Lue keskustelun säännöt.
Hoitoalalla olevat, miten käsität vaitiolovelvollisuuden?
13.06.2011 |
Kerrotko asiakkaiden/potilaiden sanomia/tekemiä juttuja eteenpäin, nimiä paljastamatta?
Saako niin tehdä?
Kommentit (184)
Kyllähän potilastapauksia käytetään opetuksissakin hoitoalalla ja lääkiksessä. Tietysti niin ettei kyseessä ole mikään erityisen tuore potilassuhde ja ikää/sukupuolta voi olla muutettu. Eikä henkilöllisyyttä tietenkään paljasteta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
että työkavereiden kesken saa puhua nimilläkin. Mutta sitten jos kerron jostain esim. kotona miehelle niin en käytä nimiä vaan kerron että yksi potilas jne...
Mitä ne nimettömätkään potilaskertomukset perheelle ja tuttaville kuuluu? Kyllä niistä voi laskea yhteen yksi ynnä yksi eikä jää yksityiseksi terveystiedoksi.
Kyllä itse ajattelen, että ihan normaalia ja luonnollista kertoa työpäivästään ja jakaa kokemuksiaan ja tuntemuksiaan läheistensä kanssa. Varsinkin jos päivä on ollut jotenkin erilainen tai raskas tms. Jos läheiset eivät ole missään tekemisissä hoitoalan tai potilaiden kanssa, niin ei siitä mitään yhteen lasketa ja tunnistella ketään. Varsinkaan, jos on vähänkin isompi kaupunki. Eikä tietenkään silloinkaan ole tarpeen mitään yksityiskohtia mistään kertoa.
-eri
Olet kuitenkin pistänyt nimesi työsopimukseen, jossa sanotaan että tuo mitä "itse ajattelet" on yksiselitteisesti kiellettyä. Miksi allekirjoitit?
Eettisesti pohdituttaa tässä vallitsevassa ajassa ne hoitoalan rokotevastaiset työntekijät, jotka tuovat ammatissaan kokemansa/näkemänsä rokotehaitta-vaikutukset tms. tilanteet somessa ilmi, julki omille alustoilleen ja käyttävät tätä ammatissa saatuaan tietoa "aseenaan" tässä nyt pinnalla olevassa "vastakkainasettelussa". Mitään tunnistetietoa ei onneksi ole ollut.
Vierailija kirjoitti:
Omaan tuttavapiiriini kuuluu paljon lääkäreitä ja sairaanhoitajia ja he puhuta PALJON potilaista ja heidän sairauksistaan tutuilleen. Ei potilaiden nimillä (paitsi jos on julkkis), mutta hyvin avoimesti hyvinkin intiimejä asioita. Todennäköisesti potilastietojen kertominen ulkopuolisille on hyvin yleistä.
Paitsi jos on julkkis? Nyt tulee kyllä melko paksua settiä! :D
Höpö höpö.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
että työkavereiden kesken saa puhua nimilläkin. Mutta sitten jos kerron jostain esim. kotona miehelle niin en käytä nimiä vaan kerron että yksi potilas jne...
Mitä ne nimettömätkään potilaskertomukset perheelle ja tuttaville kuuluu? Kyllä niistä voi laskea yhteen yksi ynnä yksi eikä jää yksityiseksi terveystiedoksi.
Kyllä itse ajattelen, että ihan normaalia ja luonnollista kertoa työpäivästään ja jakaa kokemuksiaan ja tuntemuksiaan läheistensä kanssa. Varsinkin jos päivä on ollut jotenkin erilainen tai raskas tms. Jos läheiset eivät ole missään tekemisissä hoitoalan tai potilaiden kanssa, niin ei siitä mitään yhteen lasketa ja tunnistella ketään. Varsinkaan, jos on vähänkin isompi kaupunki. Eikä tietenkään silloinkaan ole tarpeen mitään yksityiskohtia mistään kertoa.
-eriOlet kuitenkin pistänyt nimesi työsopimukseen, jossa sanotaan että tuo mitä "itse ajattelet" on yksiselitteisesti kiellettyä. Miksi allekirjoitit?
Höpöhöpö. Pelkäät nyt, että sun luulotautisi ja mielenterveyshäiriösi tulee kaiken kansan tietoon?
Eri
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei hoitajat ole mitään yli-ihmisiä. Se on kuulkaa aika raskasta hommaa fyysisesti ja varsinkin henkisesti ja moni siirtyykin muihin töihin jos vaan pääsee.
Teidän vaatimukset absoluuttisesta vaikenemisesta ei ole enää realistisia.
Jos ei kykene pitämään vaitioloa, on todellakin väärällä alalla. Vaihtoon!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Omaan tuttavapiiriini kuuluu paljon lääkäreitä ja sairaanhoitajia ja he puhuta PALJON potilaista ja heidän sairauksistaan tutuilleen. Ei potilaiden nimillä (paitsi jos on julkkis), mutta hyvin avoimesti hyvinkin intiimejä asioita. Todennäköisesti potilastietojen kertominen ulkopuolisille on hyvin yleistä.
Paitsi jos on julkkis? Nyt tulee kyllä melko paksua settiä! :D
Höpö höpö.
Varmaan tuo kaksi vuotta sitten kirjoitellut tulee nyt kommentoimaan sinulle :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei hoitajat ole mitään yli-ihmisiä. Se on kuulkaa aika raskasta hommaa fyysisesti ja varsinkin henkisesti ja moni siirtyykin muihin töihin jos vaan pääsee.
Teidän vaatimukset absoluuttisesta vaikenemisesta ei ole enää realistisia.Jos ei kykene pitämään vaitioloa, on todellakin väärällä alalla. Vaihtoon!
Hän on hyvinkin voinut jo vaihtaa alaa kahdessa vuodessa. Kannattaa vähän katsoa, koska viestit on kirjoitetu D:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei hoitajat ole mitään yli-ihmisiä. Se on kuulkaa aika raskasta hommaa fyysisesti ja varsinkin henkisesti ja moni siirtyykin muihin töihin jos vaan pääsee.
Teidän vaatimukset absoluuttisesta vaikenemisesta ei ole enää realistisia.Jos ei kykene pitämään vaitioloa, on todellakin väärällä alalla. Vaihtoon!
Hän on hyvinkin voinut jo vaihtaa alaa kahdessa vuodessa. Kannattaa vähän katsoa, koska viestit on kirjoitetu D:
Voi kuule. Ajankohtainen aihe aina vaan. :)
Nämä asiat tulevat puhuttamaan aina.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko oikeasti hoitoalalla olevalle epäselvää että ulkopuolisille ei kerrota mitään.
Vierailija kirjoitti:
Onko oikeasti hoitoalalla olevalle epäselvää että ulkopuolisille ei kerrota mitään.
Todella suurelle osalle on. Edes sairaalan sisällä ei välitetä siitä, mitä huudellaan ja missä välissä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No kyllä puhutaan ja kerrotaan😄 Ja ihan nimillä, samoin palautteet. Ja luuletteko, että pienissä kapungeissa on salaisuuksia? Että siellä a-klinikalla käynti jää sinne tai sukupuolitaudeista ei kukaan kuule. Pah. Ihan voin vannoa, että jutut kulkee, mitä mehukkaampi, sitä nopeammin.
Jos asuu 20000 asukkaan kunnassa, pitäisikö käydä naapurikunnassa terveyskeskuksessa?
Kyllähän niitä esimerkkejä koulussakin jo opettajat jakoivat.
Alkuun en puhunut työstäni mitään. Sittemmin vähän kertonut miehelleni jotain kuitenkin niin, ettei mies ole voinut tunnistaa henkilöä, jota ymmärtäisi työn henkisen ja fyysisen raskauden.
Omaisten kanssa en juttele kaupungilla heidän läheisistään vaan vetoan etten voi julkisella paikalla vaitiolovelvollisuuteni takia jutella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No kyllä puhutaan ja kerrotaan😄 Ja ihan nimillä, samoin palautteet. Ja luuletteko, että pienissä kapungeissa on salaisuuksia? Että siellä a-klinikalla käynti jää sinne tai sukupuolitaudeista ei kukaan kuule. Pah. Ihan voin vannoa, että jutut kulkee, mitä mehukkaampi, sitä nopeammin.
Jos asuu 20000 asukkaan kunnassa, pitäisikö käydä naapurikunnassa terveyskeskuksessa?
Suosittelen kyllä. - Eri
Bussissa kulkee sairaalasta tulevia työmatkalaisia. Monenlaista tarinaa kuulee, naureskelevat potilaille, joskus haukkuvat työkaveriaan niin tunnistettavasti, että jos vastaan tulisi olisi mahdotonta erehtyä henkilöstä eikä edes osastosta.
Minä olen siitä toisesta ääripäästä enkä halua puhua mitään työstä työpaikan ulkopuolella. Korkeintaan vaimolleni saatan sanoa että olipa hirveä päivä tai tosi mukava mutta en ole muuta. Eipä hänkään suuremmin työasioistaan juttele vaan vapaa-aikamme täyttää muut jutut. Oikeasti en tiedä tylsempää aihetta kun työhön liittyvien asioiden jauhaminen vielä muutoin kuin työtä tehdessä.
Vierailija kirjoitti:
Miksi pitää juoruta toisten asioista edes nimettömänä? Juorukellot kuuluvat kutomolle töihin. Siellä juoruakat voivat juoruta keskenään. Eivät ole päteviä sosiaali ja terveysalalle jos on kauhea tarve kertoa asiakkaiden asioista kavereille tai sukulaisille.
Tämä. Joillakin henkilöillä on vaikea malttaa olla kertomatta yhtä sun toista asiaa minkä tietää vaikka jostain yhteisestä tuttavasta. Kyllä se on vaan maltettava. Itse en oikein luota enää.
Pois alalta tuollaiset!
Vaitiolovelvollisuus laki on aika selkeä.
Oikeastaan kun et esimerkiksi osaa jotain asiaa niin silloin olet velvollinen pyytämään apua ja sama velvollisuus on molempien vastuulla.
On myös tietysti se että mitä kirjoitetaan potilaasta niin ei niitä kuuluisi huvikseen selailla esimerkiksi kun tutustut omiin asiakkaihin niin yleisesti voit ajatella mitä kertoisit itsestästi julki ja mitä et.
Aika selkeää oikeastaan.
Hoito-ala voi sen takia päin vittua jossain määrin kun esimiehet ovat naisia, suurin osa työkavereista on naisia. Yhtäkkiä se on juuri se ongelma mistä naiset kitisevät että heitä ei uskota. Ilmiö toistuu onneksi harvoin, mutta on se ironian makuista että asia tapahtuu juuri samoin kuin ilmiö sukupuoli asioiden suhteen toteutuu.
Isoin ongelma on se että kukaan ei tunnu muistavan asian koskevan myös sitä että se sitoo myös sen ettei omasta työkaverisi esimerkiksi virheistä saa mennä kertomaan julkisesti nimillä tai muutoinkaan.
Äiti oli ennen eläkkeellä jäämistän hoitaja, ja välillä kertoi työjuttuja kotona (kun olin lapsi/teini). Mua ei kiinnostanut, enkä muista yhtään yksityiskohtaa. Itse oon sosiaalipuolella töissä, enkä todellakaan kerro yhtään mitään työasioita ulkopuolisille.
Omaan tuttavapiiriini kuuluu paljon lääkäreitä ja sairaanhoitajia ja he puhuta PALJON potilaista ja heidän sairauksistaan tutuilleen. Ei potilaiden nimillä (paitsi jos on julkkis), mutta hyvin avoimesti hyvinkin intiimejä asioita. Todennäköisesti potilastietojen kertominen ulkopuolisille on hyvin yleistä.