Avioliitto kuivunut kämppissuhteeksi.

Masennus?  Itseänikään ei huvita jos on stressiä (jota onkin töiden takia aina)

Miesten vaihdevuodet alkaa aiemmin kuin naisten ja tästä syystä meillä on enää satunnaisesti seksiä, MUTTA meillä on läsnäoloa, läheisyyttä, arjen pieniä tekoja, yhteistä tekemistä, yms mitä parisuhteeseen nyt sen seksin lisäksi kuuluu. 

meillä on toisinpäin. ukko on kuin sähköjänis. koko ajan sen pitäisi saada. toivoisin, että se rauhoittuisi pikkuhiljaa ja vauhti hiipuisi kun kohta ollaan jo viisikymppisiä. ei paikat kestä sellaista höykytystä joka päivä. en toki valita, mutta...

Vierailija kirjoitti:

Miesten vaihdevuodet alkaa aiemmin kuin naisten ja tästä syystä meillä on enää satunnaisesti seksiä, MUTTA meillä on läsnäoloa, läheisyyttä, arjen pieniä tekoja, yhteistä tekemistä, yms mitä parisuhteeseen nyt sen seksin lisäksi kuuluu. 

Ja se keskusteluyhteys. Oli aiemmin erittäin seksuaalisen miehelle todella arka aihe keskusteltavaksi. 

Oma kokemus samantyyppinen, joskin vasta 18v yhteiselon jälkeen. Ei itsellä lopulla auttanut siihen leipääntyneeseen liittoon muu kun ero. Yritettiin kaikenlaista ja puhuttiin, ei muuttanut lopulta mitään. Mies kyllä lähti seksiin aina jos halusin ja itsekin aamulla viikonloppuna sängyssä kyllä lähestyi. Määrä ei ollut ongelma vaan se kaiken romantiikan, yhteyden, halutuksi tulemisen kokeminen.

Olin hänelle kuin huonekalu ja pelkästään lasten äiti. Mitään muuta kosketusta ei ollut sängyn ulkopuolella tai edes katsonut minuun jos yritän laittaa jotain nättiä alusvaatetta päälle. Tämän lisäksi mikään mun kanssa juttelu tai vaikka leffan katsominen lähekkäin illalla ei vaan ollu sellanen mitä olis enää tehty, itse pitkään halusin kunnes lopetin yrittämästä. Täysin kämppikset ja lasten vanhemmat tunteettomalla seksillä. Päälle kammottavia pienestä alkavia riitoja 3-4 krt vuodessa johtuen varmaan just tästä että mitään tunnetta ei ole enää ja ärsytys kasaantui ja purkaantui. Lopulta petin ja jätin itse, en ole ylpeä siitä todellakaan mutta nyt vuosien päästä kumpikin uudessa hyvässä suhteessa ja lapset isoja hyvinvoivia teinejä.

Olen tosi onnellinen että uskalsin lähteä, pettäminen olis saanut jäädä väliin todellakin ja kadun sitä mutta muuten. Uusi suhde (kolme vuotta takana) aivan ihan ihana rakkaussuhde missä läheisyyttä ja ymmärrystä puolin ja toisin. 

N47

Vierailija kirjoitti:

Oma kokemus samantyyppinen, joskin vasta 18v yhteiselon jälkeen. Ei itsellä lopulla auttanut siihen leipääntyneeseen liittoon muu kun ero. Yritettiin kaikenlaista ja puhuttiin, ei muuttanut lopulta mitään. Mies kyllä lähti seksiin aina jos halusin ja itsekin aamulla viikonloppuna sängyssä kyllä lähestyi. Määrä ei ollut ongelma vaan se kaiken romantiikan, yhteyden, halutuksi tulemisen kokeminen.

Olin hänelle kuin huonekalu ja pelkästään lasten äiti. Mitään muuta kosketusta ei ollut sängyn ulkopuolella tai edes katsonut minuun jos yritän laittaa jotain nättiä alusvaatetta päälle. Tämän lisäksi mikään mun kanssa juttelu tai vaikka leffan katsominen lähekkäin illalla ei vaan ollu sellanen mitä olis enää tehty, itse pitkään halusin kunnes lopetin yrittämästä. Täysin kämppikset ja lasten vanhemmat tunteettomalla seksillä. Päälle kammottavia pienestä alkavia riitoja 3-4 krt vuodessa johtuen varmaan just tästä että mitään tunne

Mistä ihmisille aina ilmestyy näitä naistenlehtisuhteita kuin taikaiskusta. Vai liekö samoja naistenlehtitarinoita.

Onko muu hyvin? Arki tasaista ja kämppiksinä elo sujuu? Mielestäni se on arvokasta, voi jakaa arjen ja elämän toisen kanssa. Ihminen vierellä tuo turvaa kun maailma ympärillä myllertää. Riippuu toki kuinka suuren painoarvon elämässään antaa seksille? Ja voihan niitä tarpeita tyydyttää eri tavoin. Itselleni se on vain yksi osa-alue elämässä ja moni muu tärkeämpää. Mutta olemme erilaisia kaikki. Ei tasaisen hyvää suhdetta kannata kuitenkaan kevyesti rikkoa vaan ennemmin rakentaa sitä toivomaansa suuntaan ja kiinnittää huomio siihen mitä on, ei niinkään siihen mitä puuttuu. Täydellisiä ei me kukaan olla. Voisiko puolisollakin olla toteutumattomia toiveita suhteenne?

Vierailija kirjoitti:

Siinä missä romantiikka on silkkaa auvoa, silmiintuijottelua ja suudelmia, toisen pyyteetöntä palvomista, niin rakkaus aiheuttaa pettymyksiä, raivostuttaa ja pakottaa hyväksymään vähemmän mairittelevia ominaisuuksia kumppanissa ja varsinkin itsessä. Kun kumppani on kiukkuinen, sairas tai masentunut, siitä on romanttinen rakkaus kaukana.

Ehkä sinun olisi jo aika päästää keskiaikainen ritarisi ratsastamaan kohti auringonlaskua ja etsiä itsellesi romantiikkaa, silkkaa auvoa, silmiintuijottelua ja suudelmia, toisen pyyteetöntä palvomista. 

Sinulle rakkaus on sitä, että toinen somettaa eikä halua koskea? Kuulostaa aivan ihanalta.

Minun ikivanha sukulaissetäni muistelee aina hääpäiväänsä "elämäni onnellisinta päivää". Mutta ilmeisesti se on sitä hömppäromantiikkaa sitten. 

Ikänne, lasten lukumäärä? Onko teidän yhteiselämässä mitään hyvää? Rakastatko häntä? Rakastaako hän sinua? Onko hänellä motivaatiota muuttaa mitään? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ole lihava ja urheilen myös. Miestä ei vain kiinnosta.

Voi olla kyse miehesi testotasojen mataluudesta. Meillä mies sai työterveydestä lääkkeen ja johan elämäntyyli muuttui, aktiivisuus, liikunta, seksi lähti sujumaan. 

Eihän se ap:n mies suostu lääkäriin menemään. Etsikää kumppani, jonka kanssa seksuaaliset tarpeet kohtaa. Sama neuvo sekä miehille että naisille. Itselle ei kämppissuhde riittäisi. En aio elää loppuelämää ilman seksiä ja läheisyyttä. Jollekin toiselle voi riittääkin. Pitää itse miettiä, mitä haluaa suhteelta.

Vierailija kirjoitti:

Eilisessä nainen pihtaa keskustelussa naiset ehdotti, että miehet opetelkaa vetämään käteen. Kaalimadon valikoimaan selaamaan. 

Ei kun nyt se on eri asia.

Aloittaja ja muut seksittömässä suhteessa olevat naiset - elättääkö mies teidät, vai miksi roikutte näissä suhteissa?

Vierailija kirjoitti: Painoindeksisi nyt aluksi.

Painoindeksi BMI 20 ja muut miehet liehittelevät.

Eri, samat ongelmat

Vierailija kirjoitti:

Meillä nainen haluton. Jotenkin vetämätön elämään. Tykkää somettaa ja ei panosta ulkonäköön. Olen ehdottanut treffejä, leffaa tai musiikin kuuntelua. Mihinkään ei suostu. Olen miettinyt, että voiko 36-vuotiaalla olla jo ensivaihdevuosioireita? 

Se on tuo some ja kännykkä, mitkä pilaavat monen elämän.

Miksi jäädä sellaiseen suhteeseen? Eikö ole minkäänlaista itsekunnioitusta?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti: Painoindeksisi nyt aluksi.

Painoindeksi BMI 20 ja muut miehet liehittelevät.

Eri, samat ongelmat

Mutta kuka nyt kahden nivelen väliin haluaa vetää?

Miehen iso ylipaino voi vaikuttaa hormoneihin ja siten haluihin. Jos mies ei halua muutosta, niin ei sitten ole muita vaihtoehtoja kuin olla ilman. Vaikea tilanne. 

Vierailija kirjoitti:

Aloittaja ja muut seksittömässä suhteessa olevat naiset - elättääkö mies teidät, vai miksi roikutte näissä suhteissa?

Ei elätä, vaan minä osittain elätän miestä.

Vierailija kirjoitti:

Ei se siitä paremmaksi muutu. Been there done that. Erosin ja elämänlaatu parani noin 100 %. En nykyisin jaksa seurustella, mutta seksiä saan säännöllisesti fwb-järjestelyllä. Suosittelen, toki voi olla vaikea löytää hyvää panomiestä, itselläni kävi tuuri kun sopiva löytyi vaivattomasti tuttavapiiristä. SinkkuN

Hyviä panomiehiä on tosiaan vaikea löytää.

Tämän kautta ymmärtää dilemman yhtäaikaisesta työvoimapulasta ja työttömyydestä.

Hienojaostunut osaaminen puuttuu monilta miehiltä.

Vierailija kirjoitti:

Meillä sama, tosin seksiä oli viimeeksi 1,5v sitten.

Ei sille ole voinut tehdä mitään.

Puhuminen on ollut hyödytöntä. Enkä halua nalkuttaa enkä painostaa.

Kysyin eilen mitä hän tekisi jos roolit olisivat toisinpäin?

Sanoi että varmaan olisi jo pettänyt...

Hän ei enää edes runkkaa, katso pornoa yms

Ei mene lääkäriin piste

Joko tähän on tyydyttävä, lähdettävä tai avoin suhde.

En halua ketään muuta mutta seuraava keskustelu on se. 

Joko herää somehorroksesta, antaa luvan, erotaan tai hamaan tulevaisuuteen näin ..

Kuulostaa minun elämältäni..