Miten voisin hyväksyä sen, että jään työttömäksi ja täysin yksinäiseksi koko loppuelämän?
Olen siis 29-vuotias mies, joka ei vaan jaksa enää yrittää parantaa tilannettani. Olen ollut suurimman osan elämästäni työttömänä, enkä pääse edes hyllyttäjäksi vuokrafirman kautta. Lisäksi minulla on hyödytön yliopistotukinto, olen täysin varaton, eikä minulla ole minkäänlaista sosiaalista elämää tai yhteyksiä sukulaisiin. Kaikki yritykset saada kavereita ovat menneet pieleen, enkä saa itseäni enää menemään yhdistyksiin, tanssikursseihin tai erilaisiin ryhmiin. Siellä vaan haukuttaisiin pelleksi.
Mistä voisin aloittaa, jotta voisin helpommin vältellä yksinäisyyden haittapuolia elämässä?
Kommentit (112)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ongelma on se, että en oikein luonteeltani sovi opettajaksi
ap
Mihin sinä luonteeltasi sitten sopisit?
Takahuoneen toimistotyöntekijäksi jos tutkinnon pohjalta pitäisi työllistyä. Muuten olisi joku amisala, joka ei vaadi niin paljon sosiaalisuutta.
ap
Vierailija kirjoitti:
Ongelma on se, että en oikein luonteeltani sovi opettajaksi
ap
Mistä tiedät? Onko sinulla kokemusta lasten kanssa toimimisesta?
En ole miettinyt terapiaa kun toistaiseksi olen vielä suht järjissäni. Ja olen luonteeltani hiirulainen niin on vähän hankalaa toimia vastuullisissa pesteissä jos siihen kuuluu vuorovaikutus muiden kanssa.
ap
Ap, olet 29-vuotias nuori ihminen. Jos jäät työttömäksi ja yksinäiseksi loppuelämäksesi, tuo on vain ja ainoastaan oma valintasi, ei mikään väistämätön kohtalo. Ei pidä koskaan luovuttaa. Töitä nyt ainakin saat. Sosiaalisen elämän rakentaminen on haastavampaa yleensä, mutta pikkuhiljaa vain, pala palalta, aloittaen vaikka työkavereista.
Nämä työttömyysluvut ovat ihan karmeita ja samalla lama vaan jatkuu ja aukko cv:ssä laajenee.. Sitten olen yhtäkkiä 35-v neitsyt luuseri
ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minkä alan yliopistotutkinto sulla on?
Valtiotieteellinen..
Oikeasti minua hävettää niin paljon, että haluaisin maksaa vahingonkorvausta valtiolle. Kaikki opintotuet takaisin esim.
ap
Hae eduskunta-avustajaksi
Vierailija kirjoitti:
Hain jotain varastoduunia ja oli yli 500 hakemusta..
Mitä jos tämä lama vaan jatkuu? Mitä työnantajat ajattelevat kun 30-vuotiaalla on vuosien aukko cv:ssä?
ap
Tämä on seurausta siitä kun pakko on hakea 4:ää paikkaa kuukaudessa,hakemuksia tehtaillaan pilvin pimein,tämä nyt pitäisi lopettaa ja heti.
Vierailija kirjoitti:
En ole miettinyt terapiaa kun toistaiseksi olen vielä suht järjissäni. Ja olen luonteeltani hiirulainen niin on vähän hankalaa toimia vastuullisissa pesteissä jos siihen kuuluu vuorovaikutus muiden kanssa.
ap
Oikeasti ei ole olemassa sellaista luonteenpiirrettä kuin hiirulainen. Vuorovaikutussuhteesi ovat olleet huonoja kehittymisesi kannalta. Et ole vielä päässyt sellaiseen ympäristöön, jossa sinua arvostetaan ja jossa pääset loistamaan. Sinun pitäisi saada lisää onnistumisen kokemuksia, jotta se sisälläsi oleva hyvä tyyppi tulee esiin.
Vierailija kirjoitti:
Hain jotain varastoduunia ja oli yli 500 hakemusta..
Mitä jos tämä lama vaan jatkuu? Mitä työnantajat ajattelevat kun 30-vuotiaalla on vuosien aukko cv:ssä?
ap
Tuo oli yleistä ysärilamassa meillä 1971 syntyneillä, vaikka CV-kulttuuri ei vielä silloin ollut yleistynyt. Ekaan duuniin vajaa kolmekympposinä ysärin lopulla pääsimme.
Meillä ei ollut aukkoa ceeveessä, vaan siis ekaan duuniin 27vee.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole miettinyt terapiaa kun toistaiseksi olen vielä suht järjissäni. Ja olen luonteeltani hiirulainen niin on vähän hankalaa toimia vastuullisissa pesteissä jos siihen kuuluu vuorovaikutus muiden kanssa.
ap
Oikeasti ei ole olemassa sellaista luonteenpiirrettä kuin hiirulainen. Vuorovaikutussuhteesi ovat olleet huonoja kehittymisesi kannalta. Et ole vielä päässyt sellaiseen ympäristöön, jossa sinua arvostetaan ja jossa pääset loistamaan. Sinun pitäisi saada lisää onnistumisen kokemuksia, jotta se sisälläsi oleva hyvä tyyppi tulee esiin.
Ja täämän olisi pitänyt kokea jo teini-ikäisenä.. Ei kukaan arvosta minua ollenkaan..
ap
Terapiaa voi hakea vaikka on täysin järjissään. Terapia voi auttaa mm. ymmärtämään omaa käyttäytymistään ja avaamaan uusia näkökulmia. Jos sinulla on nyt aikaa ja mahdollisuus terapiaan, niin hae ihmeessä!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ongelma on se, että en oikein luonteeltani sovi opettajaksi
Mihin sinä luonteeltasi sitten sopisit?
Takahuoneen toimistotyöntekijäksi jos tutkinnon pohjalta pitäisi työllistyä. Muuten olisi joku amisala, joka ei vaadi niin paljon sosiaalisuutta.
ap
Takahuoneen toimistotyöntekijänä pärjäisit varmaan paremmin. Amisalat nimittäin vaatii myös sosiaalisuutta. Vaikka itse suorittava osuus työstä ei vaatisi, niin työ tehdään kuitenkin yleensä asiakkaalle, ja varsinkin teollisuudessa työt tehdään useimmiten tiimityönä.
Vierailija kirjoitti:
Ap, olet 29-vuotias nuori ihminen. Jos jäät työttömäksi ja yksinäiseksi loppuelämäksesi, tuo on vain ja ainoastaan oma valintasi, ei mikään väistämätön kohtalo. Ei pidä koskaan luovuttaa. Töitä nyt ainakin saat. Sosiaalisen elämän rakentaminen on haastavampaa yleensä, mutta pikkuhiljaa vain, pala palalta, aloittaen vaikka työkavereista.
Töitä saa jos suostuu tekemään niitä ilman palkkaa. Sosiaalisen elämän saa paljon helpommin kuin palkkatyön.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ongelma on se, että en oikein luonteeltani sovi opettajaksi
Mihin sinä luonteeltasi sitten sopisit?
Takahuoneen toimistotyöntekijäksi jos tutkinnon pohjalta pitäisi työllistyä. Muuten olisi joku amisala, joka ei vaadi niin paljon sosiaalisuutta.
ap
Takahuoneen toimistotyöntekijänä pärjäisit varmaan paremmin. Amisalat nimittäin vaatii myös sosiaalisuutta. Vaikka itse suorittava osuus työstä ei vaatisi, niin työ tehdään kuitenkin yleensä asiakkaalle, ja varsinkin teollisuudessa työt tehdään useimmiten tiimityönä.
Kyllä minä osaan keskustella työkavareiden kanssa, mutta jos itse pitäisi hoitaa asiakassuhteita niin se menisi vaikeaksi. Pomo hoitaisi puhumisen ja itse tulisin mukaan auttamaan jne.
ap
Niin ja unohdin kertoa, että minulla on jonkinlainen nettiaddiktio, josta yritän kovasti päästä eroon..
ap
Joskus on myös tullut mieleen, pitäisikö mennä johonkin luostariin ja ryhtyä munkiksi?
ap
Vierailija kirjoitti:
Niin ja unohdin kertoa, että minulla on jonkinlainen nettiaddiktio, josta yritän kovasti päästä eroon..
ap
Tuohon kannattaa hakea apua. Siihen nimittäin on kyllä apua saatavilla, niin ei tarvitse yksin yrittää päästä eroon. Omin voimin se harvoin onnistuukaan.
Vierailija kirjoitti:
Joskus on myös tullut mieleen, pitäisikö mennä johonkin luostariin ja ryhtyä munkiksi?
ap
Ei ollenkaan paha ajatus, jos sitä aidosti haluat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin ja unohdin kertoa, että minulla on jonkinlainen nettiaddiktio, josta yritän kovasti päästä eroon..
ap
Tuohon kannattaa hakea apua. Siihen nimittäin on kyllä apua saatavilla, niin ei tarvitse yksin yrittää päästä eroon. Omin voimin se harvoin onnistuukaan.
Jep, en vaan tiedä minkälaista apua tarjotaan. Tuntuu, että ei oikein löydy tietoa..
ap
Olethan nytkin somessa. Somessa ei tarvitse olla omalla nimellään. Mieti milllainen olet, mistä tykkäät, millaisista ihmisistä pidät. Mieti missä tällaiset ihmiset viettävät aikaansa. Ikävä kyllä uskallusta on oltava jos tilannettaan haluaa parantaa, toki toinen vaihtoehto on valittaa ikuisesti ja rypeä itsesäälissä. Asiat helpottavat mitä enemmän niitä tekee, mutta toki ikävä fakta on se, että itse se pitää nähdä se vaiva. Kenelläkään ei ole taikapilleriä tilanteeseesi. Oletko miettinyt ihan terapiaa, vaikka kelan terapiaa yrittäisi terveydenhuollon kautta saada?