Lue keskustelun säännöt.
Autistit kertokaa mitä normaalia ette ymmärrä?
19.02.2025 |
Aloitan:
- Kissavideoita
- ns. kaunista balladimusiikkia
- Asioiden joukkohysterisointia tai moraalista pahennusta
- Miten yksin olemisesta voi kärsiä
- Miksi minua pitäisi kiinnostaa mitä muut ajattelevat minusta.
Kommentit (291)
Vierailija kirjoitti:
"Otantani on neljä miespuolista autistia, tuttavia, lähisukulainen jne. Suhteellisen älykkäitä jokainen. Kaikki kokevat oikeudekseen vain todeta, jos joku on heistä ruma tai ulkonäössä on jokin heitä häiritsevä piirre. Ehkä he ovat sitten kaikki autismin janan siellä syvemmässä päässä. Aika monta kertaa olen jäänyt suu auki näissä tilanteissa."
Kyllähän todella monet neurotyypilliset miehetkin kokee tarvetta ilmoittaa mielipiteensä eri naisten ulkonäöstä. Ei taida nyt olla kyse mistään autisti piirteestä.
Tämä. Minua on jopa kiusattu sairauden aiheuttamasta ulkonäköhaitasta - ihan tiedostaen että kyseessä sairaus. Asialaa neurotyypillinen, keski-ikäinen, omasta mielestään ihan tavallinen suomalainen mies.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Otantani on neljä miespuolista autistia, tuttavia, lähisukulainen jne. Suhteellisen älykkäitä jokainen. Kaikki kokevat oikeudekseen vain todeta, jos joku on heistä ruma tai ulkonäössä on jokin heitä häiritsevä piirre. Ehkä he ovat sitten kaikki autismin janan siellä syvemmässä päässä. Aika monta kertaa olen jäänyt suu auki näissä tilanteissa.
-----------------------------
Tästä vois varmaan jättää sanan "autistia" pois epäolennaisena. Se "miespuolinen" lienee se avainsana tässä.
Vierailija kirjoitti:
Mä en ymmärrä, että mikä on se juttu mitä ihmiset tuntee yhdessä ruokailusta. Selvästi siinä on jotain tärkeää, koska se on niin merkittävä tekijä varmaan kaikissa ihmiskulttuureissa.
Ruokailu rauhoittaa stressiä ja onhan siinä tietynlainen normaalia keskustelutilannetta suurempi yhteenkuuluvuuden tunne.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä en ymmärrä, että mikä on se juttu mitä ihmiset tuntee yhdessä ruokailusta. Selvästi siinä on jotain tärkeää, koska se on niin merkittävä tekijä varmaan kaikissa ihmiskulttuureissa.
Ruokailu rauhoittaa stressiä ja onhan siinä tietynlainen normaalia keskustelutilannetta suurempi yhteenkuuluvuuden tunne.
Niin ja hyvänmakuinen ruoka tuottaa mielihyvää. Empä ole kenenkään kuullut suosivan toiste ravintolaa jossa olisi ollut näiden mielestä pahaa ruokaa..
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä en ymmärrä, että mikä on se juttu mitä ihmiset tuntee yhdessä ruokailusta. Selvästi siinä on jotain tärkeää, koska se on niin merkittävä tekijä varmaan kaikissa ihmiskulttuureissa.
Ruokailu rauhoittaa stressiä ja onhan siinä tietynlainen normaalia keskustelutilannetta suurempi yhteenkuuluvuuden tunne.
Niin ja hyvänmakuinen ruoka tuottaa mielihyvää. Empä ole kenenkään kuullut suosivan toiste ravintolaa jossa olisi ollut näiden mielestä pahaa ruokaa..
Kyllä mä ruoan tuottaman mielihyvän tunnen, mutta tuota yhteenkuuluvuuden tunnetta yhdessä ruokailusta en. Mun mielestä on enemmänkin stressaavaa joutua syömään niin, että muut katsoo.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
"Otantani on neljä miespuolista autistia, tuttavia, lähisukulainen jne. Suhteellisen älykkäitä jokainen. Kaikki kokevat oikeudekseen vain todeta, jos joku on heistä ruma tai ulkonäössä on jokin heitä häiritsevä piirre. Ehkä he ovat sitten kaikki autismin janan siellä syvemmässä päässä. Aika monta kertaa olen jäänyt suu auki näissä tilanteissa."
Kyllähän todella monet neurotyypilliset miehetkin kokee tarvetta ilmoittaa mielipiteensä eri naisten ulkonäöstä. Ei taida nyt olla kyse mistään autisti piirteestä.
Autisteilla se tarve korostuu jos joku hylkää heidän huomion. Herjaaminen voi olla aika next level. Ihan tv:ssäkin nähty.
Autistit ei kykene empatiaan oikeaan aikaan robottikasvoineen. Viiden vuoden päästä on liian myöhään huomata jotain. Itse kyllä itkette jokaista vääryyttä ja vastoinkäymistä. Kuinka ahdistaaa. Ihmissuhteet on helvettiä yhtään läheisempinä. Jatkuvat loukkaukset, sitoutumisen puute ja itsekkyys. Siksi autustinaiset ei pysty olemaan ystäviä naisen kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ymmärrä selän takana puhumista.
Miksi ei voi puhua suoraan, jos jokin asia ärsyttää (olettaen, että sitä voidaan muuttaa) tai miksi pitää suorastaan valehdella toiselle? Tai olla vaan hiljaa, jos mitään rakentavaa ei ole sanottavana. Selän takana pahaa puhumista kuulee yllättävän paljon. Luulin sen kuuluvan yläasteelle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tajua miten ihmiset ovat kiinnostuneita niin monesta asiasta. Olen lapsesta saakka jäänyt aina jumiin aina yhteen asiaan kerrallaan, oli se sitten peli, kirja tai bändi/biisi. Saatan kuunnella samaa kappaletta toistolla oikeasti vaikka 6h. Tai lukea samaa kirjaa uudelleen kuukauden.
Monet sosiaaliset säännöt tuntuvat siltä, että ihmiset jostain syystä tykkäävät suuttua asioista, joista ei oikeasti koeta suuttumista, koska näin on vain sovittu. En siis tunne normaalia ärtymystä ihmisiin, jos joku rikkoo jonkun sosiaalisen "säännön", kuten on vaikka täysin hiljaa ryhmätyötä tehdessä. Vai onko se sääntö? En ole ihan varma.
En koe mitään vetoa olla tekemisissä ihmisten kanssa, koulussa opettajat huolestuivat tästä koska karkasin aina leikkimään itsekseen heti kun silmä vältti.
Pukeudun kuulemma tylsästi, mutta rakastan simppeleitä vaatteita ja useat kuviot vaatteissa
Vähän kolibakteeria suuhun kynsiä puremalla, namskis.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Huutamista, riitelemistä, ilkeilyä ja toisten muroihin kusemista. Kaduttaa, etten erakoitunut heti 18-vuotiaana. Toki kaikki ihmiset eivät ole myrkyllisiä, tai pyri hyötymään toisista, mutta yllättävän suuri osa on näitä.
Vierailija kirjoitti:
Tässä nyt pitäisi ensin määritellä se normaali.
Normaali on aina yksilöllinen käsite.
Ja mistä autisti tietäisi mikä on sellaista 'normaalia', mitä jokaisen tulisi ymmärtää.
Minusta täällä ei juuri normaaliksi määriteltävä ihmisiä liiku, että sikäli ehkä väärä foorumi..
T. Autisti blondi
Ihan hyvä kuvaus kyllä tästä paikasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En ehkä edes ole kuin lievästi autistinen ja tämä saattaa vaan liittyä demiseksuaalisuuteen, mutta sitä en ole ymmärtänyt että jotkut haluavat harrastaa seksiä jonkun baaripanon kanssa, ja sitten aamulla sanotaan et moikka ja ei enää tavata.
Tuo ei vain mitenkään mene ymmärrykseeni että mitä joku tuollaisesta saa, itse en voisi kuvitellakaan olevani intiimisti jonkun random ihmisen kanssa jota en tunne ja johon en luota
Enkä varsinkaan niin että sitten vain yhden yön jälkeen erotaan ja sillä sipuli 🙈 mua vähän jopa iljettää tollanen
Minä olen autistinen mies ja oikeasti en voi ymmärtää, että miten joku voi harrastaa yhden yön suhteita ja yleensäkin seksiä sellaisen kanssa, jota ei tulle yhtään? Sitä vain tavataan ja mennään harrastamaan seksiä toisen kanssa. Seksihän on niin intiimi asia kahden ihmisen välillä, että ainakin minun mielestäni siihen tarvitaan se, että on tuntenut toisen pitempään ja voi luottaa tähän. Minä ainakin olen demiseksuaalinen.
Mä en edes tiedä autismista. Onko ollut aina, vai diagnosoitu myöhemmin.
Mua kiinnostaa kyllä ystävien, työkavereitten asiat, noin kuuntelumielessä. Saavat olla mitä mieltä tahansa, itsestään. Kunhan eivät vahingoita itseään tai minua, toisia. Mut se, että jotkut alkaa neuvomaan, ohjeistamaan, määrittelemään mua ihan yksinkertaisissa asioissa. Ottaa päähän 😡
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Fanittamista 😳 Etenkin aikuisten ihmisten kohdalla se tuntuu täysin käsittämättömältä käytökseltä.
Minäkään harvemmin fanitan, mutta sitten kun fanitan, teen sen ihan sata lasissa. Nuorena piti hakemalla hakea kultainen keskitie fanittamatta olemisen ja täyden hyperfiksaation välillä, koska kummastakin ääripäästä sai kuulla kuittailua. Varsinkin kun se fanittamisen kohde voi olla sattumanvaraisesti mikä tahansa Dragon Ballista Mozartiin, eli en ole ikinä osannut valita idolia sosiaalisten normien mukaan etukäteen.
Nyt aikuisena tietysti osaan pitää "brainrotit", eli ne kaikkein älyttömimmät kiinnostuksenkohteeni omana tietonani ja tavanomaisemmankin kohteen fanittamisen ilmaisen hillitysti
Onko niin, että autistit eivät välitä muista ihmisistä? Eivät siitä, mitä muut ajattelevat heistä, eivätkä edes omista lapsistaan? Miksi autisti hankkii lapsia, jos ei kuitenkaan rakasta heitä?
Miksi autisti menee parisuhteesen jos tunteita ei ole/ei pysty näyttämään niitä? Eikö autisti välitä jos kumppani kärsii tästä? Kerrotko suhteen alussa olevasi autisti?
En ymmärrä, miksi ihmiset pitävät tärkeämpänä toimia tunteidensa mukaisesti kuin perustaa toimintansa totuuteen.
Vierailija kirjoitti:
Onko niin, että autistit eivät välitä muista ihmisistä? Eivät siitä, mitä muut ajattelevat heistä, eivätkä edes omista lapsistaan? Miksi autisti hankkii lapsia, jos ei kuitenkaan rakasta heitä?
Autisteilla voi olla vaikeuksia ymmärtää ja tulkita muiden tunteita tai ilmaista omiaan tavalla, joka on neurotyypillisille ihmisille tuttu. Tämä ei tarkoita, ettei heillä olisi tunteita tai etteivät he välittäisi läheisistään. Autismikirjon vanhemmat voivat rakastaa lapsiaan syvästi, mutta heidän tapansa osoittaa rakkautta voi poiketa valtavirrasta. Joillekin emotionaalinen yhteys voi tuntua haastavalta, mutta se ei tarkoita rakkauden puutetta.
Mitä muuta rakkaus olisi kuin emotionaalista yhteyttä? Jotenkin etäältä rakastaisi lastaan?!
"Otantani on neljä miespuolista autistia, tuttavia, lähisukulainen jne. Suhteellisen älykkäitä jokainen. Kaikki kokevat oikeudekseen vain todeta, jos joku on heistä ruma tai ulkonäössä on jokin heitä häiritsevä piirre. Ehkä he ovat sitten kaikki autismin janan siellä syvemmässä päässä. Aika monta kertaa olen jäänyt suu auki näissä tilanteissa."
Kyllähän todella monet neurotyypilliset miehetkin kokee tarvetta ilmoittaa mielipiteensä eri naisten ulkonäöstä. Ei taida nyt olla kyse mistään autisti piirteestä.