*MAALISmasujen synnytystarinoita*

Salissa minut vastaan otti kätilö ja kätilöopiskelija, jutusteltiin ja otettiin käyriä, sisätutkimus sai aikaan kipeitä supistuksia, mutta ne ei piirtyneet kunnolla käyrille, eivätkä olleet älytömän kipeitä, mutta tuntuivat. Päänsärky alkoi helpottaa ja hävisi kokonaan, kätilöopiskelija oli melkein kokajan seurana ja otii verikokeita, verenpaineita ym. Mies tuli kanssa saliin, juteltiin, ohjeitin mitä hakee kotoa ja passitin miehen syömään. Itse sain nestemäistä syötävää. Odotettiin lääkäriä kalvoja puhkaisemaan. Sanoin jo kätilöopiskelijalle, että kalvojen puhkaisun jälkeen olen sitten kipeä ja Haluan sitten kaikki mahdolliset kivunlievitykset :).



12.30 Lääkäri tuli puhkaisemaan kalvot, hälläkin oli opiskelija, ja molemmat tutki kohdunsuun tilanteen ja sitten kalvot puhki. Lapsivettä tuli tippa, naureskelin miehelle, että enpä olisi tajunnut jos olisi kotona vedet mennyt. Supistukset alkoi heti tuntua kovana ja kovenivat supistus supistukselta, ei auttanut yhtään, että käyrät otettiin makuultaan, sain lämpöpussia selkään. Laiteettin jo tippa kun kipeydyin niin vauhdilla.



Pääsin käyriltä suihkuun. Lämmin suihku helpotti ihanasti kipua, käänsin koko ajan hanaa kuumemmalle, olin suihkussa pulisen tuntia, kunnes tuntui, että se ei auta. Tulin suihkusta ja tuntui, että supistukset ei olekkaan niin kipeitä, sitten tuli taas muutama tosi kipeä supistus ja sitten taas hiljaisempi ja alkoivat olla epäsäännöllisiä, kirosin miehelle, että taas tää alkaa. Kätilöille aloin kuitenkin puhua kivunlievityksestä kun oli välillä tosi kipeä, supistukset tuntui eniten mahalla ja sinne eivät edes lämpöpussia luvanneet.



Kätilöopiskelija kokeili kohdunsuun tilanteen, 3-4cm auki ja vauva ehkä vähän laskeutunut, päätivät laittaa oksitosiinin vauhdittamaan, ei kuulostanut hyvältä, kun supistukset alkoi taas muutenkin kovenemaan. Meni vähän aikaa ja olin tosi kipeä ja piti vain ottaa käyriä. Kokeilin ilokaasua, tällä kertaa en oikein osannut sitä ajoittaa ja siitä tuli heti huono olo, päädyttiin epiduraaliin. Kätilö katsoi kohdunsuun tilanteen taas 4-5cm auki. Sitten piti jäädä sängylle ja valmistelut alkoi, supistukset alkoi olla sietämättömiä.



14.30 Anestesia lääkäri tuli ja piti ottaa pisto asento alkoi pissittääkkin hirveästi, koski helvetisti ja anestesialääkri vain paineli selkää ja hääräili jotain, kesti tosi kauan ja kerkesi tulla älyttömän monta supistusta, olo oli tosi tukala.

Meni monta supistusta ennen kuin epiduraali alkoi vaikuttaa, kylläpä oli ihana olo, kun kipu hävisi. Pieni kutina tuli, mutta se oli pientä. Ainut ikävä puoli oli, että tuli ponnistuksen tarve, yritin saada pissittyä portatiiville. Vuoro vaihtu samalla ja uusi kätilö ja kandi alkovat minua hoitaa.



Jäätiin miehen kanssa kahdestaan ja arvottiin uskaltaako mies lähteä kahville, kun ponnistuttaa koko ajan enemmän. Soitin kätilön tutkimaan kohdunsuun tilanteen: 7cm auki, pää alhaalla. Mies Lähti pikaisesti kahville ja kätilö otti miehen puhelinnumeron varuilta ylös. Makoilin vähän aikaa, vieläkin tuntui pissittävän, soitin kelloa ja pyysin kätilöä kokeilemaan tuntuuko rakko täydeltä. Rakko tuntui täydeltä, pyysin katetroimaan, koitin kuitenkin ensin vielä saada pissin tulemaan portatiiville, ilman tulosta. Katetroitiin 200ml ja mieskin tuli paikalle.



Ponnistutti jo kovasti katsottiin kohdunsuun tilanne: 8cm auki ja vauva todella alhaalla. Kätilö lähti. Mua ponnistutti ihan kauheasti ja miehelle valittelin koko ajan 15min jälkeen oli taas soitettava kelloa, että anna mun jo ponnistaa! Täydet 10cm auki ja lupa työntää omien tuntemusten mukaan.



Sitten käännyttiin selälleen ja alettiin ponnistaa kunnolla puoli istuvassa asennossa. Ponnistin ja ponnistin ja vauva vain kävi suulla ja vetäytyi takaisin. Ponnistin ja ponnistin ja en vain saanut lasta ulos, sanoin ettei tästä tule mitään, voimat alkoi loppua. Keräsin kaikki voimani ja ponnistin. Vihdoin ja viimein tuntui, että pää alkaa tulla ulos ja sattui ihan älyttömästi. Viimein pää oli ulkona ja tuntui ihanalta. Sitten olikin jo täyden 10 pisteen tyttö mahan päällä. Ponnistukseen meni 24min, tyttö synty klo 16.39. Pieni repeämä tuli ja lamakalvorepeämiä myös ja niitä kirvelsi älyttömästi.

Heti synnytksen jälkeen oli hyvässä kunnossa, tutusteltiin miehen kanssa meidän täydelliseen tyttöön. Imetin, tyttö kylvetettiin ja mittailtiin. Mä kävin kunnon suihkussa ja sain ruokaa ja saatiin onnittelu kahvit. Olisin ollut valmislähtemään kotiin :).



Mentiin osastolle. Vauvan kanssa alkoi heti rullata huvin. toisena päivänä alkoi maito nousta ja sen jälkeen sitä on riittänyt. 28. päivä oltais päästy pois, mutta tytöltä kuului sivuääni sydämestä, lääkäri meinas, että varmaan sikiöaikainen reitti ei ollut sulkeutunut, kun tyttö ei ollut vielä kahta vuorokautta. Jäätiin vielä yöksi ja seuraavana aamuna ääni oli hävinnyt ja tyttö sai terveen paperit.



möhkis ja Adalmiimi 7vrk

3370g, 50cm ja py: 36cm ja rv 40+3

Niitä on ihan hirveesti, mutta tässä on aikamoinen hälinä :).

Piti vielä kirjoitella, että kandille synnytys oli ensimmäinen, tyttö katseli silmät suurena ja naama valkoisena :). Kyseli sitten heti synnytykse jälkeen, että miltä se ponnistaminen tuntuu, sattuuko se!!

Pe viikot 41 +5 pns ja vatsaselkäkipu. Osastolle.

La käynnistys oksilla, not a thing. Yö osastolla.

Su lähdössä kotiin, lri sanoo että kp. Niin tehtiin + oksi. Säänn sup n klo 14.30. Heti mulle epiduraali. Nukkumatti latasi piikkiä kahteen kertaan ja meni muutama napakka supistus siinä. Sitten ok olo. 17.20 syntyi vavi pien, ei repeämiä. Osastolle. Euforinen olo kuten aina synn jälk.

Seur pvänä möhkis liittyi joukkoomme ja se oli ihan älytsin kivaa, että oli mukava huonetoveri ( vaikken siinä vaiheessa ees tajunnut möhkön olevan möhkö) .



Parasta synnytyksessä vauva, isi, peräruiske, epiduraali, mukavat kätilöt ja huonetoveri.

Huonointa ei tällä kertaa ollut.



Toivottavasti olen kysissä taas noin loppukesästä 2008 vauvareissulla. Mä niin toivoisin vielä yhtä.



tsukkis

Tämä kolmas lapsemme syntyi nopeasti, kuten edellinen lapsikin.

Oli 21.2.2007, mieheni syntymäpäivä, kun iltapäivällä n. klo 15 alkoi supistella kipeästi. En kuitenkaan reagoinut asiaan tosisani, koska kipeitä suppareita oli ollut jo parin viikon ajan lähes päivittäin, ja aina ne loppuivat. Oli rv 38+2. Supparit tulivat 10-15 min välein. Anoppi soitti ja kutsui laskiaispullia syömään. Olimme anoppilassa klo 17 ja supparit saman kaltaisia ja tulivat yhä n. 10 min välein.

kuuden aikaan supparit kävivät kipeämmiksi, mutta väli yhä 10 min. Silloin uskalsin jo toivoa, että synnytys saattaisi käynnistyä. Sanoin miehelleni, että pitää lähteä kotiin, jotta ehdimme antaa pojille puurot, JOS lähtö tulee. Sovimme, että soitamme anopin poikia hoitamaan, jos tarvitsee :)

Olimme kotona klo 19, ja mies alkoi laittaa puuroa pojille. Supparit voimistuivat, väli YHÄ 10 min. Klo 19.30 soitin anopin apuun, mutta sanoin, ettei kiirettä. Seuraava suppari tulikin jo 5 min päästä, kuten sitä seuraavakin! 19.40 soitin siis uudestaan anopille, että kai olet jo tulossa??!!

Lähdimme sairaalaan 19.50, ja olimme sairaalassa kymmentä vaille yhdeksän. Supparit olivat kipeitä ja väli tuon 5min.



Kätilölle sanoin, että haluan jotain kivunlievitystä, kun edellisessä en saanut mitään, enkä haluaisi tätä aivan luomuna synnyttää. Kätilö teki sisätutkimuksen ja hiljaa kertoi, että olen jo 9cm auki, joten olisi hoitovirhe antaa enää mitään kivunlievitystä.



Vaihdoin sairaalavaatteet ja menimme saliin. Kahden supparin jälkeen alkoi ponnistuttaa. Olin 10 cm auki. Luomuna ponnistin 11 minuutissa ihanan, täydellisen tyttären maailmaan! Ilona syntyi 21.21, isälle täydelliseksi syntymäpäivälahjaksi :) Lapsi korvasi välittömästi kaikki kivut :)



repeämiäkään ei tullut, joten kaikki meni paremmin kuin hyvin :) Vaikka ennen ponnistusvaihetta surin kivunlievityksen puutetta, täytyy minun todeta, että helpollahan minä pääsen, kun näin nopeasti synnytän, jotkuthan kärsivät näistä kivuista useita vuorokausia.



Lapsen mitat: 3590g ja 50cm, pipo 35 cm



Onnellinen caius



Joten taas kerran, ehdimme juuri, ja juuri sairaalaan :)

Lähdin pe 30.3. käynnistykseen, viikot 42+1, edellisenä päivänä yliaikakontrollissa oli sovittu käynnistys kalvojen puhkaisulla, mikäli ei yöllä itsekseen lähde.



Auki oli tarkistuksessa ollut 3cm ja kaula pois. Menin heti aamusta Jorviin, mutta sain odotella käyrillä puolisen tuntia, ja sitten odotettiin lääkäriä katsomaan alapään tilanne. Sen jälkeen odotin taas kätilöä viemään mut synnytyssaliin, jonne päästyäni odotimme lääkäriä puhkaisemaan kalvot. Kaikkeen tähän tuhrautui puoli päivää! Menin klo 8.30 ja kalvot päästiin puhkaisemaan vasta 12.20!



Kalvojen puhkaisun jälkeen supistuksia alkoi tulla, mutta ei kipeitä. Odotimme toista tuntia, jonka jälkeen laitettiin oksi-tippaa ja vaikutusta lisättiin pariin kertaan ja aloin ottamaan ilokaasua kun supistukset alkoi tuntua ja tulla tiivimmiin. Klo 14.30 soitin miehelle, että tulee paikalle ja klo 15 hän tulikin. Klo 15.30 olin jo tosi kipeä, eikä ilokaasu auttanut, sinnittelin 15.45 asti, jolloin pyysin kätilöltä anestesialääkäriä, että saisin epiduraalin. Lääkäri oli jälleen kiireinen ja kun hän tuli paikalle, olin jo täysin auki, eikä epiduraalia enää ehditty antamaan, vaan kätilö sanoi, että " vauva tulee jo kohta" . Pelotti hiukan, kun vauvastakin oli ennustettu " isohkoa" . Pakkohan se oli alkaa ponnistamaan ja kuten esikoisenkin kanssa, ei tullut ihan ekalla ponnistuksella, vaan ponnistusajaksi oli kirjattu 16 minuuttia.



POIKA syntyi 30.3. klo 16.51 ja kokoa hällä oli 52cm ja painoa 4100g, pipoa en nyt muista. Täyden kympin poika :)



Ei mennyt ihan kuten kuvittelin, enkä kyllä luomuna välttämättä haluaisi uudelleen kokeilla, toisaalta on todennäköistä, että meidän lapsiluku jää tähän kahteen, kun yksikin jo tavallaan tuntui hienolta.



Että tällainen tarina meillä.

Onnittelut kaikille muille maaliskuisille, meidänkin poika ehti maailmaan sitten ihan virallisesti maaliskuun puolella, vaikka yliaikaiseksi menikin niin reilusti.

Oli meidän ilmoitus lauantain lehdessä. Olikos teidänkin? Jäi vaan mieleen, että jollakin oli siellä saman niminen lapsonen.



Kaupungilla kuljeskelin puolikkaan päivän tuhlaillen rahaa. Lapsille vähän vaatetta ym. mukavaa. Kyllä olikin ihanan rentouttavaa, pitkästä aikaa!



Kotona sain nukkua pitkät päiväunet ja puolen tunnin iltalenkki tehtiin koiran kanssa. Jospa huomenna tekisi sitten pidemmän lenkin.



Nyt nukkumaan!

Tulin vaan Möhkiksen synnytystarinaa lukemaan...

Syvä osanottoni niille joilla on vauav menehtynyt. Tuoreena äitinä ja vielä kovin herkkänä -johtuuko se sitten hormooneista, en voi kamalampaa asiaa kuvitellakaan kuin lapsen, vastasyntyneen menettäminen. Voimia ja tsemppiä ja iso halaus teille, jotka ovat tällaisen ikävän kohtalon joutuneen kokemaan!!

Laskettu aika oli 24.3., mutta niinku pitkin raskautta vitsailin, aprillipilaksihan ne syntymäilmotukset sai laittaa:)



Yöllä rv 41+0 huomasin limatulpan yöllä vessassa käyessäni ja nauroin miehelle, että tästä synnytykseen menee noin päivä tai viikko. Senhän kyllä ois pystyny päätteleen jo raskausviikkojenki perusteella. Aamulla sitte lirahti pikkusen lapsivettä, joten soittelin päivällä synnärille, ja halusivat mut näytille. Ajattelin, että alottavat varmaan käynnistelyn seuraavana aamuna, ku sillä lailla alko esikoisenki synnytys. Varalta otin kuitenki synnytyskassin mukaan.



Lääkärintarkastuksessa todettiin, että lapsivettähän se oli ollu. Olin auki kahelle sormelle ja yllätys oli suuri, ku lääkäri sano tuntevansa aukosta vauvan sormet! Käsi pään päällä aiheutti napanuoran esiinluiskahtamisriskin, joten mut otettiin sisään osastolle ja sovittiin kypsyttely seuraavalle aamulle. Kuulemma vauva todennäkösesti ottais käden pois, mutta ellei, niin se ois sitte leikkaus.



Yöllä kahentoista jälkeen alko tulemaan harvakseltaan suht kipeitä supistuksia, enkä lopulta saanu unta ollenkaan, ku puolen tunnin ja 20 minsan välein piti kärvistellä. Kauratyyny autto vähän aikaa, mutta ennen neljää kävin sanomassa hoitajalle, että nyt rupee sattuun jo aika napakasti ja tiuhaan. Supistuksia piirty käyrille ja olin jo neljä senttiä auki, joten herätin miehen lähtemään paikalle ja lähettiin käveleen salia kohti. Vauvan kättä ei onneksi enää eessä tuntunu.

Matka tuntu hirvittävän pitkältä, ku vähän väliä piti nousta seinää vasten varvistelemaan supistuksen tullessa.



Salissa pyysin heti epiduraalia, mutta kätilö suositteli kohdunkaulapuudutetta, koska sen sais nopeemmin. Se auttoki joksiki aikaa, mutta toinen samanlainen ei sitte auttanukaan ollenkaan. Vetelin ilokaasua aika huolella ja koin hassuja aikavääristymiä, ku taustamusiikki kuulosti välillä soivan hidastettuna möngerryksenä ja seinäkello taas tikitti välillä älytöntä vauhtia. Kaasusta oli nyt paljon enemmän apua ku en eka synnytyksessä ollu osannu oikein ajottaa sen käyttöä.



Synnytys oli edenny sen verran nopeesti, että sain seuraavaksi spinaalin, joka vei ihanasti kivun ja palautti takasin tähän maailmaan sieltä kaasupöllyistä. Siinä lepäillessä kävi sitte kuitenki niin, ettei avautuminen edenny 8 sentistä mihinkään, joten spinaalin teho ehti haihtua, ja taas otettiin kaasua ja komas kohdunkaulapuudutus. Puudutus ei hirveesti tuntunu tehoavan nytkään, mutta onneksi kohta päästiin jo ponnistusvaiheeseen, ja oli paljon mukavampi ottaa supistus vastaan, ku sai samalla tehä iteki jotain. Ponnistus tuntu aika pahalta, mutta 6 minuutissa se oli ohi ja poika maailmassa, aprillipäivänä klo 10.01.



Jälkeisvaihe meni tällä kertaa niinku pitiki (, ekalla kerralla istukan käsinirrotus,) ja neljä tikkiä ommeltiin yläreunaan. Poika punnittiin ja mitattiin: 3910 g ja 53 cm, päänympärys 33,5 cm. Isompi oli ku siskonsa, ja edellisen päivän ultra-arvioki anto 3700 g, mutta lääkäri arvioi pienemmäksi. Ihan hyvä, etten etukäteen tienny vauvaa noin isoksi; ois voinu hirvittää ponnistaa!



Kaikkiaan synnytys kesti 6 tuntia 40 minuuttia, eli puolet vähemmän ku siskonsa. Kipuja oli tällä kertaa enemmän, ku puudutukset tehos niin epätasasesti, mutta kokonaisuutena ehkä kuitenki tää toinen kerta helpompi. Jäi positiivinen maku synnytyksestä, ja poika on sulonen suursyömäri. Arkea kaksvuotiaan ja vastasyntyneen kans harjotellaan ja täytyy sanoa, että onneksi mies on ekat viikot kotona!



Udidi ja Aprilli-Dumbo 10 päivää

Imettävät naisetko muka hajamielisiä?

:)