Millä kotimainen vaateteollisuus saataisiin nousuun?

Maailma kun avautui tiesi sen että sieltä ostetaan mistä melkein ilmaiseksi saadaan miettimättä muuta.

Käsityöalan koulutukseen kuuluu tuotteen hinnan laskeminen kaikkien kulujen mukaisesti plus päälle tekijän palkkio. Jo siinä mennään pieleen, koska sama asenne näkyy myös kirppisten villasukissa. Käsityö mielletään arvokkaaksi, mutta onko se hyvää, kiinnostavaa, riittävän myyvää, laadukasta, järkevästi tuotteistettu, jää harmaalle alueelle. Saati markkinointi, joka on monelle käsityöyrittäjälle vain some. Ihan se ei riitä.

Koska hinnoittelu on haastavaa ja perustellaan yksilöllisyydellä, vaikka sukka on sukka ja pusero on pusero. Omaleimaisuus voi kiinnostaa pientä asiakasmäärää, joka aikansa intoilee ja yrittäjä ei keksi enää uutta. Tuote ei uudistu ja jää auttamattomasti yhden aikakauden edustajaksi.

Onhan Suomessa myös hyviä tekijöitä, jotka ovat täyttäneet tuotteistaminen ja markkinoinnin kriteerit. Kehittäminen ja aktiivisuus markkinoilla on heidän menestyksensä salaisuus. Sille hekään eivät voi mitään, jos kuluttajat eivät osaa verrata hyvää ja huonoa laatua. 

Hyvin harva myös miettii ostaako luotettavan kotimaisen yrittäjän hieman hinnakkaamman vaatteen ja laskisi sen käyttökerrat tai käyttöiän, joka voi pitkässä juoksussa olla taloudellisesti kannattavampi ostos kuin parin käyttökerran halpavaate. Kuluttaminen on päätöksiä ja miten itsensä haluaa pukea. Pitääkö vaatteita olla paljon vai vähän? Kaikki se ratkaisee ,

Tässä vaatemyyjän kokemuksia. Täysin kotimaisia vaatesarjoja yritämme saada kaupaksi muun valikoiman ohella, mutta ongelmana on paitsi hinta, myös vaatteiden leikkaus, värimaailma ja kokovalikoimat. Hinta ei ole kuitenkaan se suurin este, vaan nämä kolme muuta syytä. Jos ne kohtaavat samassa vaatteessa, hinta ei jää esteeksi. Tämä on tullut todistettua monta kertaa.

Myös materiaalin valinta ratkaisee. Isokokoisille tehdyt tunikat ja puserot ovat melkein aina jotain ohutta ja takertuvaa kangasta, liian lyhyitä ja valtavilla kaula-aukoilla. Tähän kun vielä liitetään oudot väriyhdistelmät ja kuviot, niin siinä ne roikkuvat odottaen ostajaa. Kaikki eivät halua pukeutua huomiotaherättävän räikeästi, huonosti istuviin ja väärän vartalotyypin mukaan tehtyihin vaatteisiin. Siksi kai tunikakin on saanut paljon haukkuja osakseen, kun niillä on noista lähtökohdista taipumus korostaa vartalon huonoja puolia.

Suomalaiset valmistajat voisivat myös nostaa esiin ansioituneita suunnittelijoitaan. Suomessa on palkittua osaamista, mutta ilmeisesti valmistajille on hyvin vaikeaa antaa kiitosta sinnekin päin.

Juuri katselin erään suomalaisen yrityksen nettisivuja. Yritys juhlii 65-vuotista toimintaansa. Sen tuotteet ovat olleet ajoittain hyvinkin suosittuja koko kansan tuotteita, mutta yritys on myös vienyt rohkeasti läpi isoja muutoksia ja siirtänyt tuotannon Viroon. Muutoksessa laatua, ekologisuutta ja brandin kirkastusta väkivoimin ajamassa on ollut monin kerroin palkittu suunnittelija, jonka nimeä ei ole edes mainittu firman 65-vuotishistoriikissa. Hänen kätensä vilahtavat pari kertaa jossain videossa.

Pikkumaisuus on näivettävää. Ja toisaalta, menestys ruokkii menestystä. Firmojen kannattaisi ehdottomasti nostaa näkyvästi esille menestykkäitä yhteistyöhankkeitaan.

Vaatteiden pitäisi olla laadukkaita ja hyvin istuvia kauniilla kuoseilla/väreillä. Tällä hetkellä suurin ongelma minusta on huonosti istuvat telttamaiset vaatteet, jotka ovat lisäksi ylihintaisia. Mielelläni suosisin kotimaisia, mutta en tietenkään osta minusta rumaa vaatetta.

Vierailija kirjoitti:

Meillä ei ole tarpeeksi homomiehiä koska naisista nyt ei yrittäjiksi ole. 

🤭😂

Jokainen mielipide on arvokas, omalla tavallaan.

Kyllä minä voisin maksaa suomalaisesta vaatteesta enemmän kuin bangladeshilaisests. Mutta viime aikoina olen liian usein pettynyt laatuun, jota sillä rahalla ei sitten kuitenkaan näytä saavan.

Ja mulle siis kävisi ne tunikat ja leggarit tai suorat housut ihan hyvin, kunhan ne olisi jotain kunnollista muotonsa ja värinsä pitävää materiaalia ja niissä olisi oikean mittainen selkä ja hihat ja kaula-aukko.

Vierailija kirjoitti:

Vaatteiden pitäisi olla laadukkaita ja hyvin istuvia kauniilla kuoseilla/väreillä. Tällä hetkellä suurin ongelma minusta on huonosti istuvat telttamaiset vaatteet, jotka ovat lisäksi ylihintaisia. Mielelläni suosisin kotimaisia, mutta en tietenkään osta minusta rumaa vaatetta.

Toisaalta valitetaan, että ei ole vaatteita "isoille naisille". Mikä valmistaja ylipäätään osaa tehdä istuvia ja kantajaansa imartelevia isojen kokojen vaatteita? Siis koko maailmassa?

Kaavoitus kuntoon ja edes kohtuuhyvät materiaalit. Näillä pääsee jo pitkälle. Suominainen haluaa riittävän pitkät hihat sekä paidanhelman (ei mitään leveitä napapaitoja, kiitos) ja kaula-aukot kuntoon eli semmoinen sopiva välimalli "kuristuskauluksen" ja napaan asti vilauttavan v-aukon välille. Housuihin myös järkevyyttä eli enemmän tilaa taka- kuin etupuolelle ja lahkeen pituus riittävän pitkäksi (lahkeita voi aina lyhehtää).

Vierailija kirjoitti:

Ikävä mielipide, mutta ala ei ole pelastettavissa mitenkään.

Kotimainen vaateteollisuus ja muoti on kuoleva ala. Markkinat ovat aivan tukossa, kun valtaosa ihmisistä ostaa vaatteensa Prismasta tai ruotsalaisista ketjuliikkeistä. Se pieni osa haluaa käyttää tiettyjä kotimaisia merkkejä, mutta heitä on liian vähän että pitäisivät oikeasti yritystä pystyssä. Ja juuri tämä kansanosa, jossa olisi niitä potentiaalisia asiakkaita, on myös kulutus- ja ympäristötietoinen eli uusia vaatteita ostetaan hyvin harkiten, kierrätys on nykyään iso juttu eli etsitään vaatetta vintageliikkeistä, verkon käytetyn tavaran kaupoista joissa on valtavat valikoimat.

Ehkä joku tuotteensa hyvin brändäävä suunnittelija/ompelija voi tällä tulla toimeen, jos pystyy itse tai yhtiökumppaninsa kanssa sekä suunnittelemaan että ompelemaan myyntiin vaatteet, hoitamaan markkinoinnin ja verkkokaupan. Mutta ei tällä alalla ulkopuolisia työllistetä. 

 

Pikamuodin kielto lähestyy. 

 

Ostan sekä Suomessa tehtyjä että Euroopassa vastuullisesti valmistettuja, kestäviä vaatteita. En usko alan kaatuvan Suomessa. 

 

Lopettaneiden toimijoiden ongelma on usein ollut juuri vaatteen toimivuus tai kaavoitus. En osta tunikaa, mutta en myöskään mekkoa tai paitaa, jossa käsivarteni eivät pääse liikkumaan. 

Vierailija kirjoitti:

Yleiskäyttöinen robotiikka, 3d-tulostus, yms voimakas automatisaatio millä tuotteet saadaan suunnittelijan tietokoneelta ilman manuaalisia vaiheita postipakettiin.

Palkat ja verotus eivät ole kilpailukykyisiä kiinalaisten ja intialaisten erityistalousalueiden kanssa.

Ompelua ei voida automatisoida. Joka ikisessä vaatteessa on valmistusvaiheessa ihminen mukana.

Vierailija kirjoitti:

Ei enää millään. 1990 luvulla olisi vielä ollut mahdollisuus, mutta me, suomalaiset ostimme mieluummin muualla tuotettua, kun sai halvemmalla.

Ompelutyö ei ole juuri muuttunut, joten ainoa tapa kehittää alaa on ollut siirtää sitä enenevissä määrin halvempiin kohteisiin. Nykymateriaaleilla on kyllä mahdollista koneistaa joitakin asioita, joita on ollut ennen välttämätöntä tehdä ihmistyövoimalla, mutta se vaatisi alan muutosta ennemminkin design- ja insinööripainoiseen toimintaan, kuin ompeluun ja käsityöhön. Ja vaateala on "notorius" vanhanaikaisuudestaan sekä työntekijä- että työnantajapuolella, eikä alalle hakeudu juuri koneellisesti tai digitaalisesti orientoutuneita henkilöitä, jotka pystyisivät sitä tehokkassti uudistamaan

Eli = osaamista on vähän ja alan nykyinen yrityskanta on itsessään niin jälkeenjäänyt, että sen uudistaminen vaatisi ennemminkin räjäytystä kuin pikku fiksausta. Kokonaan uuden yrityksen perustamiseen ei ole tarpeeksi nykyaikaisia osaajia. Koulutus painottuu taidehömpöttelyyn (joka on kyllä kivaa, ei sillä), sekä niihin vanhoihin malleihin. 2000-luku puuttuu alalta

Haluaisin yksivisiä vaatteita. Nyt lähes kaikki kotimaiset valmistajat tekee riemunkirjavia ja lapsellisia trikoovaatteita. Missä yksiväriset? En minä halua aikuisena ihmisenä päälleni pöllöjä tai kettuja tai jotain ihmeellisiä veistoksellisia graafisia kuvioita. 

Vierailija kirjoitti:

Kyllä minä voisin maksaa suomalaisesta vaatteesta enemmän kuin bangladeshilaisests. Mutta viime aikoina olen liian usein pettynyt laatuun, jota sillä rahalla ei sitten kuitenkaan näytä saavan.

 

Ja mulle siis kävisi ne tunikat ja leggarit tai suorat housut ihan hyvin, kunhan ne olisi jotain kunnollista muotonsa ja värinsä pitävää materiaalia ja niissä olisi oikean mittainen selkä ja hihat ja kaula-aukko.

Mikä merkki on noin huono? Olen ostanut pitkään kotimaisten merkkien vaatteita, joista osa tehdään Suomessa, osa vastuullisesti esim. Portugalissa. Nimenomaan kestävyys on saanut minut jatkamaan. 

 

Ainoastaan Nosh on pettänyt laadun suhteen (leggareissa ja pellavahousuissa), ja sehän onkin nyt saneerauksessa. Olivat muuten viimeiset leggingsit, jotka ostin mistään. Miksi käyttäisin edes koiralenkillä, kun eivät kuitenkaan kestä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yleiskäyttöinen robotiikka, 3d-tulostus, yms voimakas automatisaatio millä tuotteet saadaan suunnittelijan tietokoneelta ilman manuaalisia vaiheita postipakettiin.

Palkat ja verotus eivät ole kilpailukykyisiä kiinalaisten ja intialaisten erityistalousalueiden kanssa.

Ompelua ei voida automatisoida. Joka ikisessä vaatteessa on valmistusvaiheessa ihminen mukana.

Esimerkiksi alusvaatteita valmistetaan isolti nykyään automaisoiduilla neulekoneilla ja myös perinteisiä kavatuotteita on mahdollista esim. liimata toisiinsa, niin kuin sporttivaatepuolella tehdään. Lisäksi ompelutyön ja myös designin prioriteetteja pitäisi miettiä uudestaan, vanhan henkilöstön myötä myös näkökulmat ja arvot ovat todella vanhanaikaisia. Vaatteiden ei ole tarkoitus "kestää 100v" vaan niitä tulisi luoda trendeihin ja kierrätystä tehostaa niin, että pystytään kuljetamaan väestöä eri trendien läpi. Vanha kansa haluaa edelleen superkestävää ja tyyliin käsin ommeltua - jopa neulekoneella tuotettu villapaita aiheuttaa mummoissa nurinaa :D Miten tällainen ala siis voisikan uudistua, kun sitä muutosta ei edes haluta

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vaatteiden pitäisi olla laadukkaita ja hyvin istuvia kauniilla kuoseilla/väreillä. Tällä hetkellä suurin ongelma minusta on huonosti istuvat telttamaiset vaatteet, jotka ovat lisäksi ylihintaisia. Mielelläni suosisin kotimaisia, mutta en tietenkään osta minusta rumaa vaatetta.

Toisaalta valitetaan, että ei ole vaatteita "isoille naisille". Mikä valmistaja ylipäätään osaa tehdä istuvia ja kantajaansa imartelevia isojen kokojen vaatteita? Siis koko maailmassa?

Minkä kokoinen nainen on tässä mielestäsi iso? Valmistajia kyllä löytyy, mutta ehkäpä enemmän kokoja 48-50 kuin 58-60 🧐

Vierailija kirjoitti:

Voisivat valmistaa vaatteet Suomessa niin ostaisin. Kiinassa tehtyjä en osta.

Samaa mieltä.Ei se brändi niistä suomalaisia tee kun ne tehdään ulkomailla.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä minä voisin maksaa suomalaisesta vaatteesta enemmän kuin bangladeshilaisests. Mutta viime aikoina olen liian usein pettynyt laatuun, jota sillä rahalla ei sitten kuitenkaan näytä saavan.

 

Ja mulle siis kävisi ne tunikat ja leggarit tai suorat housut ihan hyvin, kunhan ne olisi jotain kunnollista muotonsa ja värinsä pitävää materiaalia ja niissä olisi oikean mittainen selkä ja hihat ja kaula-aukko.

Nuo ovataika yksilöllisiä ja tulkinnanvaraisia toiveita. Kaikilla ostajilla on omat toiveensa, joihin kaikkiin vastaaminen onnistuu vain ateljeeompelua käyttämällä. Teollisuudessa vaatteet on pakko tuottaa niin, että ne palvelevat isompaa ryhmää. Lisäksi pitää ottaa huomioon raaka-aineiden tilanne, eettisyys, ja miljoona muuta seikkaa, jotka tekevät vaatteesta sellaisen, ettei se välttämättä osu juuri kaikkiin sinun kriteereihisi

Asiakkaita kannustaisin avoimuuteen ja tukemaan sitä suomalaista tekemistä siitä huolimatta, ettei se osu 100% omaan maaliin, jos sen haluaa kehittyvän. Esim. nuo iloiset ja kuosilliset vaatteet ovat tapa erottua kansainvälisillä markkinoilla, mssä on todella vaikea kilpailla henkkamaukan ja zaran kanssa yksivärisillä vaatteilla. Ala hyötyisi siitä, että suomalaiset naiset käyttäisivät noita tuotteita ylpeydellä ja asettuisivat niiden taakse kuin oman lapsensa siitä huolimatta, onko se juuri omien mieltymysten mukainen. Sillä ansaitulla volyymillä pystyy sitten laajentamaan valikoimaa noihin perusvaatteisiinkin, mutta perusvaatteella et pysty lyömään itseäsi läpi muotimarkkinaan kannattavasti

H&m t-paita 7€ ja r-collection t-paita 49€

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voisivat valmistaa vaatteet Suomessa niin ostaisin. Kiinassa tehtyjä en osta.

Samaa mieltä.Ei se brändi niistä suomalaisia tee kun ne tehdään ulkomailla.

Jos yritys on suomalainen, se maksaa veronsa suomeen ja hallinnoi tietopääomaa suomessa. Se työllistää täällä suunnittelijoita, logistiikan ylläpitäjiä, kirjanpitäjiä sekä muuta "pääomatietoa" hallinnoivia ja toimihenkilöitä. Tämä tietopääoma jää myös Suomeen. Ompelijan rooli on toki vaatteessa suuri, mutta muitakin rooleja on

Suomalainen ompelija ei pysty kilpailemaan ulkomaalaisen halpatyövoiman kanssa. Käykääpä tuolta katsomassa hintatasoa ja tilatkaa, jos haluatte sitä suomessa täysin Suomessa tuotettua

https://papudesign.fi/