Erikan mukaan tuplakonsonantit, kuten "tullee" on vanhaa suomea

Potentiaali elää varsinkin muutamissa kiteymissä, mm. ilmauksissa, joissa verbien saada, voida, suoda, sopia seurana on kommunikoimista tarkoittava verbi:

Saanen huomauttaa, että . | Sopinee kysyä, mikä muu ammattikunta hyväksyisi näin rajut tulojen alennukset. | Vappu valkenee koleana, mutta haitanneeko tuo mitään. | Päätösehdotus: Päätettäneen esitettyjen dokumenttien perusteella, että .

Vierailija kirjoitti:

Savon murretta. Tullee ja lovvee. Riimityksellisistä syistä.

Savolainen sanoisi "tulloo"

Sanat lienee ja lie ovat käytössä myös todennäköisyyttä ilmaisevina partikkeleina taivutusmuotoiseen verbiin yhdistyneenä (merkityksessä kenties, mahdollisesti). 

Lyhyempi muoto lie esiintyy usein kiteymässä mikä lie, joka on tavallinen arvelun tai ihmettelyn ilmaus arkisen rennossa kielenkäytössä.

Vähän on flunssaa tytöllä ollut ja nyt mikä lie uusi virus. | Hän katsoi minua hieman säälivästi, mitä lie ajatellut.

Tässä ketjussa puhutaan nyt ristiin potentiaalimoduksesta ja murteellisesta yleisgeminaatiosta. Edellinen on (kuten muutama kirjoittaja on jo ilmaissutkin) asennoitumista ilmaiseva, yleiskielinen verbimuoto, jälkimmäinen taas kirjakielen vastainen puheen ilmiö. Mitä ilmiön vanhuuteen tulee, näitä molempia kuulee kyllä, ellei rajaa kaikkea kielellistä toimintaansa sosiaaliseen mediaan ja keskustelupalstoille.

Suomen kielen nykytilanne aiheuttaa minulle fyysistä kipua.

Lienee-potentiaali on osin alkanut elää omaa elämäänsä, kun sitä on alettu taivuttaa itsenäisen verbin tavoin. 

Voi jeesus. Mieluummin kuuntelen tuplakonsonanttista lappilaista kuin yhtäkään näistä narisevista uuden suomen käyttäjistä, jotka eivät osaa edes sanoa sanaa loppuun. Mieluummin kuulen 'mettään" kuin 'mahtavii dyniksii wallahi'.

Hyi oksennus.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Potentiaali muoto, jolla ilmaistaan epävarmuutta taivuttamalla pelkkää verbiä potentiaalimuotoon.

Potentiaali ilmaisee epävarmuutta, mahdollisuutta ja todennäköisyyttä. Puheessa harvinainen muoto.

Esim.

tullee = ehkä tulee

mennee = ehkä menee

lienee = ehkä on

saanee = ehkä saa

jäänee = ehkä jää

nukkunee = ehkä nukkuu

syönee = ehkä syö

juonee = ehkä juo

paistanee = ehkä paistaa

antanee = ehkä antaa

Ja niin edelleen.

Ei tuossa ole mitään epävarmuutta. Tullee = tulee.

"Juna tullee klo 9", tarkoittaa että luultavasti tulee klo 9 jos ei ole myöhässä. Tulee on tulee, tullee ilmaisee epävarmuutta. Puhekielessä tai murteessa saatetaan toki ääntää yksöiskonsonantitkin tuplana joissain tapauksissa. 

Vierailija kirjoitti:

Esim toteamus: "Se tulee ja menee miten haluaa, mutta palaa kyllä aina kotiin" kuluu Oulun murteella: Se tullee ja mennee miten haluaa, mutta pallaa kyllä aina kottiin.

Ihan selekiää suomia sanon minä.

Se on murretta. Murteella puhuessa tuo muoto ei ole potentiaalia, kuten muualla Suomessa olisi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Potentiaali muoto, jolla ilmaistaan epävarmuutta taivuttamalla pelkkää verbiä potentiaalimuotoon.

Potentiaali ilmaisee epävarmuutta, mahdollisuutta ja todennäköisyyttä. Puheessa harvinainen muoto.

Esim.

tullee = ehkä tulee

mennee = ehkä menee

lienee = ehkä on

saanee = ehkä saa

jäänee = ehkä jää

nukkunee = ehkä nukkuu

syönee = ehkä syö

juonee = ehkä juo

paistanee = ehkä paistaa

antanee = ehkä antaa

Ja niin edelleen.

Ei tuossa ole mitään epävarmuutta. Tullee = tulee.

Tullee tarkoittaa että luultavasti tulee. Ei etyä varmasti tulee.

Suattaapi tulla tai suattaapi jättee tulemati/tulematta sanoisi savolainen saman asian. 

Vierailija kirjoitti:

Esim toteamus: "Se tulee ja menee miten haluaa, mutta palaa kyllä aina kotiin" kuluu Oulun murteella: Se tullee ja mennee miten haluaa, mutta pallaa kyllä aina kottiin.

Ihan selekiää suomia sanon minä.

Näin on, mutta sitten taas jos muuten puhuu yleiskieltä, ei murretta, tarkoittaa tullee sitä ehkä tulemista. Kyllähän sen puheesta kuulee kummasta on kyse. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On potentiaali. Tarkoittaa ehkä tulee.

Kyllä. Potentiaalia käytetään todella vähän suomen kielessä puheessa. Lehtiartikkeleissa sitä näkee joskus, harvoin kuitenkin.

Ja onhan se ns. vanhaa suomen kieltä, tietääkseni aiemmin potentiaalia on käytetty enemmän.

Kaunis kielemme on kovasti köyhtynyt viime vuosina ja monella tavalla. On kauheaa lukea lehdestä, että joku "tapettiin kuoliaaksi". Tarkoitan sitä, kun niin usein saa lukea ja kuulla lauseen "ampui hänet kuoliaaksi". Pitäisi sanoa: "Ampui hänet". Sijamuoto kertoo, että henkilö kuoli.  Kaikki tällainen heikentää ja murentaa vähitellen kieltämme.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suomessa on ollut levy-yhtiö, jonka nimi oli Love Records. Sen nimen pohjalta on tehty biisi "Anna mulle lovee".

💥

 

Kyllä itsekin ajattelen että "loveen lankeeminen" on rakastumista, ei naisen pyhimpään lankeamista.

 

Ei kylläkään yllätä Erikan tulkinta ...

Loveen lankeaminen on jo Kalevalassa - Suomalaista muinaismystiikkaa. Tullee on tosiaan potentiaali ja normaalia kielioppia. Por#otäti ei liene koulussa viihtynyt lain - tullee vielä vaikeaa. Selittänee Ig:n puhekielisyyden ja pilkuttomuuden ynnä muut kielioppivirheet, eli ei.

Vierailija kirjoitti:

Lienee tulossa = tullee. 

Just näin. Sijamuoto on potentiaali, ei ole varmaa tuleeko vai ei. Erika on aivan oikeassa. 

Vierailija kirjoitti:

Potentiaali muoto, jolla ilmaistaan epävarmuutta taivuttamalla pelkkää verbiä potentiaalimuotoon.

Potentiaali ilmaisee epävarmuutta, mahdollisuutta ja todennäköisyyttä. Puheessa harvinainen muoto.

Esim.

tullee = ehkä tulee

mennee = ehkä menee

lienee = ehkä on

saanee = ehkä saa

jäänee = ehkä jää

nukkunee = ehkä nukkuu

syönee = ehkä syö

juonee = ehkä juo

paistanee = ehkä paistaa

antanee = ehkä antaa

Ja niin edelleen.

Kiitos! Tämä ei selvästikään enää ole selvä asia suomalaisile. Sen pitäisi olla, koska koulujärjestelmäämme on takavuosina maailman parhaaksi kutsuttu.

No jos ajatellaan Saksan outo B onkin tupla s kirjain eli ääntyy sssss. Ja Tampereen murteesta esiintyy usein ny , nynne ja ollos tullos Karjalaa. Minnuu, sinnuu savvoo. Suomen kieli on täynnä murteita ookkonää ookkosää onkonää tuukkosää. Tännään tulloo mennöö. Talloo, palloo, tulipaloa katsomaan palloo kahtomaan. Pallooko se. Palaako se. Laskea yhteen ynnätä. Suomessa on murteita ja muumaalaisten omat versiot. Suottaapi Savosta. Suottaapi olla. Kiire kiirus. Mihkä mihin. Minnekä. Tykkänään. Kokonaan. Tulloo tulee. Tuutko tuletko tullee tuuttako. ( Nuoret on sitä mieltä seksissä että tulee kun ennen sanottiin että saatiin). 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei kyseessä ole edes murre vaan yleisesti puhekieli. Puhekielessä murteesta riippumatta venytetään konsanantteja.

Miten konsonantteja venytetään? Kkkkk?

Just on väännetty...tuLLee...meNNee...ehkä tulee, ehkä menee...K ja L ovat konsonantteja

mitäs olit siellä puskissa poikain kans tupakilla niinnii

Suomen kieli on aika kaukana Saksan kielestä. ICH minä. Ei tosiaankaan mitään samaa. 

Komme tulla. Tulen. Saksan ja Suomen kielet on eri kieltä.  Multa saa minulta tulee minä tulen mulle tulee mää tuun mä tuun. Mie tuun mie tulen miulle tulloo. Mie saan mä saan. Minä saan. Suomen minä Saksan Ich. Liebe rakas. Sinulle miulle siulle sulle mulle multa sulle minulta sinulle . Saksan kielen SCH SC sh. Suomen kielessä on pelkkä s eikä kaksois ässää. Suomeen tulleita saksalaisia yrityksiä on missä näkyy kirjaimet CH sh. Kuten rullaportaissa lukee. Tai jossain rekka autossa. SCH. Sh. Ne ei ole suomen kieltä. 

Niellee.

Laulanee.