Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Miten voisin hyväksyä sen, että jään työttömäksi ja täysin yksinäiseksi koko loppuelämän?
06.02.2025 |
Olen siis 29-vuotias mies, joka ei vaan jaksa enää yrittää parantaa tilannettani. Olen ollut suurimman osan elämästäni työttömänä, enkä pääse edes hyllyttäjäksi vuokrafirman kautta. Lisäksi minulla on hyödytön yliopistotukinto, olen täysin varaton, eikä minulla ole minkäänlaista sosiaalista elämää tai yhteyksiä sukulaisiin. Kaikki yritykset saada kavereita ovat menneet pieleen, enkä saa itseäni enää menemään yhdistyksiin, tanssikursseihin tai erilaisiin ryhmiin. Siellä vaan haukuttaisiin pelleksi.
Mistä voisin aloittaa, jotta voisin helpommin vältellä yksinäisyyden haittapuolia elämässä?
Kommentit (112)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minkä alan yliopistotutkinto sulla on?
Valtiotieteellinen..
Oikeasti minua hävettää niin paljon, että haluaisin maksaa vahingonkorvausta valtiolle. Kaikki opintotuet takaisin esim.
ap
Hae eduskunta-avustajaksi
Tämä on oikeasti hyvä ehdotus! Koulutuksesi tulisi hyötykäyttöön, pääsisit kirjoittamaan puheita, sopimaan tapaamisia ym. Ymmärrät yhteiskunnalliset asiat, tuota koulutusta ei kannata päästää hukkaan.
Kyllä tuokin vaatii hyviä suhteita ja puolueen jäsenyyttä.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Niin ja unohdin kertoa, että minulla on jonkinlainen nettiaddiktio, josta yritän kovasti päästä eroon..
ap
Suurimmalla osalla ihmisistä on nettiaddiktio.
Mutta jos nettiaddiktio on keskimääräistä pahempi niin se voi johtaa syrjäytymiseen.
Vierailija kirjoitti:
Olin töis 18 vuotta ja jäin silti ikisinkuksi. Ei se työntekeminen takaa että joku nainen kiinnostuisi. Eipä vaan minusta kiinnostunut kukaan vaikka hyvä palkka tehtaalla 18 vuotta. 42 vuotiaana tulikin yytee potkut.
No jos puolison saisi sillä, että on töissä niin eihän silloin olisi sinkkuja valtavat määrät. Niin naisia, kuin miehiäkin.
Aina väitetään, että naiset on rahan perään, mutta eivät sitten olekaan. Onko tämä nyt sitten miehille hyvä vai paha asia.
Olet 29-vuotiaana varsin nuori, vielä ehdit muuttamaan elämänsä suuntaa. Minun on vähän vaikea nähdä, mikä olisi ns. ''hyödytön'' yliopistotutkinto. Kenties on arvostettuja ja aliarvostettuja tutkintoja. Sulla on kuitenkin valmis yliopistotutkinto, mikä on sinällään pitkäjänteinen suoritus eikä todellakaan mikään itsestäänselvyys.
En näe uudelleenkouluttautumista välttämättömänä tai pakollisena, koska aika moni generalisti pystyy koulutuksensa puolesta työllistymään erilaisiin tehtäviin, pitää vain olla sinnikäs, luova ja kekseliäs työnhakija ja tosi hyvä kirjoittamaan ja kehumaan itseään. Toki ymmärrän, että työllistymiseen vaikuttaa moni asia kuten heikompi talous- ja työllistymistilanne valmistumisen jälkeen.
Sinun tehtävänäsi on arvostaa omaa koulutustasi, kun olet kerta nähnyt sen eteen vaivaa ja tuoda esille sen hyviä puolia. Opiskeluala kuitenkin kertoo omista vahvuuksista ja mielenkiinnon kohteista. Jos sinä et arvosta itseäsi, niin muidenkin arvostus menee vain hukkaan.
Se ettei ole sosiaalista elämää ei ole mitenkään tavatonta.
Mitä hittoa? Miksi miehen parhaassa iässä pitäisi hyväksyä kohtalonsa ja jäädä makaamaan muiden, esim sua tuplasti vanhempien ja yli, elätettäväksi?!! Haet syitä? Ei sellaisia ole. Ryhdistäydy ja ala tehdä ihan itse asioita itsesi eteen! Vielä pitäisi sosiaaliset suhteetkin kantaa ovelle?!! Alle 30v, koko elämä edessä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mitä hittoa? Miksi miehen parhaassa iässä pitäisi hyväksyä kohtalonsa ja jäädä makaamaan muiden, esim sua tuplasti vanhempien ja yli, elätettäväksi?!! Haet syitä? Ei sellaisia ole. Ryhdistäydy ja ala tehdä ihan itse asioita itsesi eteen! Vielä pitäisi sosiaaliset suhteetkin kantaa ovelle?!! Alle 30v, koko elämä edessä!
Ei vaan ole tähän mennessä juurikaan onnistunut, vaikka on ollut vaikka mitä mahdollisuuksia..
ap
29-vuotiaana ei ole syytä uskoa noin, ettei tule itseään toteuttavaa ennustetta. Yritä keksiä käytännön ammatti (ammattikoulututasoinen), jota ei koneet korvaa ja suuntaudu sen saavuttamiseksi. Tämä on kevennykseksi ehkä huono vitsi, että viimeistään vanhainkodissa mummot suorastaan tappelee miehistä. Mutta esim. lähemmäs 50-vuotiaskin mies voi vielä löytää kumppanin, jonka kanssa saada lapsia. Itsellä on tuttavapiirissä kaksikin perheenisää, jotka vasta 40-vuotiaina aloittivat ensi kertaa seurustelun. Yliopistotutkinto voi naisten mielestä olla plussaa, vaikket suoraan sen pohjalta työskentelisikään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
yhteiskunta-alan korkeakoulutettuna voit myös hakea myös esim. työvoimahallinnon virkoihin.
Ei tyhjällä cv:llä pääse mihinkään virkaan. Pohjalta se on työelämäkin aloitettava.
Määräaikaisuuksiin ja sijaisuuksiin voi sitkeästi hakea. Sitä kautta voi nuorena ja koulutettuna saada jalan oven väliin.
Kunhan et ala itseäsi haukkumaan, jos pääset työhaastatteluun.
Erilaisilla harrastuksilla voi yrittää luoda onnistumisen tunteita ja sitä kautta kehittää itsetuntoa. Lue vaikka kiinnostavia lainastokirjoja, kuuntele musiikkia, katso ilmaistoistoelokuvia, liiku luonnossa ym.
Ei tanssitunneille ole mikään pakko mennä, jos ei tunnu itselle luontaiselta. Moni ihminen ei tanssi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen ollut itse samassa tilanteessa 2 vuotta sitten ja kaikki tuntui olevan ohi. Liikunnalla sain itselleni voimia jaksaa ja yrittää. Liikunta on halpaa ellei jopa täysin ilmaista. Sosiaalisia kontakteja voi saada esim. salilta, edes pienimuotoisia joista voi kehkeytyä jotain syvällisempääkin. Olen sinua 4 vuotta vanhempi, joten olet vielä hyvässä iässä - älä murehdi. Kaikki lamat ovat lopulta loppuneet ja tilanne kohonnut, joten valmistaudu siihen itseopiskelemalla esim. tärkeitä IT-taitoja joita tarvitsee työelämässä. Vuorosi koittaa vielä, älä luovuta suotta.
M33
Onko sinulla oikeanlaiset diagnoosit? Sosiaaliset ongelmat liittyy usein nepsyyteen. Jos on autisti tai ADHD tai AuDHD, niin ei vaan luonnostaan osaa niitä ihmissuhteita muodostaa ja ylläpitää. Jos sinulla on diagnoosi, niin hae Kelan kuntoutusta - neuropsykologista kuntoutusta, joka on käytännössä terapiaa osaavan neuropsykologin kanssa. Tähän tarvitset lausunnon neuropsykologilta ja psykiatrilta.
Jos sinulla ei ole diagnooseja, niin sitten katsoisin netistä jotain testejä, joiden perusteella voi vähän haarukoida, onko mahdollisesti jotain tällaista ongelmaa. Tai lue netistä, miten ADHD tai autismi ilmenee käytännön tasolla. Omalla kohdallani en osannut edes epäillä mitään, ennen kuin lapsi ohjattiin tutkimuksiin ja luin netistä, mistä ADHD:ssä on kyse. Kun siinä kuvattiin toiminnanohjauksen ongelmia ja muuta, tajusin heti, että tässähän on elämäni kuvattu ja sain itsekin tutkimusten jälkeen diagnoosin.
Jos olet nepsy, niin ne tavalliset neurotyypillisille annetut ohjeet ei auta yhtään mitään. Harrastuksista ei löydy kavereita, koska et osaa olla ihmisten kanssa. Ja muut jutut ei vaan onnistu, kun toiminnanohjauksessa on ongelmaa ja et saa asioita aikaiseksi.
Ihan ensimmäinen askel on se, että näkee itsensä sen arvoisena, että aktivoituu hakemaan apua. Tämä palstalle suunnattu hätähuuto ei ole sinulta ensimmäinen. Mutta tarvitset enemmän apua kuin mitä palstan kautta pystytään antamaan. Sinun pitää löytää taho, joka pystyy selvittämään, miksi sinulla on elämässä vaikeaa ja miten sinua pitää tukea, että saat elämästäsi paremman otteen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jäin yksinäiseksi vaikka olin töissäkin. Ei kukaan nainen halua kiltin ja kunnollisen miehen kanssa parisuhdetta. Olin 9 vuotta samassa työpaikassa viime vuoteen saakka. Ei siitä työstä ollut minulle mitään iloa. Tein siitä vain rahan takia.
T: kiltti mies
Vierailija kirjoitti:
Huoh.. Tuntuu niin mahdottomalta kun on ylitarjontaa ja samalla tarjonta heilahtelee miten sattuu.. Olisi todella raskasta jos valmistuisin, enkä siltikään saisi töitä.. En oikeasti tiedä kestäisinkö sellaista..
ap
Sinä olet jo valmistunut, etkä silti saanut töitä.
Minä olen työvoimakoulutuksena suorittanut 4/5 automaatioasentajan tutkinnosta. Siihen aikaan kun suoritin sen, ei työvoimakoulutuksena pystynyt suorittamaan koko tutkintoa. En päässyt töihin siltä pohjalta ja menin sitten opiskelemaan AMK-tutkinnon, joka tuntui olevan kuin minulle räätälöity (finanssiala). En kuitenkaan onnistunut sillä AMK-tutkinnollakaan saamaan töitä.
Nyt opiskelen tietojenkäsittelytieteitä, olin jo 52 kun aloitin nämä opinnot ja vielä vähemmän toivoa työllistymisestä kuin aiemmin. Yritän olla ajattelematta sitä, että opiskelen taas turhaan. Sain ADHD-diagnoosin vasta 51-vuotiaana ja halusin kokeilla, pystynkö nyt opiskelemaan. Nuorena TKK:lla opinnot jäivät kesken, mutta nyt olen pärjännyt hyvin. Olen kyllä saanut paljon tukeakin, aluksi nepsyvalmennusta ja myöhemmin Kelan kuntoutusta.
Ilman työssäkäyvää ja hyvätuloista puolisoa olisin varmaan syrjäytynyt ja katuojassa. Puolison tulot ovat mahdollistaneet sen, että olen voinut hakeutua diagnostisiin tutkimuksiin ja on ollut varaa omakustanteiseen nepsyvalmennukseen ja Kelan osittain tukemaan terapiaan. Ja myös siihen opiskeluun, mihin en tietenkään saa mitään tukea. Toivoisin silti, että 29-vuotiaalle löytyisi yhteiskunnan taholta maksuhaluja, jotta hän voi saada riittävän tuen ja pääsisi tuottavaksi osaksi tätä yhteiskuntaa. Ja ennen kaikkea, että tuon maisterikoulutuksen pystyisi hyödyntämään - se olisi yhteiskunnankin etu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jäin yksinäiseksi vaikka olin töissäkin. Ei kukaan nainen halua kiltin ja kunnollisen miehen kanssa parisuhdetta. Olin 9 vuotta samassa työpaikassa viime vuoteen saakka. Ei siitä työstä ollut minulle mitään iloa. Tein siitä vain rahan takia.
T: kiltti mies
Suurin osa tekee töitä vain rahan takia. Jos muuten pärjäisi niin en tekisi ikinä mitään mitä en halua tehdä. Työ on sellainen lähes välttämätön paha.
Älä ajattele mitään niin tulet paljon paremmin toimeen ajatuksen kanssa..
Minäkin olen pitkäaikaistyötön ja olen hyvöksyn työttömyyteni enkä edes haaveile ja hae töitä saati sitten motivoituisin tekemään.mitään
En harrasta mitään enkä käy missään ..tulee myös halvaksi kun ei kiinnostu mistään eikä tarvitse laittautua mitenkään kun ei käy missään..
Maaseudulla on hyvä erakoitua .
.
Vierailija kirjoitti:
Ja minulla on seuraavat asiat siis hyvin:
-Liikun ja kuntoilen
-Syön terveellisesti
-Pidän kodista huolta
Yksinäisyys ja työttömyys vaan ahdistaa
ap
Nuo on tärkeitä peruspalikoita, jotka on sinulla kunnossa. Itselläni ei onnistu mikään noista, en edes laita ruokaa joka kuukausi. Kyllä tuolle pohjalle on hyvä rakentaa sitä puuttuvaa osaamista sosiaaliseen kanssakäymiseen ja työnhakuun liittyen.
Eikö sinulla ole mitään mielenkiinnon kohteita, mitä kautta voisit löytää toisia ihmisiä? Vaikka olet jo valmistunut, niin mietin löytyisikö yliopiston kautta jotain. Onko valtsikkalaisilla jotain ainejärjestöä, mihin voisit mennä mukaan? Joku tuollainen toiminta voisi tukea sitä ammatillista identiteettiä ja myös avata silmiä erilaisille uravaihtoehdoille, mitä tuolta koulutuspohjalta voi lähteä tavoittelemaan.
Sieltä työkkärin suunnalta ei välttämättä löydy juuri tuon alan täsmäosaamista. Parempi tietolähde olisi ammattiliitto tai joku muu ammatillinen järjestö.
T. Se miehen tuloilla opiskeleva
Vierailija kirjoitti:
En ole miettinyt terapiaa kun toistaiseksi olen vielä suht järjissäni. Ja olen luonteeltani hiirulainen niin on vähän hankalaa toimia vastuullisissa pesteissä jos siihen kuuluu vuorovaikutus muiden kanssa.
ap
Terapia auttais siihen, että näkisit itsesi arvokkaana ja myös rakastamisen arvoisena, vaikka sinulla ei ole työpaikkaa. Voisit saada tukea myönteisen minäkuvan rakentamiseen. Kun sinulla on myönteinen minäkuva, pystyt helpommin näkemään itsesi myös työpaikan arvoisena etkä vähättele osaamistasi, vaan osaat tuoda sen esiin positiivisesti. Työhakemuksen pitää kuulostaa vähän siltä, että työnantajalle tulee fiilis, että nyt on kyllä löytynyt varsinainen helmi! Tai vähintään hiomaton timantti. Ja sitten siellä työhaastattelussa pitäisi olla sopivan supliikki ja esiintyä itsevarmasti.
Arvottomuuden tunne ja huono minäkuva voi olla ihan lapsuudesta asti peräisin ja sen työstämiseen tarvitaan useimmiten ihan ammatillista apua. Monet toki pärjäilevät näiden asioiden kanssa, mutta vain niin kauan kun saavat sitä vahvistusta itsetunnolleen työelämässä menestymisestä. Itsensä kanssa joutuu elämään hautaan saakka, joten kannattaa nähdä vaivaa sen eteen, että pitää itsestään aidosti.
Sinä olet syrjäytymisuhan alainen, ellet ole jo syrjäytynyt. Mutta olent vielä täysin pelastettavissa. Nyt olisi aika puhaltaa siihen pelastusliivissä olevaan pilliin, että sinun avuntarpeesi huomataan.
Postin varhaisjakeluun pääset töihin.
Ensinnäkin miksi haet lukiolaisten kesäduuneja jos sinulla on yliopistokoulutus. Hae korkeakoulututkintoa vaativia hommia, joko omalta alaltasi tai vaikka kelasta tai jostain
Jos kuitenkin haluat hikkyyntyä niin erakkoja, hikkyjä, munkkeja ja sen sellaisia on ollut aina ja tulee olemaan aina. Eivät he surkuttele kohtaloaan vaan elävät täyttä elämää eri prioriteeteilla, kuin sikiämisvimmaiset. Etsi esikuvia ja inspiroidu heistä. Jos valitset erakkoelämän, älä kuuntele sikiämisvimmaisten neuvoja ja draamaa, se ei edistä sinun hyvinvointiasi ti menestystäsi millään tavalla
Kokemuksesta voin myös sanoa, että tuolla polulla näkemyksesi ja kokemuksesi elämästä tulee muuttumaan radikaalisti ja alat näkemään aiemmat kompulsiosi pariutumisesta, orjuudesta ja sikiämisestä lähinnä alkeellisina ja eläimellisinä. Se ei siis ole mikään umpikuja vaan päin vastoin. Avoimin mielin eteenpäin
Alue: Aihe vapaa
Tämä on oikeasti hyvä ehdotus! Koulutuksesi tulisi hyötykäyttöön, pääsisit kirjoittamaan puheita, sopimaan tapaamisia ym. Ymmärrät yhteiskunnalliset asiat, tuota koulutusta ei kannata päästää hukkaan.