Lue keskustelun säännöt.
Adoptoitu löysi vanhempansa. Voisi kuvitella olevan raskasta suomi-vanhemmmalle.. linkki
16.02.2025 |
Siis ihana asia adoptoidulle, mutta varmasti raskasta suomalaiselle perheelle. Tämäkin vaihtoi nimensä takaisin kiinalaiseksi.
Pitää muistaa, että adoptio on kaukana siitä, että saa biologisen lapsen.
Jutun suomivanhemmat on esimerkillisiä. Ovat pitäneet yllä kiinalaista kulttuuria, kuten ruokia ym.
Hölmöä, ettei jutussa kerrottu syytä, miksi oli annettu adoptioon. (Useinhan syy Kiinassa oli, että haluttiin yhden lapsen politiikassa pitää itsellä poika)
Kommentit (142)
Vierailija kirjoitti:
Itselläni on useampi ystävä lastenkodista jotka pääsivät sijaiskoteihin. Onko todellakin näin ettei suomalaisia lapsia voi adoptoida?? Jos näin on, miksi?
Koska lapsella on yksi vanhempi tai molemmat vanhemmat elossa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vanhemmathan olivat iloisia, kun tyttö löysi biologista perhettään ja sai vastauksia! Jokainen normaali, lastaan rakastava vanhempi varmasti olisi.
Löysi perhettään. Kuulostaa trollilta, ei näitä jaksa lukea. Muutenkin kauheaa jankkaamista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vanhemmathan olivat iloisia, kun tyttö löysi biologista perhettään ja sai vastauksia! Jokainen normaali, lastaan rakastava vanhempi varmasti olisi.
Niin. Köyhä perhe ja rikas länsimaalainen tytär.
Kommenttisi tuo mieleen amerikkalaisen dokumentin melkein aikuisista adoptiolapsista, jotka pääsivät tapaamaan biologisen perheensä. Yksi tapaaminen alkoi iloisten huudahdusten ja halausten merkeissä. Adoptoidulla oli syntymämaassaan aikuisia sisaruksia. Sisarukset alkoivat heti vaatia, että nyt on adptoidun siskon vuoro huolehtia vanhasta äidistä. Muistan hyvin kuinka nuori nainen purskahti itkuun kameroiden edessä. Toisten ilmaisema ilo olikin johtunut siitä, kun he luulivat, että joku muu ottaa nyt kantaakseen vastuun äidistä.
Kai ne vanhemmat tiesivät, että olivat lapsensa adoptoineet, joten nyt hirveä tilanne vanhemmille oli.
Eri juttu, jos lapselle olisi noin selvinnyt olevansa adoptoitu.
Vierailija kirjoitti:
Varmaan oikeasti hieman surullista adoptiovanhemmille, kun noin käy.
Ruotsalaisessa ohjelmassa oli kerran kahden afrikkalaisen adoptiotyttären tarina. Heidät vietiin teini-ikäisinä tutustumaan lähtömaahansa lomalla. Toinen tyttö joutui kummallisen lumouksen valtaan ja muutti aika pian siihen maahan asumaan. Toinen tyttö halusi ehdottomasti takaisin Ruotsiin, jonka koki kotimaakseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapset eivät valitse, koska, kenelle ja mihin maahan he syntyvät.
Adoptiolapsi ei ole missään kiitollisuudenvelassa kenellekkään.
Vierailija kirjoitti:
Yksilön tilanne ja tunteet on yksi juttu, mutta aloittajalle suosittelisin perehtymistä kiinalaiseen lähihistoriaan.
Aloitetaan Maosta, jonka mielestä suurperheet oli hyvä juttu, mistä seurasi hurjan paljon kiinalaisia. Tämän jälkeen otettiin väestön säännöstely käyttöön, ns yhden lapsen politiikka.
Se yksi lapsi tarkoitti jotenkin ainoastaan poikaa, joten järjettömät määrät tyttölapsia tapettiin, salattiin, piilotettiin, hylättiin - aivan hirvittäviä asioita tapahtui.
Joten ulos sieltä länsimaisesta yksilöön keskittyvästä kuplasta.
Aivan meidän päiviimme saakka on ollut nk "pakotettuja abortteja", joista välillä on noussut kohu kansainvälisessä uutismediassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itselläni on useampi ystävä lastenkodista jotka pääsivät sijaiskoteihin. Onko todellakin näin ettei suomalaisia lapsia voi adoptoida?? Jos näin on, miksi?
Joo on se näin, sijaiskoteihin kyllä annetaan mutta suomen systeemi ei anna katkaista siteitä oikeisiin vanhempiin, eivät siis ole adoptiolapsia vaan sijoituslapsia
Silläkään ei ole merkitystä vaikka vanhemmat eivät olisi mitenkään lapsen elämässä. Lasta ei voi adoptoida. Tähän pitäisi kyllä saada lakimuutos.
Lakimuutos tarvitaan vain lapsibisneksen alasajoon. Täysin epäinhimillistä ja sekopäistä touhua sekä tuo laitoksiin kaappailu ja mahojen himot laitosten "pääomaa" kohtaan. Itse asiassa toisten lasten himoitseminen ja kaappauksen suunnittelukin pitäisi krimina
Kielenkäyttösi on raakaa ja sivistymätöntä.
Vierailija kirjoitti:
Ei se ole rankkaa. Adoptiovanhemmat valmennetaan hyvin. Itsellä on toiveena, että oma lapsi löytäisi biovanhempansa, mutta heitä ei ole vielä löydetty. Minun äitiyteeni tieto biovanhemmista ei vaikuta. Lapsi on elänyt ja kasvanut meidän perheessä. Minun lapsi. Joka ihan oikeutetusti on kiinnostunut biologisesta taustastaan.
1- 2 vuotta sitten seurasin skandinaavista tosi-TV-sarjaa, jossa adoptoidut etsivät aikuisena juuriaan. Kaikki ei päättynyt onnellisesti ollenkaan. Joskus ei myöskään saatu totuudenmukaista tietoa matkustamalla paikan päälle. Viranomaiset olivat siellä huolestuneitä jonkun (ehkä tiedossa olevan) naisen maineesta ja miten yhtäkkiä ilmestyvä adoptiopoika tai -tyttö voisi tuhota naisen nykyisen elämän, suututtaa nykyisen aviomiehen, sotkea välit nuorempiin lapsiin jne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vanhemmathan olivat iloisia, kun tyttö löysi biologista perhettään ja sai vastauksia! Jokainen normaali, lastaan rakastava vanhempi varmasti olisi.
Niin. Köyhä perhe ja rikas länsimaalainen tytär.
Kommenttisi tuo mieleen amerikkalaisen dokumentin melkein aikuisista adoptiolapsista, jotka pääsivät tapaamaan biologisen perheensä. Yksi tapaaminen alkoi iloisten huudahdusten ja halausten merkeissä. Adoptoidulla oli syntymämaassaan aikuisia sisaruksia. Sisarukset alkoivat heti vaatia, että nyt on adptoidun siskon vuoro huolehtia vanhasta äidistä. Muistan hyvin kuinka nuori nainen purskahti itkuun kameroiden edessä. Toisten ilmaisema ilo olikin johtunut siitä, kun he luulivat, että joku muu ottaa nyt kantaakseen vastuun äidistä.
Nyt dna-aikakaudella joku köyhän maan asukas saattaisi antaa osan lapsistaan adoptioon, jotta saisi vanhuudenturvaa itselleen.
Antaisi sitten myöhemmin dna:nsa jonnekin sukututkimuspankkiin ja toivoisi löytävänsä lapsiaan, jotka auttaisi köyhässä vanhuudessa.
Onko kukaan ajatellut tätä?
Vierailija kirjoitti:
Mietin kanssa tuota nimen vaihtamista ja perusteita sille. Toki jokainen saa tehdä ihan miten haluaa, mutta ainakin itsestäni tuntuisi todella oudolta ottaa käyttöön se nimi mikä minulla oli kun vanhempani adoptoivat minut. Kyseessä siis aika samanlainen nimi, koska lapsella oli virallisesti pakko olla joku nimi, olivat keksineet vain jonkun.
Ymmärrän että joillain adoptoiduilla on valtava halu tietää enemmän taustoistaan, toisaalta tiedän myös senkin, että kaikilla ei näin ole. Esimerkiksi itselläni ei ole koskaan ollut mitään mielenkiintoa selvittää biologista taustaani sen enempää, biologisista vanhemmista en oikeastaan tiedä mitään, en henkilöllisyyksiä, ja kaikki dokumentoitu alkaa vasta lastenkodista ja adoptiosta.
Monilla adoptoiduilla on aika suuria odotuksia biologisesta taustasta ja ymmärrän sen kyllä, on helppoa luoda mielikuvia siitä minkälaisia biologiset vanhemmat ja muut sukulaiset olivat. Tosin nämä mielikuvat s
Kyllä. Voi olla jotain raastavaa, kuten raiskaus (Vaikka oman lähisukulaisen tekemä) tai sivusuhteen lapsi tai hyvin nuorena alkunsa saanut lapsi (Joka olisi pilannut maineen)
Ei tällaiset halua tavata biolapsiaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Ihan sivullisena pidän kummallisena ja loukkaavana sitä, että koko nimi (sukunimineen päivineen) muutettiin lastenkodin viranomaisten aikoinaan keksimään nimeen. Kyseessä ei myöskään ole mikään lapsi enää, vaan 25-vuotias aikuinen.
Sitä en tietenkään pidä mitenkään outona tai loukkaavana, että adoptoitu haluaa tutustua biologiseen sukuunsa ja taustaansa. Käsittääkseni nuo adoptiovanhemmat ovat jo tytön lapsuudessakin puhuneet aktiivisesti kiinalaisesta taustasta."
Se on vielä typerämpää, että joku sivullinen (kuten sinä) loukkaantuu toisen ihmisen puolesta.
🙄 On täysin eri asia "pitää jotain asiaa loukkaavana" kuin "loukkaantua toisen puolesta". Tässä keskustellaan ihan yleisellä tasolla, minua ei kiinnosta nämä täysin tuntemattomat ihmiset itsessään yhtään.
Ei ole eri asia. Juuri kukaan ei pidä sellaisia asioita loukkaavina, joista hän itse ei loukkaantuisi. Jos sinun mielestäsi on loukkaavaa vaihtaa nimi, se tarkoittaa, että itsekin loukkaantuisit asiasta. Ja koska - kuten sanoit - asia ei koske sinua ja puhut yleisellä tasolla, miksi määrittelet sen loukkaavaksi jonkun toisen puolesta? Ei sinulla ole mitään valtaa määritellä, miten muut kokevat asian. Olisi tosi outoa, jos tulisit minulle sanomaan, että minun pitää loukkaantua lapseni nimen vaihdoksesta ja vain siksi, että se sinun kuninkaallisen korkeutesi mielestä on asia, josta pitää loukkaantua.
Onhan näitä ihan avioliitosta syntyneitä lapsia, jotka ovat jääneet äidilleen Suomeen ja sitten kun lapsi on lähtenyt etsimään isäänsä jostain kehitysmaan tasolla olevasta maasta on alkanut rahan kerjääminen. EN nyt sinällään tuomitse, koska köyhyydessä on oltava selviytymiskeinoja, mutta ei nämä ole mitään prinsessasatuja vaan siinä on monella tasolla purtavaa kaikille osapuolille. Länsimaissa ajatellaan lapsen oikeuksia ja se on tietysti oikein, mutta jossain toisessa yhteiskunnassa tuo, että nuoruudessa ehkä raiskauksen tuotoksena syntynyt lapsi ilmestyy äidin ovelle ja tällä on perhe niin voi tuhota monen elämän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Lapset eivät valitse, koska, kenelle ja mihin maahan he syntyvät.
Adoptiolapsi ei ole missään kiitollisuudenvelassa kenellekkään.
Jokaikisen pitää olla kiitollinen hyvistä vanhemmista.
"Ihan sivullisena pidän kummallisena ja loukkaavana sitä, että koko nimi (sukunimineen päivineen) muutettiin lastenkodin viranomaisten aikoinaan keksimään nimeen. Kyseessä ei myöskään ole mikään lapsi enää, vaan 25-vuotias aikuinen."
Niin, koska sinulla ei ole mitään halua edes ymmärtää, kuinka mutkikasta voi olla elää adoptoituna. Olisi voinut käydä niinkin, että suomalainen perhe säilyttää lastenkodin antaman nimen, ja lapsi kokee sen huonona. Hän voisi ajatella, että adoptioperhe ei ole halunnut ottaa häntä täysin omakseen, koska ei antanut suomalaista nimeä. Jos vanhemmat ei kestä ristiriitoja tällaisten asioiden suhteen, ei pidä ottaa vierasta lasta. Ei se lapsi tule täydellisenä pakettina, joka on kiitollinen kaikesta, ei aiheuta harmia, eikä tee "virheitä".
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapset eivät valitse, koska, kenelle ja mihin maahan he syntyvät.
Adoptiolapsi ei ole missään kiitollisuudenvelassa kenellekkään.
Jokaikisen pitää olla kiitollinen hyvistä vanhemmista.
Kiitollisuus ei tarkoita sitä, että pitää tehdä kaikki kuten äiti ja isä sanoo.
Vierailija kirjoitti:
Lapset eivät valitse, koska, kenelle ja mihin maahan he syntyvät.
Adoptiolapsi ei ole missään kiitollisuudenvelassa kenellekkään.
Noin ajattelevien vuoksi pitäisi olla laajempi oikeus valita, kenelle perintöä jättää.
Itse jättäisin niille kiitollisille lapsille. Lakiosaa pitäisi pienentää huomattavasti. Se voisi olla vaikka kymmenesosa perintöosasta eikä nykyinen puolet.
Vierailija kirjoitti:
"Ihan sivullisena pidän kummallisena ja loukkaavana sitä, että koko nimi (sukunimineen päivineen) muutettiin lastenkodin viranomaisten aikoinaan keksimään nimeen. Kyseessä ei myöskään ole mikään lapsi enää, vaan 25-vuotias aikuinen."
Niin, koska sinulla ei ole mitään halua edes ymmärtää, kuinka mutkikasta voi olla elää adoptoituna. Olisi voinut käydä niinkin, että suomalainen perhe säilyttää lastenkodin antaman nimen, ja lapsi kokee sen huonona. Hän voisi ajatella, että adoptioperhe ei ole halunnut ottaa häntä täysin omakseen, koska ei antanut suomalaista nimeä. Jos vanhemmat ei kestä ristiriitoja tällaisten asioiden suhteen, ei pidä ottaa vierasta lasta. Ei se lapsi tule täydellisenä pakettina, joka on kiitollinen kaikesta, ei aiheuta harmia, eikä tee "virheitä".
Kyllä minuakin harmittaisi tuossa tilanteessa olla adoptiovanhempi.
Sehän on ollut täydellistä hyväksymistä, kun on antanut oman sukunimensä ja suomalaisen etunimen.
Hienot adoptiovanhemmat hänellä. Ymmärtävät lastaan paljon enemmän kun mihin itse pystyisin, jos olisin he.
En ymmärrä, mikä kapina ajaa tuohon, että ottaa lastenkodin antaman nimen, jota ei tietenkään edes itse muista.
Vierailija kirjoitti:
"Ihan sivullisena pidän kummallisena ja loukkaavana sitä, että koko nimi (sukunimineen päivineen) muutettiin lastenkodin viranomaisten aikoinaan keksimään nimeen. Kyseessä ei myöskään ole mikään lapsi enää, vaan 25-vuotias aikuinen."
Niin, koska sinulla ei ole mitään halua edes ymmärtää, kuinka mutkikasta voi olla elää adoptoituna. Olisi voinut käydä niinkin, että suomalainen perhe säilyttää lastenkodin antaman nimen, ja lapsi kokee sen huonona. Hän voisi ajatella, että adoptioperhe ei ole halunnut ottaa häntä täysin omakseen, koska ei antanut suomalaista nimeä. Jos vanhemmat ei kestä ristiriitoja tällaisten asioiden suhteen, ei pidä ottaa vierasta lasta. Ei se lapsi tule täydellisenä pakettina, joka on kiitollinen kaikesta, ei aiheuta harmia, eikä tee "virheitä".
"Ei se lapsi tule täydellisenä pakettina, joka on kiitollinen kaikesta, ei aiheuta harmia, eikä tee "virheitä". "
Ei kukaan ole tällaista väittänytkään. Eikä kukaan järkevä ihminen taatusti sellaista odotakaan adoptiolapseltaan, koska on ihan tiedossa, että varhaislapsuuden huonojen kokemusten takia adoptoiduilla lapsilla on todennäköisemmin monenlaisia käytöshäiriöitä.
Nimen - erityisesti sukunimen - vaihtaminen on kuitenkin aika yleinen kapinoinnin muoto ihan ei-adoptoiduillakin, ja sen pointti yleensä on tehdä selkeä pesäero perheeseen. (Omassa perheessäni äitini aina "uhkaili" nimensa vaihtamisella isovanhemmilleen, joiden kanssa oli kireät välit.) Tässä se ei kuitenkaan kuulosta siltä, että nainen olisi katkomassa välejään perheeseen, jossa on kasvanut.
Toki nykyään on erityisen hienoa korostaa "toiseutta", joten Suomessa on aika lailla hienompaa olla Xiaohong Lin kuin Mirkkuliisa Möttönen. Sekin voi olla yksi tekijä.
Tuo on jotain trollausta. Ulkomaillakin on ongelmana se, että vain harva lapsi on vapaa adoptiota varten. Toisin sanoen lapsen kotimaan viranomaisten pitää tuntea lapsen tausta ja varmistaa, että lapsi luovutetaan uusille vanhemmille laillisen prosessin kautta.