkääkään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oon pahoillani Ap, mutta mulla ei ole lohdun sanoja.
Olin 10 vuotta tuollaisessa parisuhteessa. Keskinäistä rakkautta ja tahtoa tehdä toinen onnelliseksi oli molemminpuolin, mutta ei vaan pystytty vastaamaan toistemme tarpeisiin.
Mä introverttina tunsin tukehtuvani, toinen läheisyydenkaipuisena (terveellä tavalla, kyse ei ollut mistään äärimmäisestä läheisriippuvuudesta) taas tunsi tulevansa torjutuksi kun en pystynyt olemaan seurana sillä tavalla kun hän tarvitsi.
Käytiin pariterapiassa, työstettiin, kommunikoitiin, tehtiin ihan rehellisesti kaikkemme mutta kumpikin oli onneton. Ero oli hemmetin vaikea päätös ja sitä vitkutettiin vuositolkulla koska hoettiin että tärkeintä on rakkaus ja kyllä tämä saadaan toimimaan.
Mutta loppujen lopuksi ei ollut muuta vaihtoehtoa. Nyt 6 vuotta eron jälkeen molemmat on löytäneet enemmän oman dynamiikan mukaisen puolison. Ollaan edelleen tekemisissä ja hirvittävän onnellisia toistemme puolesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Me ollaan ektrovertti-introvertti aviopari. Naimisissa oltu nyt 26v, yhdessä yli 30v. Avioparinkaan ei tarvitse olla siiamilaiset kaksoset. Kun extrovertti tarvitsee ihmiskontakteja ja tuulettumista, hän sitä lähtee ihan omaehtoisesti hakemaan: harrastukset, kaveriporukat jne. Eikä odota että introvertti niitä hänelle järjestää. Ja sitten välillä tehdään yhdessä, mutta tosiaan pystytään tekemään asioita ihan yksinkin, tai siis ilman sitä puolisoa.
Niin, näin se toimii jos on ns asiat kunnossa. Mut noi muut seikat sitten tekee kaikesta paljon vaikeampaa. Hyvä parisuhde on myös sellainen, joka paljastaa ja nostaa esiin niitä asioita, jotka ovat itselle kipeitä ja vaativat käsittelyä. Tässä on nyt varmaan sellainen tilanne.
En tajua, mitä tarkoitat muilla seikoilla? Muuta kuin että teidän odotukset parisuhteelta on niin erilaiset, että en tiedä, onko teillä yhteistä pohjaa mistä jatkaa eteenpäin? Ja se ei liity introvertti-extrovertti -akseliinollenkaan. Vaan teidän (sinun?) odotuksiin.
Vierailija kirjoitti:
Ikänne?
40-50 haarukassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko parin nainen lyhythiuksinen ja vähän miehekäs ja mies pitkähiuksinen ja feminiininen? Tuli eräs psriskunta mieleen. Nainen takertuva B
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä oli jossakin vaiheessa tuon kaltainen tilanne. Minä tulin töistä kotiin jossa koko päivä järjetöntä mölysaastetta ja puoliso oli tehnyt yksin kotona töitä ja kaipasi seuraa. Ratkaisimme asian että sain hetken huilata hiljaisuudessa koska lähes poikkeuksetta päätäkin särki. Puoliso taas aloitti uuden itselleen mieluisan harrastuksen jossa käy kaksi - kolme kertaa viikossa. Kodin ulkopuolista elämää lisää hänelle. Keskinäistä jutustelua meillä on joka päivä tietysti ja puhumme kaikesta mutta saan myös vähän tarvittavaa hiljaisuutta.
Tai eihän meidän tilanne oikeastaan sama koska olemme me aina tunteistamme puhuneet puoleen ja toiseen sekä kuunnelleet toisiamme.
Kyllä se on niin, että rakkaus ei riitä vaan pitää olla myös sopivuutta yhteiseen elämään. Tulee mieleen päättynyt parisuhteeni, jossa toinen oli ekstrovertti ja toinen introvertti. Ekstrovertti ei hyväksynyt toisen tarvetta olla yksin kotona vaan kehitteli joka illalle ja joka viikonloppu "jotain pientä kivaa menoa". Intro väsyi kun oli liian kiltti ja nipisti omasta hyvinvoinnistaan eli palautumisesta yksin hiljaisuudessa, jonka seurauksena ero.
Toisen hyväksyminen sellaisena kuin on kuuluu rakkauteen. Ehkäpä omassa ja ap:n tapauksessa näin ei ole.
Vierailija kirjoitti:
B:n on aika hakea omaa tilaa ja ihmissuhteita kodin ulkopuolelta.
Täysin samaa mieltä. Minä olen myös tuo B tämänhetkisen elämäntilanteen vuoksi, mutta olen ottanut vastuuta omasta ja puolison hyvinvoinnista siten että näen omia kavereita ja soittelen heille jos en ehdi tapamaamaan. Kaikkia tarpeita ei voi kaataa puolison niskaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ikänne?
40-50 haarukassa.
Ette ehdi muuttua tässä elämässä.
Kyllä molemmilla on hyvä olla elämää sekä kodin seinien sisä- että ulkopuolella. Omia kavereita ja harrastuksia. Se on myös huono kotielämälle, jos työ vie kaikki mehut ettei jaksa kotoa kuin möllöttää. Ei voi oikein olla kenenkään kanssa, jos ei kotona kuin istu hiljaa sohvalla.
Onko teillä lapsia? A:n (sinun?) kannalta viikonloppusuhde omissa asunnoissa olisi hyvä. B:n kannalta olisi hyvä harrastaa iltaisin ja olla kaveripiiri.
Kauanko olette olleet yhdessä?
Ajattelen myös niin, että jos on rakastunut, niin viihtyy toisen lähellä hiljaakin tai vaikka vain toinen puhuu. On vain ihana olla samassa huoneessa ja hengittää samaa ilmaa. Saati istua sohvalla sylikkäin. Sylittelyä et varmaan töissä saa?
Alue: Aihe vapaa
Olette liian erilaiset.