Koulu ei kiinnosta, oppimistulokset laskeneet

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nyt en ihan täysin ymmärrä, miten kommenttisi liittyy asiaan. Täytyykö sinun siis helikopteroida ja valvoa jatkuvasti läksyjen tekoa, jotta nämä fiksut nuoret eivät putoaisi koulusta?

 

Et siis ymmärrä, miksi kirjoitin oman mielipiteeni kommenttiin, jossa kerrottiin, että nykykoulu on niin paljon helpompaa kuin ennen. Olen eri mieltä. Ja ei kait kukaan vanhempi pysty helikopteroimaan, mitä koulussa tapahtuu. Ei vanhemmat ole sillä. Ja toki vanhempien tulee pitää silmällä myös lasten koulunkäyntiä Wilman. Se ei ole helikopterointia vaan huolenpitoa. Ja varsinkin, jos noin huonoja kouluja on olemassa kuten täällä on kirjoitettu. 

Minä kirjoitin kyseisen kommentin. En kirjoittanut, että nykykoulu olisi paljon helpompaa kuin ennen. En kirjoittanut mitään entisajan koulusta. Kirjoitin ainoastaan, että koulu nykyään on niin helppoa, että normaalit lapset

Minun oli selvittävä koulustani ihan itsekseni 1970-luvulla. Ei vanhempani osanneet kieliä eikä joukko-oppia, jota sitten opetin itse joillekin muille. Ja oli selvittävä omien lasteni vuosituhannen vaihteessa, koska itsekin silloin opiskelin ja minulla oli omat läksyt. Aika usein lapseni tekivät läksyt koulumatkalla bussissa. Hyvin ovat pärjänneet, koulutus ja vakituinen työ on kaikilla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä kirjoitin kyseisen kommentin. En kirjoittanut, että nykykoulu olisi paljon helpompaa kuin ennen. En kirjoittanut mitään entisajan koulusta. Kirjoitin ainoastaan, että koulu nykyään on niin helppoa, että normaalit lapset selviävät siitä itsekseen, vanhempien hengittämättä niskaan. Niin selvisimme me entisajankin koululaiset. Erikseen ovat oppimishäiriöiset ja asennevammaiset, mutta teinien pitäisi alkaa hiljalleen saada ottaa vastuuta elämästään. 



Kommenttisi on ristiriitainen. Sanot, ettet kirjoittanut mitään entisajan koulusta, mutta toteat, että nykykoulu on niin helppoa. Käytkö nykykoulua ja oletko murrosiässä? Kuka on väittänyt, että vanhempi hengittää lapsen niskaan? Se, että seuraa lapsen ja nuoren koulunkäyntiä, on normaalia hyvää vanhemmuutta. On tavallista, että etenkin pojilla biologisesta kehitysvaiheesta johtuen numerot laskevat yläkoulussa, joskus reilust

Kyseessä lie ollut joko Ratakadun Norssi tai SYK tms, joiden yläkoululaiset käy kuulemma iltaisin valmennuskursseja. Että pääsee tiettyyn lukioon, johon vaaditaaan 9,6 keskiarvo tai ylempi.

Vierailija kirjoitti:

Olen sen verran vanha, että kävin vielä oppikoulua. Siellä jäi helposti luokalleen, ja myös kotona tehtiin selväksi, että jos ei koulunkäynti maistu, niin sitten on edessä paluu maitojunalla takaisin kansakouluun. Se olisi ollut todella noloa, joten töitä tehtiin alusta asti. Nykynuoret eivät ehkä (keskimäärin) ole tottuneet vastaavanlaiseen vastuullisuuteen.

Vaikka ei ole kansakoulu-/oppikoulusysteemiä enää, niin osa nuorista on vastuullisia, osa ei ole. Mutta noinhan se siis on ollut ennenkin. Ts. vastuuttomat ja kansakoulussa. Tänä päivänäkin on paljon erinomaisesti peruskoulussa ja lukiossa pärjääviä nuoria, jotka ovat vastuuntuntoisia. Mutta silloin ja yhä edelleen tämä ei ole vastuuntuntokysymys pelkästään. Mm. sisioekonomisella taustalla on iso merkitys.

Vierailija kirjoitti:

Viisaita nuoria. Ovat ymmärtäneet, että kuinka saisit hyviä arvosanoja, ja hyvän opiskelupaikan, ei silti hyvästä työpaikasta tai työllisyydestä ole takuita. Turha tuhlata aikaa siihen, missä ei voi olla varma lopputuloksesta

Mielenkiinnosta, mikä on se sitten toinen vaihtoehto, jos koulumenestys, ja hyvä työpaikka eivät ole tavoittelemisen arvoisia asioita? Ja yhteiskunnassa on liian negatiivinen asenne tässä, kyllä täällä on hyvä töitä ja firmoja, ja uskon että fiksuille ja hyville tyypeille riittää kysyntää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tyttöjä ei kiinnosta koulussa hyvin pärjäävät pojat. Siinä suurin syy.

Hyvin koulussa pärjääviä tyttöjä kiinnostavat hyvin koulussa pärjäävät pojat.

Mutta kummatkaan eivät sitten uskalla tai osaa tehdä alotetta

Mitä ihmettä selität? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Viisaita nuoria. Ovat ymmärtäneet, että kuinka saisit hyviä arvosanoja, ja hyvän opiskelupaikan, ei silti hyvästä työpaikasta tai työllisyydestä ole takuita. Turha tuhlata aikaa siihen, missä ei voi olla varma lopputuloksesta

Mielenkiinnosta, mikä on se sitten toinen vaihtoehto, jos koulumenestys, ja hyvä työpaikka eivät ole tavoittelemisen arvoisia asioita? Ja yhteiskunnassa on liian negatiivinen asenne tässä, kyllä täällä on hyvä töitä ja firmoja, ja uskon että fiksuille ja hyville tyypeille riittää kysyntää.

Miksi tuhlata yksi ainoa elämä aikatauluihin sidottuun orjuuteen? Kun oppivelvollisuuden loputtua siitä pääsee irti.

Kaiken kaikkiaan nykynuorilla on paljon kaikkea muutakin kuin koulu. Some vie paljon aikaa, samoin harrastukset, jotka on joissakin perheissä asetettu jumalan asemaan. Me 70-luvulla syntyneet luimme ja ulkoilimme, ehkä joku soitti pianoa musiikkiopistossa. Elämän tahti oli toisenlainen.

On edelleen hyvin pärjääviä nuoria, ja tosiaan esimerkiksi englantia osataan kokonaisuutena paremmin kuin ennen. Mutta opettajat ovat varsin yksimielisiä, että osaamisen taso kokonaisuutena on laskenut. Se ei sulje pois sitä, että kiitettäviin numeroihin vaaditaan enemmän monipuolista näyttöä kuin ennen.

Itse ajattelen, että työ tehdään aivan pienten lasten kanssa. Opetetaan kirjaimet, tehdään arkimatikkaa, vastataan jokaiseen miksi-kysymykseen. Kun murrosikä on päällä, on turha alkaa hiillostaa lasta koulunkäynnin kanssa. Silloin ovat menossa ihan toiset kehitystehtävät. Luvattomat poissaolot pitää tietenkin selvittää ym.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Milloin  koulu on teinejä kiinnostanut? Useimmille se on välttämätön paha. Koulu on kuitenkin lapsen työtä, joka on tehtävä piti siitä tai ei. Oman lapsen peruskoulun päättötodistuksen k.a. noin 9,5 ja hän ei todellakaan pitänyt koulusta. 

Mun teinini kyllä tykkää koulusta. Siellä on paljon kavereita, joiden kanssa voi pelleillä ja viettää aikaa. Itse tykkään työnteosta ja työyhteisöstä. Olisi kamalaa viettää koko elämä siten, että valveillaoloaika kuluu johonkin välttämättömään pahaan.

En nyt tiedä kumpi on parempi, vihata koulua ja saada hyvä keskiarvo kuin pelleillä koulussa ja viettää siellä vain aikaa. Pelleilijän keskiarvoa tässä ei mainittu.

Noin ysin verran on pelleilijän keskiarvo. Elämä

Edelleenkään siihen peruskoulun 9,5 keskiarvoon ei tarvinnut paljoa opiskelua. Ehkä siksi koulussa olikin lähinnä tylsää. 

Vierailija kirjoitti:

Kun kuuntelee sodista, taudeista ja ilmastonmuutoksesta yhdeksän vuotta, niin ei varmaan hirveästi tunnu motivoivalta tähdätä hienoon tulevaisuuteen. Ja mikä rooli pojilla on tulevaisuudessa? Sotia tai kuunnella naisten feministisiä jaaritteluja.

Poikien on hyvä alistua naisten tahtoon, toisinpäin on ollut liian pitkään

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Viisaita nuoria. Ovat ymmärtäneet, että kuinka saisit hyviä arvosanoja, ja hyvän opiskelupaikan, ei silti hyvästä työpaikasta tai työllisyydestä ole takuita. Turha tuhlata aikaa siihen, missä ei voi olla varma lopputuloksesta

Mielenkiinnosta, mikä on se sitten toinen vaihtoehto, jos koulumenestys, ja hyvä työpaikka eivät ole tavoittelemisen arvoisia asioita? Ja yhteiskunnassa on liian negatiivinen asenne tässä, kyllä täällä on hyvä töitä ja firmoja, ja uskon että fiksuille ja hyville tyypeille riittää kysyntää.

Miksi tuhlata yksi ainoa elämä aikatauluihin sidottuun orjuuteen? Kun oppivelvollisuuden loputtua siitä pääsee irti.

Sitten olet ikuisessa sossu, Kela, työkkäri kierteessä. Se kuulostaa orjuudelta, ei se että itse ansaitset toimeentulosi.

Vierailija kirjoitti:

Kaiken kaikkiaan nykynuorilla on paljon kaikkea muutakin kuin koulu. Some vie paljon aikaa, samoin harrastukset, jotka on joissakin perheissä asetettu jumalan asemaan. Me 70-luvulla syntyneet luimme ja ulkoilimme, ehkä joku soitti pianoa musiikkiopistossa. Elämän tahti oli toisenlainen.

On edelleen hyvin pärjääviä nuoria, ja tosiaan esimerkiksi englantia osataan kokonaisuutena paremmin kuin ennen. Mutta opettajat ovat varsin yksimielisiä, että osaamisen taso kokonaisuutena on laskenut. Se ei sulje pois sitä, että kiitettäviin numeroihin vaaditaan enemmän monipuolista näyttöä kuin ennen.

Itse ajattelen, että työ tehdään aivan pienten lasten kanssa. Opetetaan kirjaimet, tehdään arkimatikkaa, vastataan jokaiseen miksi-kysymykseen. Kun murrosikä on päällä, on turha alkaa hiillostaa lasta koulunkäynnin kanssa. Silloin ovat menossa ihan toiset kehitystehtävät. Luvattomat poissaolot pitää tietenkin selvittää ym.

Siis sinun mielestä nuoren koulun voi vain antaa mennä penkin alle, kun on murrosikä ja muut kehitystehtävät käsillä. Tuossahan voi lapselle tulla peruuttamatonta vahinkoa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Viisaita nuoria. Ovat ymmärtäneet, että kuinka saisit hyviä arvosanoja, ja hyvän opiskelupaikan, ei silti hyvästä työpaikasta tai työllisyydestä ole takuita. Turha tuhlata aikaa siihen, missä ei voi olla varma lopputuloksesta

Mielenkiinnosta, mikä on se sitten toinen vaihtoehto, jos koulumenestys, ja hyvä työpaikka eivät ole tavoittelemisen arvoisia asioita? Ja yhteiskunnassa on liian negatiivinen asenne tässä, kyllä täällä on hyvä töitä ja firmoja, ja uskon että fiksuille ja hyville tyypeille riittää kysyntää.

Miksi tuhlata yksi ainoa elämä aikatauluihin sidottuun orjuuteen? Kun oppivelvollisuuden loputtua siitä pääsee irti.

Sitten olet ikuisessa sossu, Kela, työkkäri kierteessä. Se kuulostaa orjuudelta, ei se että itse elättää itsensä.

Koulu on helppo homma ihan maisteriksi asti, jos on normaaliälyinen. Koulutusta voi käyttää moniin tarkoitukseen. Koulutus tekee vapaaksi, ei orjaksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Viisaita nuoria. Ovat ymmärtäneet, että kuinka saisit hyviä arvosanoja, ja hyvän opiskelupaikan, ei silti hyvästä työpaikasta tai työllisyydestä ole takuita. Turha tuhlata aikaa siihen, missä ei voi olla varma lopputuloksesta

Mielenkiinnosta, mikä on se sitten toinen vaihtoehto, jos koulumenestys, ja hyvä työpaikka eivät ole tavoittelemisen arvoisia asioita? Ja yhteiskunnassa on liian negatiivinen asenne tässä, kyllä täällä on hyvä töitä ja firmoja, ja uskon että fiksuille ja hyville tyypeille riittää kysyntää.

Miksi tuhlata yksi ainoa

elämä aikatauluihin sidottuun orjuuteen? Kun oppivelvollisuuden loputtua siitä pääsee irti.

Sitten olet ikuisessa sossu, Kela, työkkäri kierteessä. Se kuulostaa orjuudelta, ei se että it

Mähän en täällä julista miten kenenkin tulisi elää. Ihan muut julistaa täällä oikeaoppista oikeinelämistään.

Sun niinku pitää ensin opiskella ja sitten sun niinku pitää mennä töihin tai perustaa oma firna, että niinku saat rahaa. Tää on ainoo oikee tapa elää. Kaikki muu on väärinelämistä.

Minulla itselläni oli keskiarvo 9,5, ja varmaan olisin sanonut että koulussa on tylsää. Tosiasiassa minua kiusattiin ja tunsin oloni turvattomaksi koulussa, ja siksi en halunnut sinne. Väitän, että tämä on asia 90 prosentilla niistä, jotka eivät koulussa viihdy. Jos kaverisuhteet ovat kunnossa, koulussa on kiva vaikka vähän tylsistyisikin.

Miettikää nyt itsekin: kumpi vähentää työssä viihtymistä: huono työilmapiiri vai se että osaatte työtehtävänne erinomaisesti ja kaipaatte vaikeampia töitä? Koulu on vielä paljon monipuolisempaa kuin työ: joka tunnilla tulee ainakin periaatteessa uutta asiaa, ja taideaineissa pystyt aina parempaan.

111: olet aika kova pistämään sanoja toisten suihin. Mutta kerrottakoon, että murrosikäisen kohdalla se, että numerot hieman laskevat, ei ole ollenkaan kaikkein pahin skenaario. On paljon vakavampia ja peruuttamattomampia asioita, mitä voi tapahtua.

Vierailija kirjoitti:

Minulla itselläni oli keskiarvo 9,5, ja varmaan olisin sanonut että koulussa on tylsää. Tosiasiassa minua kiusattiin ja tunsin oloni turvattomaksi koulussa, ja siksi en halunnut sinne. Väitän, että tämä on asia 90 prosentilla niistä, jotka eivät koulussa viihdy. Jos kaverisuhteet ovat kunnossa, koulussa on kiva vaikka vähän tylsistyisikin.

Miettikää nyt itsekin: kumpi vähentää työssä viihtymistä: huono työilmapiiri vai se että osaatte työtehtävänne erinomaisesti ja kaipaatte vaikeampia töitä? Koulu on vielä paljon monipuolisempaa kuin työ: joka tunnilla tulee ainakin periaatteessa uutta asiaa, ja taideaineissa pystyt aina parempaan.

Samaa mieltä. Mutta olen koulumaailmassa nähnyt paljon kiusaamista, joissakin kouluissa on huono ilmapiiri, on myös todella ilkeitä opettajia, jotka inhoavat lapsia ja nuoria sekä heidän vanhempiaan. Opettajissakin kuten muissa ammattiryhmisdä myös,  on ihan luonnehäiriöisiä ihmisiä, vaikka suurin osa on ns. normaaleja. 

Mähän en täällä julista miten kenenkin tulisi elää. Ihan muut julistaa täällä oikeaoppista oikeinelämistään.

Sun niinku pitää ensin opiskella ja sitten sun niinku pitää mennä töihin tai perustaa oma firna, että niinku saat rahaa. Tää on ainoo oikee tapa elää. Kaikki muu on väärinelämistä.

No miten sinä sitten kannat vastuusi yhteiskunnassa, jos et halua kouluttautua, tehdä töitä missään tai perustaa firmaa? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun kuuntelee sodista, taudeista ja ilmastonmuutoksesta yhdeksän vuotta, niin ei varmaan hirveästi tunnu motivoivalta tähdätä hienoon tulevaisuuteen. Ja mikä rooli pojilla on tulevaisuudessa? Sotia tai kuunnella naisten feministisiä jaaritteluja.

Poikien on hyvä alistua naisten tahtoon, toisinpäin on ollut liian pitkään

Siitähän tässä keskustelussa onkin pohjimmiltaan kyse, ettei kaikkia kiinnosta alistuakaan.

Vierailija kirjoitti:

111: olet aika kova pistämään sanoja toisten suihin. Mutta kerrottakoon, että murrosikäisen kohdalla se, että numerot hieman laskevat, ei ole ollenkaan kaikkein pahin skenaario. On paljon vakavampia ja peruuttamattomampia asioita, mitä voi tapahtua.

No mikä on sitä peruuttamatonta normaalin nuoren elämässä? Enkä nyt puhu mistään huumeisiin tai rikoksiin langenneista. Ei ole tuo normaalin nuoren elämää. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun kuuntelee sodista, taudeista ja ilmastonmuutoksesta yhdeksän vuotta, niin ei varmaan hirveästi tunnu motivoivalta tähdätä hienoon tulevaisuuteen. Ja mikä rooli pojilla on tulevaisuudessa? Sotia tai kuunnella naisten feministisiä jaaritteluja.

Poikien on hyvä alistua naisten tahtoon, toisinpäin on ollut liian pitkään

Siitähän tässä keskustelussa onkin pohjimmiltaan kyse, ettei kaikkia kiinnosta alistuakaan.

Alistua mihin? Ottamaan vastuuta omasta elämästä, oppimaan, opiskelemaan ja ymmärtämään, tekemään töitä, huolehtimaan lapsista ja uusista veronmaksajista, kantamaan vastuunsa yhteiskunnassa.