Miksi naiset suuttuvat jos mies käy muutaman kerran viikossa vanhemmillaan?

Aivan. Yks mun työkaveri melkein itki, kun sanoi, että ei jaksa enää sitä, että ikinä ei tiedä, ketä on kotona vastassa, kun töistä väsyneenä menee. Onko pelkästään oma poika vaiko koko pesue kyselemässä, onko ruokaa, mitä ruokaa. Sanoi suoraan, että menisivät kotiinsa ja kävisivät kahvilla vaikka lauantaina.

Mutta kukaan niin hannoo suoraan lapselleen sanoa, jos ei itse tajua.

Mun mies suuttui kun sanoin, että ootko ajatellut, että äitiskin voi olla väsynyt töiden jälkeen. Ei ehkä jaksa ajatella, että jääkaapissa pitää olla sulle välipala, kun pyörähdät siellä töiden jälkeen. Että vietkö edes kahvipakettia ikinä.

Eihän hänen äiti semmoista, mielellään se laittaa. Sanoin, että kysy nyt edes ja seuraavan kerran lähdin mukaan vein kahvia, pitsaa ja pullat. Ikinä unohda äitinsä kiitollista katsetta. Onko kaikkien äideillä edes varaa ruokkia monta kertaa viikossa aikuisten lasten perhettä.

Miten vanhempien rakastaminen liittyy siihen kuinka usein lapsi käy heidän luonaan? Viittaan nyt siis siihen kun aloittaja sanoi että mies käy monta kertaa viikossa vanhemmillaan. Eikö sitä välittämistä voi osoittaa muulla yhteydenpidolla?

Miksi muunlainen yhteydenpito on parempi kuin kyläily? Ap teki kyllä aika selväksi aiemmin, että niihin käynteihin ei kulu kovin paljon aikaa viikossa, mutta se ei tunnu ketään kiinnostavan. Joku on saanut päähänsä, että on mammanpoika, kun tekee noin. Ehkä pitäisi tietää vähän enemmän ennen kuin voi sellaisia johtopäätöksiä vetää. Mutta turhahan täällä on yrittä väittää vastaan tai puolustella ap:ta, koska tämä tuntuu olevan yleinen miestenhaukkumisketju. Onneksi oma parisuhde on paljon terveemmällä pohjalla kuin tänne kirjoittelevilla kontrollifriikeillä.

 

Puolisosi ei piittaa mitään missä menet, hänellä on toinen, joka hoitaa puolison hommasi sillä aikaa, kun sinä maleksit vanhempiesi luona.

Olen ollut useamman miehen kanssa, joiden napanuora vanhempiin ei ole kunnolla katkennut. Osassa näistä syynä oli äiti tai isä, joka emotionaalisesti tai rahallisesti kiristi poikaansa antamaan jatkuvaa huomiota. Osassa taas syynä oli mies itse, hän ei vain pystynyt itsenäistymään henkisesti vaan olisi asunut kotona loputtomiin ja juoksi siellä parisuhteessakin koko ajan, ja siskollaan myös. Jälkimmäisessä tapauksessa vanhempia ei voi syyttää mistään.

Näiden miesten kanssa elämästä ei tule mitään, ei voi esim. muuttaa työn perässä kun sittten ei pääsisi enää käymään jatkuvasti _kotona_...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nuorempana omalla miehellä oli tapana luuhata usein illat harrastuksissaan. Sitten hän oletti, että odotan häntä kotona ruokien kanssa ja olen kotona, kun hänkin on. Lopetin ensin ruoanlaiton, sitten lähdin omille menoille, kun mies oli illan kotona. Mies ihmetteli miksen ole kotona silloin kun hänkin on. Se olikin ihan kumma juttu, että just niinä iltoina minulla oli sovittuja menoja.

Passiivisaggressiivisuus ennustaakin hyvää suhdetta.

Itse asiassa taisi ennustaa, kun kirjoittaja aloittaa, että nuorempana omalla miehellä oli tapana. Hän on siis edelleen oma mies, ei olla enää nuoria, ja tuo tapa on loppunut. Loistava tilanne!

Joo, tosi win-win -tilanne miehelle, kun vaimo on saanut miemi

Sairasta opettaa miestä kuin koiraa. Mahtaa olla hauskaa elämää, jos kauppamatkalla ei voi käydä vaikka kaljalla tai parilla, jos tulee "Pena"  vastaan. Ei tuo ole mitään elämää

Vierailija kirjoitti:

Olen ollut useamman miehen kanssa, joiden napanuora vanhempiin ei ole kunnolla katkennut. Osassa näistä syynä oli äiti tai isä, joka emotionaalisesti tai rahallisesti kiristi poikaansa antamaan jatkuvaa huomiota. Osassa taas syynä oli mies itse, hän ei vain pystynyt itsenäistymään henkisesti vaan olisi asunut kotona loputtomiin ja juoksi siellä parisuhteessakin koko ajan, ja siskollaan myös. Jälkimmäisessä tapauksessa vanhempia ei voi syyttää mistään.

Näiden miesten kanssa elämästä ei tule mitään, ei voi esim. muuttaa työn perässä kun sittten ei pääsisi enää käymään jatkuvasti _kotona_...

Miksi pitäisi muuttaa työnperässä johonkin ei mieluisaan paikkaan. Meillä on vain yksi elämä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Arki-iltoina ei lapsiperheissä ole aikaa kyläilyihin. Työpäivä päättyy tiettyyn aikaan, sitten lapset pitää hakea töistä. Siinä sitten on rauhoittuminen, ruuanlaitto, syöminen ja jälkien siivous. Siinä on tunti, pari aikaa, kun pitää ruveta iltahommiin, että lapset saa ajoissa nukkumaan. Ilta, yö ja seuraava päivä menee pilalle, jos lapset tulee mummolakeikalta nukkumaanmenoaikaan kotiin sokerihumalassa."

Hyvin on aikaa työmatkalla käydä. Ruokaa saa vanhemmilta. Ruokaa ei tarvitse tehdä joka päivä, jos tekee isoja satseja jääkaappiin. Karkkia lapsille ei ole pakko mummolassa antaa

Siis onko sinulla itselläsi lapsia? Jos on, niin tiedät, miten väsyneitä ja kiukkuisia lapset usein ovat päiväkotipäivän jälkeen, kun purkavat ikävän vanhemmalleen. Kaiken lisäksi on hyväksikäyttöä vaatia mummoa tekemään r

Omat vanhempani ovat eläkkeellä. Ei tullut mieleenkään, että voisivat olla väsyneitä töissä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen ollut useamman miehen kanssa, joiden napanuora vanhempiin ei ole kunnolla katkennut. Osassa näistä syynä oli äiti tai isä, joka emotionaalisesti tai rahallisesti kiristi poikaansa antamaan jatkuvaa huomiota. Osassa taas syynä oli mies itse, hän ei vain pystynyt itsenäistymään henkisesti vaan olisi asunut kotona loputtomiin ja juoksi siellä parisuhteessakin koko ajan, ja siskollaan myös. Jälkimmäisessä tapauksessa vanhempia ei voi syyttää mistään.

Näiden miesten kanssa elämästä ei tule mitään, ei voi esim. muuttaa työn perässä kun sittten ei pääsisi enää käymään jatkuvasti _kotona_...

Miksi pitäisi muuttaa työnperässä johonkin ei mieluisaan paikkaan. Meillä on vain yksi elämä

Esimerkiksi pitkäaikaistyöttömänä se ei ole yhtään hassumpi idea. Mutta näitä mammanpoikiahan ei kiinnosta, kun mamma ruokkii ja antaa vähän taskurahaakin...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen ollut useamman miehen kanssa, joiden napanuora vanhempiin ei ole kunnolla katkennut. Osassa näistä syynä oli äiti tai isä, joka emotionaalisesti tai rahallisesti kiristi poikaansa antamaan jatkuvaa huomiota. Osassa taas syynä oli mies itse, hän ei vain pystynyt itsenäistymään henkisesti vaan olisi asunut kotona loputtomiin ja juoksi siellä parisuhteessakin koko ajan, ja siskollaan myös. Jälkimmäisessä tapauksessa vanhempia ei voi syyttää mistään.

Näiden miesten kanssa elämästä ei tule mitään, ei voi esim. muuttaa työn perässä kun sittten ei pääsisi enää käymään jatkuvasti _kotona_...

Miksi pitäisi muuttaa työnperässä johonkin ei mieluisaan paikkaan. Meillä on vain yksi elämä

Esimerkiksi pitkäaikaistyöttömänä se ei ole yhtään hassumpi idea. Mutta näitä mammanpoikiahan

Ei se paikkakunnan vaihto paranna työnsaantimahdollisuuksia. Enemmänkin masentuu. Tukiverkko myös katoaa. Parempi opiskella uusi ammatti kotipaikkakunnalla kuin muuttaa naisen perässä outoon paikkaan

Sairasta opettaa miestä kuin koiraa. Mahtaa olla hauskaa elämää, jos kauppamatkalla ei voi käydä vaikka kaljalla tai parilla, jos tulee "Pena"  vastaan. Ei tuo ole mitään elämää

 

Eikös tuommoiset ole sketsihahmoja? Ei kukaan oikea ihminen yhtäkkiä lähde parille kaljalle, jos on käymässä kaupassa. Kiva sille puolisolle odotella miestä ja ruokia kotiin, nälissänsä keitellä riisiä, että kohta sieltä tullaan sen kanan ja vihannesten kanssa. 

Vierailija kirjoitti:

Sairasta opettaa miestä kuin koiraa. Mahtaa olla hauskaa elämää, jos kauppamatkalla ei voi käydä vaikka kaljalla tai parilla, jos tulee "Pena"  vastaan. Ei tuo ole mitään elämää

 

Eikös tuommoiset ole sketsihahmoja? Ei kukaan oikea ihminen yhtäkkiä lähde parille kaljalle, jos on käymässä kaupassa. Kiva sille puolisolle odotella miestä ja ruokia kotiin, nälissänsä keitellä riisiä, että kohta sieltä tullaan sen kanan ja vihannesten kanssa. 

Heikoille menee, jos kaupasta ollaan ostamassa saman päivän ruokia. Kyllä minä olen pariin kertaan mennyt kaljalle kun kaveri tullut vastaan kauppaan menness. Pois tulo matkalla ei voi jos on jääkaappitavaraa mukana

Vierailija kirjoitti:

"Arki-iltoina ei lapsiperheissä ole aikaa kyläilyihin. Työpäivä päättyy tiettyyn aikaan, sitten lapset pitää hakea töistä. Siinä sitten on rauhoittuminen, ruuanlaitto, syöminen ja jälkien siivous. Siinä on tunti, pari aikaa, kun pitää ruveta iltahommiin, että lapset saa ajoissa nukkumaan. Ilta, yö ja seuraava päivä menee pilalle, jos lapset tulee mummolakeikalta nukkumaanmenoaikaan kotiin sokerihumalassa."

Hyvin on aikaa työmatkalla käydä. Ruokaa saa vanhemmilta. Ruokaa ei tarvitse tehdä joka päivä, jos tekee isoja satseja jääkaappiin. Karkkia lapsille ei ole pakko mummolassa antaa

Jos se mummokin käy kokopäivätöissä, koko katraan ruokittaminen ohimennen mummon pöydässä omalla työmatkalla, ilman eri sopimista on törkeää. Voit tehdä isoja satseja omaan jääkaappiisi. Onneksi omilla lapsilla on rajat.

Vierailija kirjoitti:

Olen ollut useamman miehen kanssa, joiden napanuora vanhempiin ei ole kunnolla katkennut. Osassa näistä syynä oli äiti tai isä, joka emotionaalisesti tai rahallisesti kiristi poikaansa antamaan jatkuvaa huomiota. Osassa taas syynä oli mies itse, hän ei vain pystynyt itsenäistymään henkisesti vaan olisi asunut kotona loputtomiin ja juoksi siellä parisuhteessakin koko ajan, ja siskollaan myös. Jälkimmäisessä tapauksessa vanhempia ei voi syyttää mistään.

Näiden miesten kanssa elämästä ei tule mitään, ei voi esim. muuttaa työn perässä kun sittten ei pääsisi enää käymään jatkuvasti _kotona_...

Aikuisen koti pitäisi olla siellä, missä hän itse asuu. Opiskelijoilla voi olla kämppä.

Heikoille menee, jos kaupasta ollaan ostamassa saman päivän ruokia. Kyllä minä olen pariin kertaan mennyt kaljalle kun kaveri tullut vastaan kauppaan menness. Pois tulo matkalla ei voi jos on jääkaappitavaraa mukana

Siis sanot lähteväsi kauppaan ja jäätkin kaljoittelemaan kaverisi kanssa? Toinen oottelee sua kotiin puolen tunnin päästä ja ilmaannut parin kolmen jälkeen. On kai ok sitten sekin, että lähdet kauppaan ja kun tulet takaisin, toinen on lähtenyt jonnekin ja tulee sit kun tulee? 

On tosi tavallista, että nämä, jotka itse lähtevät minne sattuu tuosta noin hermostuvat suunnattomasti, jos toinen toimii samalla tavalla. 

Vierailija kirjoitti:

Heikoille menee, jos kaupasta ollaan ostamassa saman päivän ruokia. Kyllä minä olen pariin kertaan mennyt kaljalle kun kaveri tullut vastaan kauppaan menness. Pois tulo matkalla ei voi jos on jääkaappitavaraa mukana

Siis sanot lähteväsi kauppaan ja jäätkin kaljoittelemaan kaverisi kanssa? Toinen oottelee sua kotiin puolen tunnin päästä ja ilmaannut parin kolmen jälkeen. On kai ok sitten sekin, että lähdet kauppaan ja kun tulet takaisin, toinen on lähtenyt jonnekin ja tulee sit kun tulee? 

On tosi tavallista, että nämä, jotka itse lähtevät minne sattuu tuosta noin hermostuvat suunnattomasti, jos toinen toimii samalla tavalla. 

Miksei olisi ok? Kai hänelläkin on oma elämä. Jos jotain meinataan tehdä yhdessä niin se pitää suunnitella etukäteen. Käy vaikka lenkillä tai kavereita näkemässä. Koti on tarkoitettu nukkumista ja toisinaan syömistä varten

Omat vanhempani ovat eläkkeellä. Ei tullut mieleenkään, että voisivat olla väsyneitä töissä.

No tuliko mieleen, että eläkkeellä voisi olla mielekkäämpääkin tekemistä kuin odottella lasta ja lapsen pesuetta syömään ja varata ruokaa heille?

Mä pääsin vihdoin eläkkeelle vuoden vaihteessa. Hyvin usein kohtaisi mun aikuiset lapset tyhjän talon ja kylmän lieden, jos haluaisivat tulla mun luo töiden jälkeen syömään. Mä olen uimassa, ystävän kanssa kahvillla, kirjastossa, näyttelyssä...

Onneksi omat lapset hyvin ymmärtää tämän ja kannustavat mua kaikkeen kivaan tekemiseen. Tekevät itselleen ja lapsilleen ruokaa ihan omassa kodissaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Heikoille menee, jos kaupasta ollaan ostamassa saman päivän ruokia. Kyllä minä olen pariin kertaan mennyt kaljalle kun kaveri tullut vastaan kauppaan menness. Pois tulo matkalla ei voi jos on jääkaappitavaraa mukana

Siis sanot lähteväsi kauppaan ja jäätkin kaljoittelemaan kaverisi kanssa? Toinen oottelee sua kotiin puolen tunnin päästä ja ilmaannut parin kolmen jälkeen. On kai ok sitten sekin, että lähdet kauppaan ja kun tulet takaisin, toinen on lähtenyt jonnekin ja tulee sit kun tulee? 

On tosi tavallista, että nämä, jotka itse lähtevät minne sattuu tuosta noin hermostuvat suunnattomasti, jos toinen toimii samalla tavalla. 

Miksei olisi ok? Kai hänelläkin on oma elämä. Jos jotain meinataan tehdä yhdessä niin se pitää suunnitella etukäteen. Käy vaikka lenkillä tai kavereita näkemässä. Koti on tarkoitettu nukkumista ja toisinaan syö

Sinulla ei ole koskaan ollut parisuhdetta eikä tule olemaankaan.

Vierailija kirjoitti:

Omat vanhempani ovat eläkkeellä. Ei tullut mieleenkään, että voisivat olla väsyneitä töissä.

No tuliko mieleen, että eläkkeellä voisi olla mielekkäämpääkin tekemistä kuin odottella lasta ja lapsen pesuetta syömään ja varata ruokaa heille?

Mä pääsin vihdoin eläkkeelle vuoden vaihteessa. Hyvin usein kohtaisi mun aikuiset lapset tyhjän talon ja kylmän lieden, jos haluaisivat tulla mun luo töiden jälkeen syömään. Mä olen uimassa, ystävän kanssa kahvillla, kirjastossa, näyttelyssä...

Onneksi omat lapset hyvin ymmärtää tämän ja kannustavat mua kaikkeen kivaan tekemiseen. Tekevät itselleen ja lapsilleen ruokaa ihan omassa kodissaan.

 

Siinä edelleen yksi lapsi uskoo olevansa vielä aikuisenakin vanhempansa elämän keskipiste. Mikähän näiden kohdalla menee kasvatuksessa pieleen?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Arki-iltoina ei lapsiperheissä ole aikaa kyläilyihin. Työpäivä päättyy tiettyyn aikaan, sitten lapset pitää hakea töistä. Siinä sitten on rauhoittuminen, ruuanlaitto, syöminen ja jälkien siivous. Siinä on tunti, pari aikaa, kun pitää ruveta iltahommiin, että lapset saa ajoissa nukkumaan. Ilta, yö ja seuraava päivä menee pilalle, jos lapset tulee mummolakeikalta nukkumaanmenoaikaan kotiin sokerihumalassa."

Hyvin on aikaa työmatkalla käydä. Ruokaa saa vanhemmilta. Ruokaa ei tarvitse tehdä joka päivä, jos tekee isoja satseja jääkaappiin. Karkkia lapsille ei ole pakko mummolassa antaa

Jos se mummokin käy kokopäivätöissä, koko katraan ruokittaminen ohimennen mummon pöydässä omalla työmatkalla, ilman eri sopimista on törkeää. Voit tehdä isoja satseja omaan jääkaappiisi. Onneksi omilla lapsilla on rajat.

 

Ei ole äiti koskaan valittanut. Tietää, että tullaan aina torstaisin niin osaa varautua. Eikä meidän katras ole kuin minä ja poikani. Poika syö vähän.

Isoilla satseilla tarkoitin, että mummolassa voi olla vähän aikaa ja sitten mennä kotia syömään missä iso satsi on jääkaapissa odottamassa. Aikaa ei tuhlaannu ruuanlaittoon.

Vierailija kirjoitti:

Aivan. Yks mun työkaveri melkein itki, kun sanoi, että ei jaksa enää sitä, että ikinä ei tiedä, ketä on kotona vastassa, kun töistä väsyneenä menee. Onko pelkästään oma poika vaiko koko pesue kyselemässä, onko ruokaa, mitä ruokaa. Sanoi suoraan, että menisivät kotiinsa ja kävisivät kahvilla vaikka lauantaina.

Mutta kukaan niin hannoo suoraan lapselleen sanoa, jos ei itse tajua.

Mun mies suuttui kun sanoin, että ootko ajatellut, että äitiskin voi olla väsynyt töiden jälkeen. Ei ehkä jaksa ajatella, että jääkaapissa pitää olla sulle välipala, kun pyörähdät siellä töiden jälkeen. Että vietkö edes kahvipakettia ikinä.

Eihän hänen äiti semmoista, mielellään se laittaa. Sanoin, että kysy nyt edes ja seuraavan kerran lähdin mukaan vein kahvia, pitsaa ja pullat. Ikinä unohda äitinsä kiitollista katsetta. Onko kaikkien äideillä edes varaa ruokkia monta kertaa viikossa aikuisten lasten per

Apua miten tampio mies sulla, onneksi sait sanottua, vaikka suuttuikin. Toivottavasti naisten (joita ne mummotkin ovat) tekemää työtä ei moni ota ihan noin itsestäänselvyytenä. Ikävää, että se teilläkin vaati toisen naisen sanomaan sen ääneen. No, se tietää, joka tekee. Älkää passatko niitä poikianne piloille, niin niistä tulee parempia puolisoita ja isiä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Heikoille menee, jos kaupasta ollaan ostamassa saman päivän ruokia. Kyllä minä olen pariin kertaan mennyt kaljalle kun kaveri tullut vastaan kauppaan menness. Pois tulo matkalla ei voi jos on jääkaappitavaraa mukana

Siis sanot lähteväsi kauppaan ja jäätkin kaljoittelemaan kaverisi kanssa? Toinen oottelee sua kotiin puolen tunnin päästä ja ilmaannut parin kolmen jälkeen. On kai ok sitten sekin, että lähdet kauppaan ja kun tulet takaisin, toinen on lähtenyt jonnekin ja tulee sit kun tulee? 

On tosi tavallista, että nämä, jotka itse lähtevät minne sattuu tuosta noin hermostuvat suunnattomasti, jos toinen toimii samalla tavalla. 

Miksei olisi ok? Kai hänelläkin on oma elämä. Jos jotain meinataan tehdä yhdessä niin se pitää suunnitella etukäteen. Käy vaikka lenkillä tai kavereita näkemäss

Enkä sellaista aio solmiakkaan, jos se vain vaikeuttaa omaa elämää. Ei kiinnosta mitkään riippakivet. Seksiä ja läheisyyttä saa ilmankin.