Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Onko sinulla mielestäsi hyvä resilienssi?
Resilienssillä tarkoitetaan niitä tekijöitä, mitkä auttavat selviytymään vastoinkäymistä ja tukevat hyvinvointia.
Kommentit (255)
Vierailija kirjoitti:
Mulla on hyvä resilienssi. Todella vaikeita aikoja on takana (mm. exän toistuvat itsemurhayritykset ja päihdeongelma), mutta jotenkin aina vaan rämmin elämässä eteenpäin lannistumatta.
Oma nuorempi sisko on taas sellainen, että pieninkin, tuskin edes vastoinkäymiseksi luokiteltava juttu saa hänet burnoutin partaalle ja lamaantumaan täysin. Veli on taas tyypillinen mies, joka pitää kaiken sisällään, joten siitä on vaikea sanoa.
Resilienssin takia hoidin samaan aikaan ikääntyien vanhempien asioita, omia lapsia (joista yksi nepsy/perussairas), exää ja kävin täyspäiväisesti töissä. Sisko ahdistuu ja kuormittuu, jos pyydän käymään vanhempien puolesta kaupassa kun oltiin koko perhe viikko kipeänä.
Ehkäpä joskus vielä opit ymmärtämään, että sinun käsityksesi siskosi resilienssistä on vain ja ainoastaan sinun käsityksesi siitä. Sillä ei välttämättä ole paljoa tekemistä totuuden kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä on taas hämärää logiikkaa palstalla: resilienssi on yhtä kuin hyvä ja suojattu elämä. Oikeasti resilienssi on juurikin sitä, miten selviytyy vastoinkäymisistä. Ja voin alan ammattilaisena sanoa, että harvassa on oikeasti resilientit ihmiset jotka vielä käsittelisivät vaikeat tunteet eivätkä pakenisi päihteisiin, työhön tai koko tunne-elämän kieltämiseen.
Mikä ihmeen hyvä ja suojattu elämä?
Tietysti hyvä elämä yleensä vahvistaa resilienssiä. Resilienssi ei ole yhtä kuin vastoinkäymisistä selviytymistä vaan niitä asioita, mitkä auttavat selviytymään vastoinkäymisistä. Tämä ero on hyvin oleellista ymmärtää.
On myös oleellista ymmärtää koska alkaa olla ärsyttävä jankuttaja ja pätijä. Mistä tiedät paljonko resilienssiä on kertynyt, jos sitä ei ole koskaan testa
Ihan mielenkiinnosta, mihin ajokorttia tarvitaan onnettomuustilanteessa toimimiseen?
Ei ole. Johtuu varmaan lapsuudesta, jossa en joutunut kovasti ponnistelemaan. Perheolot olivat hyvät, en kohdannut mitään järkyttäviä asioita, vanhemmat eivät eronneet ja kavereita oli. Koulussa oli helppoa ja olin luokan paras tai vähintään toiseksi paras. Urheilussa pärjäsin.
Kun alkoi tulla vaikeuksia teini-iässä ja nuoressa aikuisuudessa, niin kyllä siinä mieli järkkyi. Eikä se nyt 35-vuotiaanakaan ole sinänsä parantunut, vaikka kyllä tässä ihan työelämässä ollaan ja perhekin löytyy. Mutta sitten ne muut asiat on mitä on ja ei tahdo päästä yli.
On kyllä. Olen selvinnyt mm. lapsen vakavasta sairaudesta, työttömyydestä, parista erosta, narsistin uhrina olosta. Lapsuuskaan ei ollut mikään täydellinen, isä oli alkoholisti. Olen aikani surrut ja sitten käärinyt hihat ja ottanut taas elämän haltuun. Apua ja tukea ei lähipiiriltä ole juuri herunut, minä olen ollut se joka auttaa ja kannattelee muita hädän tullen.
Palautumisesta puheenollen, mulle on täysin vierasta, että työstä pitäisi jotenkin erikseen palautua. Laitan työpäivän päätteeksi läppärin kiinni ja se on siinä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Luulen ettei ihminen ole niin hyvä itse arvioimaan tätä piirrettä kuin joku läheisensä, esim perheenjäsen. Moni luulee että jaksaa jaksaa ja kantaa kaiken ja missään ei tunnu ja on samalla aikamoinen stressiä ulos sylkevä ihmishirviö.
Mun mielestä on ulkopuolisen tosi huono tulla arvostelemaan kenenkään resilienssiä, jos ei tunne toista hyvin ja tiedä elämäntarinaa. Se pikkuasia josta toinen on hajalla voi olla viimeinen pisara.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei todellakaan. Ahdistun kuoliaaksi jo kun maito on loppu.
Peesaan. Ahdistaa kun rahat on loppu.
Vierailija kirjoitti:
Mun mielestä on ulkopuolisen tosi huono tulla arvostelemaan kenenkään resilienssiä, jos ei tunne toista hyvin ja tiedä elämäntarinaa. Se pikkuasia josta toinen on hajalla voi olla viimeinen pisara.
Tämä. Ja vahvasti myös eri asioista eri tapaan kuormittuminen. Joku järjestää iisisti kolmet lapsisynttärit peräkanaa, joku on ruumiinavaaja, yksi ajaa stadista sodankylän kulmille kerralla ja kukaan näistä ei voisi kuvitella selviävänsä muiden hommasta kuitenkaan. Ihan vaan heittona.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun mielestä on ulkopuolisen tosi huono tulla arvostelemaan kenenkään resilienssiä, jos ei tunne toista hyvin ja tiedä elämäntarinaa. Se pikkuasia josta toinen on hajalla voi olla viimeinen pisara.
Tämä. Ja vahvasti myös eri asioista eri tapaan kuormittuminen. Joku järjestää iisisti kolmet lapsisynttärit peräkanaa, joku on ruumiinavaaja, yksi ajaa stadista sodankylän kulmille kerralla ja kukaan näistä ei voisi kuvitella selviävänsä muiden hommasta kuitenkaan. Ihan vaan heittona.
Harvinaisen hienot esimerkit
Vierailija kirjoitti:
Palautumisesta puheenollen, mulle on täysin vierasta, että työstä pitäisi jotenkin erikseen palautua. Laitan työpäivän päätteeksi läppärin kiinni ja se on siinä.
Onpa hienoa, onnea sinulle!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun mielestä on ulkopuolisen tosi huono tulla arvostelemaan kenenkään resilienssiä, jos ei tunne toista hyvin ja tiedä elämäntarinaa. Se pikkuasia josta toinen on hajalla voi olla viimeinen pisara.
Tämä. Ja vahvasti myös eri asioista eri tapaan kuormittuminen. Joku järjestää iisisti kolmet lapsisynttärit peräkanaa, joku on ruumiinavaaja, yksi ajaa stadista sodankylän kulmille kerralla ja kukaan näistä ei voisi kuvitella selviävänsä muiden hommasta kuitenkaan. Ihan vaan heittona.
Harvinaisen hienot esimerkit
Onhan nämä ihan hyvät. Mä en esimerkiksi kokenut mitenkään vaikeaksi opiskella ja käydä töissä silloin kun mulla oli kaksi alle 5-vuotiasta lasta. Mun mielestä oli ihan iisiä ja vain organisointikysymys. Jonkun toisen mielestä voisi olla kauheaa. Minä taas en ymmärrä, miten jonkun mielestä on helppo matkustaa toiselle puolelle maapalloa lomalle. Mun mielestä ihan kauheasti asioita joita pitäisi ottaa huomioon ja kamala stressi kun pitäisi vaihtaa lentokonetta ja vaikka mitä muuta. Mutta mulla on työkaveri, joka käy joka vuosi reppureissaamassa jossain eksottisissa maissa. En mä vaan pysty.
Vierailija kirjoitti:
On hyvä resilienssi. Olen menettänyt molemmat vanhempani alaikäisenä ja silti pärjännyt hyvin elämässä ja perustanut oman yrityksen, olen ollut nuoresta asti hyvä säästämään ja on omistusasunto lisäksi sijoitusasunto. Muissa ihmisissä huomaan usein resilienssin puutetta, he valittaa ongelmista vanhempiensa kanssa eikä osaa arvostaa sitä että heillä on vanhemmat elossa.
Ei kuulosta hyvältä resilienssiltä jos sinulta menee hermot siitä että muilla on vanhemmat elossa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joissain asioissa todella huono, joissain normaali ja joissain keskivertoa parempi.
Voiko omaa resilienssiä testata?
Vierailija kirjoitti:
Mun mielestä on ulkopuolisen tosi huono tulla arvostelemaan kenenkään resilienssiä, jos ei tunne toista hyvin ja tiedä elämäntarinaa. Se pikkuasia josta toinen on hajalla voi olla viimeinen pisara.
Ja vaikka tietäisi, tai luulisi tietävänsä, niin se luulo voi olla aika väärä. Esimerkkinä itse olen varma siitä ettei kukaan ystävistänikään tiennyt kaikkea mitä elämässäni tapahtui kun olin nuori.
Miten sekin sitten määritellään?
Alue: Aihe vapaa
Onpas ihmeellisiä oletuksia. Sinä et voi tietää minkälaista jonkun toisen elämä on ollut. On hyvin ymmärtämätöntä väittää että toisen elämä olisi ollut ainoastaan helppoa, suojattua ja mukavaa eikä tämä olisi koskaan joutunut kokemaan vastoinkäymisiä.
Itseasiassa tämän otsikon voi ilmeisesti ymmärtää kahdella tavalla. Jotkut ymmärtää sen ilmeisesti siten, että mitkä ovat olleet heidän elämässään resilienssiä tukevia tekijöitä, ja jotkut näemmä ymmärtää sen siten että tulevat tänne luettelemaan kokemansa vastoinkäymiset, ja olettavat että niillä jotka näin eivät ole tehneet ei ole ollut mitään vastoinkäymisiä.