Lue keskustelun säännöt.
Nelikymppinen mies on supernirso parinvalinnassa
19.02.2025 |
Jotenkin itseäni samalla huvittaa sekä kyrsii lukea täältä av:lta näitä miesten kirjoittamia aloituksia, että naiset kuulemma ovat niin valtavan nirsoja kumppaninvalinnassa ja heille ei kelpaa mikään. Minun kokemukseni mukaan nelikymppiset tai 35-45-vuotiaat sinkkumiehet ovat oikeasti tosi nirsoja naisten suhteen. On kaiken maailman vaatimuslistoja, että naisystävän pitää olla sitä, tätä ja tuota. Ja heti 1-2. treffeillä pitää kipinöiden leiskua, olla vahvaa kemiaa ja kokea syvää henkistä yhteyttä. Jos ei niitä tunne, niin ei haluta edes yrittää tutustua. Eräskin reilu nelikymppinen mies sanoi, että hänelle on tärkeää, että asutaan parisuhteessa yhdessä. Lisäksi hän tarkensi, että hän ei sitten halua asua vuokralla, kerrostalossa eikä rivitalossa, vaan hän haluaa asua ainoastaan omakotitalossa, joko omassa tai naisystävän. Eikö ihmiset itse ymmärrä, että mitä enemmän oheillä on jotain pikkutarkkoja kriteerejä, niin sitä vaikeampaa on löytää kumppani? Toki voihan se olla, että he viihtyvät ihan hyvin sinkkuina, että sen mahdollisen naisystävän pitää sitten olla aivan täydellinen, jotta se toisi jotain lisäarvoa elämään.
Tulkaa pois niistä teidän bullet point -listoista ja tustustukaa rauhassa naisiin! Älkää miettikö sitä, että onko tämä nainen hyvä paperilla tai älä heti luovuta, jos ei heti tunnu vahvaa kemiaa, vaan mieti sitä, että onko sinulla hyvä ja turvallinen tai edes kaverillinen olo sen uuden naisen kanssa.
Kommentit (96)
Eikö se ole hyvä, että tietää mitä haluaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Saa haluta tulevalta puolisolta vaikka minkälaista. Täytyy vain hyväksyä se tosiasia, että liikaa vaativa jää yksin.
Vierailija kirjoitti:
Saa haluta tulevalta puolisolta vaikka minkälaista. Täytyy vain hyväksyä se tosiasia, että liikaa vaativa jää yksin.
Se on "liikaa vaativille" ihan ok. Mieluummin yksin kuin sellainen kanssa joka ei täytä kriteereitä. Noin kaikki voittavat.
Niin me naisetkin monet ollaan. Mä ajattelen juuri kuten nuo miehet, eli olen erittäin tyytyväinen sinkkunakin, mutta jos nyt joku ihan täydellinen sielunkumppani löytyisi, samanlaiislla loppuelämän haaveilla, niin sitten voisin parisuhdettakin harkita. Kun tässä iässä ei enää ole perheen perustamiset tapetilla, niin monella se parisuhde on vain sellainen "nice to have" juttu, jota ilmankin voi oikein hyvin olla, joten on varaa olla nirso.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Epätoivoisille sinkuille pitäisi antaa porttikielto palstalle. Ei jaksa näitä inceleiden ruikutusta. Olette sinkkuja koska ruikutatte.
Miehet ovat tottuneet, että pornonainen on heti saatavilla ja kiimoittaa miehen vapaaehtoisesti, ilmaiseksi, juuri siinä talossa missä mies sattuu milloinkin olemaan
Älä tuhlaa aikaasi tällaisiin tapauksiin. Jos mies latelee enemmän ehtoja ja vaatimuksia, manspleinaa ja ohjailee, kuin kyselee kysymyksiä, ei jatkoon
Eikä anneta mitään säälimahdollisuuksia. Heti takaisin mereen jos ei natsaa. Toisten lapsia ja koiria ei kasvateta, jos mies ei ole sitoutunut loppuelämän avioon kanssasi niin pidä omista resursseistasi (myös kehostasi, huomiostasi ja taidoistasi) tiukasti kiinni
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oikeastaan minä noin 40 vuotias mies mietin, että jos ja kun käytän alkoholia hyvin vähän enkä muutoinkaan oikein viihdy basreissa tai yökerhoissa tms, enkä ole kokenut tinderiä tai muita vastaavia paikkoja omakseni niin missä sitä oikeastaan mahd.kumppanini löytäisin ja kohtaisin?
Kun vaikutan varmastikin nyt itseriittoiselta, ehkä vähän itsekkäältäkin kun en jaksa tai viitsi metsästämällä metsästää ja hakemalla hakea itselleni kumppania.
Onko tämä nyt sitten sitä nirsiutta vai ainoastaan hiljaista huväksymistä siihen, että saan lopouikänikin elää sinkkuna; siitähän mulla on jo kokemusta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jaa, en minä vaan ole yhtään nirso, mutta olenkin epätoivoinen 😁
Valitettavasti monet miehet pitää tuollaista kaverillista oloa naisen kanssa huonona merkkinä. Se on sitten vaan sellainen friendzone-nainen, joka ei sytytä tarpeeksi seksuaalisesti että tulisi muuta kuin platonista kaveruutta korkeintaan. Omat parisuhteet aina alkaneet kaveruuden kautta, mutta olen huomannut että nykyään moni luokittelee heti ensi tapaamiselta kaveriksi tai potentiaaliseksi seksi/parisuhdekumppaniksi, eikä oikein voi olla kumpaakin sama ihminen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Heille kelpaa vain 19-vuotias isotissinen missi, olivat he itse kuinka turvonneessa kunnossa tahansa. Tämä on nähty.
Tottahan tuo on. Tuollaiset naisettomat ja lapsettomat miehet jäävät yksin ja kuolevat yksin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eihän se välttämättä ole nirsoutta. Kun olin päässyt nelikymppiseksi parisuhteetta, olin jo niin kyyninen ja epäluuuloinen naisia kohtaan, etten olisi uskonut yhtään naista, joka olisi ollut minusta (muka) kiinnostunut.
Keski-ikäisenä sitä on yleensä löytänyt sen oman tavan elää ja olla, enkä itse ainakaan olisi parisuhteen takia enää missään nimessä valmis luopumaan niistä asioista, jotka tuovat minulle arjessa suurta iloa. Kuten juuri omakotitalosta ja pihamaasta, jonka hoidosta nautin ja jossa kasvatan itselleni ruokaa, ja jonka tiloissa mahdun harrastamaan ja säilyttämään harrastusvälineitäni. En olisi myöskään valmis luopumaan lemmikkielämistäni jne. Joten olen sitten varmasti monella tapaa juuri tuollainen ehdoton kumppani :-D
n48
Vierailija kirjoitti:
Oikeastaan minä noin 40 vuotias mies mietin, että jos ja kun käytän alkoholia hyvin vähän enkä muutoinkaan oikein viihdy basreissa tai yökerhoissa tms, enkä ole kokenut tinderiä tai muita vastaavia paikkoja omakseni niin missä sitä oikeastaan mahd.kumppanini löytäisin ja kohtaisin?
Kun vaikutan varmastikin nyt itseriittoiselta, ehkä vähän itsekkäältäkin kun en jaksa tai viitsi metsästämällä metsästää ja hakemalla hakea itselleni kumppania.
Onko tämä nyt sitten sitä nirsiutta vai ainoastaan hiljaista huväksymistä siihen, että saan lopouikänikin elää sinkkuna; siitähän mulla on jo kokemusta.
Itse 2 vuotta vanhempi nainen ja sama tilanne. Elelen vaan tavallista elämääni, eikä ole mitään motivaatiota erityisesti alkaa etsiä kumppania. En ole mikään vannoutunut ikisinkku, jos nyt parisuhde löytyisi niin kelpaisi. Mutta toisaalta en kaipaa niin paljoa parisuhdetta, että viitsisin alkaa sellaista etsiä, kun tosiaan sekä deittiappsit että yöelämä tuntuu lähinnä vastenmielisiltä jutuilta. Arjessani kumppanin tapaamisen todennäköisyys ei liene juuri lottovoiton todennäköisyyttä suurempi. Joten mä ajattelen, että olen vaan hyväksynyt että tulen elämään sinkkuna loppuikäni, se on mulle ihan ookoo.
Vierailija kirjoitti:
Epätoivoisille sinkuille pitäisi antaa porttikielto palstalle. Ei jaksa näitä inceleiden ruikutusta. Olette sinkkuja koska ruikutatte.
Se kirjoitetaan femcel.
Vierailija kirjoitti:
Tottahan tuo on. Tuollaiset naisettomat ja lapsettomat miehet jäävät yksin ja kuolevat yksin.
Onko huolesi näitä miehiä kohtaan aitoa?
Itselleni oli noin 40+v eron jälkeen tärkeää saada suhteeseen tai seksiin naisia, jotka olivat monen muun haluamia. Mitä rikkaampien tai suositumpien miesten, sitä parempi. Tyhmäähän se oli, varsinkin kun oikeasti rakastuin, mutta en osannut rakentaa suhdetta ja jätettiin kaltaiseni vuoksi.
Olen nainen ja ajattelen aivan samalla tavalla, kuin sun tapaamasi miehet.