Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Parisuhteen umpikuja
21.02.2025 |
Henkilö A tarvitsee omaa aikaa ja tilaa. Ei kaipaa jatkuvaa juttelua sosiaalisen työn vuoksi.
Henkilö B työskentelee kotona ja kokee itsensä yksinäiseksi. Haluaa jutella paljon. Kokee A:n oman tilan tarpeen torjuntaan.
Kun B haluaa puhua ja kertoa tunteistaan, A tuntee riittämättömyyttä. A kokee, ettei pysty vastaamaan B:n tarpeisiin.
B kokee, ettei hänestä välitetä. A kokee, että ilman omaa aikaa hänellä ei ole omaa persoonaa eikä mitään annettavaa.
B:n kannalta tunneyhteyttä on liian vähän. A:n kannalta sitä on liikaa ja omat ajatukset hukkuvat toisen seurassa.
Lopputulos aiheesta keskustellessa on toistuvasti se, että B kokee hylkäämistä ja ettei hänestä välitetä. A kokee, ettei hän riitä ja miettii, miksi B edes tyytyy häneen.
A kokee syyllisyyttä omien juttujen tekemisestä eikä ne siten edistä omaa hyvinvointia. B jää vaille jotain tärkeää.
Mitä emme näe?
Kommentit (111)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä kysyisitte A:lta ja B:ltä?
Mitä A pelkää?
A pelkää itsensä kadottamista ja että omat jutut katoaa.
-mitä B:n ahdistus voi paljastaa?
B:n ahdistus alleviivaa A:n persoonan tyhjyyttä. Ei ole mistä ammentaa.
Miksi Aata kiinnostaa työn sosiaalisuus enemmän kuin oma puoliso?
Ei kiinnosta vapaaehtoisesti, vaan työn sisältö vaatii jatkuvia ihmiskontakteja ja palvelua. Työpaikan illanistujaisista kieltäytyy.
Aa pelkää sitoutumista? Tai sitä, että ei osaa auttaa?
Pelkää molempia. A ei osaa auttaa ja jää aina riittämättömäksi.
Miksi B ei hae muita kontakteja? Miksi Bee olettaa Aan olevan se ainut sopiva kontakti? Pelkääkö Bee, että tutustuessaan muihin, hän menettää Aan- pelkääkö B itseään, ettei sitten enää olekaan kiinnostunut Aasta, kun uskaltautuu ovesta ulos?
B on myös introvertti yleisesti. Ehkä pelkää.
Miksi Bee ei hakeudu terapiaan? Eikö jaksa tai koe itseään tässä kohtaa niin arvokkaaksi, että hakisi itselleen apua?
B kokee, että ei ole masentunut tai minkään kliinisen avun tarpeessa.
Kertovatko A ja B toisilleen, että ovat toisilleen tärkeitä?
Joskus.
Onko rakkaus?
On kai.
Ovatko kasvamassa samaan suuntaan?
Ei voi tietää .
Onko niin, että Aan rahkeet eivät olekaan sellaiset, mitä B on kuvitellut?
Luultavasti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
onko B:llä kavereita, keiden kanssa hän voisi jutella?
Ei ole.
En minäkään jaksaisi olla toiselle kaikki.
Odotin vuosikymmenen, että exäni alkaisi puhua. Ei alkanut.
Vierailija kirjoitti:
Ottaako kumpikaan ahteriin?
Kumpikin mutta B on kyltymätön.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mitä voi tehdä?
Yhteisiä kävelyjä, yhteistä tekemisiä arjessa ja vapaalla.
Ihan tavoitteellisesti jakaa sitä aikaa.
Viihdyttekö toistenne seurassa?
Voisiko sitä jakamista opetella?
Välillä on aikoja, ett se toinen tuntuu ihan vieraalta ja tyhjältä koko homma, mutta vaatii uskallusta ja halua alkaa tehdä jotakin toisin.
Alkaa vaan.
Teillä on tuollainen kaava, jota toistatte.
Uusia juttuja. Keksitte kyllä.
Ei tarvitse olla isoja muutoksia.
Luulen, että se halu olla yhdessä on se pointti. Siihen sitten alkaa keksiä jotain. Uteliaisuus on myös tärkeä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Terapialla kohtaamaan niitä lapsuuden mörköjä ja irti läheisriippuvuudesta, jossa odotetaan että sen toisen tehtävä on ratkoa ne omat sisäiset solmut.
Lapsuuden tarvitsevuudesta on kasvettava aikuisen vastuuseen itsestään.
Vierailija kirjoitti:
Teillä on tuollainen kaava, jota toistatte.
Uusia juttuja. Keksitte kyllä.
Ei tarvitse olla isoja muutoksia.
Luulen, että se halu olla yhdessä on se pointti. Siihen sitten alkaa keksiä jotain. Uteliaisuus on myös tärkeä.
Esimerkiksi mitä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"B kokee, että ei ole masentunut tai minkään kliinisen avun tarpeessa." eli välttelee vastuuta itsestään ja omasta hyvinvoinnistaan.
Terapia on juuri tuollaisia ongelmia varten.
Läheisriippuvuus.
Kun toinen alkaa kasvaa itsestään vastuuta kantavaksi aikuseksi, solmu purkautuu. Joko toinen kasvaa rinnalla tai tulee ero. Siksi myös kasvu voi pelottaa. Nykyinen kärsimys tuo turvaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niin. Kyllä niitä vaurioituneita kiintymyssuhteita voi myös hyvässä parisuhteessa korjaavina kokemuksina parantaa. Mut tässä tapauksessa kummankin kokemus toisesta vaan toistaa sitä traumaa. Toisella siis sitä, että ei riitä, toisella sitä, että ei ole toivottu. Vaatii kummaltakin tämän faktan ymmärrystä, ja joustoa rakkaudellisessa hengessä. Kun mä nyt joustan ja annan hänelle sen, mitä ei ole lapsena saanut, hän toisella kertaa tekee sen minulle. Ja pikku hiljaa ne haavat alkaa sulkeutua. Vaatii aikaa, ymmärrystä, tiedostamista ja lujaa tahtoa. Kokonaisuuden hallintaa, että nuo vastaan tulemiset pysyy balanssissa.
Vierailija kirjoitti:
Terapialla kohtaamaan niitä lapsuuden mörköjä ja irti läheisriippuvuudesta, jossa odotetaan että sen toisen tehtävä on ratkoa ne omat sisäiset solmut.
Lapsuuden tarvitsevuudesta on kasvettava aikuisen vastuuseen itsestään.
Siis B:n?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Niin. Kyllä niitä vaurioituneita kiintymyssuhteita voi myös hyvässä parisuhteessa korjaavina kokemuksina parantaa. Mut tässä tapauksessa kummankin kokemus toisesta vaan toistaa sitä traumaa. Toisella siis sitä, että ei riitä, toisella sitä, että ei ole toivottu. Vaatii kummaltakin tämän faktan ymmärrystä, ja joustoa rakkaudellisessa hengessä. Kun mä nyt joustan ja annan hänelle sen, mitä ei ole lapsena saanut, hän toisella kertaa tekee sen minulle. Ja pikku hiljaa ne haavat alkaa sulkeutua. Vaatii aikaa, ymmärrystä, tiedostamista ja lujaa tahtoa. Kokonaisuuden hallintaa, että nuo vastaan tulemiset pysyy balanssissa.
Tai syntyy yksipuolinen aikuislapsi - vanhempi -dynamiikka jossa molemmat katkeroituu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin. Kyllä niitä vaurioituneita kiintymyssuhteita voi myös hyvässä parisuhteessa korjaavina kokemuksina parantaa. Mut tässä tapauksessa kummankin kokemus toisesta vaan toistaa sitä traumaa. Toisella siis sitä, että ei riitä, toisella sitä, että ei ole toivottu. Vaatii kummaltakin tämän faktan ymmärrystä, ja joustoa rakkaudellisessa hengessä. Kun mä nyt joustan ja annan hänelle sen, mitä ei ole lapsena saanut, hän toisella kertaa tekee sen minulle. Ja pikku hiljaa ne haavat alkaa sulkeutua. Vaatii aikaa, ymmärrystä, tiedostamista ja lujaa tahtoa. Kokonaisuuden hallintaa, että nuo vastaan tulemiset pysyy balanssissa.
Tai syntyy yksipuolinen aikuislapsi - vanhempi -dynamiikka jossa molemmat katkeroituu.
Niin tuo vaara on todellinen, jos vain toinen on ymmärtänyt homman juurisyyt. Eli jos vaan A joustaa oikeista syistä, ja B siksi "kun toi Vaatii multa tätä".
On kompromissin aika. On ihan ymmärrettävää että on tarve yhteydelle ja toisaalta omalle ajalle.
Jos jako ei luonnistu ilman, niin laatikaa ihan konkreettiset rajat sille milloin on omaa ja yhteistä aikaa.
B:n olisi hyvä hankkia lisää kontakteja arkeen jos niitä ei ole ja A voisi sanoittaa useammin, että pitää B:tä tärkeänä, vaikka välillä vetäytyykin omiin harrastuksiinsa.
Haastavinta tässä taitaa olla saada B ymmärtämään, että hän tarvitsee terapiaa, tai muuta työskentelyä päästäkseen tuosta ylikorostuneesta tarpeesta.
B voisi ihan hyvin olla puolisoni, hetken epäilin onko hän tehnyt tämän ketjun. Sitten kuitenkin muistin, että hän selkeästi ymmärtää sen, miten hänen oma tarve kumpuaa siitä kun ei ole lapsena saanut tuntea olevansa toivottu. Ei ole tullut kuulluksi ja nähdyksi ja rakastetuksi omana itsenään, kuten jokaisen pitäisi saada tuntea jotta voi kehittyä tasapainoiseksi aikuiseksi. Ja hän on hakenut siihen apua, ja se on auttanut. Toki vielä on matkaa jäljellä.
Alue: Aihe vapaa
Ottaako kumpikaan ahteriin?