Miten hel***ssä päästä eroon tunteista??
Elämä valuu hukkaan. En kiinnostu kenestäkään uudesta, kun mieli ja sydän on täynnä vain yhtä ihmistä. Monta vuotta mennyt jo hukkaan. Mutta miten voi lakata rakastamasta ja miten voi edes kenenkään toisen kanssa olla, kun rakastaa jotain toista? Yksin joutuu olemaan enkä sitä haluaisi. Joten miten saada nämä tunteet pyyhittyä jo viimeinkin pois?? Onko mitään keinoa? Aika ei näköjään tee tehtäväänsä. Eikä totaalinen yhteyden katkaisu.
Kommentit (57)
Oliko hänellä paljon rahaa? Entä nykyisellä miehelläsi?
Ei se ole se yksi ihminen, jota pääsi on täynnä. Se on sinun unelmasi tuosta ihmisestä. Siksi päähäsi ei tule tilaa, vaikka ette ole yhteydessä - koska kyse ei todellisuudessa ole hänestä, vaan sinun kuvitelmastasi, ja siihen et ole katkaissut yhteyttäsi. Päin vastoin, joka kerran kun haaveilet hänestä, vahvistat tunnettasi.
Jos kiinnittäisit huomiosi ja unelmasi johonkin muuhun, se muu tekisi väistämättä ennen pitkää itselleen tilaa.
Helsingissä? Hellesäässä? Heliköpterissä?
Katkaise nyt ensin se yhteys totaalisesti, jos haaveilet mahdottomasta. Sitten alat katsella ympärillesi ja mietit tosielämän mahdollisuuksia.
Vierailija kirjoitti:
Ei se ole se yksi ihminen, jota pääsi on täynnä. Se on sinun unelmasi tuosta ihmisestä. Siksi päähäsi ei tule tilaa, vaikka ette ole yhteydessä - koska kyse ei todellisuudessa ole hänestä, vaan sinun kuvitelmastasi, ja siihen et ole katkaissut yhteyttäsi. Päin vastoin, joka kerran kun haaveilet hänestä, vahvistat tunnettasi.
Jos kiinnittäisit huomiosi ja unelmasi johonkin muuhun, se muu tekisi väistämättä ennen pitkää itselleen tilaa.
Mutta miten sen huomion kiinnittää johonkin muuhun, kun kukaan muu ei saa minkäänlaisia tuntemuksia aikaan? Mikään uusi harrastuskaan, tekeminen, tai itseensä keskittyminen ei ole auttanut. Aina, ihan aina, lopulta on vain ikävä ja kaipuu ja itku. Mihinkään nämä tunteet ei ole hävinnyt tai tullut edes oloa, että se on ollutta ja mennyttä ja nyt vain uutta katselemaan.
ap.
Toivottavasti osaat arvostaa sitä, että sinulla ei ole oikeita ongelmia.
Vierailija kirjoitti:
Toivottavasti osaat arvostaa sitä, että sinulla ei ole oikeita ongelmia.
Milloin ongelma on oikea? Kun se koskettaa sua?
Voi tuon kun tietäisi. Mä olen yli vuoden kitunut tunteideni kanssa koska rakastan miestä joka ei rakasta mua. Meillä on seksisuhde jota en pysty lopettamaan. Tiedän, että pitäisi lopettaa suhde niin pystyisin irrottautumaan miehestä, mutta en pysty tekemään sitä. En voi miestä koskaan saada ja tuntuu pahalta koska olen miehelle olemassa vain seksiä varten. En mäkään pysty kuvittelemaan itseäni kenenkään muun kanssa ja tuntuu oudolta ajatella, että joku muu mies koskisi muhun.
No näetkö tätä ihmistä usein? Itsellä tunteet kuoli kun en nähnyt tyyppiä pitkään aikaan. Tajusin jälkeenpäin että olinkin enemmän ihastunut siihen ihastumisen tunteeseen, kuin siihen ihmiseen. Ei se muutenkaan ollut sopiva ja oli paljon "red flageja" mitkä tajusin jälkeenpäin kuin tunteet laantui.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei se ole se yksi ihminen, jota pääsi on täynnä. Se on sinun unelmasi tuosta ihmisestä. Siksi päähäsi ei tule tilaa, vaikka ette ole yhteydessä - koska kyse ei todellisuudessa ole hänestä, vaan sinun kuvitelmastasi, ja siihen et ole katkaissut yhteyttäsi. Päin vastoin, joka kerran kun haaveilet hänestä, vahvistat tunnettasi.
Jos kiinnittäisit huomiosi ja unelmasi johonkin muuhun, se muu tekisi väistämättä ennen pitkää itselleen tilaa.
Mutta miten sen huomion kiinnittää johonkin muuhun, kun kukaan muu ei saa minkäänlaisia tuntemuksia aikaan? Mikään uusi harrastuskaan, tekeminen, tai itseensä keskittyminen ei ole auttanut. Aina, ihan aina, lopulta on vain ikävä ja kaipuu ja itku. Mihinkään nämä tunteet ei ole hävinnyt tai tullut edes oloa, että se on ollutta ja mennyttä ja nyt vain uutta katselemaan.
ap.
NO ei tietenkään ne tunteet mihinkään itsestään häviä, kun sinä kerran ylläpidät niitä. Sillä ikävöinnillä ja itkemisellä. Sun pitää aktiivisesti suuntautua kohti uutta. Täyttää ajatuksesi muulla. Etenkin silloin kun kuvittelet, että joku kaipuu muka on iskemässä.
Tosiasia on,e ttä ihminen tuottaa omat tunteensa. Ja siksi niitä voi yös ohjata. Lisa Feldman-Barret on aika hyvä tätä selittämään, tutustu hänen töihinsä.
Vierailija kirjoitti:
Voi tuon kun tietäisi. Mä olen yli vuoden kitunut tunteideni kanssa koska rakastan miestä joka ei rakasta mua. Meillä on seksisuhde jota en pysty lopettamaan. Tiedän, että pitäisi lopettaa suhde niin pystyisin irrottautumaan miehestä, mutta en pysty tekemään sitä. En voi miestä koskaan saada ja tuntuu pahalta koska olen miehelle olemassa vain seksiä varten. En mäkään pysty kuvittelemaan itseäni kenenkään muun kanssa ja tuntuu oudolta ajatella, että joku muu mies koskisi muhun.
Olen tullut siihen tulokseen, ettei näitä tunteita saa pois jos aidosti rakastaa. Ei suhteen loppuminen vienyt tunteita pois eikä se, että laitettiin kaikki yhteydet poikki. Olisin varmasti samassa tilanteessa kuin sinä eli vaikka pelkässä seksisuhteessa, jos se meillä onnistuisi. Niin heikko tämän ihmisen suhteen olen.
ap.
Kenties paradoksaalista intentiota voisi jotenkin soveltaa tähänkin pulmatilanteeseen? Tai sitten ei...
ChatGPT:
Paradoksaalinen intentio on psykologinen menetelmä, jossa ihminen tarkoituksellisesti pyrkii tekemään tai kokemaan juuri sen asian, jota hän pelkää tai yrittää välttää. Tämä menetelmä perustuu ajatukseen, että ahdistus ja pelot vahvistuvat, kun niitä yritetään kontrolloida tai välttää. Kun henkilö sen sijaan tietoisesti altistaa itsensä pelolle ja jopa liioittelee sitä, paradoksaalisesti ahdistus usein vähenee tai katoaa.
Paradoksaalinen intentio on erityisesti yhdistetty itävaltalaisen psykiatrin Viktor Franklin logoterapiaan. Sitä käytetään esimerkiksi ahdistushäiriöiden, unettomuuden ja pakko-oireiden hoidossa. Esimerkiksi henkilö, joka pelkää punastuvansa sosiaalisissa tilanteissa, voi tarkoituksellisesti yrittää punastua mahdollisimman paljon. Tämä voi vähentää pelon vaikutusta ja lopulta johtaa pelon katoamiseen.
Menetelmän teho perustuu siihen, että se rikkoo ahdistuksen ylläpitävän noidankehän, jossa henkilö pelkää pelkoa ja näin ollen ruokkii sitä entisestään.
Ei tuossa ole siitä ihmisestä kyse, vaan jätetyksi tuleminen räjäytti lapsuuden traumasi tuolla tavalla esiin että olet ihan pakkomielteinen koska olet kokenut vauvana/lapsena vakavaa hylkäämistä vähintään tunnetasolla.
Tunteista pääsee eroon vain kuolemalla. Niin kauan kuin ihminen on elossa, hänellä on tunteita.
Ihminen pystyy rakastamaan samanaikaisesti enemmän kuin yhtä ihmistä. Eli tämä sinun elämää suurempi rakkautesi ei estä sinua rakastamasta muitakin. Aloita vaikka siitä, että opettelet rakastamaan itseäsi.
Vierailija kirjoitti:
Kenties paradoksaalista intentiota voisi jotenkin soveltaa tähänkin pulmatilanteeseen? Tai sitten ei...
ChatGPT:
Paradoksaalinen intentio on psykologinen menetelmä, jossa ihminen tarkoituksellisesti pyrkii tekemään tai kokemaan juuri sen asian, jota hän pelkää tai yrittää välttää. Tämä menetelmä perustuu ajatukseen, että ahdistus ja pelot vahvistuvat, kun niitä yritetään kontrolloida tai välttää. Kun henkilö sen sijaan tietoisesti altistaa itsensä pelolle ja jopa liioittelee sitä, paradoksaalisesti ahdistus usein vähenee tai katoaa.
Paradoksaalinen intentio on erityisesti yhdistetty itävaltalaisen psykiatrin Viktor Franklin logoterapiaan. Sitä käytetään esimerkiksi ahdistushäiriöiden, unettomuuden ja pakko-oireiden hoidossa. Esimerkiksi henkilö, joka pelkää punastuvansa sosiaalisissa tilanteissa, voi tarkoituksellisesti yrittää punastua mahdollisimman paljon. Tämä voi vähentää pelon vaikutusta
Tätä olen usein miettinyt. Ei vain ollut muuta mahdollisuutta kuin välttely ja yhteyden katkaisu. Mutta usein juuri se vain pahentaa tilannetta. No, sitä ei voi enää perua. Tehty mikä tehty, joten nyt jokin muu keino pitäisi löytää.
ap.
Jos ei muuten, niin ainakin iän myötä helpottaa. Muut ihmiset kiinnostaa kokoajan vaan vähemmän.
Syö lääkkeillä pää puuduksiin