Onko sinulla mielestäsi hyvä resilienssi?

Vierailija kirjoitti:

On hyvä resilienssi. Olen menettänyt molemmat vanhempani alaikäisenä ja silti pärjännyt hyvin elämässä ja perustanut oman yrityksen, olen ollut nuoresta asti hyvä säästämään ja on omistusasunto lisäksi sijoitusasunto. Muissa ihmisissä huomaan usein resilienssin puutetta, he valittaa ongelmista vanhempiensa kanssa eikä osaa arvostaa sitä että heillä on vanhemmat elossa.

Sun rankat kokemukset ei mitätöi toisten kokemuksia.

Vierailija kirjoitti:

On hyvä resilienssi. Olen menettänyt molemmat vanhempani alaikäisenä ja silti pärjännyt hyvin elämässä ja perustanut oman yrityksen, olen ollut nuoresta asti hyvä säästämään ja on omistusasunto lisäksi sijoitusasunto. Muissa ihmisissä huomaan usein resilienssin puutetta, he valittaa ongelmista vanhempiensa kanssa eikä osaa arvostaa sitä että heillä on vanhemmat elossa.

Eikä perintö yhtään edesauttanut mitään näistä? Just joo.

Vierailija kirjoitti:

On hyvä resilienssi. Olen menettänyt molemmat vanhempani alaikäisenä ja silti pärjännyt hyvin elämässä ja perustanut oman yrityksen, olen ollut nuoresta asti hyvä säästämään ja on omistusasunto lisäksi sijoitusasunto. Muissa ihmisissä huomaan usein resilienssin puutetta, he valittaa ongelmista vanhempiensa kanssa eikä osaa arvostaa sitä että heillä on vanhemmat elossa.

Millä tavalla sinä itse arvostit vanhempiasi kun he olivat elossa? Toisinaan nuorena vanhempansa menettäneille jää vanhemmista sellainen lapsenomainen mielikuva, että omat vanhemmat olivat täydellisiä, ihan parhaita ja sankareita. Heillä ei ole oikeasti mitään käsitystä siitä, millaista olisi ollut elämä näiden vanhempien kanssa teini-ikäisenä ja sitten aikuisena. Kaikki perustuu vain heidän itse luomiinsa mielikuviin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On hyvä resilienssi. Olen menettänyt molemmat vanhempani alaikäisenä ja silti pärjännyt hyvin elämässä ja perustanut oman yrityksen, olen ollut nuoresta asti hyvä säästämään ja on omistusasunto lisäksi sijoitusasunto. Muissa ihmisissä huomaan usein resilienssin puutetta, he valittaa ongelmista vanhempiensa kanssa eikä osaa arvostaa sitä että heillä on vanhemmat elossa.

Millä tavalla sinä itse arvostit vanhempiasi kun he olivat elossa? Toisinaan nuorena vanhempansa menettäneille jää vanhemmista sellainen lapsenomainen mielikuva, että omat vanhemmat olivat täydellisiä, ihan parhaita ja sankareita. Heillä ei ole oikeasti mitään käsitystä siitä, millaista olisi ollut elämä näiden vanhempien kanssa teini-ikäisenä ja sitten aikuisena. Kaikki perustuu vain heidän itse luomiinsa mielikuviin.

Onhan raskasta menettää vanhempansa ennen itsenäistymistä (lapsena tai teininä). Kyllä siinä mielenterveys ja kehitys ottaa helposti osumaa. Mutta vaikka jollekin on käynyt näin, ei se silti tee toisten menetyksiä tai vaikeuksia olemattomiksi. Ne ovat vain erilaisia ja erilaisista lähtökohdista.

Vierailija kirjoitti:

On hyvä resilienssi. Olen menettänyt molemmat vanhempani alaikäisenä ja silti pärjännyt hyvin elämässä ja perustanut oman yrityksen, olen ollut nuoresta asti hyvä säästämään ja on omistusasunto lisäksi sijoitusasunto. Muissa ihmisissä huomaan usein resilienssin puutetta, he valittaa ongelmista vanhempiensa kanssa eikä osaa arvostaa sitä että heillä on vanhemmat elossa.

Niin kyllähän se mun mieskin pienestä valittaa, kun omat vanhempansa ovat sellaisia, että valehtelevat lapsilleen ja huijaavat näiltä esim. rahaa. Pyytävät rahaa lainaan, eivätkä maksa takaisin, koska "onhan sulla ollut katto pään päällä". Kielsivät lapsiltaan isovanhempien poismenon suremisen, koska "teille se oli vaan isoäiti". Elävät kädestä suuhun ja veloissa, sitten kateellisina arvostelevat talousasiansa hyvin hoitavia lapsiaan. 

Vasta aikuisena mun mies tajusi, ettei tarvitse antaa edes omien vanhempien kohdella itseä noin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On, todella hyvä.

Tiedän sen itsekin ja viimeksi näin sanoi myös psykologi, jonka luona kävin muutaman kerran terapiassa hankalia työelämään liittyviä asioita ratkomassa. Vahva ihminen, hän totesi.

Ongelmallista tässä on se, että helposti vaadin sitä vahvuutta ja hyvää resilienssiä muiltakin. Minua ärsyttää enkä voi ymmärtää ihmisiä, jotka ahdistuvat mitättömiltä tuntuvista asioista tai eivät pääse millään yli esimerkiksi jostakin isosta muutoksesta, vaikka erosta tai työpaikalla tapahtuneesta konfliktista.

Ei tuo ole resilienssiä että "vaadit" sitä hyvää resilienssiä ja vahvuutta muilta ihmisiltä. Sinä et voi tietää mitä kaikkea muuta he ovat kokeneet, esimerkiksi ero saattaa olla vain piste i:n päälle.

Niin, kuten kirjoitinkin ekassa viestissäni, niin tunnistan että se on ongelma - Mutta en toisaalta oikein mahda mitään sille, että ärsyynnyn ja minua suututtaa ihmiset, jotka esimerkiksi ahdistuvat itsestäni mitättömiltä tuntuvista asioista tai eivät millään pääse vuosienkaan jälkeen yli jostakin kohdatusta vastoinkäymisestä. Mutta siis tunnistan, että ei ole oikein eikä realistista vaatia vahvuutta myös muilta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On, todella hyvä.

Tiedän sen itsekin ja viimeksi näin sanoi myös psykologi, jonka luona kävin muutaman kerran terapiassa hankalia työelämään liittyviä asioita ratkomassa. Vahva ihminen, hän totesi.

Ongelmallista tässä on se, että helposti vaadin sitä vahvuutta ja hyvää resilienssiä muiltakin. Minua ärsyttää enkä voi ymmärtää ihmisiä, jotka ahdistuvat mitättömiltä tuntuvista asioista tai eivät pääse millään yli esimerkiksi jostakin isosta muutoksesta, vaikka erosta tai työpaikalla tapahtuneesta konfliktista.

Ei tuo ole resilienssiä että "vaadit" sitä hyvää resilienssiä ja vahvuutta muilta ihmisiltä. Sinä et voi tietää mitä kaikkea muuta he ovat kokeneet, esimerkiksi ero saattaa olla vain piste i:n päälle.

Niin, kuten kirjoitinkin ekassa viestissäni, niin tunnistan että se on ongelma - Mutta en toisaalta oikein mahda mitään sille, että ärsyynnyn ja minua suututtaa ihmiset, jotka esimerkiksi ahdistuvat itsestäni mitättömiltä tuntuvista asioista tai eivät millään pääse vuosienkaan jälkeen yli jostakin kohdatusta vastoinkäymisestä. Mutta siis tunnistan, että ei ole oikein eikä realistista vaatia vahvuutta myös muilta.

Mikä sinua niissä tarkalleen ärsyttää tai suututtaa? Esimerkkejä tilanteista missä näin tapahtuu?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On, todella hyvä.

Tiedän sen itsekin ja viimeksi näin sanoi myös psykologi, jonka luona kävin muutaman kerran terapiassa hankalia työelämään liittyviä asioita ratkomassa. Vahva ihminen, hän totesi.

Ongelmallista tässä on se, että helposti vaadin sitä vahvuutta ja hyvää resilienssiä muiltakin. Minua ärsyttää enkä voi ymmärtää ihmisiä, jotka ahdistuvat mitättömiltä tuntuvista asioista tai eivät pääse millään yli esimerkiksi jostakin isosta muutoksesta, vaikka erosta tai työpaikalla tapahtuneesta konfliktista.

Ei tuo ole resilienssiä että "vaadit" sitä hyvää resilienssiä ja vahvuutta muilta ihmisiltä. Sinä et voi tietää mitä kaikkea muuta he ovat kokeneet, esimerkiksi ero saattaa olla vain piste i:n päälle.

Niin, kuten kirjoitinkin ekassa viestissäni, niin tunnistan että se on ongelma - Mutta en toisaalta oikein mahda mitään sille, että ärsyynnyn ja minua suututtaa ihmiset, jotka esimerkiksi ahdistuvat itsestäni mitättömiltä tuntuvista asioista tai eivät millään pääse vuosienkaan jälkeen yli jostakin kohdatusta vastoinkäymisestä. Mutta siis tunnistan, että ei ole oikein eikä realistista vaatia vahvuutta myös muilta.

Tässä onkin hyvä kohta kehittää resilienssiään lisäämällä myötätuntoa sekä itseään että toisia kohtaan. 

Vierailija kirjoitti:

On hyvä resilienssi. Olen menettänyt molemmat vanhempani alaikäisenä ja silti pärjännyt hyvin elämässä ja perustanut oman yrityksen, olen ollut nuoresta asti hyvä säästämään ja on omistusasunto lisäksi sijoitusasunto. Muissa ihmisissä huomaan usein resilienssin puutetta, he valittaa ongelmista vanhempiensa kanssa eikä osaa arvostaa sitä että heillä on vanhemmat elossa.

Kyynel.

Vierailija kirjoitti:

Jos ihminen sanoo, että "mikä ei tapa, vahvistaa", niin on todennäköistä, että ihminen on stoalainen perusluonteeltaan, joka omaa hyvä resilienssin.

Olisko kuitenkin niin että " se mikä ei tapa rikkoo".Ainakin omalla kohdallani on niin, ja silti jotkut ovat kysyneet kuinka olen selvinnyt.Resilienssillä!

En kestä arkea mutta kriiseissä olen rauhallinen. En palaudu. Traumataustaa lapsuuseata asti. 

Resilienssi = SIETOKYKY

Suomessa on asialle valmiina ihan oma sana. Älkää ihmiset koettako hienostella noilla latinalaisperäisillä termeillä. On paljon älyllisempää käyttää taitavasti äidinkieltään.

Vierailija kirjoitti:

Resilienssi = SIETOKYKY

Suomessa on asialle valmiina ihan oma sana. Älkää ihmiset koettako hienostella noilla latinalaisperäisillä termeillä. On paljon älyllisempää käyttää taitavasti äidinkieltään.

Oli siinäkin perää. Kun kestää niin sietokyky paranee.

Resilienssin tulisi olla joustavaa laatua kuitenkin, liian moni asettaa yhdet ehdottomat raamit joiden kanssa on vaikeampaa pärjätä kuin jos toimisi vain luonnollisesti.

Jos on hankala tilanne, on hyvä keksiä jokin ratkaisu varsinkin hädässä mutta sen jälkeen olisi keskityttävä itsensä ja asioiden kehittämiseen jotta elämänlaatu kohenisi pysyvästi.

Vierailija kirjoitti:

Resilienssi = SIETOKYKY

Suomessa on asialle valmiina ihan oma sana. Älkää ihmiset koettako hienostella noilla latinalaisperäisillä termeillä. On paljon älyllisempää käyttää taitavasti äidinkieltään.

Laitetaan edelliseltä sivulta uudelleen, jotta ei jää vain sietokyvyksi. 

Kielikellosta poimittua

Joissain tilanteissa sana kannattaa kokonaan korvata suomennoksella. Substantiivin resilienssi tilalla on käytetty esimerkiksi suomennoksia kriisinkestävyys, kriisinsietoisuus; selviytymiskyky(isyys); palautumiskyky tai palautuvuus; häiriönsietokyky; pärjäävyys, pärjääminen; muutosjoustavuus. Joihinkin yhteyksiin voi myös sopia henkinen kestävyys tai kolmiosainen ilmaus mielen sinnikkyys, joustavuus ja palautumiskyky.

Vierailija kirjoitti:

Resilienssi = SIETOKYKY

Suomessa on asialle valmiina ihan oma sana. Älkää ihmiset koettako hienostella noilla latinalaisperäisillä termeillä. On paljon älyllisempää käyttää taitavasti äidinkieltään.

Resilienssi ei tarkoita pelkästään sietokykyä. Siksi puhutaan resilienssistä eikä sietokyvystä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On hyvä resilienssi. Olen menettänyt molemmat vanhempani alaikäisenä ja silti pärjännyt hyvin elämässä ja perustanut oman yrityksen, olen ollut nuoresta asti hyvä säästämään ja on omistusasunto lisäksi sijoitusasunto. Muissa ihmisissä huomaan usein resilienssin puutetta, he valittaa ongelmista vanhempiensa kanssa eikä osaa arvostaa sitä että heillä on vanhemmat elossa.

Millä tavalla sinä itse arvostit vanhempiasi kun he olivat elossa? Toisinaan nuorena vanhempansa menettäneille jää vanhemmista sellainen lapsenomainen mielikuva, että omat vanhemmat olivat täydellisiä, ihan parhaita ja sankareita. Heillä ei ole oikeasti mitään käsitystä siitä, millaista olisi ollut elämä näiden vanhempien kanssa teini-ikäisenä ja sitten aikuisena. Kaikki perustuu vain heidän itse luomiinsa mielikuviin.

Niin, olisi kiva kuulla että mitä tämä vanhempien arvostaminen sitten ihan käytännössäkin tarkoittaa. Olitte aina yhdessä niin paljon kuin mahdollista? Halasitte aina tavatessanne ja sanoitte rakastavanne toisianne? Ette koskaan riidelleet tai olleet eri mieltä?

Mulla on hyvä resilienssi. Todella vaikeita aikoja on takana (mm. exän toistuvat itsemurhayritykset ja päihdeongelma), mutta jotenkin aina vaan rämmin elämässä eteenpäin lannistumatta. 

Oma nuorempi sisko on taas sellainen, että pieninkin, tuskin edes vastoinkäymiseksi luokiteltava juttu saa hänet burnoutin partaalle ja lamaantumaan täysin. Veli on taas tyypillinen mies, joka pitää kaiken sisällään, joten siitä on vaikea sanoa. 

Resilienssin takia hoidin samaan aikaan ikääntyien vanhempien asioita, omia lapsia (joista yksi nepsy/perussairas), exää ja kävin täyspäiväisesti töissä. Sisko ahdistuu ja kuormittuu, jos pyydän käymään vanhempien puolesta kaupassa kun oltiin koko perhe viikko kipeänä. 

tavallaan on, helposti tosin asiat jää pyörimään mieleen pitkäksi aikaa ja muistuu mieleen vielä vuosienkin päästä, erityisesti musiikki on sellainen mikä palauttaa kaikkea sontaa mieleen, muistaispa fysiikan kaavoja ym yhtä hyvin.

jos herkut loppuu alan tekemään niitä kaurahiutaleista tai juustosta ym kunnes käyn kaupassa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä on taas hämärää logiikkaa palstalla: resilienssi on yhtä kuin hyvä ja suojattu elämä. Oikeasti resilienssi on juurikin sitä, miten selviytyy vastoinkäymisistä. Ja voin alan ammattilaisena sanoa, että harvassa on oikeasti resilientit ihmiset jotka vielä käsittelisivät vaikeat tunteet eivätkä pakenisi päihteisiin, työhön tai koko tunne-elämän kieltämiseen.

Mikä ihmeen hyvä ja suojattu elämä?

Tietysti hyvä elämä yleensä vahvistaa resilienssiä. Resilienssi ei ole yhtä kuin vastoinkäymisistä selviytymistä vaan niitä asioita, mitkä auttavat selviytymään vastoinkäymisistä. Tämä ero on hyvin oleellista ymmärtää.

On myös oleellista ymmärtää koska alkaa olla ärsyttävä jankuttaja ja pätijä. Mistä tiedät paljonko resilienssiä on kertynyt, jos sitä ei ole koskaan testattu? On hyvin helppoa elää sitä suojattua ja mukavaa elämää, ei siinä mitään relisienssiä tarvita. Vähän kuin ajokortiton antaisi toisille neuvoja miten toimia onnettomuustilanteessa.

Kun on itse selviytynyt väkivaltaisesta lapsuudesta, työttömyydestä, sairastumisesta, menetyksistä ym ja on edelleen täyspäinen yhteiskunnan jäsen, ei voi sietää kaikenmaailman besservissereitä jotka tulevat pätemään tähänkin keskusteluun vaikka eivät koskaan ole mitään vastoinkäymisiä kokeneet ja vielä kehuskelevat sillä! Empatiakykyä sinulta ei ainakaan löydy tippaakaan, joten onneksi olkoon!

- eri

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä on taas hämärää logiikkaa palstalla: resilienssi on yhtä kuin hyvä ja suojattu elämä. Oikeasti resilienssi on juurikin sitä, miten selviytyy vastoinkäymisistä. Ja voin alan ammattilaisena sanoa, että harvassa on oikeasti resilientit ihmiset jotka vielä käsittelisivät vaikeat tunteet eivätkä pakenisi päihteisiin, työhön tai koko tunne-elämän kieltämiseen.

Mikä ihmeen hyvä ja suojattu elämä?

Tietysti hyvä elämä yleensä vahvistaa resilienssiä. Resilienssi ei ole yhtä kuin vastoinkäymisistä selviytymistä vaan niitä asioita, mitkä auttavat selviytymään vastoinkäymisistä. Tämä ero on hyvin oleellista ymmärtää.

On myös oleellista ymmärtää koska alkaa olla ärsyttävä jankuttaja ja pätijä. Mistä tiedät paljonko resilienssiä on kertynyt, jos sitä ei ole koskaan testa

Eihän täällä kukaan ole väittänyt, että hänellä olisi hyvä resilienssi vaikka sitä olisi koskaan testattu käytännössä.

Itseasiassa resilienssiä testataan useimpien elämässä aika paljon, mutta useimmiten ne ovat sellaisia asioita mihin ei itse kiinnitä ehkä niin paljoa huomiota.