Lue keskustelun säännöt.
Nelikymppinen mies on supernirso parinvalinnassa
19.02.2025 |
Jotenkin itseäni samalla huvittaa sekä kyrsii lukea täältä av:lta näitä miesten kirjoittamia aloituksia, että naiset kuulemma ovat niin valtavan nirsoja kumppaninvalinnassa ja heille ei kelpaa mikään. Minun kokemukseni mukaan nelikymppiset tai 35-45-vuotiaat sinkkumiehet ovat oikeasti tosi nirsoja naisten suhteen. On kaiken maailman vaatimuslistoja, että naisystävän pitää olla sitä, tätä ja tuota. Ja heti 1-2. treffeillä pitää kipinöiden leiskua, olla vahvaa kemiaa ja kokea syvää henkistä yhteyttä. Jos ei niitä tunne, niin ei haluta edes yrittää tutustua. Eräskin reilu nelikymppinen mies sanoi, että hänelle on tärkeää, että asutaan parisuhteessa yhdessä. Lisäksi hän tarkensi, että hän ei sitten halua asua vuokralla, kerrostalossa eikä rivitalossa, vaan hän haluaa asua ainoastaan omakotitalossa, joko omassa tai naisystävän. Eikö ihmiset itse ymmärrä, että mitä enemmän oheillä on jotain pikkutarkkoja kriteerejä, niin sitä vaikeampaa on löytää kumppani? Toki voihan se olla, että he viihtyvät ihan hyvin sinkkuina, että sen mahdollisen naisystävän pitää sitten olla aivan täydellinen, jotta se toisi jotain lisäarvoa elämään.
Tulkaa pois niistä teidän bullet point -listoista ja tustustukaa rauhassa naisiin! Älkää miettikö sitä, että onko tämä nainen hyvä paperilla tai älä heti luovuta, jos ei heti tunnu vahvaa kemiaa, vaan mieti sitä, että onko sinulla hyvä ja turvallinen tai edes kaverillinen olo sen uuden naisen kanssa.
Kommentit (96)
LouLou kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen nainen ja ajattelen aivan samalla tavalla, kuin sun tapaamasi miehet.
Minkä ikäinen sä olet? Olettaisin sinun olevan max 32-vuotias.
Mitä vanhemmaksi tulee, sitä vähemmän kiinnostaa leikkiä seurustelua vaikka itsekin tietää ettei oikeasti kiinnosta.
Kerropa mikä syy sulla itselläsi on deittailla, jos ei kemia? Joku maksaa eväät? Pelottaa kuolla yksin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
LouLou kirjoitti:
Sinkut laittavat ihan liikaa treffeillä painoarvoa sille, että tunteeko kemiaa vai ei. Ja sä olet kerran käynyt tunnin ajan kahvittelemassa jonkun henkilön kanssa, niin ethän sä voi sanoa tuntevasi häntä .
Tunnissa oppii jo hyvin tuntemaan, että onko henkilö tyyppiäsi. Kaikki se miten keskustelu menee ja onko se luonnollista jne.
Todellakin olen nirso! Miksi tuhlaisin aikaani johonkin naiseen jonka kanssa en voisi kuvitella pitkää suhdetta
Vierailija kirjoitti:
LouLou kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen nainen ja ajattelen aivan samalla tavalla, kuin sun tapaamasi miehet.
Minkä ikäinen sä olet? Olettaisin sinun olevan max 32-vuotias.
Mitä vanhemmaksi tulee, sitä vähemmän kiinnostaa leikkiä seurustelua vaikka itsekin tietää ettei oikeasti kiinnosta.
Kerropa mikä syy sulla itselläsi on deittailla, jos ei kemia? Joku maksaa eväät? Pelottaa kuolla yksin?
Voihan niitä ihastumisen tunteita tulla myöhemminkin.
Vierailija kirjoitti:
Tottahan tuo on. Tuollaiset naisettomat ja lapsettomat miehet jäävät yksin ja kuolevat yksin.
Mitä sitten?
Yksin tänne tullaan ja yksin täältä myös lähdetään, mikä tuossa nyt niin ihmeellistä on.
Varmaan kerrot seuraavaksi että vesi on märkää *edelleenkin* ja hauki on kala samoin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Muistakaa naiset, parisuhde ei ole ihmisoikeus.
Samoin kersat ei ole mikään ihmisoikeus
Kymmenisen vuotta kohta tullut oltua sinkkuna ja tänä aikana vaihtelevasti treffaillut. Ylivoimaisesti yleisin tilanne ensitreffien jälkeen on ollut, ettei kumpaakaan kiinnosta tavata uudestaan. Kumpi osapuoli on siis nirsoillut, jos tämä on jotenkin sukupuolittunut tilanne?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Nelikymppisenä sitä on oppinut, että suurin osa suhdetarjokkaista tarjoaa vain salmiakkia yksinoloon verrattuna. Kun suurimmat hormoonipurskahdukset ovat ohi, niin pakonomaista nylkyttämisen tarvetta ei enää ole. Ja ikävästi sanottuna naiset eivät kehity henkisesti juuri ollenkaan elämiensä aikana. Ei moni mieskään toki. Mutta jos nyt sattuu kehittymään, niin sopivia suhdetarjokkaita on minimaalisesti. Kevyempää seuraa saa helposti kypsemmistä naisista ja jos jälkikasvua haluaa, niin on syytä keskittyä alle kolmekymppisiin.
Eli vähän vain järkeilemällä ajautuu helposti henkiseen zen-tilaan, mihin naiset eivät kuulu kuin korkeintaan pirskahduksittain. Suvunjatkaminen on alhaisin ihmisyyden syväkoodi ja jos sen ohittaa, niin edessä on lokoisa ja valoisa elämä.
Tämä niin helvetisti.
Se kersojen hankkiminen ja yleensäkin porsinta on 9/10 kerrasta naisten halua, miehillä se 1/10.
Se itsensä monistamisen skippaaminen ainakin miehelle on ultimaattinen ns. Cheat code elämään. Jos ei halua kuolla ennenaikaisesti esim vitutukseen tai sen aiheuttaan stressiin tai verenpainetautiin, niin jättämällä väliin alle 40 v. naarakset ja keskittymällä +40 v. irtonumeroihin sekä rouvashenkilöihin ja muihin tuhkakohtuisiin, saa mies elämästään kaikista eniten irti itselleen. Ja miehen elämässä tärkeintä onkin että kaksi viihtyy, mies ja muna. Kaikki muu on sille alisteista ja toisarvoista.
Jotkut nelikymppiset miehet vaikuttavat suoraan sanottuna siltä, että he ovat ikään kuin nostaneet itsensä jalustalle ja paistattelevat omassa erinomaisuudessaan, jolloin heille tulee sellainen kuvitelma, että heidän tulevan naisystävän tulee olla aivan virheetön ja täyttää ihan kaikki kriteerit, mitä mies on keksinyt päässään. Että "naisen kuuluu olla sellainen, tällainen ja tuollainen, kun minä itsekin olen niin täydellinen mies."
Ja monelle miehelle varmaan tulee deittiäppiä selatessa sellainen fiilis, että "täällähän on runsaasti valinnanvaraa naisissa, että siitä vaan valitsen sen minkä halua", mutta kun ei se todellisuudessa mene niin. Deittisovelluksissa on oikeasti paljon sellaisia tyyppejä, jotka eivät edes etsi mitään parisuhdetta, he ovat siellä vaan kohottamssa omaa egoaan ja keräämässä tykkäyksiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kipinöistä ja kemiasta puhuminen on kokonaan naisten juttu. Voin sanoa suurimmat syyt miksi en halunnut jatkaa tapailua eikä yksikään niistä liity kemiaan: amisammatti, lapset, päivittäinen tupakointi, heikko taloudellinen tilanne, huono yleissivistys.
Kerran eräs 35-vuotias sinkkumies sanoi minulle, että hänellä on ehto, että kun hän on parisuhteessa, niin hän haluaa tavata sitten joka päivä. Tällaiset ehdot just vaikeuttaa sitä kumppanin löytymistä. Jos ajatellaan, että tämäkin mies teki päivätyötä arkisin klo 8-16, niin hän ei voi valita tyttöystäväksi vuorotyötä tekevää naista , koska jos naisella on iltavuoro vaikka klo 22 asti ja hän on kotona klo 22.45, niin meinaako se mies tulla yöllä kylään tyttöystävän luokse? Eikä myöskään voi valita tyttöystävää kovin pitkällä etäisyydellä. Koska jos se mies asuisi vaikka Keravalla ja nainen asuisi Itä-Helsingissä, niin siinä kestää julkisilla melkein tunti suuntaansa. Harva ihminen jaksaa työpäivän jälkeen montaa kertaa viikossa kulkea tuota matkaa ja tuleehan sille hintaakin. Miksei riitä, että tapaa vaikka viikonloppuisin pe-su tai vapaapäivinä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
LouLou kirjoitti:
Kerran eräs 35-vuotias sinkkumies sanoi minulle, että hänellä on ehto, että kun hän on parisuhteessa, niin hän haluaa tavata sitten joka päivä. Tällaiset ehdot just vaikeuttaa sitä kumppanin löytymistä. Jos ajatellaan, että tämäkin mies teki päivätyötä arkisin klo 8-16, niin hän ei voi valita tyttöystäväksi vuorotyötä tekevää naista , koska jos naisella on iltavuoro vaikka klo 22 asti ja hän on kotona klo 22.45, niin meinaako se mies tulla yöllä kylään tyttöystävän luokse? Eikä myöskään voi valita tyttöystävää kovin pitkällä etäisyydellä. Koska jos se mies asuisi vaikka Keravalla ja nainen asuisi Itä-Helsingissä, niin siinä kestää julkisilla melkein tunti suuntaansa. Harva ihminen jaksaa työpäivän jälkeen montaa kertaa viikossa kulkea tuota matkaa ja tuleehan sille hintaakin. Miksei riitä, että tapaa vaikka viikonloppuisin pe-su tai vapaapäivinä?
En minäkään tuollaisesta suhteesta innostuisi joissa pitää olla koko qjsn yhdessä ja ehdot olemiseen.
Mutta yhtä laillahan sinä itse raakkaat pois tuon miehen? On ihan tervettä lopettaa alkuunsa jutut jotka ei toimi. Eikä itselleni naisena ihastuksen tunteita synny ihmiseen, josta niitä ei yhtään alussa ole.
Mä palasin tällä viikolla Tinderiin tauon jälkeen ja huvitti, kun minulle tuli jo kaksi tuttua nelikymppistä tavismiestä korttipinossa vastaan, jotka itse antoivat minulle pakit treffien jälkeen. Ja sitten yksi lääkärimies, jonka kanssa kävin treffeillä 2,5 vuotta sitten ja olen pari kertaa aiemminkin nähnyt hänet Tinderissä. Eli ilmeisesti tuo AP:n väite pitää paikkansa, että nelikymppisille miehille ei kelpaa mikään eikä kukaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minä saan kyllä naisseuraa. Talouteni on kunnossa eikä ole päihdeongelmaa tms. Myös luonteeni ja persoonani on aina tietyllä tapaa vedonnut naisiin. Silti parisuhteeseen en saa ketään, ja se johtunee erektio-ongelmista. No, ei voimitään.
M44
Minua ei tuokaan haittaisi, mikäli seksiä kuitenkin voitaisiin harrastaa muilla tavoin ja myös muuten kuin vaniljaisesti. Että on niitä sellaisiakin naisia, joille yhdyntä ei ole seksissä välttämätön juttu.
LouLou kirjoitti:
Kerran eräs 35-vuotias sinkkumies sanoi minulle, että hänellä on ehto, että kun hän on parisuhteessa, niin hän haluaa tavata sitten joka päivä. Tällaiset ehdot just vaikeuttaa sitä kumppanin löytymistä. Jos ajatellaan, että tämäkin mies teki päivätyötä arkisin klo 8-16, niin hän ei voi valita tyttöystäväksi vuorotyötä tekevää naista , koska jos naisella on iltavuoro vaikka klo 22 asti ja hän on kotona klo 22.45, niin meinaako se mies tulla yöllä kylään tyttöystävän luokse? Eikä myöskään voi valita tyttöystävää kovin pitkällä etäisyydellä. Koska jos se mies asuisi vaikka Keravalla ja nainen asuisi Itä-Helsingissä, niin siinä kestää julkisilla melkein tunti suuntaansa. Harva ihminen jaksaa työpäivän jälkeen montaa kertaa viikossa kulkea tuota matkaa ja tuleehan sille hintaakin. Miksei riitä, että tapaa vaikka viikonloppuisin pe-su tai vapaapäivinä?
Jo tuo ehtojen saneleminen on ehdoton turn off. Kertoo hankalasta luonteesta, ja en ainakaan itse siedä ihmisiä, jotka sanelevat ehtojaan muille. Toki myös tuo joka päivä tapaaminen on etenkin suhteen alussa käytännössä mahdotonta - ja itselleni se ei ole edes tarpeellista, enkä halua noin tiivistä yhdessäoloa. Toki myöhemmin, suhteen syvennyttyä, voi miettiä jopa yhdessä asumista ja silloin voi hyvinkin nähdä päivittäin. Jos se on mahdollista. Usein vaan työt yms saattavat estää sellaisen. Käytännössähän tuossa ei voisi mennä omia vanhempiaan tapaamaan ilman kumppania, ja olisi aina pakko mennä mukaan, jos kumppani lähtisi jonnekin.
Sinkut laittavat ihan liikaa treffeillä painoarvoa sille, että tunteeko kemiaa vai ei. Ja sä olet kerran käynyt tunnin ajan kahvittelemassa jonkun henkilön kanssa, niin ethän sä voi sanoa tuntevasi häntä .