Lue keskustelun säännöt.
Tapasin "elämäni naisen" 5-kymppisenä, enkä ole edes puhunut hänen kanssa.
12.02.2025 |
Heippa.
Olen 5-kymppinen mies, joka on eronnut reilu kolme vuotta sitten pitkästä avioliitosta. En ole todella pitkään aikaan tuntenut kiinnostusta ketään kohtaan. Elämä on pyörinyt töiden, lasten ja harrastusten ympärillä, kunnes yhtäkkiä minulle täysin tuntematon nainen (ehkä 35-40 -vuotias) lähijunassa on saanut minun tuntemaan jotain, mitä en ole aiemmin tuntenut. Tunteen, joka vavistuttaa koko kehoa ja ajatukset pyörivät usein hänen ympärillä. Olen nähnyt hänet vain muutaman kerran (ilmeisesti kulkee samaa linjaa minun kanssa töihin/harrastuksiin) ja siksi tämä tuntuu aivan älyttömältä. Vastaavanlaisia tunteita olen viimeksi tuntenut joskus teini-iässä jonkun ensirakkauden kouristuksissa. Olen iloinen, että tällaiset tunteet ovat heränneet, koska ajattelin, etten enää koskaan tunne mitään vastaavanlaista. Mutta toisaalta tuntuu myös hieman ahdistavalta, koska minun on siirryttävä mukavuusalueelta ja tehdä jotain aloitetta.
Ymmärrän täysin, että tämä kuullostaa erikoiselta. Katseemme on tämän naisen kanssa kohdanneet usein, mutta en todellakaan osaa tehdä mitään aloitetta. Olen pyrkinyt instagramin kautta katsoa löytyisikö hänen näköistä naista, koska koen, että se olisi järkevin tapa lähestyä.
Ihmisenä olen aina ollut jalat maassa oleva ja hyvällä itsetunnolla höystetty, mutta tämän tuntemattoman naisen edessä olen kuitenkin jollain ihmeen tavallla toimintakyvytön... :-/
Tällainen tuntuu uskomattomalta, mutta tämä tunne on ollut jo jonkin aikaa ja ei ole laantunut. En edes tiedä onko hän esim. varattu tai jos hän edes on minut huomannut. Saattahan olla niin, että olen aamujunassa vain yksi mies muiden joukossa (ja näinhän se todennäköisesti onkin), mutta ei tämä ajattelemalla parane. En saa koskaan tietää, jos en toimi. Olen kyllä komea, sosiaalinen ja ikäisekseni todella nuorekas. En myöskään ole mikään friikki tai ihminen, jolla on pakkomielteitä. Mikäli hän on varattu tai muuten vain ei kiinnostunut se olisi ok ja voisin jatkaa elämää sillä tiedolla, mutta raastavinta tässä on todellakin tämä uusi tunneskaala ja tietämättömyys.
Ajatuksia?
Kommentit (131)
Vierailija kirjoitti:
Ap, olet vain ihastunut, etkä voi tietää onko nainen elämäsi nainen, ellette ole edes keskustelleet.
Ihastuminen voi olla ihan kivaa, mutta varo luomasta tulevaisuuden kuvitelmia yhdessä naisen kanssa, sillä todennäköisesti ne eivät toteudu.
Lakkaa holhoamasta! Anna ihmisten haaveilla!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
:-)))
En sentään mikään hopeakettu. 49-vuotias, jota usein mielletään 10 vuotta nuoremmaksi... :-)
Kuka mieltää. Äitis vai.
Mä oon nainen ja mulla kävi tuossa viime vuoden puolella vähän sama homma. Huomasin, että hyvännäköinen mies katseli mua aamujunassa. Rupesin katselemaan takaisin. Varmaan kuukauden päivät vaan vilkuiltiin toisiamme, vähitellen myös hymyiltiin, sitten tuli pienet pään nyökkäykset "moin" merkiksi. Tämä oli siis selkeästi molemminpuoleista. Tää mies valtasi mun kaikki ajatukset ja mun elämä meni siihen, että odotin vaan niitä työaamuja, että pääsen sinne junaan. Pikään mietin, että uskallanko jutella, en uskaltanut, mutta kerran rohkaistuin antamaan hänelle pienen lapun, johon olin kirjoittanut, että piristät mun aamuja. Sen jälkeen tuo mies alkoikin mulle juttelemaan. Ei siitä lopulta mitään elämää suurempaa rakkaustarinaa syntynyt, mutta silti olin tyytyväinen, että uskalsin viedä hänelle sen lapun.
Ap:ta neuvoisin, että katsele nyt vähän aikaa ainakin mikä on tilanne. Hymyile naiselle ja katso hymyileekö hän takaisin. Vilkuileeko hän sua vai onko katseiden kohtaaminen ollut vain sattumaa. Jos merkit näyttää hyviltä, niin ehkä sun sitten kannattaa rohkaistua tekemään jotain asialle.
Kyllä on sairasta settiä. 50 ukko kuvittelee että joku 30 mimmi olisi kiinnostunut. Justain kumman syystä tälle aloittajalle ei itselleen käy 65 mummo.
Ei se käy sille 30 mimmillekään 50 pappa.
Vierailija kirjoitti:
Mä oon nainen ja mulla kävi tuossa viime vuoden puolella vähän sama homma. Huomasin, että hyvännäköinen mies katseli mua aamujunassa. Rupesin katselemaan takaisin. Varmaan kuukauden päivät vaan vilkuiltiin toisiamme, vähitellen myös hymyiltiin, sitten tuli pienet pään nyökkäykset "moin" merkiksi. Tämä oli siis selkeästi molemminpuoleista. Tää mies valtasi mun kaikki ajatukset ja mun elämä meni siihen, että odotin vaan niitä työaamuja, että pääsen sinne junaan. Pikään mietin, että uskallanko jutella, en uskaltanut, mutta kerran rohkaistuin antamaan hänelle pienen lapun, johon olin kirjoittanut, että piristät mun aamuja. Sen jälkeen tuo mies alkoikin mulle juttelemaan. Ei siitä lopulta mitään elämää suurempaa rakkaustarinaa syntynyt, mutta silti olin tyytyväinen, että uskalsin viedä hänelle sen lapun.
Ap:ta neuvoisin, että katsele nyt vähän aikaa ainakin mikä on tilanne. Hymyile naiselle ja katso hymyileekö hän takaisin. Vi
Katsele ja katsele.
Eiköhän tuo ole jo häirintää kun 30v lähestyy joku 50v.
Yrjö
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olet jopa 20 vuotta tätä naista vanhempi? Tämä juuri kuvastaa hyvin miesten logiikkaa, millä ihmeellä luulet olevasi samalla tasolla tämän naisen kanssa.
Itse en 45-vuotiaana naisena edes yrittäisi ketään 25-vuotiasta miestä. Ajatuskin absurdi ja nolo.
Niin, mutta tuon ikäiset miehet näkevät sinun ikäisesi naiset vastustamattomina.
Vierailija kirjoitti:
Ylläri, mies rakastuu ulkonäön perusteella. Vankalla pohjalla on 👍🙄
Suurin osa suhteista taitaa syntyä kuitenkin niin,että ensin ihastutaan ulkonäköön🤗miehet ja naiset...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tämän takia en tervehdi vanhempia miehiä, vakikävijöitä kuten minä, kuntosalilla. Heti luulevat jotain :(
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ylläri, mies rakastuu ulkonäön perusteella. Vankalla pohjalla on 👍🙄
Suurin osa suhteista taitaa syntyä kuitenkin niin,että ensin ihastutaan ulkonäköön🤗miehet ja naiset...
Onkohan tästä jotain tilastoa?
Mun ihastukset on olleet tietysti oikein kivan näköisiä, mutta ei mitään sellaisia että sen vuoksi poimisin ne jostain valokuvakansiosta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap ei siis ymmärrä olevansa klisee, kun alkaa kuvitella mahdollisuutta suhteeseen random tuntemattoman kauniin nuoren naisen kanssa, joka voisi olla iän puolesta ap:n lapsi.
Tai sitten aloitus on trollin kirjoittama. Nuo naurettavat ikäero + setämies -tarinat saavat aina paljon kommentteja.
Minä voisin olla kiinnostunut sinusta ap. Olen 67-vuotias nainen, koen olevani ikäistäni nuorekkaampi, ainoa vaiva on reuma, mutta se ei näy päällepäin. Miten olisi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyl on taas sellanen red flag, jos viiskympoinen ukko käyttää julkisia, lol.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ensinnäkin onnea matkaan, ja toiseksikin: se, että tuollainen tunne iski sinuun, tarkoittaa sitä, että olet toipunut erostasi ja pystyt taas rakastumaan. Mikä puolestaan tarkoittaa, että vaikka tässä tapauksessa kävisi niin, että vastakaikua ei tule, niin voi hyvin tulla uusia tilaisuuksia uusien ihmisten kanssa. Kun ajattelit, ettet koskaan enää tunne mitään vastaavanlaista, erehdyit. Tarvitsit vain aikaa toipuaksesi.
Joten, vaikka tietysti toivonkin, että kaikki menee hyvin, niin haluan myös sanoa, että älä ota murskapettymyksenä, jos ei menekään, vaan siinä tapauksessa nuole haavasi ja jatka uusiin seikkailuihin. No niin, pidän joka tapauksessa peukkua sinulle. :)
Vierailija kirjoitti:
Olet nuorekas omasta mielestäsi eli näytät farmareihin pukeutuneelta hopeaketulta? Onhan farkkusi kivipestyt, nuorentavat vielä enemmän 😂
Ja valkoiset tennarit hohtaa kilpaa valkaistujen hampaiden kanssa.
"Itse kokisin ahdistavana, jos joutuisin käyttämään samaa junaa tai bussia kuin joku puheisiin pyrkivä vanhempi mies, koska liikkeellä on niin paljon outoja tyyppejä. Nainen ei mitenkään voi tietää, että olet vaaraton."
Tuli mieleen tästä nolo nuoruusmuisto. Olin 19-vuotias ja kävin perjantaisin kesätyöpaikassa töissä kerran viikossa tekemässä 16 tunnin vuoron. Menin pysäkiltä noin 5:15 aikoihin bussiin ja näin siellä kuusikymppisen näköisen miehen, jota luulin työkaveriksi ja moikkasin ja sanoin jotain 'tuun tähän sun viereen istumaan' - bussissa oli muutama harva ihminen siihen aikaan. Juttelin hänen kanssaan niitä näitä sellaiset 20 minuuttia ja kysyin töistäkin, että mitä sinne kuuluu. Vasta kun olin jäämässä pois ja tekemässä lähtöä, eikä mies ollutkaan lähdössä pois samalla pysäkillä, minulle selvisi ettei hän olekaan samassa työpaikassa. Pahoittelin kovasti sekaannusta, mutta hän sanoi vain, että 'ei se mitään, oli ihan kiva jutella' :-D
Vierailija kirjoitti:
:-)))
En sentään mikään hopeakettu. 49-vuotias, jota usein mielletään 10 vuotta nuoremmaksi... :-)
Niinhän meidät kaikki.
🙄
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
:-)))
En sentään mikään hopeakettu. 49-vuotias, jota usein mielletään 10 vuotta nuoremmaksi... :-)
Kuka mieltää. Äitis vai.
Äitin silmissä ap on aina suloinen eskarilainen.
Vierailija kirjoitti:
Tämän takia en tervehdi vanhempia miehiä, vakikävijöitä kuten minä, kuntosalilla. Heti luulevat jotain :(
Niinpä. Erehdyin jokunen päivä sitten yleisötilaisuudessa katsomaan silmiin ja jutustelemaan vanhemman kanssa. Eikös heti luullut, että olen kiinnostunut lähtemään kahveille. Juu en. Oli minua varmaan sen 15-20 v. vanhempi.
Parempi ignoorata kokonaan.
Siis olet kiinnostunut 15v nuoremmasta naisesta. Kelpaako sullekin samat 15v vanhempi nainen eli 65v rouva?
Näinhän sinä oletat, että 35v nainen on kiinnostunut 50v sinusta.
Mene hoitoon.