Miksi naiset suuttuvat jos mies käy muutaman kerran viikossa vanhemmillaan?

Vierailija kirjoitti:

Ap vaikuttaa niin harvinaisen perhekeskeiseltä, että eikö ole vähän outoa, jos hän ei halua lapsia?

Niin kyllähän ne taaperotkin toivovat perheeseen aina lisää lapsia. Ja lemmikkejä. Ihan hyvin mammanpoikakin voi halua lapsen

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nuorempana omalla miehellä oli tapana luuhata usein illat harrastuksissaan. Sitten hän oletti, että odotan häntä kotona ruokien kanssa ja olen kotona, kun hänkin on. Lopetin ensin ruoanlaiton, sitten lähdin omille menoille, kun mies oli illan kotona. Mies ihmetteli miksen ole kotona silloin kun hänkin on. Se olikin ihan kumma juttu, että just niinä iltoina minulla oli sovittuja menoja.

Passiivisaggressiivisuus ennustaakin hyvää suhdetta.

Itse asiassa taisi ennustaa, kun kirjoittaja aloittaa, että nuorempana omalla miehellä oli tapana. Hän on siis edelleen oma mies, ei olla enää nuoria, ja tuo tapa on loppunut. Loistava tilanne!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Ei kai ap:llä ollut lapsia? Eikös ne olleet avovaimon kanssa kahdestaan??"

Eihän nillä ole, mutta eihän tämä av mammoja haittaa. Muutenkin "joku tehtävä hoidettavana juuri silloin" on mahtava syy. Tehtäviähän on hoidettavana koko ajan, kun nainen näin päättää. 

Aloittaja ei kertonut onko hänen naisystävällään lapsihaaveita. Toivottavasti ei, se tarkoittaisi toisenlaista miestä.

Miksi se että käy vanhempiaan tapaamassa kaksi kertaa viikossa tunnin kerrallaan tekisi ap:stä huonon isän? 

Niin hänhän ottaisi lapset mukaan, niin pääsisi anoppikin isoäiteilemään.

Arki-iltoina ei lapsiperheissä ole aikaa kyläilyihin. Työpäivä päättyy tiettyyn aikaan, sitten lapset pitää hakea töistä. Siinä sitten on rauhoittuminen, ruuanlaitto, syöminen ja jälkien siivous. Siinä on tunti, pari aikaa, kun pitää ruveta iltahommiin, että lapset saa ajoissa nukkumaan. Ilta, yö ja seuraava päivä menee pilalle, jos lapset tulee mummolakeikalta nukkumaanmenoaikaan kotiin sokerihumalassa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nuorempana omalla miehellä oli tapana luuhata usein illat harrastuksissaan. Sitten hän oletti, että odotan häntä kotona ruokien kanssa ja olen kotona, kun hänkin on. Lopetin ensin ruoanlaiton, sitten lähdin omille menoille, kun mies oli illan kotona. Mies ihmetteli miksen ole kotona silloin kun hänkin on. Se olikin ihan kumma juttu, että just niinä iltoina minulla oli sovittuja menoja.

Passiivisaggressiivisuus ennustaakin hyvää suhdetta.

Itse asiassa taisi ennustaa, kun kirjoittaja aloittaa, että nuorempana omalla miehellä oli tapana. Hän on siis edelleen oma mies, ei olla enää nuoria, ja tuo tapa on loppunut. Loistava tilanne!

Joo, tosi win-win -tilanne miehelle, kun vaimo on saanut mieheltään koulittua pois kaikki kodin ulkopuoliset harrastukset ja mies on silti jäänyt suhteeseen vuosiksi (tai kymmeniksi).

Kummia naisia kun ei ole muuta elämänsisältöä kuin mies.  Eiköhän vöhän aktiivisemmasta  miehestäkin ole outoa jos naisen elämä on vain suhde ja seksi, ei muita mielenkiinnon kohteita.

Yks työkaveri aikoinaan pohti että jokAisella pitää olla kaks kolme asiaa ainakin joista kiinnostunut ja tuntea suunnilleen päivän uutiset jotta ihminen on vähänkään kiinnostava ja hänen kanssaan voi jutella.

Aika vähän muut miehet tänne kirjoitellut kuin ap ja hekin jotka on, ovat tainneet olla mun linjoilla. Jätin siis tuommoisen naisen, joka töiden jälkeen painui lapsuudenkotiinsa  katselemaan telkkaa ja syömään. Musta se on aina oire jostain, jos aikuisen oma koti ei tunnu kodilta, vaan sitä on edelleen lapsuudenkoti. Jotain teiniä jäänyt olemukseen.

Lisäksi tosiaan sai raivareita, jos mä olin lähtenyt jonnekin ja hän tuli tyhjään kotiin, että olis pitänyt sopia. Miksi olisi? Jos kumpikin voi mennä miten tahtoo? Ja yritti aina sovittaa mun menoja omiinsa tyyliin et voi mennä kaverin kanssa kaljalle huomenna, mä olin suunnitellut tulla suoraan kotiin töistä. Eli mun olis pitänyt olla passissa koko ajan odottamassa häntä. Kai tuo jokin läheisriippuvuus oli. 

En jaksanut. Ymmärrän naisia, jotka eivät myös.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Ei kai ap:llä ollut lapsia? Eikös ne olleet avovaimon kanssa kahdestaan??"

Eihän nillä ole, mutta eihän tämä av mammoja haittaa. Muutenkin "joku tehtävä hoidettavana juuri silloin" on mahtava syy. Tehtäviähän on hoidettavana koko ajan, kun nainen näin päättää. 

Aloittaja ei kertonut onko hänen naisystävällään lapsihaaveita. Toivottavasti ei, se tarkoittaisi toisenlaista miestä.

Miksi se että käy vanhempiaan tapaamassa kaksi kertaa viikossa tunnin kerrallaan tekisi ap:stä huonon isän? 

"Tunnin". Se voi olla aikomus, mutta hupsista kun piti se piironki siirtää olkkarista keittiöön, sieltä vielä aulan kautta makuuhuoneeseen. Yhtäkkiä on kolme tuntia kulunut, taas. Ja huomenna uudestaan, neljä on uusi kaksi.

"Arki-iltoina ei lapsiperheissä ole aikaa kyläilyihin. Työpäivä päättyy tiettyyn aikaan, sitten lapset pitää hakea töistä. Siinä sitten on rauhoittuminen, ruuanlaitto, syöminen ja jälkien siivous. Siinä on tunti, pari aikaa, kun pitää ruveta iltahommiin, että lapset saa ajoissa nukkumaan. Ilta, yö ja seuraava päivä menee pilalle, jos lapset tulee mummolakeikalta nukkumaanmenoaikaan kotiin sokerihumalassa."

Hyvin on aikaa työmatkalla käydä. Ruokaa saa vanhemmilta. Ruokaa ei tarvitse tehdä joka päivä, jos tekee isoja satseja jääkaappiin. Karkkia lapsille ei ole pakko mummolassa antaa

Vierailija kirjoitti:

Aika vähän muut miehet tänne kirjoitellut kuin ap ja hekin jotka on, ovat tainneet olla mun linjoilla. Jätin siis tuommoisen naisen, joka töiden jälkeen painui lapsuudenkotiinsa  katselemaan telkkaa ja syömään. Musta se on aina oire jostain, jos aikuisen oma koti ei tunnu kodilta, vaan sitä on edelleen lapsuudenkoti. Jotain teiniä jäänyt olemukseen.

Lisäksi tosiaan sai raivareita, jos mä olin lähtenyt jonnekin ja hän tuli tyhjään kotiin, että olis pitänyt sopia. Miksi olisi? Jos kumpikin voi mennä miten tahtoo? Ja yritti aina sovittaa mun menoja omiinsa tyyliin et voi mennä kaverin kanssa kaljalle huomenna, mä olin suunnitellut tulla suoraan kotiin töistä. Eli mun olis pitänyt olla passissa koko ajan odottamassa häntä. Kai tuo jokin läheisriippuvuus oli. 

En jaksanut. Ymmärrän naisia, jotka eivät myös.

Ei varmaan se vanhemmilla käynti ollut pääsyy tuolle erolle? Kuulostaa enemmän syynä olleen naisen kontrollintarve sinun elämääsi

"Ei varmaan se vanhemmilla käynti ollut pääsyy tuolle erolle? Kuulostaa enemmän syynä olleen naisen kontrollintarve sinun elämääsi"

Ei ollut kontrollin tarve vaan henkinen kypsymättömyys. Roikkui vanhemmissaan, etenkin isässään, vaikka ikää oli lähes 30 v. Jos mä en ollut kotona, ei viihtynyt siellä yhtään vaan lähti taas heti lapsuudenkotiinsa. Ei osannut yhtään olla yksin. Soitteli isäänsä apuun milloin missäkin pikkuasiassa ja isähän ryntäsi pelastamaan prinsessan.

Haluan aikuisen naisen ja kyllä mulle kelpaisi ensi alkuun suhteessa myös kuuma seksi. Jos nainen on muuten kiva, keksitään varmaan muutakin tekemistä, mutta näitä en ymmärrä, joille ei seksi maistu edes siinä vaiheessa kun vielä kaikki on uutta ja jännää.

Itseäni huvittaa, kun itsekin vanhemmat kysyvät että no mitä ne lapset sitten teidän luonanne oikein tekevät, kun tulevat käymään? Ettekö hyvät ihmiset ole opettaneet lapsillenne sosiaalisia taitoja? Vanhempien kanssa voi jutella, vaihtaa mielipiteitä ja kertoa kuulumisia. Ei aina tarvitse tehdä jotain eikä vanhempien tehtävä ole aina hoivata tai opastaa lastaan. Tutustukaa lapsiinne ja vanhempiinne ihmisinä!

Nimenomaan olen opettanut lapseni sosiaalisesti taitaviksi ja sen vuoksi sellaisia ovat myös puolisonsa. Lapsillani on paljon juteltavaa ja vaihtavat mielipiteitä ja kertovat kuulumisia ynnä keskustelevat ajankohtaisista aiheista niin puolisoidensa kuin ystäviensäkin kanssa. Ovat sosiaalisesti vaativalla aloilla myös. 

Minäkin juttelen paljon mieheni kanssa sekä laajan ystäväpiirimme kanssa. Töissä tulee myös puheltua paljon. Elämässäni, kuten lastenkin elämässä, on myös harrastuksia ja kaikilla on myös lemmikkejä.

Sen vuoksi emme mitenkään jaksa vierailla toistemme luona monta kertaa viikossa, vaan pidämme yhteydet muutoin ja suunnittelemme tapaamiset niin, että puolisot pääsee mukaan ja saamme siitä enemmän irti kuin jostain tunnin höpöttelystä arjen lomassa. 

Tunnemme toisemme toki vuosikymmenien kautta syvällisesti, joten erikseen ei arjen keskeltä kenenkään tarvitse tutustumista aloittaa.

Tää keskustelu on sikäli hauska, että aika usein ihmiset, jotka kokee, että vanhempien luona on pakko vierailla useasti viikossa eivät siitä tykkää. Mullekin parikin kaveria valittaa, että vanhemmat on niin riippuvaisia, että vaikka sinne menee kolmekin kertaa viikossa saa loppuviikosta kuulla, että kävisit vähän useammin. Kyselevät, arvostelevat, utelevat.

Miehet etenkin pitää pakkopullana todellakin, mutta ajattelevat, että pienemmän riesan kautta, sama se jos siellä käy kuuntelemassa ja sanomassa jaa joo, joo jaa sitten saa taas pari iltaa olla rauhassa.

Vasta kun saavat sit puolisosta tukea uskaltavat alkaa ottaa irti ja se menee sit puolison piikkiin, kamala ihminen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se on kyllä luotaantyöntävää parisuhteen kannalta jos ei aikuinen ihminen ole saanut napanuoraa katkaistua. Valitettavasti suhde omiin vanhempiin on itselläni ja varmasti monella muullakin ongelmallinen. Se ei tietenkään ole mieluisa puheenaihe mutta näin anonyymisti siitä voi palstalla puhua.

Syitä siihen voi olla monia.. mutta jos vanhemmat on hankalia niin ei se ole mikään itseisarvo olla hyvissä väleissä omien vanhempien kanssa. Olen tähän päätelmään itse päätynyt. Äiti haluaisi edelleen kontrolloida elämääni, joten tiedän ettei naapuriin/lähelle kannata muuttaa asumaan... Hänellä on aina mielipide siitä mikä omassa elämässäni on vikana ja haluaisi mikromanageroida elämääni.

Mieheni on läheinen äitinsä kanssa. Kieltämättä näen siinä suhteessa hieman ongelmia vaikkei asianomaiset sitä varmaan halua itselleen myöntää. Vähän olen tästä asiasta mieheni kans

"mun äiti  oli täysin kiinni omassa äidissään, vaikka tämä oli ilkeä ja kontrolliva noita"

Tässähän se ongelma on, että kun joillakin on normmaalit ja mukavat vanhemmat  ja hiedän kanssaan on mukava olla tekemisissä, eikä kyse ole mistään läheistriippuvuuksista tai muista rtaumoista, niin sitten nämä, joilla on ollut noitia mummoina ja äiteinä eivät voi ymmärtää, että joku haluaa oikeasti olla vanhempiensa kanssa tekemisissä.

Tuo nyt on ihan perhekohtaista. Toisille ei ole mikään ongelma.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nuorempana omalla miehellä oli tapana luuhata usein illat harrastuksissaan. Sitten hän oletti, että odotan häntä kotona ruokien kanssa ja olen kotona, kun hänkin on. Lopetin ensin ruoanlaiton, sitten lähdin omille menoille, kun mies oli illan kotona. Mies ihmetteli miksen ole kotona silloin kun hänkin on. Se olikin ihan kumma juttu, että just niinä iltoina minulla oli sovittuja menoja.

Passiivisaggressiivisuus ennustaakin hyvää suhdetta.

Itse asiassa taisi ennustaa, kun kirjoittaja aloittaa, että nuorempana omalla miehellä oli tapana. Hän on siis edelleen oma mies, ei olla enää nuoria, ja tuo tapa on loppunut. Loistava tilanne!

Joo, tosi win-win -tilanne miehelle, kun vaimo on saanut mieheltään koulittua pois kaikki kodin ulkopuoliset ha

Mies ihan tosissaan alussa luuli, että minä olen kotona odottamassa häntä pitäen ruokia lämpiminä kuten äitinsä teki. Miehellä taisi olla huono kuulo, kun hän ei ottanut puhettani vakavasti. Kyllä hän pikkuhiljaa tajusi, että ei voi mennä ja tulla miten huvittaa vaan minutkin pitää ottaa huomioon. Meidän piti aloittaa ihan sellaisesta, että sanotaan, kun ollaan lähdössä pois kotoa ja sanotaan sekin, onko kyseessä lyhyt keikka lähikauppaan vai yömyöhään kestävä meno. Miehelle teki hyvää huomata sekin, että minä en ole aina kotona samaan aikaan kuin hän. Harrastuksia hänen ei tarvinnut lopettaa.

Vierailija kirjoitti:

Kummia naisia kun ei ole muuta elämänsisältöä kuin mies.  Eiköhän vöhän aktiivisemmasta  miehestäkin ole outoa jos naisen elämä on vain suhde ja seksi, ei muita mielenkiinnon kohteita.

Yks työkaveri aikoinaan pohti että jokAisella pitää olla kaks kolme asiaa ainakin joista kiinnostunut ja tuntea suunnilleen päivän uutiset jotta ihminen on vähänkään kiinnostava ja hänen kanssaan voi jutella.

Ajatteletko, etteivät pariskunnat tee muuta yhdessä, kuin puhuvat suhteesta ja siitävät naista kerta toisensa jälkeen? Sitä elämää voi elää yhdessä kumppanin kanssa

Tuo on sinun työkaverillesi kiinnostava, itse en jaksaisi sellaisen ihmisen juttuja joka keksii puheenaiheet sen perusteella mitä toimittelijat suuhun laittavat. Kukin tyylillään toki 

Vierailija kirjoitti:

"Arki-iltoina ei lapsiperheissä ole aikaa kyläilyihin. Työpäivä päättyy tiettyyn aikaan, sitten lapset pitää hakea töistä. Siinä sitten on rauhoittuminen, ruuanlaitto, syöminen ja jälkien siivous. Siinä on tunti, pari aikaa, kun pitää ruveta iltahommiin, että lapset saa ajoissa nukkumaan. Ilta, yö ja seuraava päivä menee pilalle, jos lapset tulee mummolakeikalta nukkumaanmenoaikaan kotiin sokerihumalassa."

Hyvin on aikaa työmatkalla käydä. Ruokaa saa vanhemmilta. Ruokaa ei tarvitse tehdä joka päivä, jos tekee isoja satseja jääkaappiin. Karkkia lapsille ei ole pakko mummolassa antaa

Siis onko sinulla itselläsi lapsia? Jos on, niin tiedät, miten väsyneitä ja kiukkuisia lapset usein ovat päiväkotipäivän jälkeen, kun purkavat ikävän vanhemmalleen. Kaiken lisäksi on hyväksikäyttöä vaatia mummoa tekemään ruoka koko perheelle monena päivänä viikossa. Kalliiksikin se tulee, mutta eipä iilomatolapsi sitä ymmärrä.

Vierailija kirjoitti:

Onko tämä persujen käsitys perhe-elämästä, miehen on oltava vain vaimoaan varten? 

Ei vaan persujen käsitys on juurikin niin, että mies saa mennä ja tulla miten haluaa ja puoliso pysyy kotona ja haukutaan vähän päälle, jos ruoka ei ole enää lämmintä, ku persujuntti reissuiltaan saapuu kotiin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se on kyllä luotaantyöntävää parisuhteen kannalta jos ei aikuinen ihminen ole saanut napanuoraa katkaistua. Valitettavasti suhde omiin vanhempiin on itselläni ja varmasti monella muullakin ongelmallinen. Se ei tietenkään ole mieluisa puheenaihe mutta näin anonyymisti siitä voi palstalla puhua.

Syitä siihen voi olla monia.. mutta jos vanhemmat on hankalia niin ei se ole mikään itseisarvo olla hyvissä väleissä omien vanhempien kanssa. Olen tähän päätelmään itse päätynyt. Äiti haluaisi edelleen kontrolloida elämääni, joten tiedän ettei naapuriin/lähelle kannata muuttaa asumaan... Hänellä on aina mielipide siitä mikä omassa elämässäni on vikana ja haluaisi mikromanageroida elämääni.

Mieheni on läheinen äitinsä kanssa. Kieltämättä näen siinä suhteessa hieman ongelmia vaikkei asianomaiset sitä varmaan halua itselleen m

Mulla on maailman ihanimmat aikuiset lapset ja todellakin haluan olla heidän kanssa tekemisissä. Mutta ei se tarkoita, että monta kertaa viikossa he tulevat mun luo. Mulla todellakin on nyt oma elämä, en halua olla enää edes ajatella, missä mun lapset työpäivän jälkeen on, jos ei ole tapaamista sovittu. He ovat aikuisia, reippaita toimeentulevia ihmisiä, joilla on kiva ellei ihana elämä. Niin on mullakin.

Tavoitettavissa olen hätätilanteessa aina, muutoin jos niin sopii. Lapset hoitavat itse lapsensa, heilllä on siihen aikuisten kyvyt. Otan lapsenlapsia mielellään hoitoon ja teen heidän kanssa retkiä jne. mutta sovitusti, enkä yli jaksamisen. Onneksi ei tarvitsekaan, lapseni tykkäävät olla omien lastensa kanssa nyt, kun on heidän aikansa elää ydinperheenä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Arki-iltoina ei lapsiperheissä ole aikaa kyläilyihin. Työpäivä päättyy tiettyyn aikaan, sitten lapset pitää hakea töistä. Siinä sitten on rauhoittuminen, ruuanlaitto, syöminen ja jälkien siivous. Siinä on tunti, pari aikaa, kun pitää ruveta iltahommiin, että lapset saa ajoissa nukkumaan. Ilta, yö ja seuraava päivä menee pilalle, jos lapset tulee mummolakeikalta nukkumaanmenoaikaan kotiin sokerihumalassa."

Hyvin on aikaa työmatkalla käydä. Ruokaa saa vanhemmilta. Ruokaa ei tarvitse tehdä joka päivä, jos tekee isoja satseja jääkaappiin. Karkkia lapsille ei ole pakko mummolassa antaa

Siis onko sinulla itselläsi lapsia? Jos on, niin tiedät, miten väsyneitä ja kiukkuisia lapset usein ovat päiväkotipäivän jälkeen, kun purkavat ikävän vanhemmalleen. Kaiken lisäksi on hyväksikäyttöä vaatia mummoa tekemään ruoka koko perheelle monena päivänä viikossa. Kall

Aivan. Yks mun työkaveri melkein itki, kun sanoi, että ei jaksa enää sitä, että ikinä ei tiedä, ketä on kotona vastassa, kun töistä väsyneenä menee. Onko pelkästään oma poika vaiko koko pesue kyselemässä, onko ruokaa, mitä ruokaa. Sanoi suoraan, että menisivät kotiinsa ja kävisivät kahvilla vaikka lauantaina.

Mutta kukaan niin hannoo suoraan lapselleen sanoa, jos ei itse tajua.