Miten voisin hyväksyä sen, että jään työttömäksi ja täysin yksinäiseksi koko loppuelämän?

Käytkö kuntouttavassa? Jos käyt niin pokaa sieltä itsellesi muija ja teette yhdessä 5-10 lasta. Siinä on jo runsaasti sisältöä elämään.

Vierailija kirjoitti:

Olin töis 18 vuotta ja jäin silti ikisinkuksi. Ei se työntekeminen takaa että joku nainen kiinnostuisi. Eipä vaan minusta kiinnostunut kukaan vaikka hyvä palkka tehtaalla 18 vuotta. 42 vuotiaana tulikin yytee potkut.

Noin pitkällä työsuhteella pitäisi olla jo riittävästi näyttöä uusille työnantajille, että tekijä on hyvä ja sitoutunut. Paskaa tekijää harvemmin pidätään noin kauaa kirjoilla. Paremmalle peruselämiselle se työpaikka kumminkin on aika välttämätön, parisuhde päinvastoin. Toki ikävää, ettet halutessasi ole päässyt moista kokemaan. Kaikkea parasta jatkoon.

Vierailija kirjoitti:

Olin töis 18 vuotta ja jäin silti ikisinkuksi. Ei se työntekeminen takaa että joku nainen kiinnostuisi. Eipä vaan minusta kiinnostunut kukaan vaikka hyvä palkka tehtaalla 18 vuotta. 42 vuotiaana tulikin yytee potkut.

Sama minulla. Miten tässä naisen saisi, kun olen aina töissä, kotona syömässä tai nukkumassa. Hyvin menee normaali elämä ohitse. Työttömillä luuseritutuilla naisia riittää, kun on aikaa. Minä en kuitenkaan tuloistani ole valmis luopumaan. Vakituisen työn sain 25 vuotiaana. M39

Olen perheetön ja entinen yksinäinen nainen. Opettelin sosiaalisia taitoja mm youtubesta sekä tarkkailemalla muita, sekä ihan virheen ja erehdyksen kautta. Kävin kursseilla ja harrastuksissa, sain pinnallisia kaverisuhteita mutta en syviä. Sitten tajusin, että minun pitää päästä piireihin, joissa on samankaltaisia ihmisiä. Olen lievästi autistinen, ja totesin, että tulen muiden samankaltaisten kanssa parhaiten toimeen. Kuten pingviini kärsii sademetsässä, pitää löytää se oikea ympäristö. Aiemmin harrastukseni olivat neurotyypillisiä, mutta liityin ns kliseisesti autistisiin juttuihin ja ripaus rohkeutta ja yhtäkkiä olinkin autististen nörttiporukoiden keskellä ja erittäin haluttua seuraa.

En ole tällä hetkellä töissä terveysongelmien vuoksi, mutta omanarvontuntoni ei riipu työstä. Itsetuntoa kannattaa muutenkin parantaa ja perustaa johonkin muuhun kuin ulkoiseen tekijään. Ulkoisilla tekijöillä kun on tapana muuttua itsestä riippumattomista syistä. Heikkoitsetuntoiset ovat monesti aika toksista seuraa, muita laitetaan alemmas jotta oma paha olo peittyisi.

Lisäksi yksinäiset naiset helposti kyselevät seuraa mm facebook ryhmissä. Ihan avoimesta kysyvät ja perustavat mm whatsapp-ryhmiä sekä kutsuvat muita naisia viettämään iltaa. Miksi te yksinäiset miehet ette tekisi samaa? Kait teillekin löytyy jotain harraste tms porukoita? Lisäksi miehet ovat niin paljon enemmän sallivia sosiaalisille kömmähdyksille.

Vaihda maata. Yliopistosta valmistuneena osaat varmaan myös englantia. Voisit elää hyvin englannin kielen opettajana Thaimaassa tai Kiinassa. Englannin opettajista on siellä pulaa, länsimaalaisena saisit sieltä työpaikan. Suomeen pääsee aina takaisin, jos tilanne Suomessa muuttuu joskus paremmaksi. 

Ei minä uskalla, enkä minulla ole käsitystä millaisiin ryhmiin liittyisin. Lisäksi ei ole somea ollenkaan.

ap

yhteiskunta-alan korkeakoulutettuna voit myös hakea myös esim. työvoimahallinnon virkoihin.

Vierailija kirjoitti:

Vaihda maata. Yliopistosta valmistuneena osaat varmaan myös englantia. Voisit elää hyvin englannin kielen opettajana Thaimaassa tai Kiinassa. Englannin opettajista on siellä pulaa, länsimaalaisena saisit sieltä työpaikan. Suomeen pääsee aina takaisin, jos tilanne Suomessa muuttuu joskus paremmaksi. 

Kyllä ulkomailta suomalainen korkeakoulutettu saa paljon parempiakin töitä joista maksetaan ihan kunnon palkkaa. Kieltenopettajien palkat kiinassa ja muualla kaukoidässä ovat laskeneet. Usein haluavat myös natiivipuhujan.

Vierailija kirjoitti:

yhteiskunta-alan korkeakoulutettuna voit myös hakea myös esim. työvoimahallinnon virkoihin.

Ei tyhjällä cv:llä pääse mihinkään virkaan. Pohjalta se on työelämäkin aloitettava.

En olisi valmis menemään ulkomaille. Olisi liian iso pala purtavaksi.

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

yhteiskunta-alan korkeakoulutettuna voit myös hakea myös esim. työvoimahallinnon virkoihin.

Ei tyhjällä cv:llä pääse mihinkään virkaan. Pohjalta se on työelämäkin aloitettava.

Ei se nyt ihan noin mene. Ei se mäkkärin kassan kokemus tai muu työkokemus aina ole mikään välttämättömyys. Aloittajalla on ehkä aikanaan ollut kesätöitä. Mitään huippuvirkoja ei kannata hakea, mutta perushommiin kannattaa laittaa hakemuksia.

Vierailija kirjoitti:

Ei minä uskalla, enkä minulla ole käsitystä millaisiin ryhmiin liittyisin. Lisäksi ei ole somea ollenkaan.

ap

Itse löysin livestream videopelien randomi tiimikavereista niin laajan ja hyvän kaveripiirin, että jätin päihteet. Tavataan muutaman kerran vuodessa mutta päivittäin on sakkia linjoilla.

Kuulostaa kyllä karulta, jos 29-vuotias noin ajattelee. Itse olen 50-vuotias, petetty, jätetty ja nyt työtönkin vielä. Itselleni voin antaa luvan luovuttaa. Elämässä on ollut sen verran pettymyksiä, että minä en enää jaksa yrittää. Mutta jospa ap vielä saisi valoa elämään vaikka jonkun harrastuksen myötä? Seuraava vuosikymmen voisi olla elämäsi parasta aikaa, jospa vain saisit jostain jotain työtä, joka antaisi mahdollisuuden mennä eteenpäin.

Vierailija kirjoitti:

Olen pääkaupunkiseudulla

Kyllä nyt keväällä teen päätöksen minkä alan menen opiskelemaan.

Ja opintotukea + asumistukea voin saada ammattitutkintoon kun minulla ei ole sellaista vielä. Korkeakoulututkintoon en saisi.

ap

Sinulla on jo hyvä koulutus. Siihen voisi tehdä lisäkoulutuksena vaikka opettajan pedagogiset opinnot 60 op, jotka tekee vuodessa. Niillä saat pätevyyden opettajaksi. Kannattaa kysyä voisiko ne tehdä työttömyystuella, koska ne kyllä parantaisivat työllistymismahdollisuuksia. 

Ja minulla on seuraavat asiat siis hyvin: 

-Liikun ja kuntoilen

-Syön terveellisesti

-Pidän kodista huolta

Yksinäisyys ja työttömyys vaan ahdistaa

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vaihda maata. Yliopistosta valmistuneena osaat varmaan myös englantia. Voisit elää hyvin englannin kielen opettajana Thaimaassa tai Kiinassa. Englannin opettajista on siellä pulaa, länsimaalaisena saisit sieltä työpaikan. Suomeen pääsee aina takaisin, jos tilanne Suomessa muuttuu joskus paremmaksi. 

Kyllä ulkomailta suomalainen korkeakoulutettu saa paljon parempiakin töitä joista maksetaan ihan kunnon palkkaa. Kieltenopettajien palkat kiinassa ja muualla kaukoidässä ovat laskeneet. Usein haluavat myös natiivipuhujan.

Juu, ja jos ei saa natiivia, kaikki länsimaisen näköiset kelpaa. Ajattelinkin vain, että tuo englannin opettaja olisi se helppo sisääntuloammatti paikallisille työmarkkinoille. Että saisi jalkaa oven väliin. Jos ei ole työkokemusta, niin voi olla vaikea saada heti nopeasti niitä parempia töitä. Sitten kun on jo siellä maassa, niin sieltä kyllä löytyy lisää. Ei tätä suomalaista tukikurjuutta kannata korkeakoulutetun nuoren jäädä katselemaan. 

Ongelma on se, että en oikein luonteeltani sovi opettajaksi

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei minä uskalla, enkä minulla ole käsitystä millaisiin ryhmiin liittyisin. Lisäksi ei ole somea ollenkaan.

ap

Itse löysin livestream videopelien randomi tiimikavereista niin laajan ja hyvän kaveripiirin, että jätin päihteet. Tavataan muutaman kerran vuodessa mutta päivittäin on sakkia linjoilla.

Hei, kerro tästä lisää. - eri

Vierailija kirjoitti:

En olisi valmis menemään ulkomaille. Olisi liian iso pala purtavaksi.

ap

Mieti vielä uudelleen. Valkoihoiset miehet on aasialaisten naisten silmissä parasta aviomiesmatskua. Työpaikan lisäksi saisit helposti myös tyttöystävän tai jopa vaimon. 

Vierailija kirjoitti:

Ongelma on se, että en oikein luonteeltani sovi opettajaksi

ap

Mihin sinä luonteeltasi sitten sopisit?