Lue keskustelun säännöt.
Autistit kertokaa mitä normaalia ette ymmärrä?
19.02.2025 |
Aloitan:
- Kissavideoita
- ns. kaunista balladimusiikkia
- Asioiden joukkohysterisointia tai moraalista pahennusta
- Miten yksin olemisesta voi kärsiä
- Miksi minua pitäisi kiinnostaa mitä muut ajattelevat minusta.
Kommentit (291)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä olen miettinyt miksi yksi lähipiirin henkilö ei tervehdi tai usein edes vastaa, jos häntä tervehtii. Hän ei myöskään onnittele sellaisissa tilanteissa, joissa onnitellaan, tai anna lahjoja.
No, tämän ketjun luettuani ajattelen, että ehkä hän puolestaan miettii miksi pitäisi tervehtiä jne?Tervehdimme siksi, että osoitamme positiivista huomiota sitä tervehdittyä henkilöä kohtaan. Esimerkiksi perheenjäsenelle sanotaan huomenta ja kysytään miten hän nukkui, jotta tämä tietää olevansa tärkeä ja että kysyjä välittää hänestä.
Tästä herää kysymys: eivätkö läheiset henkilöt ole autistille tärkeitä, eikö hän välitä?
Varmaankaan kaikille ei, kun joku aikaisemmin kirjoitti että hänellä on puoliso ja la
Onko romanttinen rakkaus sitten vain aivokemiaa, hormonitoimintaa ja jonkinlaista lisääntymisiän pakkomielteisyyttä joka vuosien saatossa muuttuu jonkinlaiseksi lämpimäksi välittämiseksi ja ystävyydeksi? (Noin 50 prossaa eroaa, eli heillä ei muutu.)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mä olen miettinyt miksi yksi lähipiirin henkilö ei tervehdi tai usein edes vastaa, jos häntä tervehtii. Hän ei myöskään onnittele sellaisissa tilanteissa, joissa onnitellaan, tai anna lahjoja.
No, tämän ketjun luettuani ajattelen, että ehkä hän puolestaan miettii miksi pitäisi tervehtiä jne?Tervehdimme siksi, että osoitamme positiivista huomiota sitä tervehdittyä henkilöä kohtaan. Esimerkiksi perheenjäsenelle sanotaan huomenta ja kysytään miten hän nukkui, jotta tämä tietää olevansa tärkeä ja että kysyjä välittää hänestä.
Tästä herää kysymys: eivätkö läheiset henkilöt ole autistille tärkeitä, eikö hän välitä?
Varmaankaan kaikille ei, kun joku aikaisemmin kirjoitti että hänellä on puoliso ja lapsi, ihan kiva, mutta pärjäisi ilmankin. Siis pärjäisi ilman lastaan?!?
Niin. Kyllä minä häntä rakastan. Ja varmasti surisin, jos menettäisin. Tarkoitin, että jostain syystä en kuitenkaan näe esimerkiksi äitiyttä symbioosina, vaan vain hetkenä elämässä. Ja parisuhde on mukava juttu, muttei elämän tarkoitus, kuten lapsikaan. Niitä ilmankin voisin elää kivaa elämää.
Onko normaaliuden ja kunnon ihmisyyden mittari rakastamisen ja suremisen tyyli ja määrä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä olen miettinyt miksi yksi lähipiirin henkilö ei tervehdi tai usein edes vastaa, jos häntä tervehtii. Hän ei myöskään onnittele sellaisissa tilanteissa, joissa onnitellaan, tai anna lahjoja.
No, tämän ketjun luettuani ajattelen, että ehkä hän puolestaan miettii miksi pitäisi tervehtiä jne?Tervehdimme siksi, että osoitamme positiivista huomiota sitä tervehdittyä henkilöä kohtaan. Esimerkiksi perheenjäsenelle sanotaan huomenta ja kysytään miten hän nukkui, jotta tämä tietää olevansa tärkeä ja että kysyjä välittää hänestä.
Tästä herää kysymys: eivätkö läheiset henkilöt ole autistille tärkeitä, eikö hän välitä?
Varmaankaan kaikille ei, kun joku aikaisemmin kirjoitti että hänellä on puoliso ja lapsi, ihan kiva, mutta pärjäisi ilmankin. Siis pärjäisi ilman lastaan?!?
Nii
Arvatenkin välisi lapseesi katkeaa, kun hän aikuistuu. Noin tunteettomaan ihmiseen ei kukaan tahdo yhteyttä pitää, mutta varmaan et autistina sitä kaipaakaan. Kyllä paha olo tulee tuollaista lukiessa, mutta on niitä toki surkeampiakin kohtaloita!
Vierailija kirjoitti:
Onko normaaliuden ja kunnon ihmisyyden mittari rakastamisen ja suremisen tyyli ja määrä?
Aika olennaisesti kyllä. Samoin se empatiakyky.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä olen miettinyt miksi yksi lähipiirin henkilö ei tervehdi tai usein edes vastaa, jos häntä tervehtii. Hän ei myöskään onnittele sellaisissa tilanteissa, joissa onnitellaan, tai anna lahjoja.
No, tämän ketjun luettuani ajattelen, että ehkä hän puolestaan miettii miksi pitäisi tervehtiä jne?Tervehdimme siksi, että osoitamme positiivista huomiota sitä tervehdittyä henkilöä kohtaan. Esimerkiksi perheenjäsenelle sanotaan huomenta ja kysytään miten hän nukkui, jotta tämä tietää olevansa tärkeä ja että kysyjä välittää hänestä.
Tästä herää kysymys: eivätkö läheiset henkilöt ole autistille tärkeitä, eikö hän välitä?
Varmaankaan kaikille ei, kun joku aikaisemmin kirjoitti että hänellä on puoliso ja la
Huolehtiminen ja hengissä pitäminen. Nämä ovat niitä syvimpiä biologisia vaistoja, ja nämä toki allekirjoitan. Sen sijaan koko rakastaminen käsitteenä ja kokemuksena on subjektiivinen, ja se osuus, mitä sillä objektiivisesti tarkoitetaan, on lähinnä sopimusta, yhteiskunnan määrittelemää ja aikansa lapsi.
No eikä ole, vaan rakkaus on ihan konkreettisesti tunne. Tunteet on biologisia vaistoja. Rakkaus on ihan yhtä paljon tai vähän subjektiivinen kuin ilo, suru, viha jne. Nää ei ole mitään pelkästään ihmislajin tuntemus asioita, vaan jaetaan nää enimmän eläinkunnan kanssa. Ei niillä muilla eläimillä ole yhteiskuntaa määrittelemässä näitä, eikä ne ole niiden yhteisiä sopimuksia. Näillä on ihan neurologinen ja aivokemiallinen pohja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä olen miettinyt miksi yksi lähipiirin henkilö ei tervehdi tai usein edes vastaa, jos häntä tervehtii. Hän ei myöskään onnittele sellaisissa tilanteissa, joissa onnitellaan, tai anna lahjoja.
No, tämän ketjun luettuani ajattelen, että ehkä hän puolestaan miettii miksi pitäisi tervehtiä jne?Tervehdimme siksi, että osoitamme positiivista huomiota sitä tervehdittyä henkilöä kohtaan. Esimerkiksi perheenjäsenelle sanotaan huomenta ja kysytään miten hän nukkui, jotta tämä tietää olevansa tärkeä ja että kysyjä välittää hänestä.
Tästä herää kysymys: eivätkö läheiset henkilöt ole autistille tärkeitä, eikö hän välitä?
Varmaankaan kaikille ei, kun joku ai
Onko romanttinen rakkaus sitten vain aivokemiaa, hormonitoimintaa ja jonkinlaista lisääntymisiän pakkomielteisyyttä joka vuosien saatossa muuttuu jonkinlaiseksi lämpimäksi välittämiseksi ja ystävyydeksi? (Noin 50 prossaa eroaa, eli heillä ei muutu.)
Oon eri, mutta toki rakastuminen on noita. Rakkaus on vähän eri asia. Toki kaikki tunteet on aivokemiaa ja hormonitoimintaa jne. Ei se tee niistä yhtään vähemmän todellisia tai aitoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä olen miettinyt miksi yksi lähipiirin henkilö ei tervehdi tai usein edes vastaa, jos häntä tervehtii. Hän ei myöskään onnittele sellaisissa tilanteissa, joissa onnitellaan, tai anna lahjoja.
No, tämän ketjun luettuani ajattelen, että ehkä hän puolestaan miettii miksi pitäisi tervehtiä jne?Tervehdimme siksi, että osoitamme positiivista huomiota sitä tervehdittyä henkilöä kohtaan. Esimerkiksi perheenjäsenelle sanotaan huomenta ja kysytään miten hän nukkui, jotta tämä tietää olevansa tärkeä ja että kysyjä välittää hänestä.
Tästä herää kysymys: eivätkö läheiset henkilöt ole autistille tärkeitä, eikö hän välitä?
Varmaankaan kaikille ei, kun joku ai
Höpö höpö.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä olen miettinyt miksi yksi lähipiirin henkilö ei tervehdi tai usein edes vastaa, jos häntä tervehtii. Hän ei myöskään onnittele sellaisissa tilanteissa, joissa onnitellaan, tai anna lahjoja.
No, tämän ketjun luettuani ajattelen, että ehkä hän puolestaan miettii miksi pitäisi tervehtiä jne?Tervehdimme siksi, että osoitamme positiivista huomiota sitä tervehdittyä henkilöä kohtaan. Esimerkiksi perheenjäsenelle sanotaan huomenta ja kysytään miten hän nukkui, jotta tämä tietää olevansa tärkeä ja että kysyjä välittää hänestä.
Tästä herää kysymys: eivätkö läheiset henkilöt ole autistille tärkeitä, eikö hän välitä?
&
Rakastaminen on vähän eri asia?
Vai niin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Rakastaminen on vähän eri asia?
Vai niin."
Niin, rakastaminen, rakkauden tunne, on eri asia kuin rakastuminen?
Vierailija kirjoitti:
"Rakastaminen on vähän eri asia?
Vai niin."
Niin, rakastaminen, rakkauden tunne, on eri asia kuin rakastuminen?
Ns rakkauden tunne alkaa rakastumiseksi-kutsutulla ilmiöllä. Tämän jälkeen biologia hoitaa hommaa hormonein lisääntymisiän. Osa meistä on kovasti vaihtelunhaluisia, ja haluamme paritella ja *rakastua* monen kanssa - ja tuntea sitä *rakastamista* eri partnereihin - ei olla joutsenia kaikki toden totta. Lähes kaikkien kiihkeä *rakastaminen* muuttuu iän myötä ystävyydeksi ja lämmöksi, mutta sovitaan että tämä on yhä sitä samaa *rakastamista*.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vastauksena lapsen onnesta huolehtivalle.
Outoa tehdä tuollaisia päätelmiä lyhyen keskustelun perusteella. Tuskinpa onnellista lapsuutta takaa se, ettei äiti voi elää ilman lastaan ja roikkuu vielä aikuisessakin lapsessa kiinni. Kyllä sitä elämässä voi olla muutenkin mukana kuin täydessä symbioosissa. Tuntettomuus on ihan eri asia. Mutta minäpä en tajua pelejänne ja lähde edes niihin mukaan. Elän oikein mukavasti ilman urheilua ja uhreilua. 😁
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Rakastaminen on vähän eri asia?
Vai niin."
Niin, rakastaminen, rakkauden tunne, on eri asia kuin rakastuminen?
Ns rakkauden tunne alkaa rakastumiseksi-kutsutulla ilmiöllä. Tämän jälkeen biologia hoitaa hommaa hormonein lisääntymisiän. Osa meistä on kovasti vaihtelunhaluisia, ja haluamme paritella ja *rakastua* monen kanssa - ja tuntea sitä *rakastamista* eri partnereihin - ei olla joutsenia kaikki toden totta. Lähes kaikkien kiihkeä *rakastaminen* muuttuu iän myötä ystävyydeksi ja lämmöksi, mutta sovitaan että tämä on yhä sitä samaa *rakastamista*.
Hmm. Kyllähän mä rakastan mun vanhempia, mun sisaruksia, mun ystäviä ja mun lapsia, ja mikään näistä ei ole alkanut rakastumisella. Kai se rakastumista seuraava rakkauden tunne kumppania on periaatteessa sitä samaa rakastamista.
Ja kyllä, monet on hyvinkin koukussa juuri siihen rakastumiseen, onhan se hurja aivokemiallinen myrsky, joka tuntuu mahtavalta. Ja sitähän ei suinkaan aina seuraa sen kummoisempi rakkauden tunne, vaan juttu lopahtaa siihen kun rakastumisvaihe on ohi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miten määrittelet ymmärtämisen? Jos autistinen kulttuuri ja neurotyypillinen kulttuuri ovat ristiriidassa keskenään ja haluan toimia autistisen kulttuurin mukaisesti, se ei tarkoita että en ymmärtäisi miksi neurotyypilliset keskimäärin käyttäytyvät niinkuin käyttäytyvät. Älykkyysosamääräni on huomattavasti keskivertoa korkeampi, jos se mitenkään tähän keskusteluun liittyy.
t. autisti
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Rakastaminen on vähän eri asia?
Vai niin."
Niin, rakastaminen, rakkauden tunne, on eri asia kuin rakastuminen?
Ns rakkauden tunne alkaa rakastumiseksi-kutsutulla ilmiöllä. Tämän jälkeen biologia hoitaa hommaa hormonein lisääntymisiän. Osa meistä on kovasti vaihtelunhaluisia, ja haluamme paritella ja *rakastua* monen kanssa - ja tuntea sitä *rakastamista* eri partnereihin - ei olla joutsenia kaikki toden totta. Lähes kaikkien kiihkeä *rakastaminen* muuttuu iän myötä ystävyydeksi ja lämmöksi, mutta sovitaan että tämä on yhä sitä samaa *rakastamista*.
Hmm. Kyllähän mä rakastan mun vanhempia, mun sisaruksia, mun ystäviä ja mun lapsia, ja mikään näistä ei ole alkanut rakastumisella. Kai se rakastumista seuraava rakkauden tunne kumppania on periaatteessa
Tuossa selitettiin romanttista rakkautta. Usein rakkaus käsitteenä jaetaan useampaan kategoriaan. On hormonipohjaista parisuhderakkautta, äidinrakkautta ja vieläpä rakkaus jumalaankin ollaan eritelty.
Nenttinä olen huomannut, että usea autisti luulee, että hänen näkemyksensä on objektiivinen totuus. Siksihän he usein pamauttelevat asioita ääneen, koska luulevat tämän olevan absoluuttinen totuus. Kokevat olevansa vain "rehellisiä" ja "suoria". Todella vaikea ymmärtää, miten älykkäätkin autistit lankeavat tähän. Ei kai kukaan voi kuvitella, että oma tulkinta maailmasta, tilanteista, tapahtumista olisi totuus. Jos on high function autisti, pystyy kyllä sisäistämään tämän ja muuttamaan käytöstään.
Toinen mitä en ymmärrä on toisen ihmisen ulkonäön kommentointi. Hei autisti: koskaan ei ole oikea hetki kommentoida toisen ihmisen ulkonäköä, kehoa, kasvoja, mitään, negatiivisesti. Itseasiassa ei ole mitään tarvetta kommentoida mitenkään. Ei positiivisesti eikä negatiivisesti.
Vierailija kirjoitti:
Nenttinä olen huomannut, että usea autisti luulee, että hänen näkemyksensä on objektiivinen totuus. Siksihän he usein pamauttelevat asioita ääneen, koska luulevat tämän olevan absoluuttinen totuus. Kokevat olevansa vain "rehellisiä" ja "suoria". Todella vaikea ymmärtää, miten älykkäätkin autistit lankeavat tähän. Ei kai kukaan voi kuvitella, että oma tulkinta maailmasta, tilanteista, tapahtumista olisi totuus. Jos on high function autisti, pystyy kyllä sisäistämään tämän ja muuttamaan käytöstään.
Toinen mitä en ymmärrä on toisen ihmisen ulkonäön kommentointi. Hei autisti: koskaan ei ole oikea hetki kommentoida toisen ihmisen ulkonäköä, kehoa, kasvoja, mitään, negatiivisesti. Itseasiassa ei ole mitään tarvetta kommentoida mitenkään. Ei positiivisesti eikä negatiivisesti.
Tosi harva kommentoi ulkonäköä. Liikun aika paljon as-piireissä, enkä ole koskaan kuullut mitään tuollaista lauottavan. Aika tosi autistinen saa olla, että päin näköä arvostelee ulkonäköä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nenttinä olen huomannut, että usea autisti luulee, että hänen näkemyksensä on objektiivinen totuus. Siksihän he usein pamauttelevat asioita ääneen, koska luulevat tämän olevan absoluuttinen totuus. Kokevat olevansa vain "rehellisiä" ja "suoria". Todella vaikea ymmärtää, miten älykkäätkin autistit lankeavat tähän. Ei kai kukaan voi kuvitella, että oma tulkinta maailmasta, tilanteista, tapahtumista olisi totuus. Jos on high function autisti, pystyy kyllä sisäistämään tämän ja muuttamaan käytöstään.
Toinen mitä en ymmärrä on toisen ihmisen ulkonäön kommentointi. Hei autisti: koskaan ei ole oikea hetki kommentoida toisen ihmisen ulkonäköä, kehoa, kasvoja, mitään, negatiivisesti. Itseasiassa ei ole mitään tarvetta kommentoida mitenkään. Ei positiivisesti eikä negatiivisesti.
Tosi harva kommentoi ulkonäköä. Liikun aika paljon as-piireissä, enkä ole koskaan kuullut mitään tuollaista lauottavan. Aika tosi autistinen saa olla, että päin näköä arvostelee ulkonäköä.
Otantani on neljä miespuolista autistia, tuttavia, lähisukulainen jne. Suhteellisen älykkäitä jokainen. Kaikki kokevat oikeudekseen vain todeta, jos joku on heistä ruma tai ulkonäössä on jokin heitä häiritsevä piirre. Ehkä he ovat sitten kaikki autismin janan siellä syvemmässä päässä. Aika monta kertaa olen jäänyt suu auki näissä tilanteissa.
Vierailija kirjoitti:
Nenttinä olen huomannut, että usea autisti luulee, että hänen näkemyksensä on objektiivinen totuus. Siksihän he usein pamauttelevat asioita ääneen, koska luulevat tämän olevan absoluuttinen totuus. Kokevat olevansa vain "rehellisiä" ja "suoria". Todella vaikea ymmärtää, miten älykkäätkin autistit lankeavat tähän. Ei kai kukaan voi kuvitella, että oma tulkinta maailmasta, tilanteista, tapahtumista olisi totuus. Jos on high function autisti, pystyy kyllä sisäistämään tämän ja muuttamaan käytöstään.
Toinen mitä en ymmärrä on toisen ihmisen ulkonäön kommentointi. Hei autisti: koskaan ei ole oikea hetki kommentoida toisen ihmisen ulkonäköä, kehoa, kasvoja, mitään, negatiivisesti. Itseasiassa ei ole mitään tarvetta kommentoida mitenkään. Ei positiivisesti eikä negatiivisesti.
Onhan maailmassa paljon faktoja. Tieteellistä tietoa. Maapallo vaikkapa, se ei ole litteä.
Tuo ulkonäön kommentointi ei ainakaan ole erityisesti mikään autistien ominaisuus. Mä autistina just ihmettelen neurotyypillisten ihmisten taipumusta päivitellä toisten ulkonäköä, jos se on mitenkään poikkeava. En pysty käsittämään sellaista lainkaan. Ilmeisesti kyse on eräänlaisesta yhteishengen rakentamisesta, jos yhdessä tuomitaan ja päivitellään toisten erilaisuutta.
Huolehtiminen ja hengissä pitäminen. Nämä ovat niitä syvimpiä biologisia vaistoja, ja nämä toki allekirjoitan. Sen sijaan koko rakastaminen käsitteenä ja kokemuksena on subjektiivinen, ja se osuus, mitä sillä objektiivisesti tarkoitetaan, on lähinnä sopimusta, yhteiskunnan määrittelemää ja aikansa lapsi.