Mikä hoito teillä on auttanu parhaiten sosiaaliseen ahdistukseen?

Vierailija kirjoitti:

En osaa sanoa kuinka tehokasta EFT naputtelu on, mutta hyvä puoli siinä on, että voit tehdä sen itse ja ilmaiseksi.

Valitsemasi evästeasetukset estävät tämän sisällön näyttämisen. Nähdäksesi sisällön sinun on hyväksyttävä Sanoman sisällönjakelukumppanien evästeet. Hyväksynnän jälkeen voimme näyttää sinulle sisältöä mm. YouTubesta, Facebookista, Twitteristä ja Instagramista.

Anna lupa evästeille

(Netistä löytyy muitakin suomenkielisiä ohjevideoita.)

Tutustuin tuohon metodiin kun joku suomalainen julkkislääkäri kehui haastattelussa käyttäneensä sitä.

Itselläni tuollainen naputtelu aiheuttaa parhaimmillaan samanlaisen tunnetilan kuin lapsena, kun ei vielä tiennyt mitä kaikkea pahaa elämässä voi tapahtua ja kuinka ilkeitä ihmiset voivat olla. Olin unohtanut miltä se tuntuu. Naputtelu ikäänkuin auttaa henkiseen kuormitukseen, jota tulee ikävien elämänkokemusten mukana. En tee naputtelu usein.

Olen tullut siihen tulokseen että kenties eläimet käsittelevät noita samoja hermoston kohtia kun ne nuolevat itseään, eikä siinä olekaan eläimillä kyse pelkästään turkin tai ihon hoitamisesta, vaan myös hermoston hoitamisesta. Nehän tekevät sitä eten

Minäkin kokeilin tuota, mutta sillä ei ollut minkäänlaista vaikutusta. En ainakaan huomannut.

Siedätyshoito. Vähän kerrallaan ja hyvässä seurassa. Pelon kohtaaminen on ensimmäinen askel, välttely pahentaa.

Vierailija kirjoitti:

Siedätyshoito. Vähän kerrallaan ja hyvässä seurassa. Pelon kohtaaminen on ensimmäinen askel, välttely pahentaa.

Siedätys tehoaa jossain määrin kyllä. Silti ei voi aina valita sitä hyvää seuraa, joka toimii 100%. Voi useinkin joutua tilanteisiin, joissa tuntee olevansa vääränlainen, joissa annetaan ymmärtää, että olet outo tai et kuulu joukkoon jne. Tuollaiset taas pahentavat oloa.

Oletteko ikinä ajatelleet, että sosiaalisten tilanteiden pelko on todella tavallista Suomessa? Samassa tilassa voi hyvinkin olla toinen sosiaalisten tilanteiden pelosta kärsivä ja ainakin yksi, joka tuntee sosiaalisten tilanteiden pelosta kärsivän. Tätä ketjua lukiessa tunnen myötätuntoa heitä kohtaan, joilta evätään vähänkin sopiva lääkitys kotoa ulos pääsemiseksi. Meidän on nimittäin kaikkien pakko lähteä joskus kodin ulkopuolelle. Siksi lääkityksen evääminen on julmaa.

Vierailija kirjoitti:

Oletteko ikinä ajatelleet, että sosiaalisten tilanteiden pelko on todella tavallista Suomessa? Samassa tilassa voi hyvinkin olla toinen sosiaalisten tilanteiden pelosta kärsivä ja ainakin yksi, joka tuntee sosiaalisten tilanteiden pelosta kärsivän. Tätä ketjua lukiessa tunnen myötätuntoa heitä kohtaan, joilta evätään vähänkin sopiva lääkitys kotoa ulos pääsemiseksi. Meidän on nimittäin kaikkien pakko lähteä joskus kodin ulkopuolelle. Siksi lääkityksen evääminen on julmaa.

Miksi lääkitys evätään?

Voxra auttoi itselläni todella paljon.

Vierailija kirjoitti:

ITSENSÄ ALTISTAMINEN SOSIAALISILLE TILANTEILLE JA TYÖ ASIAKASPALVELUSSA

En suosittele ainakaan jatkuvaa asiakaspalvelua ilman jonkinlaista lääketukea. Omakohtaisesti aluksi olin vain arka ja vähän pelokas. Lopulta olin tärisevä raunio, syke koholla ja lähes paniikki päällä puolet työpäivistä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oletteko ikinä ajatelleet, että sosiaalisten tilanteiden pelko on todella tavallista Suomessa? Samassa tilassa voi hyvinkin olla toinen sosiaalisten tilanteiden pelosta kärsivä ja ainakin yksi, joka tuntee sosiaalisten tilanteiden pelosta kärsivän. Tätä ketjua lukiessa tunnen myötätuntoa heitä kohtaan, joilta evätään vähänkin sopiva lääkitys kotoa ulos pääsemiseksi. Meidän on nimittäin kaikkien pakko lähteä joskus kodin ulkopuolelle. Siksi lääkityksen evääminen on julmaa.

Miksi lääkitys evätään?

Riippuvuus, haittavaikutukset, väärinkäyttäjät. Etupäässä väärinkäyttäjien eli narkkaajien ja katumyyjien aiheuttama ongelma. Näiden takia normisairaat eivät saa asianmukaista lääkitystä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

ITSENSÄ ALTISTAMINEN SOSIAALISILLE TILANTEILLE JA TYÖ ASIAKASPALVELUSSA

Eli sinulla ei ole edes kyseistä sairautta/ongelmaa, ainakaan pahaa. 

 Itselläni ollut erittäin paha lähtötilanne, mutta tuo altistuminen todella toimii, se ei ole mitään helppoa treeniä ja saa laittaa itsensä todella töihin sen kanssa, mutta lopputulos voi olla hyvä, itse en vielä oo asiakaspalvelussa töissä, mutta pystyn kuitenkin tehdä työtä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oletteko ikinä ajatelleet, että sosiaalisten tilanteiden pelko on todella tavallista Suomessa? Samassa tilassa voi hyvinkin olla toinen sosiaalisten tilanteiden pelosta kärsivä ja ainakin yksi, joka tuntee sosiaalisten tilanteiden pelosta kärsivän. Tätä ketjua lukiessa tunnen myötätuntoa heitä kohtaan, joilta evätään vähänkin sopiva lääkitys kotoa ulos pääsemiseksi. Meidän on nimittäin kaikkien pakko lähteä joskus kodin ulkopuolelle. Siksi lääkityksen evääminen on julmaa.

Miksi lääkitys evätään?

Ei evätä, rauhoittavat kyllä usein mutta uudenaikaisia lääkkeitä on vaikka kuinka paljon.

Siedätystä vain ja sitä sisäistä työtä. Kaikki on täysin yksilöllistä. Uskoisin että mikä tahansa terapiamuoto auttaa kunhan keskitytte siihen ongelmaan ja sen työstämiseen. Tunteet asuvat kuitenkin sinussa itsessäsi joten ihmeisiin se terapeuttikaan ei pysty vaan joudut kohtaamaan arkesi itse siltikin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

ITSENSÄ ALTISTAMINEN SOSIAALISILLE TILANTEILLE JA TYÖ ASIAKASPALVELUSSA

Eli sinulla ei ole edes kyseistä sairautta/ongelmaa, ainakaan pahaa. 

Minä söin nuorena 5+ vuotta Diapamia ja Lyricaa (vuorotellen tai yhtä aikaa) ja kävin ahdistuksissani hädin tuskin lähikaupassa. Vasta altistukselle perustuva terapia pelasti minut siltä helvetiltä. 

 

- eri

Lääkkeet turruttaa, terapia saa muutoksia aikaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oletteko ikinä ajatelleet, että sosiaalisten tilanteiden pelko on todella tavallista Suomessa? Samassa tilassa voi hyvinkin olla toinen sosiaalisten tilanteiden pelosta kärsivä ja ainakin yksi, joka tuntee sosiaalisten tilanteiden pelosta kärsivän. Tätä ketjua lukiessa tunnen myötätuntoa heitä kohtaan, joilta evätään vähänkin sopiva lääkitys kotoa ulos pääsemiseksi. Meidän on nimittäin kaikkien pakko lähteä joskus kodin ulkopuolelle. Siksi lääkityksen evääminen on julmaa.

Miksi lääkitys evätään?

Ei evätä, rauhoittavat kyllä usein mutta uudenaikaisia lääkkeitä on vaikka kuinka paljon.

Reaaliteetit kuntoon. Ei lääkäri ole mikään automaatti, josta painetaan itselle sopiva lääkitys ja laitetaan pari kohteliasta sanaa sisään vastineeksi. Lääkäti on ihminen, joka tekee työtään kuten haluaa tehdä riippumatta asiakkalle sopivan lääkityksen toimivuudesta. 

Luin kognitiivista käyttäytymisterapiaa (engl. CBT) käsittelevän self-help oppaan.

Tarvittaessa Diapam 5 mg.

Tarvittaessa Propral 20-40 mg.

Minulla on auttanut lääkitys ja terapia. Lääkityksenä Sertralin 50mg/pvä, tuo on lieventänyt oireilua jonkin verran, yritettiin myös nostaa annosta mutta masennus paheni hurjasti joten palasin tuohon annokseen. Terapia on ollut kohdallani se isoin apu, käydään terapeutin kanssa eri paikoissa (kahvilat, kaupat, yms ja usein mennään vielä ruuhka-aikaan) ja vaikka edelleen ihmiset ahdistaa ja en pid heistä kauheasti, olo alkaa olla siedettävämpi. 

Vierailija kirjoitti:

Siedätystä vain ja sitä sisäistä työtä. Kaikki on täysin yksilöllistä. Uskoisin että mikä tahansa terapiamuoto auttaa kunhan keskitytte siihen ongelmaan ja sen työstämiseen. Tunteet asuvat kuitenkin sinussa itsessäsi joten ihmeisiin se terapeuttikaan ei pysty vaan joudut kohtaamaan arkesi itse siltikin.

Yksilöllistäpä hyvinkin. Joku voi "siedättyä" täysin toiseksi ihmiseksi, joku toinen taas niin, että juuri ja juuri jaksaa päivänsä ihmisten parissa ja koko loppuillan makaa koomassa ja yrittää toipua. Sitten työkaverit saattavat vielä ihmetellä, että miksi et lähde kanssamme virkistäytymään ja sosialisoimaan työpäivän jälkeen.

Ei terapian tarkoitus pitäisi olla yrittää muuttaa ihminen väkisin toisenlaiseksi. Sillä voi saada ihmisen sietokykyä parannettua kyllä.

Kokkikoulu, jossa oli myös pakko tehdä salihommia oppilaiden pitämässä ravintolassa ja suorittaa saliharjoittelu oikeassa ravintolassa.

Armeija. 

Toisin sanoen, mukavuusalueelta poistuminen. Olisin varmaan vieläkin ihan totaalinen burgeri ilman näitä. 

Terapia.

Se, että tiputin elämästäni pois sellaiset kaverit joiden kanssa en oikeasti viihtynyt (eli joiden seurassa oli pakko ottaa vaikka siideri että rentoutuu), ja harrastukset/tapahtumat, joissa aina ahdisti ja olin vain odottanut että kyllä tämä joskus muuttuu mukavaksi ja pääsen porukkaan.

Työ, jossa saan tuntea oloni tarpeelliseksi ja jopa tykätyksikin. Viimeinkin ympäristö, jossa kukaan ei voi kyseenalaistaa, että miksi tuokin tollo täällä pyörii päivästä toiseen ja tuppautuu seuraan. :D 

Siedätyshoito, oma terapia DIY, käyttäytymisterapia, hengitysharjoitukset. Holotroppiiset hengityssessiot.