Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Parisuhteen umpikuja
21.02.2025 |
Henkilö A tarvitsee omaa aikaa ja tilaa. Ei kaipaa jatkuvaa juttelua sosiaalisen työn vuoksi.
Henkilö B työskentelee kotona ja kokee itsensä yksinäiseksi. Haluaa jutella paljon. Kokee A:n oman tilan tarpeen torjuntaan.
Kun B haluaa puhua ja kertoa tunteistaan, A tuntee riittämättömyyttä. A kokee, ettei pysty vastaamaan B:n tarpeisiin.
B kokee, ettei hänestä välitetä. A kokee, että ilman omaa aikaa hänellä ei ole omaa persoonaa eikä mitään annettavaa.
B:n kannalta tunneyhteyttä on liian vähän. A:n kannalta sitä on liikaa ja omat ajatukset hukkuvat toisen seurassa.
Lopputulos aiheesta keskustellessa on toistuvasti se, että B kokee hylkäämistä ja ettei hänestä välitetä. A kokee, ettei hän riitä ja miettii, miksi B edes tyytyy häneen.
A kokee syyllisyyttä omien juttujen tekemisestä eikä ne siten edistä omaa hyvinvointia. B jää vaille jotain tärkeää.
Mitä emme näe?
Kommentit (111)
Ette sovi toisillenne. Erotkaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Täällä myös samanlainen tilanne päällä.
Monet kommentoijat ovat olettaneet, että A ja B asuvat yhdessä. Asuvatko?
En itse asu kumppanini kanssa. Näemme noin viikon parin välein. Kumppanini kokee silti pelkoa oman tilan menettämisestä ja suhteen muuttumisesta arkiseksi, ja reagoi hyvin ahdistuneesti, kun kerron kaipaavani enemmän kontaktia häneen. Myönnän, että kyse on noidankehästä, koska olen ilmaissut näkemisen tarvettani itse aika ahdistuneeseen sävyyn. On ollut tosi vaikea välttää sitä, koska minusta on tuntunut että muutoin ilmaistuna kumppanini ei sanomaani huomaa. Kun vaikkapa yritän ehdottaa tekemistä ja näkemistä, hän ohittaa tämän sanomalla että katsotaan (eikä ehdotukseni lopulta toteudu).
Minulla on kyllä kavereita ja harrastuksia, mutta toivoisin kumppanuudelta silti enemmän. Ymmärrän, ettei toista voi pakottaa mihinkään, mutta on jotenkin neuvoton olo. Kumppanini kuitenkin haluaa olla s
Näette viikon kahden välein ja silloinkin ei oikein olla yhdessä. Eihän tuo ole edes mikään parisuhde. Ja minä olen introvertti.
Vierailija kirjoitti:
Jäin miettimään, että miksi A haluaa parisuhteen?
Minusta tuntuu, että A ottaa pesäeroa vanhasta kumppanista ja on toisaalta jälleen valmis uuteen, tuoreeseen parisuhteeseen kun sellaista on tarjolla. On siis kyllästynyt eikä B herätä enää hormonaalista huumaa, jonka vuoksi hänen seuransa tuntuu rasitteelta.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä molemmilla on hyvä olla elämää sekä kodin seinien sisä- että ulkopuolella. Omia kavereita ja harrastuksia. Se on myös huono kotielämälle, jos työ vie kaikki mehut ettei jaksa kotoa kuin möllöttää. Ei voi oikein olla kenenkään kanssa, jos ei kotona kuin istu hiljaa sohvalla.
Onko teillä lapsia? A:n (sinun?) kannalta viikonloppusuhde omissa asunnoissa olisi hyvä. B:n kannalta olisi hyvä harrastaa iltaisin ja olla kaveripiiri.
Kauanko olette olleet yhdessä?
Ajattelen myös niin, että jos on rakastunut, niin viihtyy toisen lähellä hiljaakin tai vaikka vain toinen puhuu. On vain ihana olla samassa huoneessa ja hengittää samaa ilmaa. Saati istua sohvalla sylikkäin. Sylittelyä et varmaan töissä saa?
Juuri tämä, että kyllä normaalisti sen rakkaan puolison kanssa haluaa silti olla, vaikka olisi töissä millainen sosiaalinen hulabaloo. Se on myös väistämätöntä jos mielii olla parisuhteessa, eikä vain omistaa toista ilman mitään pyrkimystä ylläpitää parisuhdetta.
Ja tuo keskustelun hedelmättömyys viittaa siihen, että A ei halua ottaa huomioon B:tä, ei aio muuttaa tapojaan ja käytännössä pidättää itselleen oikeuden olla antamatta puolisolle yhtään mitään. Ei sellainen ole suhdetta nähnytkään, että toinen vedoten vilkkaaseen muuhun elämään työntää puolison pois luotaan.
Olen pahoillani ap, mutta suosittelen lähtemään suhteesta jos olet B. A pitää sinua itsestäänselvyytenä ja hänellä on seuraelämä muualla. Hän ei välitä sinusta tarpeeksi edes yrittääkseen tehdä sinut onnelliseksi. Hän on irtisanoutunut suhteestanne.
B kanavoi energiaansa ja priorisoi työyhteisöään kumppanuuden sijaan, selvästi järjestänyt asiansa enemmän ulospäin perheestä. A perhekeskeisempi tai huonommassa asemassa suhteessa ulkomaailmaan
Parisuhde on leikkiä. Menkää naimisiin ja priorisoikaa toistenne hyvinvointi tai erotkaa. Tuollainen lojaliteettiongelma, että kaikki käyvät töissä ja kääntyvät toisiaan vastaan terapeuttien, kavereiden ja lakimiesten voimin ei kuulu perheisiin, vaan on sairautta. Lähisuhdeväkivaltaa. Älkää menkö lähisuhteeseen, ellette ole valmiita tekemään sitä aidosti niin kuin se on tarkoitettu: mies antaa henkensä vaimonsa puolesta, kuten kristus kirkkonsa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minusta A tekee väärin, eli jos haluaa olla parisuhteessa ja asua toisen kanssa, tottahan sille toiselle pitää pystyä jotain antamaan, edes oma seura.
On ok tarvita omaa aikaa, mutta jos samaa perhettä yritetään olla, pitäisi omaksi ajaksi riittää vaikka lenkkeily tai muu harrastus yksin. Nyt vaikuttaa myös siltä, että A on kiinnostuneempi jostain muusta kuin B:stä, koska tälle ei riitä lainkaan energiaa.
Onko B:lle sitten riittänyt annettavaa suhteen alussa vai miten olette edes päätyneet suhteeseen ja asumaan yhdessä? Ihminen, joka ei siedä ihmisiä vapaa-ajallaan ei oikein sovellu avoliittoon.
No mistä syystä yleensä yhteen päädytään? Mies haluaa seksipalveluksia ja taloudellista etua naisesta, joka käy työssä. Työttömän naisen kanssa mies ei muuta yhteen.
Vierailija kirjoitti:
Täällä myös samanlainen tilanne päällä.
Monet kommentoijat ovat olettaneet, että A ja B asuvat yhdessä. Asuvatko?
En itse asu kumppanini kanssa. Näemme noin viikon parin välein. Kumppanini kokee silti pelkoa oman tilan menettämisestä ja suhteen muuttumisesta arkiseksi, ja reagoi hyvin ahdistuneesti, kun kerron kaipaavani enemmän kontaktia häneen. Myönnän, että kyse on noidankehästä, koska olen ilmaissut näkemisen tarvettani itse aika ahdistuneeseen sävyyn. On ollut tosi vaikea välttää sitä, koska minusta on tuntunut että muutoin ilmaistuna kumppanini ei sanomaani huomaa. Kun vaikkapa yritän ehdottaa tekemistä ja näkemistä, hän ohittaa tämän sanomalla että katsotaan (eikä ehdotukseni lopulta toteudu).
Minulla on kyllä kavereita ja harrastuksia, mutta toivoisin kumppanuudelta silti enemmän. Ymmärrän, ettei toista voi pakottaa mihinkään, mutta on jotenkin neuvoton olo. Kumppanini kuitenkin haluaa olla s
Niin siis mies käyttää sinua seksuaalisesti hyväkseen 2 viikon välein ja sivuuttaa kaikki sinun tarpeesi emotionaaliseen ja yhteiskunnalliseen, kunnialliseen parisuhteeseen nähden. Oletko tyhmä vai tyhmä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä molemmilla on hyvä olla elämää sekä kodin seinien sisä- että ulkopuolella. Omia kavereita ja harrastuksia. Se on myös huono kotielämälle, jos työ vie kaikki mehut ettei jaksa kotoa kuin möllöttää. Ei voi oikein olla kenenkään kanssa, jos ei kotona kuin istu hiljaa sohvalla.
Onko teillä lapsia? A:n (sinun?) kannalta viikonloppusuhde omissa asunnoissa olisi hyvä. B:n kannalta olisi hyvä harrastaa iltaisin ja olla kaveripiiri.
Kauanko olette olleet yhdessä?
Ajattelen myös niin, että jos on rakastunut, niin viihtyy toisen lähellä hiljaakin tai vaikka vain toinen puhuu. On vain ihana olla samassa huoneessa ja hengittää samaa ilmaa. Saati istua sohvalla sylikkäin. Sylittelyä et varmaan töissä saa?
Juuri tämä, että kyllä normaalisti sen rakkaan puolison kanssa haluaa silti olla, vaikka olisi töissä millainen sosiaalinen hulabaloo. Se on myö
Jep, suhde on A:lle käytännössä joku rusinat pullasta tyyppinen panojuttu
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä molemmilla on hyvä olla elämää sekä kodin seinien sisä- että ulkopuolella. Omia kavereita ja harrastuksia. Se on myös huono kotielämälle, jos työ vie kaikki mehut ettei jaksa kotoa kuin möllöttää. Ei voi oikein olla kenenkään kanssa, jos ei kotona kuin istu hiljaa sohvalla.
Onko teillä lapsia? A:n (sinun?) kannalta viikonloppusuhde omissa asunnoissa olisi hyvä. B:n kannalta olisi hyvä harrastaa iltaisin ja olla kaveripiiri.
Kauanko olette olleet yhdessä?
Ajattelen myös niin, että jos on rakastunut, niin viihtyy toisen lähellä hiljaakin tai vaikka vain toinen puhuu. On vain ihana olla samassa huoneessa ja hengittää samaa ilmaa. Saati istua sohvalla sylikkäin. Sylittelyä et varmaan töissä saa?
Juuri tämä, että kyllä normaalisti sen rakkaan puolison kanssa haluaa silti olla, vaikka olisi
Kuka väittää, että A panee?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olisikohan ap:lla kommentoitavaa?
Alue: Aihe vapaa
Minusta A tekee väärin, eli jos haluaa olla parisuhteessa ja asua toisen kanssa, tottahan sille toiselle pitää pystyä jotain antamaan, edes oma seura.
On ok tarvita omaa aikaa, mutta jos samaa perhettä yritetään olla, pitäisi omaksi ajaksi riittää vaikka lenkkeily tai muu harrastus yksin. Nyt vaikuttaa myös siltä, että A on kiinnostuneempi jostain muusta kuin B:stä, koska tälle ei riitä lainkaan energiaa.
Onko B:lle sitten riittänyt annettavaa suhteen alussa vai miten olette edes päätyneet suhteeseen ja asumaan yhdessä? Ihminen, joka ei siedä ihmisiä vapaa-ajallaan ei oikein sovellu avoliittoon.