Autistit kertokaa mitä normaalia ette ymmärrä?

Vierailija kirjoitti:

Mitä muuta rakkaus olisi kuin emotionaalista yhteyttä? Jotenkin etäältä rakastaisi lastaan?!

Huolenpitoa, tuen antamista, arjen jakamista, yhdessä tekemistä, vastuunotto ja uhraukset, lupaus rakastaa jne . Vanhempi, joka ei ilmaise tunteitaan sanallisesti tai halaamalla, mutta huolehtii siitä, että lapsi saa ruokaa, vaatteita ja turvallisen kodin, osoittaa rakkautta teoillaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä muuta rakkaus olisi kuin emotionaalista yhteyttä? Jotenkin etäältä rakastaisi lastaan?!

Huolenpitoa, tuen antamista, arjen jakamista, yhdessä tekemistä, vastuunotto ja uhraukset, lupaus rakastaa jne . Vanhempi, joka ei ilmaise tunteitaan sanallisesti tai halaamalla, mutta huolehtii siitä, että lapsi saa ruokaa, vaatteita ja turvallisen kodin, osoittaa rakkautta teoillaan.

Esimerkiksi lastenkodin työntekijä voi työkseen pitää huolta, tukea ja niin edelleen, mutta ei rakasta lasta. Etkö näe tässä eroa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä muuta rakkaus olisi kuin emotionaalista yhteyttä? Jotenkin etäältä rakastaisi lastaan?!

Huolenpitoa, tuen antamista, arjen jakamista, yhdessä tekemistä, vastuunotto ja uhraukset, lupaus rakastaa jne . Vanhempi, joka ei ilmaise tunteitaan sanallisesti tai halaamalla, mutta huolehtii siitä, että lapsi saa ruokaa, vaatteita ja turvallisen kodin, osoittaa rakkautta teoillaan.

Esimerkiksi lastenkodin työntekijä voi työkseen pitää huolta, tukea ja niin edelleen, mutta ei rakasta lasta. Etkö näe tässä eroa?

Rakkaus ei ole vain tunteen kokemus tai emotionaalinen yhteys. Se on myös tekoja, valintoja, arvostusta, ymmärrystä ja biologisia sidoksia. Joillekin rakkaus ilmenee enemmän tekojen kautta, toisille taas emotionaalinen yhteys on tärkein osa sitä.

Rakkaus on emotionaalisen yhteyden lisäksi muös tekoja. Mutta teot ilman emotionaalista yhteyttä eivät ole rakkautta. Voi olla kyse esimerkiksi velvollisuudentunnosta. Et voi rakastaa ilman rakkauden tunnetta.

Vierailija kirjoitti:

En ole ennen tajunnut, että normot esiintyy tietyllä tavalla koska ne ovat kopioineet sen joltain muulta. Ei siis täysin tietoisesti, vaan lapsesta saakka ovat luonnostaan matkineet tietynlaista puhetyyliä, ilmeitä ja muuta sosiaalista käyttäytymistä. Tämän takia he ystävystyvät helposti ja nopeasti keskenään.

Tämän takia mua on aina pidetty outona heti kättelyssä, koska en ole luonnostaan oppinut tuota kaikkea. Mun pitää tietoisesti tarkkailla mitä muut tekee ja ottaa siitä mallia, mutta se tuntuu epäaidolta ja siksi vaivaannuttavalta ja väärältä. Tätä en ymmärtänyt ennen, mutta nyt tajuan, että ns. normaalit ihmiset ei myöskään osaa luonnostaan noin vain olla oikein sosiaalisissa tilanteissa, vaan he ovat matkineet toisia ja oppineet siten. Se matkiminen vain tulee heille luonnostaan. Näin olen siis päätellyt, mutta voin olla väärässäkin.

Et sinä ihan väärässä ole asiassa. Ihminen alkaa oppia ja opetella näitä asioita jo vauvana, miten vuorovaikutus yms toimivat. Se tapahtuu ollessa vuorovaikutuksessa muiden kanssa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä en ymmärrä, että mikä on se juttu mitä ihmiset tuntee yhdessä ruokailusta. Selvästi siinä on jotain tärkeää, koska se on niin merkittävä tekijä varmaan kaikissa ihmiskulttuureissa. 

Ruokailu rauhoittaa stressiä ja onhan siinä tietynlainen normaalia keskustelutilannetta suurempi yhteenkuuluvuuden tunne.

Ei se kaikilla kuitenkaan rauhoita. Ruokailu voi olla myös kireä tilanne. Vanhempi väki opetettiin lapsena syömään lautanen tyhjäksi, maistui tai ei, eikä ruoka suussa saanut puhua. Siinä sitten syötiin hiljaa ja mahdollisimman nopeasti. Tyypillinen perheateria 60-70-luvulla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ole ennen tajunnut, että normot esiintyy tietyllä tavalla koska ne ovat kopioineet sen joltain muulta. Ei siis täysin tietoisesti, vaan lapsesta saakka ovat luonnostaan matkineet tietynlaista puhetyyliä, ilmeitä ja muuta sosiaalista käyttäytymistä. Tämän takia he ystävystyvät helposti ja nopeasti keskenään.

Tämän takia mua on aina pidetty outona heti kättelyssä, koska en ole luonnostaan oppinut tuota kaikkea. Mun pitää tietoisesti tarkkailla mitä muut tekee ja ottaa siitä mallia, mutta se tuntuu epäaidolta ja siksi vaivaannuttavalta ja väärältä. Tätä en ymmärtänyt ennen, mutta nyt tajuan, että ns. normaalit ihmiset ei myöskään osaa luonnostaan noin vain olla oikein sosiaalisissa tilanteissa, vaan he ovat matkineet toisia ja oppineet siten. Se matkiminen vain tulee heille luonnostaan. Näin olen siis päätellyt, mutta voin olla väärässäkin.

Et sinä ihan v

Älykäs ihminen pitää mallioppimista ongelmallista

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Fanittamista 😳 Etenkin aikuisten ihmisten kohdalla se tuntuu täysin käsittämättömältä käytökseltä.

Muistan, kun joku nainen selitti tv:ssä, että hän pyöräilee Meiju Suvaksen keikkojen perässä ympäri Suomea ja mietin, että tuo ei voi olla mieleltään terve.

Minusta tämä kyllä kuulostaa nimenomaan autistiselta erityismielenkiinnonkohteelta. Monilla naisilla ekko sekoittuu helposti fanittamiseen, koska naisautistit kiinnostuvat usein ns sosiaalisten normien mukaisista kohteista (ihmisistäkin)

ihmisiä jotka kertovat kovaan ääneen uusille ihmisille mitä sairauksia heillä on..

Ihmissuhteiden valikoiminen oman hyödyn/statuksen mukaan. Tarve _päteä_ julkisesti. 

Vierailija kirjoitti:

Onko niin, että autistit eivät välitä muista ihmisistä? Eivät siitä, mitä muut ajattelevat heistä, eivätkä edes omista lapsistaan? Miksi autisti hankkii lapsia, jos ei kuitenkaan rakasta heitä?

Ei tietenkään ole. Kyllä minä ainakin rakastan omia lapsia yli kaiken, ja ilmaisen myös rakkautta heille sekä sanoin, teoin, että fyysisenä läheisyytenä. 

Vierailija kirjoitti:

Onko niin, että autistit eivät välitä muista ihmisistä? Eivät siitä, mitä muut ajattelevat heistä, eivätkä edes omista lapsistaan? Miksi autisti hankkii lapsia, jos ei kuitenkaan rakasta heitä?

Ei ole. Minä välitän joistakin ihmisistä, (rakastan heitä sellaisella subjektiivisella tavalla jota itse pidän/nimitän rakkaudeksi), vaikka he ovat kohdelleet minua huonosti. Sen sijaan aika harvoin välitän siitä, mitä muut minusta ajattelevat.

Vierailija kirjoitti:

Miksi autisti menee parisuhteesen jos tunteita ei ole/ei pysty näyttämään niitä? Eikö autisti välitä jos kumppani kärsii tästä? Kerrotko suhteen alussa olevasi autisti?

Tuskin sellaiset ihmiset hakeutuukaan parisuhteeseen. Minulla taas ei todellakaan ole sellaista, ettei ois tunteita ja ettenkö pystyis niitä näyttämään, päinvastoin. 

Ymmärrän noista esimerkeistä periaatteessa kaikki, ainakin teorian tasolla. Kissavideoista tykkään itsekin. Sitä en ymmärrä, että miksi pitää hyväksyä epäreiluus. 

Vierailija kirjoitti:

Ymmärrän noista esimerkeistä periaatteessa kaikki, ainakin teorian tasolla. Kissavideoista tykkään itsekin. Sitä en ymmärrä, että miksi pitää hyväksyä epäreiluus. 

Meidän autistiperheessä ainakin kaikki katselee kissavideoita. 

Vierailija kirjoitti:

Että miten ihmiset ystävystyy työpaikoilla ja tietää toisten asioita, esim. tärkeitä merkkipäiviä tai toisen henkilön vaikka lapsen saavutuksista. En itse puhu omia asioitani, koska mielestäni ne asiat ei varmaan oikeasti kiinnosta ulkopuolisia. 

Mistä ihmeestä olet keksinyt että asiasi eivät kiinnosta toisia? Mikään muu sinussa ei kiinnosta kuin se mitä teet, harrastat ja ajattelet.  "Oikeasti kiinnosta" LOL, mitä se edes tarkoittaa? "Ulkopuolisia" ? Mitä ne ovat, minä en tunne yhtäkään "ulkopuolista" koko käsite on järjetön. Vieraille ihmisille en toki mene omia juttujani hölöttämään, ellei nyt joudu jotenkin keskusteluun. Olin kerran hiihtolenkillä ja vastaani tuli jokin keski-ikäinen mies. Taisin mainita jotain kylmästä kelistä ja siinä sitten vähäksi ajaksi pysähdyttiin juttelemaan. Sain kuulla miehen työhistoriasta, siitä kuinka hän on nyt varhaiseläkkeellä, kuinka rahoittanut eläkkeelle jäämisensä, käytiin läpi hänen sähköpyöränsä tekniikkaa, korjauksia ja kerroin kuinka itsekin olen ajellut noilla jonkun kerran, paljonko tulee ajettua vuodessa jne jne. Aivan ventovieras ihminen siis ja ihan kiinnostavaa oli kuulla mitä hän kertoi ja toisinkin päin uskoakseni, vaikken niin paljoa itsestäni kertonutkaan kuin hän.

Vierailija kirjoitti:

Miksi autisti menee parisuhteesen jos tunteita ei ole/ei pysty näyttämään niitä? Eikö autisti välitä jos kumppani kärsii tästä? Kerrotko suhteen alussa olevasi autisti?

Tuskin tuo pätee kaikkien kohdalla. Jotkut voi etsiä suhteen koska niin "kuuluu" tehdä tai tarvitsevat ns tukihenkilön. Jotkut eivät halua suhdetta ollenkaan. Kyllä autisti voi osata näyttää tunteitakin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä en ymmärrä, että mikä on se juttu mitä ihmiset tuntee yhdessä ruokailusta. Selvästi siinä on jotain tärkeää, koska se on niin merkittävä tekijä varmaan kaikissa ihmiskulttuureissa. 

Ruokailu rauhoittaa stressiä ja onhan siinä tietynlainen normaalia keskustelutilannetta suurempi yhteenkuuluvuuden tunne.

Ei se kaikilla kuitenkaan rauhoita. Ruokailu voi olla myös kireä tilanne. Vanhempi väki opetettiin lapsena syömään lautanen tyhjäksi, maistui tai ei, eikä ruoka suussa saanut puhua. Siinä sitten syötiin hiljaa ja mahdollisimman nopeasti. Tyypillinen perheateria 60-70-luvulla.

 

Minua ällöttää yhteisruokailuissa muiden syömisäänet. Etenkin ryystäminen,louskutus ja jos räitään ja röyhtäillään siinä pöydässä. En ymmärrä miksi jotkut glorifioi yhdessä syömistä. Yksin voi keskittyä siihenkin paremmin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi autisti menee parisuhteesen jos tunteita ei ole/ei pysty näyttämään niitä? Eikö autisti välitä jos kumppani kärsii tästä? Kerrotko suhteen alussa olevasi autisti?

Tuskin tuo pätee kaikkien kohdalla. Jotkut voi etsiä suhteen koska niin "kuuluu" tehdä tai tarvitsevat ns tukihenkilön. Jotkut eivät halua suhdetta ollenkaan. Kyllä autisti voi osata näyttää tunteitakin.

Minä olen hyvin tunteellinen autisti. Olen parisuhteessa, ja näytän tunteeni herkästi.

Minä en ymmärrä sitä, kun "normot" hätääntyvät siitä, että minä vähän itken välillä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi autisti menee parisuhteesen jos tunteita ei ole/ei pysty näyttämään niitä? Eikö autisti välitä jos kumppani kärsii tästä? Kerrotko suhteen alussa olevasi autisti?

Tuskin tuo pätee kaikkien kohdalla. Jotkut voi etsiä suhteen koska niin "kuuluu" tehdä tai tarvitsevat ns tukihenkilön. Jotkut eivät halua suhdetta ollenkaan. Kyllä autisti voi osata näyttää tunteitakin.

Minä olen hyvin tunteellinen autisti. Olen parisuhteessa, ja näytän tunteeni herkästi.

Minä en ymmärrä sitä, kun "normot" hätääntyvät siitä, että minä vähän itken välillä.

Sama täällä. Myös mun kumppani on hyvin tunteellinen ja tunteita ilmaiseva autisti (parisuhteessa, muuten hän ei niin paljon ilmaise tunteitaan kuin minä, mutta minulle tosiaan ilmaisee ).