Miten hel***ssä päästä eroon tunteista??

Miksi niistä tunteista pitäisi päästä eroon? Eikö olisi fiksumpaa vain opetella elämään niiden kanssa? Eihän esim. läheisen kuoleman aiheuttama surukaan minnekään katoa, sen kanssa vain oppii elämään. 

Lihamyllyyn:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei se ole se yksi ihminen, jota pääsi on täynnä. Se on sinun unelmasi tuosta ihmisestä. Siksi päähäsi ei tule tilaa, vaikka ette ole yhteydessä - koska kyse ei todellisuudessa ole hänestä, vaan sinun kuvitelmastasi, ja siihen et ole katkaissut yhteyttäsi. Päin vastoin, joka kerran kun haaveilet hänestä, vahvistat tunnettasi.

Jos kiinnittäisit huomiosi ja unelmasi johonkin muuhun, se muu tekisi väistämättä ennen pitkää itselleen tilaa. 

Mutta miten sen huomion kiinnittää johonkin muuhun, kun kukaan muu ei saa minkäänlaisia tuntemuksia aikaan? Mikään uusi harrastuskaan, tekeminen, tai itseensä keskittyminen ei ole auttanut. Aina, ihan aina, lopulta on vain ikävä ja kaipuu ja itku. Mihinkään nämä tunteet ei ole hävinnyt tai tullut edes oloa, että se on ollutta ja mennyttä ja nyt vain uutta katselemaan. 

ap. 

Sen kans oppii elämään. 

mä aloin deittailla muita ja en koskaan kokenut samaa yhteyttä ja tunnetta kenenkään ihmisen kanssa, en uskonut että se on mahdollista. 

seurustelin vuosia eri ihmisten kanssa ja menin naimisiin. Vielä naimisiin mennessäkin tiesin, etten rakasta tätä ihmistä kuten eksääni joka oli sielunkumppanini ja tosirakkauteni. Mutta en tosiaan uskonut että koskaan tuntisin samoja tunteita ketään ihmistä kohtaan. 

no universumin ironia sitten ihan puun takaa eteen tupsahtaa ihminen kenestä tunnen kuten tuosta vanhasta sielunkumppanistani. Niitä tunteita mitä luulin, ettei ole olemassa enää. 

Ei muuta kuin ero ja hyppy tuntemattomaan.  Jatkoa seuraa, en tiedä mitä. 

 

tarinan opetus: päästä irti, aloita uusi elämä, mutta muista: pidä kiinni siitä tunteesta mitä sulla oli. Älä tyydy. Älä usko, ettei enää koskaan kukaan voi tuntua samalta. Voi, mutta voit joutua etsimään pidempään. 

Vierailija kirjoitti:

Miksi niistä tunteista pitäisi päästä eroon? Eikö olisi fiksumpaa vain opetella elämään niiden kanssa? Eihän esim. läheisen kuoleman aiheuttama surukaan minnekään katoa, sen kanssa vain oppii elämään. 

Siksi, että voisin sitten ihastua ja rakastua uuteen. Nyt ei pysty kuvittelemaankaan ketään toista vierelle. Kukaan uusi ei ole herättänyt mitään kiinnostuksen tunteita, kun haluaisi edelleen vain sitä entistä. Enkä haluaisi haluta enää. 

ap. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi niistä tunteista pitäisi päästä eroon? Eikö olisi fiksumpaa vain opetella elämään niiden kanssa? Eihän esim. läheisen kuoleman aiheuttama surukaan minnekään katoa, sen kanssa vain oppii elämään. 

Siksi, että voisin sitten ihastua ja rakastua uuteen. Nyt ei pysty kuvittelemaankaan ketään toista vierelle. Kukaan uusi ei ole herättänyt mitään kiinnostuksen tunteita, kun haluaisi edelleen vain sitä entistä. Enkä haluaisi haluta enää. 

ap. 

Kyllä se joku uusi tulee vielä vastaan. 

kokeile vaikka jotain irtosuhteita 

Jos olet pitkään rakastunut ilman vastarakkautta, se on jokin sijaistoiminto.Miltä mielesi yrittää suojautua tarrautumalla saavuttamattomaan unelmaan?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi niistä tunteista pitäisi päästä eroon? Eikö olisi fiksumpaa vain opetella elämään niiden kanssa? Eihän esim. läheisen kuoleman aiheuttama surukaan minnekään katoa, sen kanssa vain oppii elämään. 

Siksi, että voisin sitten ihastua ja rakastua uuteen. Nyt ei pysty kuvittelemaankaan ketään toista vierelle. Kukaan uusi ei ole herättänyt mitään kiinnostuksen tunteita, kun haluaisi edelleen vain sitä entistä. Enkä haluaisi haluta enää. 

ap. 

Juuri tuota varten sinun pitää opetella elämään niiden tunteiden kanssa. Edes sinä et ole niin yksioikoinen, että pystyisit rakastamaan vain yhtä ihmistä. Kai sinä nyt vanhempiasi, sisaruksiasi yms. myös rakastat? 

Se vaan pitää opetella elämään yksin, siihen ei oikoteitä löydy.

M49

Pyydä resepti Cipralexiin niin lupaan että tunteet häviää. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi niistä tunteista pitäisi päästä eroon? Eikö olisi fiksumpaa vain opetella elämään niiden kanssa? Eihän esim. läheisen kuoleman aiheuttama surukaan minnekään katoa, sen kanssa vain oppii elämään. 

Siksi, että voisin sitten ihastua ja rakastua uuteen. Nyt ei pysty kuvittelemaankaan ketään toista vierelle. Kukaan uusi ei ole herättänyt mitään kiinnostuksen tunteita, kun haluaisi edelleen vain sitä entistä. Enkä haluaisi haluta enää. 

ap. 

Mitäpä jos opettelisit ensin viihtymään ihan itseksesi sen sijaan että etsit koko ajan epätoivoisesti kumppania. Sitten sinulla olisi parisuhteeseen jotain annettavaakin.

Vierailija kirjoitti:

Voi tuon kun tietäisi. Mä olen yli vuoden kitunut tunteideni kanssa koska rakastan miestä joka ei rakasta mua. Meillä on seksisuhde jota en pysty lopettamaan. Tiedän, että pitäisi lopettaa suhde niin pystyisin irrottautumaan miehestä, mutta en pysty tekemään sitä. En voi miestä koskaan saada ja tuntuu pahalta koska olen miehelle olemassa vain seksiä varten. En mäkään pysty kuvittelemaan itseäni kenenkään muun kanssa ja tuntuu oudolta ajatella, että joku muu mies koskisi muhun. 

Se on ihan aivokemiallinen riippuvuus. Ainoa keino parantua on irrottautua 100%sesti ja kestää vierotusoireet. Ensimmäiset 3 kk on pahimmat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi niistä tunteista pitäisi päästä eroon? Eikö olisi fiksumpaa vain opetella elämään niiden kanssa? Eihän esim. läheisen kuoleman aiheuttama surukaan minnekään katoa, sen kanssa vain oppii elämään. 

Siksi, että voisin sitten ihastua ja rakastua uuteen. Nyt ei pysty kuvittelemaankaan ketään toista vierelle. Kukaan uusi ei ole herättänyt mitään kiinnostuksen tunteita, kun haluaisi edelleen vain sitä entistä. Enkä haluaisi haluta enää. 

ap. 

Jos ei osaa olla yksin ja ole onnellinen itsekseen, ei koskaan pysty olemaan onnellinen toisen ihmisen kanssa. Aina tavoittelee jotain saavuttamatonta. 

Vierailija kirjoitti:

Jos olet pitkään rakastunut ilman vastarakkautta, se on jokin sijaistoiminto.Miltä mielesi yrittää suojautua tarrautumalla saavuttamattomaan unelmaan?

Yritän hokea itselleni, että hän ei rakasta minua, niin pääsisin ehkä omistakin tunteista eroon. Mutta kun totuus taitaa olla, että rakastaa. Meistä ei vain koskaan enää tule mitään. 

ap. 

Se on nimeltään läheisriippuvuus, jos ei osaa elää ilman toista ihmistä. Läheisriippuvuuteen on saatavilla apua. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos olet pitkään rakastunut ilman vastarakkautta, se on jokin sijaistoiminto.Miltä mielesi yrittää suojautua tarrautumalla saavuttamattomaan unelmaan?

Yritän hokea itselleni, että hän ei rakasta minua, niin pääsisin ehkä omistakin tunteista eroon. Mutta kun totuus taitaa olla, että rakastaa. Meistä ei vain koskaan enää tule mitään. 

ap. 

Mutta, miltä mielesi yrittää suojautua takertumalla saavuttamattomaan? Sitä kysyttiin, ei sitä kuka rakastaa ketäkin. 

Aika moni turruttaa tunteet ryyppäämällä mut en tiedä onko se oikein hyvä vaihtoehto 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos olet pitkään rakastunut ilman vastarakkautta, se on jokin sijaistoiminto.Miltä mielesi yrittää suojautua tarrautumalla saavuttamattomaan unelmaan?

Yritän hokea itselleni, että hän ei rakasta minua, niin pääsisin ehkä omistakin tunteista eroon. Mutta kun totuus taitaa olla, että rakastaa. Meistä ei vain koskaan enää tule mitään. 

ap. 

Niin, sinä kuvittelet että rakastaa. Se on eri asia kuin todellinen rakastaminen. Jos ihminen todella rakastaa toista, kyllä se löytää keinot olla yhdessä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos olet pitkään rakastunut ilman vastarakkautta, se on jokin sijaistoiminto.Miltä mielesi yrittää suojautua tarrautumalla saavuttamattomaan unelmaan?

Yritän hokea itselleni, että hän ei rakasta minua, niin pääsisin ehkä omistakin tunteista eroon. Mutta kun totuus taitaa olla, että rakastaa. Meistä ei vain koskaan enää tule mitään. 

ap. 

Eli olet rakastunut ajatukseen, että se toinen rakastaa sinua. Samalla olet rakastunut sen toisen ihmisen perään itkemiseen etkä siksi osaa päästää irti. 

Vierailija kirjoitti:

Syö lääkkeillä pää puuduksiin

ja juo kunnolla viinaa päälle...kunnon muussi..

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi niistä tunteista pitäisi päästä eroon? Eikö olisi fiksumpaa vain opetella elämään niiden kanssa? Eihän esim. läheisen kuoleman aiheuttama surukaan minnekään katoa, sen kanssa vain oppii elämään. 

Siksi, että voisin sitten ihastua ja rakastua uuteen. Nyt ei pysty kuvittelemaankaan ketään toista vierelle. Kukaan uusi ei ole herättänyt mitään kiinnostuksen tunteita, kun haluaisi edelleen vain sitä entistä. Enkä haluaisi haluta enää. 

ap. 

Mitäpä jos opettelisit ensin viihtymään ihan itseksesi sen sijaan että etsit koko ajan epätoivoisesti kumppania. Sitten sinulla olisi parisuhteeseen jotain annettavaakin.

 

En ole koko ajan etsimässä kumppania. En edes etsi ollenkaan, kun ei kiinnosta. Viihdyn itsekseni, olen jo sen oppinut, mutta en siltikään haluaisi olla yksin koko loppu elämääni. Nyt se yksin olo on vielä ihan kivaa, kun on työ ym. mutta onko se kivaa vielä sitten eläkeläisenäkin. 

ap.