Lue keskustelun säännöt.
Nelikymppinen mies on supernirso parinvalinnassa
19.02.2025 |
Jotenkin itseäni samalla huvittaa sekä kyrsii lukea täältä av:lta näitä miesten kirjoittamia aloituksia, että naiset kuulemma ovat niin valtavan nirsoja kumppaninvalinnassa ja heille ei kelpaa mikään. Minun kokemukseni mukaan nelikymppiset tai 35-45-vuotiaat sinkkumiehet ovat oikeasti tosi nirsoja naisten suhteen. On kaiken maailman vaatimuslistoja, että naisystävän pitää olla sitä, tätä ja tuota. Ja heti 1-2. treffeillä pitää kipinöiden leiskua, olla vahvaa kemiaa ja kokea syvää henkistä yhteyttä. Jos ei niitä tunne, niin ei haluta edes yrittää tutustua. Eräskin reilu nelikymppinen mies sanoi, että hänelle on tärkeää, että asutaan parisuhteessa yhdessä. Lisäksi hän tarkensi, että hän ei sitten halua asua vuokralla, kerrostalossa eikä rivitalossa, vaan hän haluaa asua ainoastaan omakotitalossa, joko omassa tai naisystävän. Eikö ihmiset itse ymmärrä, että mitä enemmän oheillä on jotain pikkutarkkoja kriteerejä, niin sitä vaikeampaa on löytää kumppani? Toki voihan se olla, että he viihtyvät ihan hyvin sinkkuina, että sen mahdollisen naisystävän pitää sitten olla aivan täydellinen, jotta se toisi jotain lisäarvoa elämään.
Tulkaa pois niistä teidän bullet point -listoista ja tustustukaa rauhassa naisiin! Älkää miettikö sitä, että onko tämä nainen hyvä paperilla tai älä heti luovuta, jos ei heti tunnu vahvaa kemiaa, vaan mieti sitä, että onko sinulla hyvä ja turvallinen tai edes kaverillinen olo sen uuden naisen kanssa.
Kommentit (96)
Kemiat ja kipinät on aina olleet ykkösvaatimuksia. Nyt 41-vuotiaana miehenä olen täysin vakuuttunut, etten edes halua mitään naista riesakseni. Oman ikäiset naiset sitä paitsi näyttävät tosi iäkkäiltä ja heiltä löytyy jos jonkinlaisia mielenterveysongelmia, johon he etsivät miestä terapeutiksi ja henkilökohtaiseksi jeesukseksi parantamaan elämänlaatua kaikin eri tavoin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miehet ovat tottuneet, että pornonainen on heti saatavilla ja kiimoittaa miehen vapaaehtoisesti, ilmaiseksi, juuri siinä talossa missä mies sattuu milloinkin olemaan
Älä tuhlaa aikaasi tällaisiin tapauksiin. Jos mies latelee enemmän ehtoja ja vaatimuksia, manspleinaa ja ohjailee, kuin kyselee kysymyksiä, ei jatkoon
Eikä anneta mitään säälimahdollisuuksia. Heti takaisin mereen jos ei natsaa. Toisten lapsia ja koiria ei kasvateta, jos mies ei ole sitoutunut loppuelämän avioon kanssasi niin pidä omista resursseistasi (myös kehostasi, huomiostasi ja taidoistasi) tiukasti kiinni
Sulla ei oo mitään annettavaa kellekään, eikä kukaan halua sua muutenkaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos en löydä naista joka sytyttää älyllisesti elän mieluummin itsekseni. m -71
Sehän se naisen tehtävä onkin. Masturboida miehen vasenta aivopuoliskoa.......
Olen äo 135 ja veikkaan että pitäisit minua idioottina, sillä miesten äly on laskukonemaista, mekaanista, palikkamaista. Jos teille puhuu jumalasta, saatte allergisen reaktion ja alatte puhumaan miehistä pilvien päällä. Et siis todennäköisesti itse pysty koskaan stimuloimaan naista henkisesti tai edes älyllisesti, joten vaatimuksesi on tyhjää egon kolinaa omaa riittämättömyyttäsi, sillä et suostu hyväksymään ettei miehellä ja naisella ole muuta yhteistä kuin suvun jatkaminen. Ja siinäkin miehellä häviävän pieni rooli
Kerropas siis arvon suurnero kuinka puhut jumalasta? Ettei vain egosi ole tiellä?
Minulle kävi miehenä taas niin, että nuorempana olin varsin tarkka ennen kaikkea ulkoisesti, että kenen kanssa alan vakavissani parisuhteeseen. No, ne hyvännäköiset naiset oli sitten luonteeltaan perseläpejä ja loppujaan en ikinä perhettä kenenkään kanssa saanut. Nämä naiset sai, mutta nyt noin nelikymppisenä heistäkään kukaan ei enää ole lapsensa isän kanssa, eli vaikeita persoonia olivat seuraavallekin miehelle.
Sitten moni oli minuun ihastunut, mutta en kelpuuttanut, koska ei vain ulkoisesti silloin riittäneet, vaikka luonteet olisivat olleet ihan mukavia. Mutta eihän toisaalta kukaan voi tunteitaan pakottaa, että sinänsä tämä lienee varsin tavallinen tarina. Nyt kun katson reilut 15 vuotta myöhemmin noita joita kelpuutin parisuhteeseen ja joita en kelpuuttanut, niin eipä ole ulkonäössäkään ole enää eroa. Yllättävän paljon joku voi rupsahtaa 15 vuodessa, kun taas joku toinen ottaa huomattavasti vähemmän takapakkia.
Vierailija kirjoitti:
Minä saan kyllä naisseuraa. Talouteni on kunnossa eikä ole päihdeongelmaa tms. Myös luonteeni ja persoonani on aina tietyllä tapaa vedonnut naisiin. Silti parisuhteeseen en saa ketään, ja se johtunee erektio-ongelmista. No, ei voimitään.
M44
Minua kyllä voisi kiinnostaa silti!
N38, esivaihdevuodet alkamassa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No en minäkään nelikymppisenä, eronneena naisena halua asua jossain vuokrakerrostalossa tai pitkää aikaa kyläillä kassin kanssa kuin joku teini. Ja miksi ihmeessä käyttää vähää aikaa suhdeviritelmään, jossa ei toisilla treffeilläkään tunne mitään kipinää tai yhteyttä? Parikymppisenä saattoi kasuaalisti hengata jonkun ihan kivan tyypin kanssa ilman sen enempiä tunteita, nyt nauttii ihan omasta seurastaan ja ajastaan paljon enemmän.
Vierailija kirjoitti:
Oikeastaan minä noin 40 vuotias mies mietin, että jos ja kun käytän alkoholia hyvin vähän enkä muutoinkaan oikein viihdy basreissa tai yökerhoissa tms, enkä ole kokenut tinderiä tai muita vastaavia paikkoja omakseni niin missä sitä oikeastaan mahd.kumppanini löytäisin ja kohtaisin?
Kun vaikutan varmastikin nyt itseriittoiselta, ehkä vähän itsekkäältäkin kun en jaksa tai viitsi metsästämällä metsästää ja hakemalla hakea itselleni kumppania.
Onko tämä nyt sitten sitä nirsiutta vai ainoastaan hiljaista huväksymistä siihen, että saan lopouikänikin elää sinkkuna; siitähän mulla on jo kokemusta.
Miten olisi joku harrastus, jossa käy naisia? Ryhmäliikuntatunnit esimerkiksi. Vapaaehtoistöissä, jossa näkee muita vapaaehtoisia, voi päästä myös tutustumaan luontevasti mukaviin naisiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minulle kävi miehenä taas niin, että nuorempana olin varsin tarkka ennen kaikkea ulkoisesti, että kenen kanssa alan vakavissani parisuhteeseen. No, ne hyvännäköiset naiset oli sitten luonteeltaan perseläpejä ja loppujaan en ikinä perhettä kenenkään kanssa saanut. Nämä naiset sai, mutta nyt noin nelikymppisenä heistäkään kukaan ei enää ole lapsensa isän kanssa, eli vaikeita persoonia olivat seuraavallekin miehelle.
Sitten moni oli minuun ihastunut, mutta en kelpuuttanut, koska ei vain ulkoisesti silloin riittäneet, vaikka luonteet olisivat olleet ihan mukavia. Mutta eihän toisaalta kukaan voi tunteitaan pakottaa, että sinänsä tämä lienee varsin tavallinen tarina. Nyt kun katson reilut 15 vuotta myöhemmin noita joita kelpuutin parisuhteeseen ja joita en kelpuuttanut, niin eipä ole ulkonäössäkään ole enää eroa. Yllättävän paljon joku voi rupsahtaa 15 vuodessa, kun taas joku toinen ottaa huomattavasti vähemmän takapakkia.
Ihan yhtä lailla nuo "mukavat" olisivat kanssasi saattaneet muuttua persläviksi tai vaikka jättää sinut. Se että kukat sinun ympärilläsi kuolevat kertoo vain sinusta
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nelikymppisenä sitä on oppinut, että suurin osa suhdetarjokkaista tarjoaa vain salmiakkia yksinoloon verrattuna. Kun suurimmat hormoonipurskahdukset ovat ohi, niin pakonomaista nylkyttämisen tarvetta ei enää ole. Ja ikävästi sanottuna naiset eivät kehity henkisesti juuri ollenkaan elämiensä aikana. Ei moni mieskään toki. Mutta jos nyt sattuu kehittymään, niin sopivia suhdetarjokkaita on minimaalisesti. Kevyempää seuraa saa helposti kypsemmistä naisista ja jos jälkikasvua haluaa, niin on syytä keskittyä alle kolmekymppisiin.
Eli vähän vain järkeilemällä ajautuu helposti henkiseen zen-tilaan, mihin naiset eivät kuulu kuin korkeintaan pirskahduksittain. Suvunjatkaminen on alhaisin ihmisyyden syväkoodi ja jos sen ohittaa, niin edessä on lokoisa ja valoisa elämä.
Miksi henkisesti kehittynyt nainen
Se on kun lukee näitä tympeitä vuestejänne, kohtu kuivuu ja keho happamoituu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miehet ovat tottuneet, että pornonainen on heti saatavilla ja kiimoittaa miehen vapaaehtoisesti, ilmaiseksi, juuri siinä talossa missä mies sattuu milloinkin olemaan
Älä tuhlaa aikaasi tällaisiin tapauksiin. Jos mies latelee enemmän ehtoja ja vaatimuksia, manspleinaa ja ohjailee, kuin kyselee kysymyksiä, ei jatkoon
Eikä anneta mitään säälimahdollisuuksia. Heti takaisin mereen jos ei natsaa. Toisten lapsia ja koiria ei kasvateta, jos mies ei ole sitoutunut loppuelämän avioon kanssasi niin pidä omista resursseistasi (myös kehostasi, huomiostasi ja taidoistasi) tiukasti kiinni
Sulla ei oo mitään annettavaa kellekään, eikä kukaan halua sua muutenkaan.
Se on ihan hyvä että sinä ja kaltaisesi niin ajattelevat.
Olen 40-vuotias nainen, ja juuri tässä iässä olen oppinut olemaan tyytymättä enää mihinkään vähempään sen verran huonoja suhteita on takana. Olenkin mieluummin sinkku kuin suhteessa, joka ei täytä tarpeitani. Mielestäni on hyvä, että tietää, mitä hakee, jotta ei haaskaa aikaa turhaan. Toki sellaiset vaatimukset kuin kengänkoko ovat mielestäni hulluja, mutta arvomaailman ja tulevaisuudentavoitteiden on sovittava yhteen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulle kävi miehenä taas niin, että nuorempana olin varsin tarkka ennen kaikkea ulkoisesti, että kenen kanssa alan vakavissani parisuhteeseen. No, ne hyvännäköiset naiset oli sitten luonteeltaan perseläpejä ja loppujaan en ikinä perhettä kenenkään kanssa saanut. Nämä naiset sai, mutta nyt noin nelikymppisenä heistäkään kukaan ei enää ole lapsensa isän kanssa, eli vaikeita persoonia olivat seuraavallekin miehelle.
Sitten moni oli minuun ihastunut, mutta en kelpuuttanut, koska ei vain ulkoisesti silloin riittäneet, vaikka luonteet olisivat olleet ihan mukavia. Mutta eihän toisaalta kukaan voi tunteitaan pakottaa, että sinänsä tämä lienee varsin tavallinen tarina. Nyt kun katson reilut 15 vuotta myöhemmin noita joita kelpuutin parisuhteeseen ja joita en kelpuuttanut, niin eipä ole ulkonäössäkään ole enää eroa. Yllättävän paljon joku voi rupsahtaa 15 vuodessa, kun taas joku toinen ottaa huomattavasti vähemmän takapakkia.
Ihan yhtä lailla nuo "mukavat" olisivat kanssasi saattaneet muuttua persläviksi tai vaikka jättää sinut. Se että kukat sinun ympärilläsi kuolevat kertoo vain sinusta
No kyllä se kertoo vielä enemmän niistä existäni, jotka eivät minun jälkeenikään pysyneet yhdessä sellaisenkaan miehen kanssa, jonka kanssa saivat lapsen. Ja kaikilla kolmella sama homma.
LouLou kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä saan kyllä naisseuraa. Talouteni on kunnossa eikä ole päihdeongelmaa tms. Myös luonteeni ja persoonani on aina tietyllä tapaa vedonnut naisiin. Silti parisuhteeseen en saa ketään, ja se johtunee erektio-ongelmista.
etkö sä voi saada apua tuohon erektio-ongelmaan lääkkeistä?
Hauska kun naisten sukuelinlääkkeet ovat hedelmällisyyttä laskevia ja miesten nostavia. Miksi sitä sukupuolisuutta pitää pakottaa siellä, missä se ei ole sopusuhdassa? Jos ei ole rahkeita lapsiin niin ei tarvitse miettiä sukupuolisuhdetta alkuunkaan, vaan voi keskittyä harrastelemaan
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen 40-vuotias nainen, ja juuri tässä iässä olen oppinut olemaan tyytymättä enää mihinkään vähempään sen verran huonoja suhteita on takana. Olenkin mieluummin sinkku kuin suhteessa, joka ei täytä tarpeitani. Mielestäni on hyvä, että tietää, mitä hakee, jotta ei haaskaa aikaa turhaan. Toki sellaiset vaatimukset kuin kengänkoko ovat mielestäni hulluja, mutta arvomaailman ja tulevaisuudentavoitteiden on sovittava yhteen.
Vai vielä tulevaisuuden tavoitteet. Onko tuossa iässä vielä muutakin ajateltavaa kuin oman ruumisarkun tuleva väri?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulle kävi miehenä taas niin, että nuorempana olin varsin tarkka ennen kaikkea ulkoisesti, että kenen kanssa alan vakavissani parisuhteeseen. No, ne hyvännäköiset naiset oli sitten luonteeltaan perseläpejä ja loppujaan en ikinä perhettä kenenkään kanssa saanut. Nämä naiset sai, mutta nyt noin nelikymppisenä heistäkään kukaan ei enää ole lapsensa isän kanssa, eli vaikeita persoonia olivat seuraavallekin miehelle.
Sitten moni oli minuun ihastunut, mutta en kelpuuttanut, koska ei vain ulkoisesti silloin riittäneet, vaikka luonteet olisivat olleet ihan mukavia. Mutta eihän toisaalta kukaan voi tunteitaan pakottaa, että sinänsä tämä lienee varsin tavallinen tarina. Nyt kun katson reilut 15 vuotta myöhemmin noita joita kelpuutin parisuhteeseen ja joita en kelpuuttanut, niin eipä ole ulkonäössäkään ole enää eroa. Yllättävän paljon joku
Mitä se heistä kertoo? Ettei tarvitse sietää huonoa kohtelua elääkseen? Senhän takia naiset avioliitoissa pääasiassa ovat: mies elättää. Avioerot ja sinkkuus räjähtävät käsiin siellä, missä saa ruokaa muutenkin. Moni nainen valitsee elää jopa köyhyysrajalla mieluummin
Katsos kun mies on siittäjä, ei seuralainen. Naiset asuvat mielellään: lasten, kissojen ja huonekasvien kanssa
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen 40-vuotias nainen, ja juuri tässä iässä olen oppinut olemaan tyytymättä enää mihinkään vähempään sen verran huonoja suhteita on takana. Olenkin mieluummin sinkku kuin suhteessa, joka ei täytä tarpeitani. Mielestäni on hyvä, että tietää, mitä hakee, jotta ei haaskaa aikaa turhaan. Toki sellaiset vaatimukset kuin kengänkoko ovat mielestäni hulluja, mutta arvomaailman ja tulevaisuudentavoitteiden on sovittava yhteen.
Vai vielä tulevaisuuden tavoitteet. Onko tuossa iässä vielä muutakin ajateltavaa kuin oman ruumisarkun tuleva väri?
Palttiarallaa 60v tai jopa enemmän tulevaisuutta edessä
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen 40-vuotias nainen, ja juuri tässä iässä olen oppinut olemaan tyytymättä enää mihinkään vähempään sen verran huonoja suhteita on takana. Olenkin mieluummin sinkku kuin suhteessa, joka ei täytä tarpeitani. Mielestäni on hyvä, että tietää, mitä hakee, jotta ei haaskaa aikaa turhaan. Toki sellaiset vaatimukset kuin kengänkoko ovat mielestäni hulluja, mutta arvomaailman ja tulevaisuudentavoitteiden on sovittava yhteen.
Vai vielä tulevaisuuden tavoitteet. Onko tuossa iässä vielä muutakin ajateltavaa kuin oman ruumisarkun tuleva väri?
Palttiarallaa 60v tai jopa enemmän tulevaisuutta edessä
🤭
Kaikki saa olla just niin nirsoja parinvalinnassa kuin tahtovat, mutta silloin on syytä olla sujut sen asian kanssa että saattaa jäädä yksin.
Itselleni se on aina ollut ok, mieluummin yksin kuin suhteessa ihmisen kanssa jolle olen nyt vaan joku jonka se sattui saamaan tai päinvastoin.
N52 onnellisesti naimisissaa
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen 40-vuotias nainen, ja juuri tässä iässä olen oppinut olemaan tyytymättä enää mihinkään vähempään sen verran huonoja suhteita on takana. Olenkin mieluummin sinkku kuin suhteessa, joka ei täytä tarpeitani. Mielestäni on hyvä, että tietää, mitä hakee, jotta ei haaskaa aikaa turhaan. Toki sellaiset vaatimukset kuin kengänkoko ovat mielestäni hulluja, mutta arvomaailman ja tulevaisuudentavoitteiden on sovittava yhteen.
Vai vielä tulevaisuuden tavoitteet. Onko tuossa iässä vielä muutakin ajateltavaa kuin oman ruumisarkun tuleva väri?
Ehkäpä itse lakkasit elämästä ja toteuttamasta ennen keski-ikää, mutta itselläni on se paras elämä vasta aluillaan. Ruumisarkkuni voisi olla vaikka vihreä, johon on maalattu värikkäitä ja papukaijoja.
Oletpa happamalla tuulella! Joisit vaikka vähän vettä ja kävisit hapekkaassa ulkoilmassa. Kirjoitustyylistä päätellen olet tuo itseänsä 135 älykkyysosamäärän älykkyydellä tituuleerava nainen? Tuossa on selvästi lapinlisää, eikä tuo edes ole oikeiden älykköjen piirissä paljoakaan. En tiedä mistä tempaisit mukaan henkiset johtajat sekä viattomat mummelit, mutta molempia ihmisyhteisöt tarvitsevat. Itse menen omia reittejä, ja ajattelinkin seuraavaksia suksia latubaariin vatthuja tarkastamaan!
Aurinkoista kevätpäivää kaikille!