Lue keskustelun säännöt.
Autistit kertokaa mitä normaalia ette ymmärrä?
19.02.2025 |
Aloitan:
- Kissavideoita
- ns. kaunista balladimusiikkia
- Asioiden joukkohysterisointia tai moraalista pahennusta
- Miten yksin olemisesta voi kärsiä
- Miksi minua pitäisi kiinnostaa mitä muut ajattelevat minusta.
Kommentit (291)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja autistit, myös naiset, on hyvin kuluttavaa ja loukkaavaa seuraa.
Tämä on niin totta. Autistit harvemmin ovat mitään rentoa ja mukavaa seuraa, koska heiltä puuttuu kyky ja halu ymmärtää toista ihmistä ja käyttäytyä sen mukaisesti. Todella myrkyllistä seuraa ovat. Autisti sairastuttaa helposti lähipiirinsä (ei niille nepsylapsille turhaan haeta tukea ja apua ja itselle vertaistukea, miten sietää sellaista perheenjäsentä).
No ei multa kyllä puutu mikään kyky tai halu ymmärtää toisia ihmisiä. Olen ystäväpiirini suosituin "terapeutti", eli selvästi monen on helppo puhua mulle ja saavat siitä apua.
Ja mun nepsylapseni sietäminen ei oo ollenkaan vaikeata, hän on aivan ihana.
Olisipa oma äitini ollut tuollainen terapeutti-autisti, eikä kylmä autisti, jolle vain asiat olivat tärkeitä, ihmiset eivät niinkään.T. Autistisen äidin neurotyypillinen lapsi
Oliko äidilläsi diagnoosia, ja oliko hän saanut tukea autismiinsa? Nuo vaikuttaa usein tosi paljon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja autistit, myös naiset, on hyvin kuluttavaa ja loukkaavaa seuraa.
Tämä on niin totta. Autistit harvemmin ovat mitään rentoa ja mukavaa seuraa, koska heiltä puuttuu kyky ja halu ymmärtää toista ihmistä ja käyttäytyä sen mukaisesti. Todella myrkyllistä seuraa ovat. Autisti sairastuttaa helposti lähipiirinsä (ei niille nepsylapsille turhaan haeta tukea ja apua ja itselle vertaistukea, miten sietää sellaista perheenjäsentä).
No ei multa kyllä puutu mikään kyky tai halu ymmärtää toisia ihmisiä. Olen ystäväpiirini suosituin "terapeutti", eli selvästi monen on helppo puhua mulle ja saavat siitä apua.
Ja mun nepsylapseni sietäminen ei oo ollenkaan vaikeata, hän on aivan ihana.
Totta kai neurotyypilliset kirjoittelevat tänne kaikkea skeidaa, mutta pointti onkin kai siinä, että yleisesti ottaen neurotyypilliset noudattavat käyttäytymissääntöjä normaalissa elämässä, kuten työpaikoilla. Autistit taas omien sanojensa mukaan eivät edes ymmärrä käyttäytymissääntöjen merkitystä, ja pitävät töksäyttelyä normaalina ja toivottavana puhetapana. Toisten loukkaantumisella ei siis tunnu olevan merkitystä, kunhan saa käyttäytyä sen oman oireyhtymänsä mukaisesti itse. Melkoista itsekkyyttä tuo minusta vaatii, liekö myös diagnostinen kriteeri?
Vierailija kirjoitti:
En ole ennen tajunnut, että normot esiintyy tietyllä tavalla koska ne ovat kopioineet sen joltain muulta. Ei siis täysin tietoisesti, vaan lapsesta saakka ovat luonnostaan matkineet tietynlaista puhetyyliä, ilmeitä ja muuta sosiaalista käyttäytymistä. Tämän takia he ystävystyvät helposti ja nopeasti keskenään.
Tämän takia mua on aina pidetty outona heti kättelyssä, koska en ole luonnostaan oppinut tuota kaikkea. Mun pitää tietoisesti tarkkailla mitä muut tekee ja ottaa siitä mallia, mutta se tuntuu epäaidolta ja siksi vaivaannuttavalta ja väärältä. Tätä en ymmärtänyt ennen, mutta nyt tajuan, että ns. normaalit ihmiset ei myöskään osaa luonnostaan noin vain olla oikein sosiaalisissa tilanteissa, vaan he ovat matkineet toisia ja oppineet siten. Se matkiminen vain tulee heille luonnostaan. Näin olen siis päätellyt, mutta voin olla väärässäkin.
Väärässä olet. Te autistit olette niitä matkijoita. Ette te ymmärrä mitään normaalista elämästä, teillä ei ole siihen kykyä eikä empatiaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole ennen tajunnut, että normot esiintyy tietyllä tavalla koska ne ovat kopioineet sen joltain muulta. Ei siis täysin tietoisesti, vaan lapsesta saakka ovat luonnostaan matkineet tietynlaista puhetyyliä, ilmeitä ja muuta sosiaalista käyttäytymistä. Tämän takia he ystävystyvät helposti ja nopeasti keskenään.
Tämän takia mua on aina pidetty outona heti kättelyssä, koska en ole luonnostaan oppinut tuota kaikkea. Mun pitää tietoisesti tarkkailla mitä muut tekee ja ottaa siitä mallia, mutta se tuntuu epäaidolta ja siksi vaivaannuttavalta ja väärältä. Tätä en ymmärtänyt ennen, mutta nyt tajuan, että ns. normaalit ihmiset ei myöskään osaa luonnostaan noin vain olla oikein sosiaalisissa tilanteissa, vaan he ovat matkineet toisia ja oppineet siten. Se matkiminen vain tulee heille luonnostaan. Näin olen siis päätellyt, mutta voin olla väärässäkin.
Väärässä olet. Te autistit olette niitä matkijoita. Ette te ymmärrä mitään normaalista elämästä, teillä ei ole siihen kykyä eikä empatiaa.
Minkä takia haluat levittää tuollaisia haitallisia valheita, että autistit ei kykenis empatiaan? Eikös se kerro siitä, että sinun empatiakykysi ei oikein toimi?
Mä olen miettinyt miksi yksi lähipiirin henkilö ei tervehdi tai usein edes vastaa, jos häntä tervehtii. Hän ei myöskään onnittele sellaisissa tilanteissa, joissa onnitellaan, tai anna lahjoja.
No, tämän ketjun luettuani ajattelen, että ehkä hän puolestaan miettii miksi pitäisi tervehtiä jne?
Tervehdimme siksi, että osoitamme positiivista huomiota sitä tervehdittyä henkilöä kohtaan. Esimerkiksi perheenjäsenelle sanotaan huomenta ja kysytään miten hän nukkui, jotta tämä tietää olevansa tärkeä ja että kysyjä välittää hänestä.
Tästä herää kysymys: eivätkö läheiset henkilöt ole autistille tärkeitä, eikö hän välitä?
Varmaankaan kaikille ei, kun joku aikaisemmin kirjoitti että hänellä on puoliso ja lapsi, ihan kiva, mutta pärjäisi ilmankin. Siis pärjäisi ilman lastaan?!?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole ennen tajunnut, että normot esiintyy tietyllä tavalla koska ne ovat kopioineet sen joltain muulta. Ei siis täysin tietoisesti, vaan lapsesta saakka ovat luonnostaan matkineet tietynlaista puhetyyliä, ilmeitä ja muuta sosiaalista käyttäytymistä. Tämän takia he ystävystyvät helposti ja nopeasti keskenään.
Tämän takia mua on aina pidetty outona heti kättelyssä, koska en ole luonnostaan oppinut tuota kaikkea. Mun pitää tietoisesti tarkkailla mitä muut tekee ja ottaa siitä mallia, mutta se tuntuu epäaidolta ja siksi vaivaannuttavalta ja väärältä. Tätä en ymmärtänyt ennen, mutta nyt tajuan, että ns. normaalit ihmiset ei myöskään osaa luonnostaan noin vain olla oikein sosiaalisissa tilanteissa, vaan he ovat matkineet toisia ja oppineet siten. Se matkiminen vain tulee heille luonnostaan. Näin olen siis päätellyt, mutta voin olla vää
"Empatia tarkoittaa kykyä ymmärtää mitä toinen ihminen kokee tämän näkökulmasta, eli itsensä asettamista toisen henkilön asemaan. - Wikipedia"
Eikös tässä keskustelussa juuri ole autistit listanneet, miten eivät voi ymmärtää toisten kokemuksia tai heidän näkökulmaansa ts. empatiakyky puuttuu? Että sikäli ihan validi huomio, ettei autistit koe empatiaa.
-sivusta-
Vierailija kirjoitti:
Mulla ei ole diagnoosia, enkä sitä haluaisikaan, joskus joku kyllä ehdottanut, että olisi autismin piirteitä.
En ymmärrä:
- statusta ja siihen liittyviä asioita, että siis esitetään tai haaliraan jotain, että tuntuisi itsestä tärkeämmältä tai arvokkaammalta
- ihmissuhteilla pelailua tai ihmissuhde tv-ohjelmia, en jaksa katsoa yhtään mitään maajusseja ja ensitreffejä alttarilla
- urheilun katsomista tai jonkun joukkueen kannatusta
- fanitusta tai jonkun ideologia tai uskonnon seuraamista ja tottelua
- yleensäkkään mitään auktoriteettejä, lait ymmärrän ja niiden syyn, mutta en sitä miksi minun tulisi kovasti kunnioittaa vaikkapa jotain presidenttiä, ihminen se vaan on
- trendien perässä juoksua, miksi kaikki haluaa näyttää samalta?
- hysteriaa, hamstraamista, vouhkaamista, pöyristymistä, kauhistelua, olen joka tilanteessa rauhallinen ja rationaalinen, kriisitilanteita
Jännästi tässä tuntuu olevan kaikki se vierasta, joka meissä on eläintä, etenkin laumaeläintä. Olemme kuitenkin sellaisia. Mutta tarkemmin ajatellen, yksineläväkin eläin on kiinnostunut siitä, kumpi on satunnaiskohtaamisessa vahvempi ja miten kohotetaan omaa statusta vastaantulijan silmissä. Viimeistään siinä vaiheessa nämä järjestelmät täytyy herättää unestaan, kun tulee seksuaalikäyttäytymisen aika.
Toisaalta, ovat nuo minullekin toisarvoisia elämässä, enkä ole autisti minäkään. Älykkäille usein muut asiat ovat kiinnostavampia, ja puolisoksi katsellaan sellaista, joka ei hukkaa liikaa energiaa noihin asioihin hänkään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Että miten ihmiset ystävystyy työpaikoilla ja tietää toisten asioita, esim. tärkeitä merkkipäiviä tai toisen henkilön vaikka lapsen saavutuksista. En itse puhu omia asioitani, koska mielestäni ne asiat ei varmaan oikeasti kiinnosta ulkopuolisia.
Koen että todella harva ihminen on kiinnostava. Kiinnostavien kanssa jaksan jutella pitkään ja olo on mukava. Mutta epäkiinnostavat väsyttävät geneerisillä vastauksillaan ja ennalta-arvattavilla jutuillaan. Mikään ei ole tylsempää kuin käydä yllätyksettömiä keskusteluja yllätyksettömien ihmisten kanssa. Ihanko tosi, matkustit eilen junalla ja sait kylmiä lihapullia ravintolavaunussa? Tuhlataanpa seuraavat 10 min aikaa tämän asian hämmästelyyn muttei tulla hullua hurskaammaksi. Ja sitten todetaan päivän päätteeksi kuinka mukava oli höpistä oikein kunnolla ajan kanssa. Ei ollut!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mä olen miettinyt miksi yksi lähipiirin henkilö ei tervehdi tai usein edes vastaa, jos häntä tervehtii. Hän ei myöskään onnittele sellaisissa tilanteissa, joissa onnitellaan, tai anna lahjoja.
No, tämän ketjun luettuani ajattelen, että ehkä hän puolestaan miettii miksi pitäisi tervehtiä jne?Tervehdimme siksi, että osoitamme positiivista huomiota sitä tervehdittyä henkilöä kohtaan. Esimerkiksi perheenjäsenelle sanotaan huomenta ja kysytään miten hän nukkui, jotta tämä tietää olevansa tärkeä ja että kysyjä välittää hänestä.
Tästä herää kysymys: eivätkö läheiset henkilöt ole autistille tärkeitä, eikö hän välitä?
Varmaankaan kaikille ei, kun joku aikaisemmin kirjoitti että hänellä on puoliso ja lapsi, ihan kiva, mutta pärjäisi ilmankin. Siis pärjäisi ilman lastaan?!?
Ärsyttää jo valmiiksi viisastella, mutta jokainen pärjäisi ilman lastaan, jos nyt rehellisiä ollaan. Miksi ihmeessä ei _pärjäisi_, onhan hän pärjännyt ilman sitä ennen sen syntymääkin. Myös tuo loputon tunnekouhkaaminen noista lähimmistä ja heidän loputon _rakastamisensa_ ja siitä huohottaminen on osittain oppimisen tulosta ja meidän yhteiskuntamme ja aikamme tapa. Tällä en toki tarkoita, ettei lapsia pidä hoitaa, heistä huolehtia tai välittää jos sellaisia on hankkinut. Mutta kaiken tuon voi tehdä ihan tyynesti ja rauhallisestikin. Hoitaa arjen ja seurata, kuinka lapsi kasvaa kohti omaa elämäänsä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä olen miettinyt miksi yksi lähipiirin henkilö ei tervehdi tai usein edes vastaa, jos häntä tervehtii. Hän ei myöskään onnittele sellaisissa tilanteissa, joissa onnitellaan, tai anna lahjoja.
No, tämän ketjun luettuani ajattelen, että ehkä hän puolestaan miettii miksi pitäisi tervehtiä jne?Tervehdimme siksi, että osoitamme positiivista huomiota sitä tervehdittyä henkilöä kohtaan. Esimerkiksi perheenjäsenelle sanotaan huomenta ja kysytään miten hän nukkui, jotta tämä tietää olevansa tärkeä ja että kysyjä välittää hänestä.
Tästä herää kysymys: eivätkö läheiset henkilöt ole autistille tärkeitä, eikö hän välitä?
Varmaankaan kaikille ei, kun joku aikaisemmin kirjoitti että hänellä on puoliso ja lapsi, ihan kiva, mutta pärjäisi ilmankin. Siis pärjäisi ilman lastaan?!?
Är
Oman lapsen kuolema on pahimpia elämän kriisejä, joita ihmiselle voi sattua. Moni masentuu syvästi siinä tilanteessa. Joku jopa tekee itsemurhan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä olen miettinyt miksi yksi lähipiirin henkilö ei tervehdi tai usein edes vastaa, jos häntä tervehtii. Hän ei myöskään onnittele sellaisissa tilanteissa, joissa onnitellaan, tai anna lahjoja.
No, tämän ketjun luettuani ajattelen, että ehkä hän puolestaan miettii miksi pitäisi tervehtiä jne?Tervehdimme siksi, että osoitamme positiivista huomiota sitä tervehdittyä henkilöä kohtaan. Esimerkiksi perheenjäsenelle sanotaan huomenta ja kysytään miten hän nukkui, jotta tämä tietää olevansa tärkeä ja että kysyjä välittää hänestä.
Tästä herää kysymys: eivätkö läheiset henkilöt ole autistille tärkeitä, eikö hän välitä?
Varmaankaan kaikille ei, kun joku aikaisemmin kirjoitti että hänellä on puoliso ja lapsi, ihan kiva, mutta pärjäisi ilmankin. Siis pärjäisi ilman lastaan?!?
Är
Lapsen rakastaminen = loputon tunnekuohkaaminen?! No, tässä maassa on järkyttävän paljon autisteja JA järkyttävän paljon masentuneita, hmm...
Myös hyvää yötä on loputonta tunnekouhkaamista?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä olen miettinyt miksi yksi lähipiirin henkilö ei tervehdi tai usein edes vastaa, jos häntä tervehtii. Hän ei myöskään onnittele sellaisissa tilanteissa, joissa onnitellaan, tai anna lahjoja.
No, tämän ketjun luettuani ajattelen, että ehkä hän puolestaan miettii miksi pitäisi tervehtiä jne?Tervehdimme siksi, että osoitamme positiivista huomiota sitä tervehdittyä henkilöä kohtaan. Esimerkiksi perheenjäsenelle sanotaan huomenta ja kysytään miten hän nukkui, jotta tämä tietää olevansa tärkeä ja että kysyjä välittää hänestä.
Tästä herää kysymys: eivätkö läheiset henkilöt ole autistille tärkeitä, eikö hän välitä?
Varmaankaan kaikille ei, kun joku aikaisemmin kirjoitti että hänellä on puoliso ja lapsi, ihan kiva, mutta pärjäisi ilmankin. Siis pär
Ihan ymmärrettävää se on. Tuskin tuossa nyt kuitenkaan tarkoitettiin, että ihan sama vaikka kuolisi. Kuolemasta puheen ollen; osa meistä ei kestä omien vanhempiensakaan menetystä ilman romahdusta, vaikka jokainen tietää elämän rajallisuuden ja sen, että me kuollaan kaikki. Ennemmin tai myöhemmin. Minua syyllistettiin kovasti, kun reippaasti hoidin melkein ysikymppisen isäni hautajaiset ja asiat, ja jatkoin omia touhujani. Kerroin, että isällä oli pitkä ja hyvä elämä, ja hän kuoli juuri kuten halusi. Eikö jo joku päätellyt, että _iloitsen_ isäni kuolemasta 🙄 Tämä selvä.
Vierailija kirjoitti:
Koen että todella harva ihminen on kiinnostava. Kiinnostavien kanssa jaksan jutella pitkään ja olo on mukava. Mutta epäkiinnostavat väsyttävät geneerisillä vastauksillaan ja ennalta-arvattavilla jutuillaan. Mikään ei ole tylsempää kuin käydä yllätyksettömiä keskusteluja yllätyksettömien ihmisten kanssa. Ihanko tosi, matkustit eilen junalla ja sait kylmiä lihapullia ravintolavaunussa? Tuhlataanpa seuraavat 10 min aikaa tämän asian hämmästelyyn muttei tulla hullua hurskaammaksi. Ja sitten todetaan päivän päätteeksi kuinka mukava oli höpistä oikein kunnolla ajan kanssa. Ei ollut!
Samaistuin! Kykenen tuohon turhanpäiväiseen höpöttelyyn kyllä, mutta en saa siitä mitään irti. Uskomatonta, että joillekin se tuottaa jotain sisältöä päivään?! Siis ymmärrän small talkin funktion, mutta luullakseni jotkut saavat tuollaisesta oikeasti jotain irti, ihan tosissaan. En tosin ole autisti, seurailen tässä ketjua sivusta vain, mutta tähän samaistuin kun juuri vastikään tapahtui taas.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole ennen tajunnut, että normot esiintyy tietyllä tavalla koska ne ovat kopioineet sen joltain muulta. Ei siis täysin tietoisesti, vaan lapsesta saakka ovat luonnostaan matkineet tietynlaista puhetyyliä, ilmeitä ja muuta sosiaalista käyttäytymistä. Tämän takia he ystävystyvät helposti ja nopeasti keskenään.
Tämän takia mua on aina pidetty outona heti kättelyssä, koska en ole luonnostaan oppinut tuota kaikkea. Mun pitää tietoisesti tarkkailla mitä muut tekee ja ottaa siitä mallia, mutta se tuntuu epäaidolta ja siksi vaivaannuttavalta ja väärältä. Tätä en ymmärtänyt ennen, mutta nyt tajuan, että ns. normaalit ihmiset ei myöskään osaa luonnostaan noin vain olla oikein sosiaalisissa tilanteissa, vaan he ovat matkineet toisia ja oppineet siten. Se matkiminen vain tulee heille luonnostaan
"Empatia tarkoittaa kykyä ymmärtää mitä toinen ihminen kokee tämän näkökulmasta, eli itsensä asettamista toisen henkilön asemaan. - Wikipedia"
Eikös tässä keskustelussa juuri ole autistit listanneet, miten eivät voi ymmärtää toisten kokemuksia tai heidän näkökulmaansa ts. empatiakyky puuttuu? Että sikäli ihan validi huomio, ettei autistit koe empatiaa.
-sivusta-
Ei se ole empatiakyvyn puutetta, jos ei ymmärrä kaikkia toisten kokemuksia tai ei osaa asettua jokaisessa asiassa aina jokaisen asemaan. Tietääkseni harva kykenee täydellisesti aina, neurotyypistä riippumatta. Ihan yhtälaillahan tässä ketjussa neurotyypilliset ihmiset on ilmaisseet, etteivät ymmärrä autistien kokemusmaailmaa. Tarkoittaako se sitä, että neurotyypilliset ei kykene empatiaan?
Mä itse olen autisti, ja mun voimakkaimpia ja hallitsevimpia piirteitäni on empatiakyky ja myötätunto. Pidän niitä omalla kohdallani nimenomaan autismista johtuvina piirteinä. Mun ongelma on, että sen empatian lisäksi tunnen herkästi myös itse toisten tunteita, kärsin toisten kärsimystä jne., mistä toki sitten seuraa se myötätunto. Mutta se on myös tosi kuluttavaa, kun kärsimyksen määrä maailmassa kuitenkin on tosi suuri, ja otan siitä paljon itseeni.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä olen miettinyt miksi yksi lähipiirin henkilö ei tervehdi tai usein edes vastaa, jos häntä tervehtii. Hän ei myöskään onnittele sellaisissa tilanteissa, joissa onnitellaan, tai anna lahjoja.
No, tämän ketjun luettuani ajattelen, että ehkä hän puolestaan miettii miksi pitäisi tervehtiä jne?Tervehdimme siksi, että osoitamme positiivista huomiota sitä tervehdittyä henkilöä kohtaan. Esimerkiksi perheenjäsenelle sanotaan huomenta ja kysytään miten hän nukkui, jotta tämä tietää olevansa tärkeä ja että kysyjä välittää hänestä.
Tästä herää kysymys: eivätkö läheiset henkilöt ole autistille tärkeitä, eikö hän välitä?
Varmaankaan kaikille ei, kun joku aikaisemmin kirjoitti että hänellä on puoliso ja lapsi, ihan kiva, mutta pärjäisi ilmankin. Siis pär
Ja järkyttävän paljon tunnesokeita, joskus nähnyt arvion 10%. Autisteilla tavallista. Ei tunnisteta omia eikä toisten tunteita. Nykyään sitä opetetaan lapsille, syystä. Monia vahvuuksia on, mutta tämä ei ole niitä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä olen miettinyt miksi yksi lähipiirin henkilö ei tervehdi tai usein edes vastaa, jos häntä tervehtii. Hän ei myöskään onnittele sellaisissa tilanteissa, joissa onnitellaan, tai anna lahjoja.
No, tämän ketjun luettuani ajattelen, että ehkä hän puolestaan miettii miksi pitäisi tervehtiä jne?Tervehdimme siksi, että osoitamme positiivista huomiota sitä tervehdittyä henkilöä kohtaan. Esimerkiksi perheenjäsenelle sanotaan huomenta ja kysytään miten hän nukkui, jotta tämä tietää olevansa tärkeä ja että kysyjä välittää hänestä.
Tästä herää kysymys: eivätkö läheiset henkilöt ole autistille tärkeitä, eikö hän välitä?
Varmaankaan kaikille ei, kun joku aikaisemmin kirjoitti että hänellä on puoliso ja lapsi, ihan kiva, mutta pärjäisi ilmankin. Siis pärjäisi ilman lastaan?!?
Ärsyttää jo valmiiksi viisastella, mutta jokainen pärjäisi ilman lastaan, jos nyt rehellisiä ollaan. Miksi ihmeessä ei _pärjäisi_, onhan hän pärjännyt ilman sitä ennen sen syntymääkin. Myös tuo loputon tunnekouhkaaminen noista lähimmistä ja heidän loputon _rakastamisensa_ ja siitä huohottaminen on osittain oppimisen tulosta ja meidän yhteiskuntamme ja aikamme tapa. Tällä en toki tarkoita, ettei lapsia pidä hoitaa, heistä huolehtia tai välittää jos sellaisia on hankkinut. Mutta kaiken tuon voi tehdä ihan tyynesti ja rauhallisestikin. Hoitaa arjen ja seurata, kuinka lapsi kasvaa kohti omaa elämäänsä. r
No ei kyllä ole lähimmäisten rakastaminen mitään oppimisen tulosta, vaan ihan ihmisen syvimpiä vaistoja. Varsinkin niiden omien jälkeläisten kohdalla, niiden rakastaminen on voimakkaimpia vaistoja ja tunteita suurimmalle osalle nisäkkäistä ja erittäin suurelle osalle muuta eläinkuntaa.
- Toinen autisti
Mä en ymmärrä, että mikä on se juttu mitä ihmiset tuntee yhdessä ruokailusta. Selvästi siinä on jotain tärkeää, koska se on niin merkittävä tekijä varmaan kaikissa ihmiskulttuureissa.
Siis tälläkin foorumilla joka päivä ihan neurotyypilliset ihmiset kirjoittaa satoja ja satoja kirjoituksia, joissa vähätellään muiden tunteita ja kommentoidaan ihan hirveitä, ja pidät sellaista jotenkin erityisesti autistien piirteenä? Totta kai autisteissa on myös kusipäitä ihan siinä missä neurotyypillisissäkin. Mä taas en esim. ikinä kirjoittais noin kamalalla tavalla kenestäkään, varsinkaan lapsista, kuin tuo autisteja haukkuva ihminen, jolle vastasin.
Ei mun lapsessa ole ulkopuolisille mitään erityistä "siedettävää", lähinnä hän on ujo. Totta kai ymmärrän häntä hyvin, kun ollaan samanlaisia.
Kukaan täällä kirjoittavista ei liene "vakavasti autistinen", vaan tällaisia perusaspergereita.