Miten hel***ssä päästä eroon tunteista??

Oletko minkä ikäinen?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos olet pitkään rakastunut ilman vastarakkautta, se on jokin sijaistoiminto.Miltä mielesi yrittää suojautua tarrautumalla saavuttamattomaan unelmaan?

Yritän hokea itselleni, että hän ei rakasta minua, niin pääsisin ehkä omistakin tunteista eroon. Mutta kun totuus taitaa olla, että rakastaa. Meistä ei vain koskaan enää tule mitään. 

ap. 

Niin, sinä kuvittelet että rakastaa. Se on eri asia kuin todellinen rakastaminen. Jos ihminen todella rakastaa toista, kyllä se löytää keinot olla yhdessä. 

En minä kuvittele sitä. 

ap. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi niistä tunteista pitäisi päästä eroon? Eikö olisi fiksumpaa vain opetella elämään niiden kanssa? Eihän esim. läheisen kuoleman aiheuttama surukaan minnekään katoa, sen kanssa vain oppii elämään. 

Siksi, että voisin sitten ihastua ja rakastua uuteen. Nyt ei pysty kuvittelemaankaan ketään toista vierelle. Kukaan uusi ei ole herättänyt mitään kiinnostuksen tunteita, kun haluaisi edelleen vain sitä entistä. Enkä haluaisi haluta enää. 

ap. 

Mitäpä jos opettelisit ensin viihtymään ihan itseksesi sen sijaan että etsit koko ajan epätoivoisesti kumppania. Sitten sinulla olisi parisuhteeseen jotain annettavaakin.

 

En ole koko ajan etsimässä kumppania. En edes etsi ollenkaan, kun ei kiinn

Jos aidosti viihtyy itsekseen, ei mieti kokoajan jotain kadotettua rakkautta tai ajattele, että ikinä en pysty kuvittelemaan ketään muuta rinnalleni. Kumpaakaan noista ei tarvitse ajatella, kun opettelee olemaan sinut sen kanssa, että yksinkin on hyvä olla ja kumppani, jos sattuu joskus löytymään, se on vain kiva bonus. Nyt olet aika tiukasti kiinni ajatuksessa, että kumppani on pakko löytyä ja siksi sinun on nyt pakko päästä eroon näistä tunteistasi. Eli olet pattitilanteessa, koska tunteita ei voi pakottaa. Ne joko ovat tai eivät ole. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos olet pitkään rakastunut ilman vastarakkautta, se on jokin sijaistoiminto.Miltä mielesi yrittää suojautua tarrautumalla saavuttamattomaan unelmaan?

Yritän hokea itselleni, että hän ei rakasta minua, niin pääsisin ehkä omistakin tunteista eroon. Mutta kun totuus taitaa olla, että rakastaa. Meistä ei vain koskaan enää tule mitään. 

ap. 

Niin, sinä kuvittelet että rakastaa. Se on eri asia kuin todellinen rakastaminen. Jos ihminen todella rakastaa toista, kyllä se löytää keinot olla yhdessä. 

En minä kuvittele sitä. 

ap. 

Kyllä sinä kuvittelet. Luulet tietäväsi asian, jota todellisuudessa et voi tietää. Fakta on se, että vain ihminen itse voi tietää, millaisia tunteita hänellä on. Kukaan ulkopuolinen ei sitä voi tietää. Se, että sanoo rakastavansa, ei vielä tarkoita, että rakastaa oikeasti. 

Vierailija kirjoitti:

Oletko minkä ikäinen?

Sen ikäinen, että tässä elämässä on ehtinyt jo nähdä ja kokea yhtä sun toista ja itsensä kanssa osaa olla. 

ap. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oletko minkä ikäinen?

Sen ikäinen, että tässä elämässä on ehtinyt jo nähdä ja kokea yhtä sun toista ja itsensä kanssa osaa olla. 

ap. 

Selkeästi et osaa, kun teit tämänkin aloituksen. Eihän ihmisen, joka osaa olla itsensä kanssa, tarvitse päästä tunteistaan eroon, koska sellainen ihminen osaa elää niiden tunteidensa kanssa. Myös yksin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi niistä tunteista pitäisi päästä eroon? Eikö olisi fiksumpaa vain opetella elämään niiden kanssa? Eihän esim. läheisen kuoleman aiheuttama surukaan minnekään katoa, sen kanssa vain oppii elämään. 

Siksi, että voisin sitten ihastua ja rakastua uuteen. Nyt ei pysty kuvittelemaankaan ketään toista vierelle. Kukaan uusi ei ole herättänyt mitään kiinnostuksen tunteita, kun haluaisi edelleen vain sitä entistä. Enkä haluaisi haluta enää. 

ap. 

Mitäpä jos opettelisit ensin viihtymään ihan itseksesi sen sijaan että etsit koko ajan epätoivoisesti kumppania. Sitten sinulla olisi parisuhteeseen jotain annettavaakin.

 

En ole koko ajan etsimä

Ei, kumppania ei ole pakko löytyä. Ei nyt , mutta toivon, että joskus tulevaisuudessa siihen olisi mahdollisuus. 

ap. 

Vierailija kirjoitti:

Voi tuon kun tietäisi. Mä olen yli vuoden kitunut tunteideni kanssa koska rakastan miestä joka ei rakasta mua. Meillä on seksisuhde jota en pysty lopettamaan. Tiedän, että pitäisi lopettaa suhde niin pystyisin irrottautumaan miehestä, mutta en pysty tekemään sitä. En voi miestä koskaan saada ja tuntuu pahalta koska olen miehelle olemassa vain seksiä varten. En mäkään pysty kuvittelemaan itseäni kenenkään muun kanssa ja tuntuu oudolta ajatella, että joku muu mies koskisi muhun. 

Hyvä esimerkki läheisriippuvuudesta. Sen lopulliset vaikutukset näkyvät vasta vuosien päästä kun ymmärrät miehen jatkaneen elämää ja sinä kuvittelit hänen pysyvän kuvioissa seksin vuoksi. Oman ajan ja tunne-elämän homehduttamista. 

Rakastan häntä aina. Harmi vain, että hän oli sarjaihastuja ja ihastui suhteemmekin aikana muihin. Jos tuota piirrettä ei olisi ollut, olisimme olleet loppuelämämme yhdessä. 

Mutta hänelle ruoho oli muualla niin helvetin vihreää koko ajan. 

Vierailija kirjoitti:

Mutta hänelle ruoho oli muualla niin helvetin vihreää koko ajan. 

Nurmen värillä ei ole merkitystä. Ainostaan sillä, kenen kanssa sitä katselee. 

Kuulostaa siltä että olet pahasti riippuvainen. 

Milloin olet viimeksi kohdannut hänet? Itse ottaisin yhteyttä ja ehdottaisin tapaamista. Tällöin voisi huomata ettei kemiaa tai tunteita enää löydykään ja pääset vihdoin eteenpäin.

Toki vaarana loppuelämän rakkaussuhde.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mutta hänelle ruoho oli muualla niin helvetin vihreää koko ajan. 

Nurmen värillä ei ole merkitystä. Ainostaan sillä, kenen kanssa sitä katselee. 

 

Minä en ainakaan katsele sellaista, että mies ihastuu nonstoppina jokaiseen vastaantulevaan naiseen. Se on addiktio ja siinä käy huonosti. 

Sinun pitää kokonaan erota eikä nähdä häntä ja vasta sitten pääset eroon. Pitää luopua että uutta voi tulla tilalle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voi tuon kun tietäisi. Mä olen yli vuoden kitunut tunteideni kanssa koska rakastan miestä joka ei rakasta mua. Meillä on seksisuhde jota en pysty lopettamaan. Tiedän, että pitäisi lopettaa suhde niin pystyisin irrottautumaan miehestä, mutta en pysty tekemään sitä. En voi miestä koskaan saada ja tuntuu pahalta koska olen miehelle olemassa vain seksiä varten. En mäkään pysty kuvittelemaan itseäni kenenkään muun kanssa ja tuntuu oudolta ajatella, että joku muu mies koskisi muhun. 

Hyvä esimerkki läheisriippuvuudesta. Sen lopulliset vaikutukset näkyvät vasta vuosien päästä kun ymmärrät miehen jatkaneen elämää ja sinä kuvittelit hänen pysyvän kuvioissa seksin vuoksi. Oman ajan ja tunne-elämän homehduttamista. 

Me eletään miehen kanssa ihan omia elämiä. Mä sinkkuna ja mies avovaimonsa kanssa. En mä kotona odota koska mies haluaa tavata vaan menen ja tulen miten lystään eikä mulle aina sovi kun miehelle sopii. Kyllä mä koitan tehdä töitä sen eteen, että saisin lopetettua suhteen. Mies tuskin sitä helposti lopettaa kun on niin kätevää ja helppoa hänelle kun ei tarvitse etsiä muualta seuraa. Petturi se mies on ja jos mua ei olisi, niin varmaan olisi joku muu. Siksi onkin äärettömän tyhmää rakastaa tuollaista miestä.

Onko kyseessä tunne ensinkään vai onko kyse obsessiosta? Emootiot voivat toimia pohjana obsessiolle jos emootioita ruokkii ja obsession annetaan roihuta. Ei siinä, joskus sen pitääkin antaa palaa loppuun jos se tuntuu parhaalta.