Tyttömäisen pojan kasvatus
Jos poikasi käyttäytyisi stereotyyyppisen tyttömäisesti, ohjaisitko häntä miehisempään tyyliin vai kannustaisitko jatkamaan tyyliään armottomasta kiusaamisesta huolimatta? (Ja ei, vaihtoehtona ei ole vain lopettaa kaikkea kiusaamista.)
Itse opetin poikani toimimaan miehisemmin ja näin jälkikäteen en tiedä, miten nykymaailmassa tekisin. Poika/mies sinänsä on itse tyytyväinen.
Kommentit (108)
Vierailija kirjoitti:
Antaisin lapsen olla oma itsensä. Tuntuisi jotenkin väärin laittaa lapsi olemaan "miehekäs". Mitä se edes tarkoittaa?
Antaa olla oma itsensä ja opettaa selviytymiskeinoja maailmassa ovat mielestäni eei asiat.
Poikani on aina saanut olla oma itsensä, mutta myös saanut tehdä valintoja ja esittää muuta, jos se helpottaa elämää.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Keskustelisin kiusaamisesta ja miten sen kanssa pärjätä ja jaksaa, jos pois ei saa kokonaan.
Lapsi saisi olla sellainen kuin haluaa olla.
Kiusaaminen on usein kamalaa. Vaikka pahoinpitelyä ja alustamista on vaikeaa vain kestää.
Tyttömäisyydestä pääsee eroon kun ostaa pojalle hamekankaan ja käy teettämässä leningin. Sitten voi buukata myös meikkauskurssin. Lopettaa tyystin kohtelemasta poikana.
Remmillä ne tyttömäisyydet on ennenkin hoideltu.
Vierailija kirjoitti:
Remmillä ne tyttömäisyydet on ennenkin hoideltu.
Onneksi ei enää hoideta.
Vierailija kirjoitti:
Remmillä ne tyttömäisyydet on ennenkin hoideltu.
joskus kun kuulee että vanhuksia kaltoinkohdellaan, annetaan maata päiväkausia paskat vaipoissa jne.
en nyt sano että se olis missään tapauksessa ok. mutta jos näin käy niin sen soisi käyvän sun kaltaisille ihmisille
Kyllä se oppii mistä asioista arvostellaan, vaikka kotona saisikin olla oma itsensä.
Minulla on poika joka oli pienenä varsin tyttömäinen ja jolla on jotain tyttömäisiä piirteitä edelleen nyt koululaisena. Pukeutuu poikamaisiin vaatteisiin ja puhuu koulussa Fortista ja futiksesta, mistä on ihan oikeastikin kiinnostunut, mutta osaa säästää virkkauskeskustelut, itse sanoitetut balladit ja tanssileikit luotettavien ihmisten seuraan. Pinkki ja violetti on lempivärit, mutta käyttää niitä kodin ulkopuolella hyvin harkiten, esim. lempipelaajan pelipaita on turvallinen pinkkinä, tai kiiltävän violetti logo muutoin poikamaisissa lenkkareissa.
Koskaan en ole lapselle sanonut että ole toisenlainen tai toimi noin, mutta olen sanonut että on riski että joku (tietyssä seurassa) pitää noita kenkiä tyttömäisinä, mutta sähän voit sanoa siihen että ei ne oo tyttöjen kengät vaan mun kengät. Joskus on sitten mieluummin ottanut muuta, joskus ollut hällä väliä.
Lapseni myös itkee herkästi. Olen sanonut että saa itkeä, aina kun itkettää ja haluaa itkeä. Ja opettanut pari kikkaa sen välttämiseen, jos tilanne on sille huono (ja näitä samoja käytän itse naisena, en siksi että olisin miehekäs vaan siksi että olen itkuherkkö ihminen joka ei joka tilanteessa halua itkeä).