Mikä hoito teillä on auttanu parhaiten sosiaaliseen ahdistukseen?

Escitalopram-lääkitys minua auttaa. Psykiatrilta saa reseptin ja nykyään se uusitaan tk:ssa. Kannattaa hakea apua.

Minulla kvanttihypnoosi poisti koko ongelman. En ymmärrä miten ja menin sessioon ihan eri syystä. Vähän myöhemmin tajusin etten enää jännitä juuri ollenkaan. Edelleen joskus äkkinäiset tilanteet tuovat osan tunteesta takaisin mutta ei läheskään yhtä voimakkaana.

Ikääntyminen. Suosuttelen. Ne ekat 60vuotta on ne vaikeimmat.

Vierailija kirjoitti:

Ikääntyminen. Suosuttelen. Ne ekat 60vuotta on ne vaikeimmat.

Ilmankos mulla vielä tallella. Lähestyy, lähestyy. N56

En osaa sanoa kuinka tehokasta EFT naputtelu on, mutta hyvä puoli siinä on, että voit tehdä sen itse ja ilmaiseksi.

Tutustuin tuohon metodiin kun joku suomalainen julkkislääkäri kehui haastattelussa käyttäneensä sitä.

Itselläni tuollainen naputtelu aiheuttaa parhaimmillaan samanlaisen tunnetilan kuin lapsena, kun ei vielä tiennyt mitä kaikkea pahaa elämässä voi tapahtua ja kuinka ilkeitä ihmiset voivat olla. Olin unohtanut miltä se tuntuu. Naputtelu ikäänkuin auttaa henkiseen kuormitukseen, jota tulee ikävien elämänkokemusten mukana. En tee naputtelu usein.

Olen tullut siihen tulokseen että kenties eläimet käsittelevät noita samoja hermoston kohtia kun ne nuolevat itseään, eikä siinä olekaan eläimillä kyse pelkästään turkin tai ihon hoitamisesta, vaan myös hermoston hoitamisesta. Nehän tekevät sitä etenkin stressaantuneina. Hermostohan on pääpiirteissään samanlainen kaikilla selkärankaisilla. 

Itse naputtelen hidasta rytmiä vähän aikaa, parikymmentä sekuntia, silmien yläpuolella olevia kohtia kulmakarvojen yllä, silmien alla keskellä olevia kohtia, solisluiden keskellä olevia kohtia ja käsissä paria kohtaa, jotka on tuolla videolla. Kohdat on aika helppo löytää, koska niissä naputtelu tuntuu jotenkin tehokkaammin ja kuin jokin kalvo joustaisi ihon alla.

Se että otin itseäni niskasta kiinni ja pakotin itseni sosiaalisiin tilanteisiin. Eihän siihen mitään muuta "hoitoa" ole ja haluat eroon siittä sosiaalisten tilanteiden kammosta

Siedätyshoito, seksin harrastaminen.

Vierailija kirjoitti:

Escitalopram-lääkitys minua auttaa. Psykiatrilta saa reseptin ja nykyään se uusitaan tk:ssa. Kannattaa hakea apua.

Minulla sama. Tuo lääke sekä eristäytyminen. Silloin kun pitää sosialisoida, niin koen että lääkkeen ansiosta osaan olla enemmän hälläväliä-asenteella liikenteessä.

Vierailija kirjoitti:

Ikääntyminen. Suosuttelen. Ne ekat 60vuotta on ne vaikeimmat.

Ja jos vielä vuosia jää jäljelle, niin ne loput on sitten täynnä kaikkia muita ongelmia. Have fun!

Rauhoittavien kanssa altistaminen

Propral ja Diapam.

Töissä on hankalinta.

Vierailija kirjoitti:

Aika paljon auttaa, kun kertoo asiasta suoraan. Seura osaa ottaa sen (yleensä) huomioon, ei ole kiire ja pakko höpötellö joutavia ja saa rauhassa adaptoitua tilanteisiin.

Ei sovi aina kertoa. Minusta liikaa jos pitää alkaa käydä mielessään läpi jotakin kohteliasta ja soveliasta, kun joku juuri avautunut omasta ongelmastaan. Muillakin saisi olla oikeus tuntea tunteitaan ilman tätä vastuuta. 

Melkein samaa sarjaa sen neuvon kanssa, jota kuulin kerran erään noudattavan. Opetteli vieraalla kielellä sanomaan minulla on paniikkikohtaus ja matkusti sillä illuusiossaan. Ihan hirveän turvallisen kuuloista sanoa kenelle tahansa vieraassa maassa nyt olen heikoilla. Aivan kuin kutsuisi vaikeuksia. Ei ihan kehen tahansa nyt kannata alkaa ottaa kontaktia opetellun fraasin kanssa, kun kyseistä kieltä ei selvästi syvemmin osaa. 

Opamoxilla mennään. SSRI-lääkkeet ja MAO-estäjät eivät auttaneet.

Opamox auttaisi mutta sitä ei kuulemma nykyään määrätä kenellekään. Niinpä olen erakoitunut. Psykiatri sanoi että erakoituminen ei haittaa, pääasia että ei ole narkkari eli käyttäis rauhoittavia. On mulla kuitenkin Propralia ja masennuslääkkeet, mutta ei ne siihen sosiaalisten tilanteiden pelkoon auta. Välillä lääkitsen ahdistusta viinalla. 

Escitalopram-lääkitys ja terapia. Riitti ihan aloituiskäynnit mielenterveyspalveluissa (käynnit joita vaaditaan ennenkuin pääsee psykoterapiaan). Toki terapian myötä tilanne helpotti ajan saatossa kokoajan enemmän ja enemmän..

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

ITSENSÄ ALTISTAMINEN SOSIAALISILLE TILANTEILLE JA TYÖ ASIAKASPALVELUSSA

Eli sinulla ei ole edes kyseistä sairautta/ongelmaa, ainakaan pahaa. 

Minä söin nuorena 5+ vuotta Diapamia ja Lyricaa (vuorotellen tai yhtä aikaa) ja kävin ahdistuksissani hädin tuskin lähikaupassa. Vasta altistukselle perustuva terapia pelasti minut siltä helvetiltä. 

 

- eri

Vierailija kirjoitti:

Aika paljon auttaa, kun kertoo asiasta suoraan. Seura osaa ottaa sen (yleensä) huomioon, ei ole kiire ja pakko höpötellö joutavia ja saa rauhassa adaptoitua tilanteisiin.

Jos joku sanoisi minulle kärsivänsä sosiaalisten tilanteiden pelosta, voisin kertoa hänelle ettei ainakaan minun vuokseni tarvi olla ahdistunut. Läheiseni kärsi sosiaalisten tilanteiden pelosta 12 vuotta ennen kuin sai apua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aika paljon auttaa, kun kertoo asiasta suoraan. Seura osaa ottaa sen (yleensä) huomioon, ei ole kiire ja pakko höpötellö joutavia ja saa rauhassa adaptoitua tilanteisiin.

Jos joku sanoisi minulle kärsivänsä sosiaalisten tilanteiden pelosta, voisin kertoa hänelle ettei ainakaan minun vuokseni tarvi olla ahdistunut. Läheiseni kärsi sosiaalisten tilanteiden pelosta 12 vuotta ennen kuin sai apua.

Sosiaalinen kanssakäyminen on niin moninaista ja tilanteita tulee ja menee jatkuvasti. On erilaisia kokoonpanoja ihmisiä, heidän välistä dynamiikkaa jne. Olen oppinut, että en minä tästä muutu. Hetken voi auttaa asioista puhuminen ja terapiassa avautuminen. Silti aina se olen minä, joka elää 24/7 omien ajatusteni kanssa, eikä kukaan muu niitä tiedä, eikä minulta voi ottaa. Ei vaikka miten yrittäisi auttaa ja ymmärtää. Minun pitää itse hyväksyä itseni ja oppia, mikä minulle sopii, mikä minulle tekee hyvää ja mikä pahaa.

Tietysti hienoa, että on ihmisiä, jotka hyväksyvät erilaisia persoonia.

Hoito ei auttanut, mutta masentuminen auttoi. Ei ahdista enää.