Pelkäätkö sitä, mitä sinusta puhutaan "takanapäin"?
Minä en pelkää. Samat asiat voi tulla sanomaan kasvokkainkin. Sinkkuna voin panna varattuja naisiakin. Ei haittaa minua. Vaikka asiasta tulisi julkinenkin.
Kommentit (66)
Kaikki me puhumme pahaa jostakin ja ajattelemme pahaa oli se väärin tai oikein.
No en. Joskus entisessä elämässä saatoin miettiä, sitten sairastuin vakavasti ja kaikki tuollainen menetti merkityksensä. Olen ollut jo monta vuotta melkein kokonaan kotini vanki, tuskin minua tai olemassaoloani kukaan enää edes muistaa, sen enempää hyvässä kuin pahassakaan. Ympäröivälle maailmalle olen lopettanut olemaan olemassa.
Tiedän, että puhutaan. Joka paikassa joku puhuu ja samaa teen joskus itsekin.
En pelkää, mutta lähinnä ärsyynnyn tai tulen jopa surulliseksi. Etenkin juuri silloin, jos asioita ei kehdata/uskalleta keskustella kanssani. Tiedän esimerkiksi että äitini puhuu sukulaisille asioistani, eikä uskalla puhua niistä suoraan kanssani. Tämä vain erottaa entisestään meitä toisistamme.
En pelkää. Tiedän, että mustakin puhutaan takanapäin. Hyvä niin. Pitäähän tuttujen päästellä jossain ja jonkun kanssa höyryt, kun joutuu olemaan mun kanssa tekemisissä.
En ole niin kiinnostava, että kukaan puhuis musta yhtään missään.
Kaippa se pskanjauhaja saa kiksejä ja iloa siitä.
Lämmittää yhtä paljon kuin pissiminen housuun.
Vaniljapulla kirjoitti:
En pelkää, mutta lähinnä ärsyynnyn tai tulen jopa surulliseksi. Etenkin juuri silloin, jos asioita ei kehdata/uskalleta keskustella kanssani. Tiedän esimerkiksi että äitini puhuu sukulaisille asioistani, eikä uskalla puhua niistä suoraan kanssani. Tämä vain erottaa entisestään meitä toisistamme.
Mikä äitejä vaivaa?! Ajattelin, että mun sukupolven äidit (vanhemmat) olisi viisaampia ja lopettaisivat lastensa asioiden levittämisen, mutta ei. Jatkuvasti juorutaan ja makeillaankin, että kuinka se Tiuhti-Petruska pärjää työelämässä ja mikä missi sillä on rouvana ja mahdolliset sairaudet ja vuositulot.
Oma äiti kyseli meidän nuorten aikuisten perään ja vastasin, että onhan sulle niidenkin numerot, että kysäse kuule ihan ite. Voihan niitäkin kutsua kylään ihan sellaisenaan.
Jostain syystä muori kuvittelee, että me ollaan symbioosissa vieläkin ja kuljetaan vaan laumana.
N51
Vierailija kirjoitti:
En ole niin kiinnostava, että kukaan puhuis musta yhtään missään.
Luuletko tosiaan olevas juorujen yläpuolella? Teikäläsistä sitä juorutaan eniten.
Kyllä mä tiedän, mitä musta puhutaan, kun exä tykkäs levitellä perättömiä juoruja. Lähinnä oon naureskellut niille kun oon jotain kiertoteitä kuullut mitä se jauhaa. Oon esim kolmen vuoden suhteen aikana kuulemma pettänyt sitä kahdeksan miehen kanssa, harmi vaan kun mä en itse ikinä nähnyt niistä yhtäkään 😂 mitäköhän kaikkea.
Jos tilanteen selvittäminen henkilölle itselleen on tärkeää ja siten puhuu pahaa minusta kokiessaan vääryyttä, se olkoon niin. Jos hän toivoo tilanteeseen muutosta, tulkoon puhumaan kanssani, koska en ole ajatuslukija. Samoin käyttäydyn itse, että saatan puolisolleni öristä jotain turhautumistani, mutta jos minulla on tarve muuttaa asiaa niin keskustelen siitä asianosaisen kanssa.
Jo ihan rauhan saaminen tilanteeseen ja ajatuksen asiasta poissaaminen vaatii asiasta keskustelua. En kyllä koe olevani henkilö kenestä puhutaan usein ja paljon pahaa, mutta sekin varmaan jotain ärsyttää :D
Joitakin vaan harmittaa, että olen opiskellut itselleni hyväpalkkaisen akateemisen ammatin, nainut "vanhaa rahaa" edustavan aatelisen ruotsinkielisen miehen.
Hejssan! Meillä on rapukekkerit ens vkl.
Vierailija kirjoitti:
Vaniljapulla kirjoitti:
En pelkää, mutta lähinnä ärsyynnyn tai tulen jopa surulliseksi. Etenkin juuri silloin, jos asioita ei kehdata/uskalleta keskustella kanssani. Tiedän esimerkiksi että äitini puhuu sukulaisille asioistani, eikä uskalla puhua niistä suoraan kanssani. Tämä vain erottaa entisestään meitä toisistamme.
Mikä äitejä vaivaa?! Ajattelin, että mun sukupolven äidit (vanhemmat) olisi viisaampia ja lopettaisivat lastensa asioiden levittämisen, mutta ei. Jatkuvasti juorutaan ja makeillaankin, että kuinka se Tiuhti-Petruska pärjää työelämässä ja mikä missi sillä on rouvana ja mahdolliset sairaudet ja vuositulot.
Oma äiti kyseli meidän nuorten aikuisten perään ja vastasin, että onhan sulle niidenkin numerot, että kysäse kuule ihan ite. Voihan niitäkin kutsua kylään ihan sellaisenaan.
Jostain syystä muori kuvittelee, että me ollaan symbioosissa vieläkin ja kuljetaan vaan laumana.
N51
Minä myönnän tekeväni vanhemmilleni tahallaan kiusaa tämän asian suhteen. Kun kyselevät lasten kuulumisia, vastaan aina etten yhtään tiedä. Kauhuissaan kyselee sitten, että ettekö te edes soittele, johon vastaan, että laittoi se viime kuussa viestiä jotta hengissä on. Muutaman kerran olen myös kehottanut ottamaan itse yhteyttä, ja oikein huonoimpina päivinäni kysynyt, että eikö sulle ole omissa asioissa taas sukulaisten kanssa juoruamista, kun teen utelukierrosta meille. Ja sitten itkettää koska olen ilkeä laps. Joo.
En pelkää Ihan sama mitä puhuvat selän takana.
Entä sitten. Puhetta maailmaan mahtuu.
Voimakkaasti persoonallinen ja erottuva (kuten minä), joutuu takuulla hampaisiin usein. Olen kokenut sitä lapsesta asti.
Enää en niin hirveästi välitä, mutta nuorena se oli taakka.
Toisaalta - erotunpa aina seinätapetista. Hieman hymyilyttää.
Vierailija kirjoitti:
Joitakin vaan harmittaa, että olen opiskellut itselleni hyväpalkkaisen akateemisen ammatin, nainut "vanhaa rahaa" edustavan aatelisen ruotsinkielisen miehen.
Hejssan! Meillä on rapukekkerit ens vkl.
.
Ja ketä kiinnostaa? Sinusta ei juoruta yhtään mitään.
No en todellakaan pelkää. Sitä mitä en kuule ei voi satuttaa.
Koirat haukkuu ja karavaani kulkee.
En ole koskaan ollut kiinnostunut siitä, mitä minusta puhutaan, koska ihmiset puhuvat pahaa joka tapauksessa silloin tällöin.