Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Parisuhteen umpikuja
21.02.2025 |
Henkilö A tarvitsee omaa aikaa ja tilaa. Ei kaipaa jatkuvaa juttelua sosiaalisen työn vuoksi.
Henkilö B työskentelee kotona ja kokee itsensä yksinäiseksi. Haluaa jutella paljon. Kokee A:n oman tilan tarpeen torjuntaan.
Kun B haluaa puhua ja kertoa tunteistaan, A tuntee riittämättömyyttä. A kokee, ettei pysty vastaamaan B:n tarpeisiin.
B kokee, ettei hänestä välitetä. A kokee, että ilman omaa aikaa hänellä ei ole omaa persoonaa eikä mitään annettavaa.
B:n kannalta tunneyhteyttä on liian vähän. A:n kannalta sitä on liikaa ja omat ajatukset hukkuvat toisen seurassa.
Lopputulos aiheesta keskustellessa on toistuvasti se, että B kokee hylkäämistä ja ettei hänestä välitetä. A kokee, ettei hän riitä ja miettii, miksi B edes tyytyy häneen.
A kokee syyllisyyttä omien juttujen tekemisestä eikä ne siten edistä omaa hyvinvointia. B jää vaille jotain tärkeää.
Mitä emme näe?
Kommentit (111)
Jäin miettimään, että miksi A haluaa parisuhteen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuulostaapa tutulle. Juuri samoja juttuja täälläkin pähkäillään. Toinen on menevä arjessa, on harrastuksia ja menoja ja parisuhteelle ei paljon aikaa ole reissu töiden takia.
Toinen yrittää saada parisuhteelle aikaa ja pettyy kun sitä ei saa tarpeeksi paljon.
Kyllä turhauttaa!!!!!
Vierailija kirjoitti:
Jäin miettimään, että miksi A haluaa parisuhteen?
Niimpä, samaa mietin...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jäin miettimään, että miksi A haluaa parisuhteen?
Niimpä, samaa mietin...
No erotkoon sitten.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
A:n pitää lopettaa työnsä ja omistautua kokonaan B:n tarpeille.
Vierailija kirjoitti:
Kiitos kommenteista. Laittaa ajattelemaan.
En halua kertoa ainakaan vielä, kumpi olen. Yritän saada neutraalia etäisyyttä tilanteeseen ja nähdä sen ikäänkuin ulkopuolisen silmin.
Eilen oli siis taas tällainen toistuva keskustelu, joka venyi puolille öin johtamatta mihinkään.
B kertoi kaikki tunteet ja ahdistuksen aiheet. A ei kokenut sen tuovan hänelle mitään vaan vei hänen omaa aikaa. B ei kokenut saavansa keskustelusta kaipaamaansa läheisyyttä.
Yhtä tyhjän kanssa.
Tämä kommentti kyllä paljastaa, että olet B. Suhtaudut B:n tunteisiin paljon myötätuntoisemmin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi henkilö B työskentelee kotona? Työyhteisö on useimmille ihmiselle tärkein sosiaalisen elämän lähde.
Ei kukaan ole aikuiselle velkaa turvallista kiintymyssuhdetta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei ole pakko hakata päätään samaan seinään.
Turva on löydettävä ensin omasta itsestään. Myös välttelijä kokee turvattomuutta eikä ole oikeasti turvassa itsessään, oikeasti turvassa hän uskaltaisi kohdata toisen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Täällä myös samanlainen tilanne päällä.
Monet kommentoijat ovat olettaneet, että A ja B asuvat yhdessä. Asuvatko?
En itse asu kumppanini kanssa. Näemme noin viikon parin välein. Kumppanini kokee silti pelkoa oman tilan menettämisestä ja suhteen muuttumisesta arkiseksi, ja reagoi hyvin ahdistuneesti, kun kerron kaipaavani enemmän kontaktia häneen. Myönnän, että kyse on noidankehästä, koska olen ilmaissut näkemisen tarvettani itse aika ahdistuneeseen sävyyn. On ollut tosi vaikea välttää sitä, koska minusta on tuntunut että muutoin ilmaistuna kumppanini ei sanomaani huomaa. Kun vaikkapa yritän ehdottaa tekemistä ja näkemistä, hän ohittaa tämän sanomalla että katsotaan (eikä ehdotukseni lopulta toteudu).
Minulla on kyllä kavereita ja harrastuksia, mutta toivoisin kumppanuudelta silti enemmän. Ymmärrän, ettei toista voi pakottaa mihinkään, mutta on jotenkin neuvoton olo. Kumppanini kuitenkin haluaa olla suhteessa kanssani ja hän on sanonut olevansa tyytyväinen siihen lukuun ottamatta purkauksiani. Mietin, pystyisinkö itse kuitenkin olemaan onnellinen tällaisessa suhteessa, jos yhä enemmän yrittäisin suunnata tunneyhteyden tarvettani muualle kuin parisuhteeseen? Sitähän täällä on AP:llekin ehdotettu.
B alkaa käydä töiden jälkeen jonkun tutun tai naapurin kanssa kävelyllä, jossa voi myös jutella samalla. Tai mennä erilaisiin tapahtumiin, yhdistyksiin tms., missä on mahdollisuus tavata muita ihmisiä. Samoin hiukan säännöstelemään, onko aivan kaikista ohimenevistä tuntemuksista pakko rasittaa A:ta. A joutuu jonkun verran kehittämään itseään kumppanin huomioimisessa, että ei täysin jätä kysymättä toisen kuulumisia tai tekee edes jonkun verran yhdessä A:n kanssa jotain mukavaa eli ei harrasta pelkästään omia juttuja, joihin A ei voi osallistua. Mutta koska parisuhteen kuuluisi antaa tukea myös melko henkilökohtaisissa asioissa, tuntuu ikävältä, jos mistään ei voi puhua kumppanille, kun tämä ei jaksa, ymmärrä tai ole ollenkaan kiinnostunut. Ehkä ajankohdasta voi sopia, että puhutaan, kun ei olla hirveän väsyneitä, mutta kyllä joskus pitää olla aikaa kumppanillekin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Täällä myös samanlainen tilanne päällä.
Monet kommentoijat ovat olettaneet, että A ja B asuvat yhdessä. Asuvatko?
En itse asu kumppanini kanssa. Näemme noin viikon parin välein. Kumppanini kokee silti pelkoa oman tilan menettämisestä ja suhteen muuttumisesta arkiseksi, ja reagoi hyvin ahdistuneesti, kun kerron kaipaavani enemmän kontaktia häneen. Myönnän, että kyse on noidankehästä, koska olen ilmaissut näkemisen tarvettani itse aika ahdistuneeseen sävyyn. On ollut tosi vaikea välttää sitä, koska minusta on tuntunut että muutoin ilmaistuna kumppanini ei sanomaani huomaa. Kun vaikkapa yritän ehdottaa tekemistä ja näkemistä, hän ohittaa tämän sanomalla että katsotaan (eikä ehdotukseni lopulta toteudu).
Minulla on kyllä kavereita ja harrastuksia, mutta toivoisin kumppanuudelta silti enemmän. Ymmärrän, ettei toista voi pakottaa mihinkään, mutta on jotenkin neuvoton olo. Kumppanini kuitenkin haluaa olla s
Kyllä vaikuttaisi asuvan, ei kai välttelevä menisi työpäivän jälkeen laittamaan itseään alttiiksi tällaiselle.
Vierailija kirjoitti:
Täällä myös samanlainen tilanne päällä.
Monet kommentoijat ovat olettaneet, että A ja B asuvat yhdessä. Asuvatko?
En itse asu kumppanini kanssa. Näemme noin viikon parin välein. Kumppanini kokee silti pelkoa oman tilan menettämisestä ja suhteen muuttumisesta arkiseksi, ja reagoi hyvin ahdistuneesti, kun kerron kaipaavani enemmän kontaktia häneen. Myönnän, että kyse on noidankehästä, koska olen ilmaissut näkemisen tarvettani itse aika ahdistuneeseen sävyyn. On ollut tosi vaikea välttää sitä, koska minusta on tuntunut että muutoin ilmaistuna kumppanini ei sanomaani huomaa. Kun vaikkapa yritän ehdottaa tekemistä ja näkemistä, hän ohittaa tämän sanomalla että katsotaan (eikä ehdotukseni lopulta toteudu).
Minulla on kyllä kavereita ja harrastuksia, mutta toivoisin kumppanuudelta silti enemmän. Ymmärrän, ettei toista voi pakottaa mihinkään, mutta on jotenkin neuvoton olo. Kumppanini kuitenkin haluaa olla s
Viikon-parin välein kumppanilla kyläily kuulostaa todella vähltä. Johan sitä tulee työkaveritkin tutummiksi.
Väitän, että jos aitoa halua on, nähdään kumppania useammin kuin kerran viikossa (poislukien satunnaiset menot, sairastelut) .
C) sovitte etuköteen mitkä illat ovat yhteisiä ja mitkä omaa aikaa
Alue: Aihe vapaa
Oman tilan tarve on yksi syy, miksi itse olen sinkku ja tykkään olla sinkkuna.Mutta olen kyllä yllättäen viihtynyt kotona suhteessakin. Ehkä siksi, että toinen ollut myös samantyylinen.
Yläasteella ollessa oli riitoja mummon kanssa tästä aiheesta. Hän keksi aina jotain viikonloppumenoja, kun halusi nähdä meitä. Minä halusin jäädä yksin kotiin oltuani viikon apinatarhassa. Mummo veti siitä sitten hirveää draamaa. Vanhemmat antoivat tietysti minun jäädä.