Vaimo ei panosta itseensä

Eihän naisen tarvi panostaa enää itseensä kun on saanut jo avioliiton. Etkö ymmärrä sitä että naisen tarvii panostaa itseensä vain siihen asti että saa miehen koukutettua suhteeseen. Miehelle kun ero avioliitosta tulee aina kalliiksi niin ei mies voi lähteä varsinkaan avioliitosta niin helposti kun naiset. Se on aina joka vaatii puolet miehen keräämästä omaisuudesta ja aloin oikein miettimään että en ole edes kuullut että koskaan mies olisi saanut puolet yksin naisen keräämästä omaisuudesta

Itse lakkasin avioliiton aikana huolehtimasta itsestäni. Syynä se, että sain aina kyräilyä ostaessa itselleni jotain.

Kerran ostin talvitakin (edellinen yli 10v vanha ja ohueksi pesty), ja samalla olin löytänyt alehyllystä itselleni talvilenkkarit vanhojen risojen tilalle. Näitä näytin kotiin päästyä iloisesti.

Tämän johdosta meillä tehtiinkin tarkat laskelmat, etten vaan "vedä välistä", kun "on kerran varaa tolleen ostella". Ex toki itse käytti harrastuskamoihin satoja euroja.

Eron jälkeen kun kävin vaateostoksilla, niin sain jatkuvasti pitää itselleni tsemppipuhetta, että on todellakin ok ostaa uudet vaatteet vanhojen ja rikkinäisten tilalle. Ok käydä kampaajalla, ok ostaa kauneudenhoitotuotteita jne.

Minulla oli myös tuollainen vaihe siinä 35-38 vuoden paikkeilla. Syitä oli monia. Oli hirveän raskas työ, ja täysi henkinen näköalattomuus työelämän suhteen. Oli äärimmäisen huono parisuhde, joka oli syönyt itsearvostuksen. Lihoin, kuljin ihan missä sattuu vaatteissa, en jaksanut meikata enkä laittaa hiuksia. Ajattelin, että mitä väliä.

Vyyhti lähti purkautumaan 40-vuotiaana kun vaihdoin työtä ja miestä. Nyt olen 48 ja voin paremmin kuin koskaan. Olen laihtunut 30 kiloa, urheilen päivittäin, syön terveellisesti ja elämä on ihanaa. Parisuhde kukoistaa ja hyvinvointi näkyy ulkomuodossa monin tavoin. Juuri aamulla suihkussa mietin, että hiukseni eivät ikinä ole olleet näin pitkät, paksut ja hyväkuntoiset, edes nuorena. Vaihdevuosista ei ole vieläkään tietoakaan.

Elämässä on niin monia tekijöitä, jotka voivat vetää ihmisen tuohon jamaan jossa ei enää riitä voimia eikä mielenkiintoa välittää ulkoisesta. Jos välität vaimostasi, koita seurata mitkä asiat hänen elämässään voivat olla tällaisia, ja mieti pystyisitkö helpottamaan hänen elämäänsä jotenkin, jotta hänellä vapautuisi energiaa itselleenkin.

"Minulla oli myös tuollainen vaihe siinä 35-38 vuoden paikkeilla. Syitä oli monia. Oli hirveän raskas työ, ja täysi henkinen näköalattomuus työelämän suhteen. Oli äärimmäisen huono parisuhde, joka oli syönyt itsearvostuksen. Lihoin, kuljin ihan missä sattuu vaatteissa, en jaksanut meikata enkä laittaa hiuksia. Ajattelin, että mitä väliä."

Sama. Kuormittava työ ja sellainen parisuhde jossa toinen vilkuili muiden naisten perään.

Ei siinä lopulta tullut kuin pakolliset tehtyä. Aamusuihkut lopetin, nukuin mieluummin pidempään. En meikannut, hiukset harjasin pikaponnarille. Vaatteina kuluneet markettiverkkarit.

Eron ja uuden työn myötä alkanut taas arvostaa itseäni enemmän.  En enää lähtisi samoissa kuluneissa vaatteissa pikaroskista pidemmälle. Ihonhoitoon panostan, aamusuihkut itsestänselvä osa aamurutiineja.

Vierailija kirjoitti:

"Minulla oli myös tuollainen vaihe siinä 35-38 vuoden paikkeilla. Syitä oli monia. Oli hirveän raskas työ, ja täysi henkinen näköalattomuus työelämän suhteen. Oli äärimmäisen huono parisuhde, joka oli syönyt itsearvostuksen. Lihoin, kuljin ihan missä sattuu vaatteissa, en jaksanut meikata enkä laittaa hiuksia. Ajattelin, että mitä väliä."

Sama. Kuormittava työ ja sellainen parisuhde jossa toinen vilkuili muiden naisten perään.

Ei siinä lopulta tullut kuin pakolliset tehtyä. Aamusuihkut lopetin, nukuin mieluummin pidempään. En meikannut, hiukset harjasin pikaponnarille. Vaatteina kuluneet markettiverkkarit.

Eron ja uuden työn myötä alkanut taas arvostaa itseäni enemmän.  En enää lähtisi samoissa kuluneissa vaatteissa pikaroskista pidemmälle. Ihonhoitoon panostan, aamusuihkut itsestänselvä osa aamurutiineja.

Minulla myös mies oli tuollainen muiden naisten tuijottelija, mikä söi lopulta itsetunnon siihen pisteeseen että tuli tuo olo, että on turha edes yrittää. Alkuun olin kovastikin laittautuva, mutta jotenkin ajan myötä asiat meni niin että mies tuntui halveksivan minun laittautumistani, ei kehunut koskaan minua, mutta muita naisia senkin edestä. Nyt kun muistelen, tuo oli ihan hirveää. Onneksi sain voimia erota. 

Hassua on se, että kuulemma NYT minä olen yksi niistä joista mies haaveilee. Ei hän ole oppinut mitään. Yhteinen ystävä juuri kertoi olleensa eksän ja tämän nykyisen puolison kanssa liikkeellä, ja eksä puun takaa laukaisee naisystävälleen, että tuolla naisella tuolla on hyvä perse, parempi kuin sulla.

Vain luoja tietää miksi mies toimii noin. En ihmettele jos hänellä on pian taas rääsyissä kulkeva, ryhditön ja lannistunut nainen. Miksi pitää murskata se mitä on, sitten ihmetellä kun toinen on murskana eikä enää jaksa yrittää? Se mitä on, ei ikinä riitä, vaan haaveet on aina siinä mitä ei saa. Ankeaa ja lapsellista elämää.

Mitä väliä sillä sulle on, koska hänhän on pelkkä kodinkone. Haluaisit varmaan että hän olisi vielä runkkumattokin, mutta hän on päättänyt, ettei enää ole. Hän ei halua sua. Erotkaa.

Vierailija kirjoitti:

Eihän naisen tarvi panostaa enää itseensä kun on saanut jo avioliiton. Etkö ymmärrä sitä että naisen tarvii panostaa itseensä vain siihen asti että saa miehen koukutettua suhteeseen. Miehelle kun ero avioliitosta tulee aina kalliiksi niin ei mies voi lähteä varsinkaan avioliitosta niin helposti kun naiset. Se on aina joka vaatii puolet miehen keräämästä omaisuudesta ja aloin oikein miettimään että en ole edes kuullut että koskaan mies olisi saanut puolet yksin naisen keräämästä omaisuudesta

Mun vanhemmilla oli näin. Äiti oli suurituloisempi. Monessa perheessä nykyään normaalia, että rouva tienaa miestään enemmän. 

Kannattaa lukea se avioliittolaki. Se takaa puolisoille saman elintason ja puolet YHTEISESTÄ OMAISUUDESTA. Aviossa kaikki on yhteistä, paitsi avioehdolla tai saantokirjalla avio-oikeuden ulkopuolelle rajattu omaisuus.

Kuinkas paljon sinä panostat parisuhteeseenne ja omaan ulkonäköösi? 

Ulipoika ei raski erota kun kuvittelee menettävänsä siinä jotain. Juu, menettääkin ilmaisen siivoojan ja muut hotellipalvelut sekä ainoan mahdollisuutensa seksiin. Eronneet keski-ikäiset miehet on pohjasakkaa. ne on pantu kiertämään koska niissä on jotain vikaa.

Kaikki tämän tietävät.

Sensijaan samanikäinen nainen on rohkea ja itsenäinen, ei pelkää haasteita vaan voittaa ne. Ja tämän näkee siitä, että eronneet keski-ikäiset miehet alkavat ryypätä ja plösähtävät, mutta naiset alkavat kukoistaa.

Vierailija kirjoitti:

Kuinkas paljon sinä panostat parisuhteeseenne ja omaan ulkonäköösi? 

En yhtään. Parran ajan kerran viikossa, hampaat pesen kun muistan (ei niissä ole paljon pesemistä kun ovat useimmat tupakan mustuttamia ja poikki juuresta), parturissa käyn kerran vuodessa ja vaihdan sukat kun vaimo niistä huomauttaa. Ne haisee niin että jätän ne keskelle lattiaa koska en pysty koskemaan niihin, oksettaa.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Itselläni runsas, pitkäaikainen alkoholinkäyttö on aiheuttanut tuollaista. Aina pian lopettamisen jälkeen alan taas pikkuhiljaa palautua. Nyt yritän tosissani raitistua. 

Miten paljon käytit alkoholia?

Vierailija kirjoitti:

Eihän naisen tarvi panostaa enää itseensä kun on saanut jo avioliiton. Etkö ymmärrä sitä että naisen tarvii panostaa itseensä vain siihen asti että saa miehen koukutettua suhteeseen. Miehelle kun ero avioliitosta tulee aina kalliiksi niin ei mies voi lähteä varsinkaan avioliitosta niin helposti kun naiset. Se on aina joka vaatii puolet miehen keräämästä omaisuudesta ja aloin oikein miettimään että en ole edes kuullut että koskaan mies olisi saanut puolet yksin naisen keräämästä omaisuudesta

Voi ressukka, kylläpä sinua on potkittu.

On se kumma että naisen elämässä ei voi olla mitään vastoinkäymisiä vaan kaikki johtuu aina hormoneista. Jos suutut, sulla on kuukautiset ja jos masennut niin sulla on vaihdevuodet.

Todellisuudessa ihmisellä voi olla vaikka mitä kriisejä jotka näkyvät ulospäin ap:n kuvaamalla tavalla. Jotain sekin kertoo, jos ap:lla ei ole hajuakaan mistä on kyse. Minullakin puoliso käy tällä hetkellä kriisiä läpi ja tiedän kyllä mistä se johtuu, vaikka hän ei toistaiseksi asiasta ole halunnut hirveästi puhua. Mutta tunnen hänet ja välitän hänestä ja olen kuunnellut häntä, joten osaan yhdistää asioita. 

Onko teillä lapsia?  Pidätkö huolta lapsista, kodista ja itsestäsi?

Juopotteletko?

Mieti ensin hoidatko oman vastuualueesi. 

Sen jälkeen vaimoa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itselläni runsas, pitkäaikainen alkoholinkäyttö on aiheuttanut tuollaista. Aina pian lopettamisen jälkeen alan taas pikkuhiljaa palautua. Nyt yritän tosissani raitistua. 

Miten paljon käytit alkoholia?

Tosi paljon.