Aikuisiän seurustelu ADHD:n kanssa - poikkeaako tavallisesta parisuhteesta, miten?
Oletteko seurustelleet aikuisiällä ihmisen kanssa, jolla on ADHD? Miten suhde poikkesi ns. tavallisesta parisuhteesta ja oliko puolisonasi mies vai nainen?
Kommentit (88)
Mies on adhd. Aloittaa monta hommaa mutta ei saa valmiiksi. Töissä tämä onnistuu kyllä.
On paljon omassa päässään,jatkuvasti hämmästyy kun olen ulalla menoista. On ajatellut että kertoo mutta jää usein sille asteelle.
Seksissä on vaikea keskittyä jos ei ole tarpeeksi stimuloivaa.
Vaatteet lattialla on vakio.
Kaapinovet jää auki.
Muuten hauskaa ja keskustelutaitoista seuraa.
Naisystävälläni on adhd. Vaikea sanoa miten poikkeaa neurotyypillisen kanssa seurustelusta, kun aiemmat suhteeni ovat olleet lyhyitä ja pinnallisia.
Sinänsä mitään haasteita adhd ei ole tuonut suhteeseemme, mutta välillä on tuskallista seurata kun naisystävälläni ns. adhd-halvaus ja hän itse kärsii siitä. Onneksi on paljon sellaisia asioita mitä voin tehdä hänen puolestaan, niin pakka kysyy kyllä ihan kasassa. Lisäksi on joitain asioita missä olemme joutuneet hieman sovittelemaan käytäntöjä (ihan tavaroiden paikoista alkaen), jotta arki toimii.
Parasta tässä on se äärimmäisen kaunis ja moniulotteinen mieli johon olen saanut tutustua. Rakastan naisystäväni info dumppauksia tai sitä kun hän alkaa kertomaan rönsyillen jotain ensin aivan sekavalta kuulostavaa ajatusta, jonka sitten nivoo yhteen nerokkailla liitoksilla.
Älä ala mielisairaan kanssa suhteeseen. Adhd ei saa elämässä mitään aikaan, koti läävä ja pettää.
Paskin suhde adhd-ihmisen kanssa. Myös eräässä työpaikassa oli helvettiä, kun työntekijällä adhd, työnteko junnasi.
Mä olen nainen ja mulla on aviopuoliso jolla aikuisiällä todettu ADHD. Kyllähän ne käytännön haasteet näkyy ja mun täytyy ottaa niistä enemmän vastuita, esim. laskujen maksun hoidan meillä minä, muuten jäisivät roikkumaan ja hoitamatta. Samoin monet asiat jotka pitää hoitaa tiettyyn aikaan mennessä. Sitten on sellaista "sottaisuutta", kun miehellä pomppaa ajatus kesken muuhun asiaan, kaapinovet jää auki, pyyhe sohvan käsinojalle, vaihtovaatteet lattialle lojumaan. Avaimet ja puhelin on usein hukassa ja niitä etsitään.
Mutta eipä tuo mitään, lähinnä silloin jos mulla on töissä liikaa stressiä, niin alkaa nuo miehen ADHD jututkin ärsyttää, ja olen kyllä joskus valittanut siitä että mies on kuin iso lapsi. Mutta nykyään tiedän, että se on lähinnä merkki että MULLA on paha olla, jos tuo asia jonka hyvin tiesin jo miehen ottaessani yhtäkkiä niin korpeaa.
Vierailija kirjoitti:
Älä ala mielisairaan kanssa suhteeseen. Adhd ei saa elämässä mitään aikaan, koti läävä ja pettää.
Oma mieheni kyllä pärjää töissä hyvin, on kerännyt meille paljon varallisuutta eikä ole pettänyt. Puhuu ja pussaa ja on äärettömän älykäs. Kotikaan ei ole läävä, kun minä sen mielelläni siivoan. Paljon mieluummin adhd-puoliso kuin tuollainen katkera nillittäjä.
Vierailija kirjoitti:
Paras suhde ja rakkain ihminen, joka minulla on ollut. Hän on siis mies, ja yhä ollaan yhdessä. Raskasta on se, ettei selviydy kotitöistä ja elämänhallinnasta ihan samaan tapaan kuin useimmat. Se että kadottelee minunkin tavaroita ottaa kaikkein kovimmille, lisäksi pilaa/rikkoo niitä esim. jättämällä ulos tai kulkureiteille niin, että itse tai koira astuu päälle. Muutoin on tavallista tunneälykkäämpi, herkempi ja hellempi mies ja pois en vaihtaisi mistään hinnasta. Vaatii vaan itseltä reilusti sitä, ettei vedä hernettä nenään ihan joka vahingosta ja tekemättä jättämisestä.
Olen itse adhd-nainen ja voin vahvistaa että joo tämmöistä se on. Rikon ihan hämmästyttävän määrän asioita, aivan tahattomasti. Siihen kannattaa varautua.
muuten en puutu ketjuun , kiinnostaa lukea millaisia ihmisten adhd-puolisot on enkä tuu puolustelee. T. Adhd
Tapailin jonkun aikaa miestä ja luulen että hänellä on adhd. En ikinä pystyisi suhteeseen sellaisen sählääjän kanssa. Kaikki kokoajan hukassa, aina myöhässä, mistään ei tule valmista, tavarat levällään jne
Vierailija kirjoitti:
Älä ala mielisairaan kanssa suhteeseen. Adhd ei saa elämässä mitään aikaan, koti läävä ja pettää.
Mä olen lääkkeetön adhd. Olen saanut elämässäni enemmän aikaan kuin useimmat tämänikäiset, mutta eri järjestyksessä kuin pitäisi ja ilman pitkän tähtäimen suunnitelmaa. Koti on siisti, kuten koti-ihmisellä onkin, ja parisuhteessa olen ehdottoman lojaali. Hän on ykkönen. Puhun puolikkaita lauseita ja poukkoilen ja unohtelen. Aivan hitonmoinen homma oli löytää tähän sopiva mies. Onnekseni löysin, juuri sopivan.
Meillä poikkeaa eniten ehkä niin, että nainen, joka on ADHD, sanoo ettei edes harkitse lasten tekemistä, koska on täysi työ hoitaa itsensäkin. Tästä on paljon keskusteltu, koska minä haaveilen lapsiperheestä. Ja minusta tuntuu että hänkin, mutta ei vaan uskalla. Olen vakuuttanut, että olenhan minäkin siinä sitten isänä, mutta hän kokee silti riskiksi että jos tulee ero, ja hän jää yksin, eikä pystykään hoitamaan lasta tai lapsia yksinhuoltajana, koska ne ADHD:hen liittyvät elämänhallinnan haasteet.
Raskasta on myös se, että naisystävä on usein stressaantunut siitä, miten huonosti taas menee töissä. Hän on asiantuntijatyössä, ja hänellä on välillä vaikeuksia saada töissä tartuttua toimeen, mistä sitten tulee moitteita ja varoituksia, pari kertaa potkutkin. Sitten kun tuollainen tilanne on taas päällä, hän on kotonakin tosi ahdistunut ja surullinen.
Turha odottaa että osallistuu mihinkään mikä ei kiinnosta. Alussa tämä ei niin näy koska kiinnosta häntä niin kaikki on helpompaa.
Aloittaa sata hommaa isoja perusteellisia projekteja ja jättää roikkumaan. Voit tehdä ne loppuun tai katsoa kuinka vuoret kasaantuu. En ymmärrä tuota ettei kykene realistisesti tajuamaan mihin on aikaa ja mihin ei. Kesken kiireisimmät ajan aloittelee projekteja mitä muut hoitavat lomien aikana. Kun se loma on niin makaa lamaantuneena kun on liian monta hommaa kesken.
Jääräpää jossain omissa jutuissaan nämä varmaankin kaikilla omanlaisiaan. Vähän niin kuin pakkomielteitä.
Aikataulut ja rahahommat useimmilla perseellään. Samoin vuorokausirytmi.
Silloin ärsyttää kun sähköt katkeaa koska laskut maksamatta. Koska ei ole muistanut. Ja kun maksaa pitäisi on istänyt rahat kaikkeen sälään mitä luulee tarvitsevansa.
Auton varaosia, työkaluja,remppa juttuja. Nurkat täynnä mutta ei saa aikaseksi. Autotalli on kaaos,sinne ei mahdu mitään.
Ostaa uuden auton koska ei saa aikaseksi korjata vanhaa vaikka osat jo on.
Ihana tyyppi jos tällasta osaa sietää.
Vierailija kirjoitti:
Naisystävälläni on adhd. Vaikea sanoa miten poikkeaa neurotyypillisen kanssa seurustelusta, kun aiemmat suhteeni ovat olleet lyhyitä ja pinnallisia.
Sinänsä mitään haasteita adhd ei ole tuonut suhteeseemme, mutta välillä on tuskallista seurata kun naisystävälläni ns. adhd-halvaus ja hän itse kärsii siitä. Onneksi on paljon sellaisia asioita mitä voin tehdä hänen puolestaan, niin pakka kysyy kyllä ihan kasassa. Lisäksi on joitain asioita missä olemme joutuneet hieman sovittelemaan käytäntöjä (ihan tavaroiden paikoista alkaen), jotta arki toimii.
Parasta tässä on se äärimmäisen kaunis ja moniulotteinen mieli johon olen saanut tutustua. Rakastan naisystäväni info dumppauksia tai sitä kun hän alkaa kertomaan rönsyillen jotain ensin aivan sekavalta kuulostavaa ajatusta, jonka sitten nivoo yhteen nerokkailla liitoksilla.
Voi kun ihanasti sanottu tuo rönsyilyjen keskeltä löytyvä punainen lanka.
Vierailija kirjoitti:
Meillä poikkeaa eniten ehkä niin, että nainen, joka on ADHD, sanoo ettei edes harkitse lasten tekemistä, koska on täysi työ hoitaa itsensäkin. Tästä on paljon keskusteltu, koska minä haaveilen lapsiperheestä. Ja minusta tuntuu että hänkin, mutta ei vaan uskalla. Olen vakuuttanut, että olenhan minäkin siinä sitten isänä, mutta hän kokee silti riskiksi että jos tulee ero, ja hän jää yksin, eikä pystykään hoitamaan lasta tai lapsia yksinhuoltajana, koska ne ADHD:hen liittyvät elämänhallinnan haasteet.
Raskasta on myös se, että naisystävä on usein stressaantunut siitä, miten huonosti taas menee töissä. Hän on asiantuntijatyössä, ja hänellä on välillä vaikeuksia saada töissä tartuttua toimeen, mistä sitten tulee moitteita ja varoituksia, pari kertaa potkutkin. Sitten kun tuollainen tilanne on taas päällä, hän on kotonakin tosi ahdistunut ja surullinen.
Tuun silti puolustelemaan. Mulla ei ole tällaisia ongelmia, kun on lääkitys. Ennen sitä oli. Puolisosi lääkitystä kannattaa ehkä fiksata?
ja haluan lapsia. Ja mulle on sanottu niin monta kertaa, miten ihana äiti musta tulisi.
Ja olen tosi intohimoinen, se on kaikki tai ei mitään. Mua triggeröi jo otsikko seurustelu
mitään seurustelua kun se on loppuelämän rakkaus ja kaikki siihen kuuluvat herkut samassa paketissa, kun rakastun :D
Eli malttia ei ole. Olen oppinut kyllä esittämään että on, koska sitä odotetaan. Seurustelusuhteita siksi vaikea löytää että osuu kohdalle se omanlainen ihminen, joka ei säikähdä intensiivisyyttä, koska siitä on kokemusta että täysi totaalinen virhe esittää muuta kuin on. Päätyy vaan väärien ihmisten kans yhteen.
- adhd nainen
Etsi normaali ihminen, pääset helpommalla.
Olen itse adhd. Mieheni ei ole, mutta parikymmentä vuotta yhdessä ja olen huomannut hänelläkin adhd piirteitä.
Kaikilla adhd ihmisillä ei ole koti sekaisin. Toisilla on tiptop, koska se helpottaa elämää, kun tavarat löytyy ja on muutenkin siistiä. Asioita saa helpommin aikaan, kun asettaa tavoitteita ja karsii ylimääräistä, oli se sitten roinaa tai muita asioita.
Täytyy kuitenkin muistaa, että on erilaisia persoonia ja kaikilla adhd ei ole samanlainen ja kaikilla myöskään ei ole vaikeaa muotoa. Osa opiskelee ilman lääkkeitäkin.
En tiettävästi ole hukannut muiden tavaroita, koska en koske niihin mutta omia kylläkin. Me kaikki teemme virheitä, mutta, ärsyttäviä on he, jotka näkevät virheitä vain muissa ei itsessä.
"Tuun silti puolustelemaan. Mulla ei ole tällaisia ongelmia, kun on lääkitys. Ennen sitä oli. Puolisosi lääkitystä kannattaa ehkä fiksata?"
Ei hän käytä lääkkeitä enää, on kokeillut monia aikoinaan, mistään ei ollut apua pelkkiä sivuvaikutuksia. Kuulemma jopa viidesosalla mitkään lääkkeet ei auta tai haittavaikutukset ylittää hyödyt.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä poikkeaa eniten ehkä niin, että nainen, joka on ADHD, sanoo ettei edes harkitse lasten tekemistä, koska on täysi työ hoitaa itsensäkin. Tästä on paljon keskusteltu, koska minä haaveilen lapsiperheestä. Ja minusta tuntuu että hänkin, mutta ei vaan uskalla. Olen vakuuttanut, että olenhan minäkin siinä sitten isänä, mutta hän kokee silti riskiksi että jos tulee ero, ja hän jää yksin, eikä pystykään hoitamaan lasta tai lapsia yksinhuoltajana, koska ne ADHD:hen liittyvät elämänhallinnan haasteet.
Raskasta on myös se, että naisystävä on usein stressaantunut siitä, miten huonosti taas menee töissä. Hän on asiantuntijatyössä, ja hänellä on välillä vaikeuksia saada töissä tartuttua toimeen, mistä sitten tulee moitteita ja varoituksia, pari kertaa potkutkin. Sitten kun tuollainen tilanne on taas päällä, hän on kotonakin tosi ahdistunut ja surullinen.
Joo just tämä! Sen täytyy olla kaikin puolin machaava mies, että minua kiinnostaa ja sitten kun kiinnostaa, olen valmis vaikka heti menemään naimisiin ja muuttamaan toiselle puolelle maailmaa. Kumppanina minulta saa ehdotonta rakkautta ja teen mitä vaan toisen eteen.
Vierailija kirjoitti:
Mies on adhd. Aloittaa monta hommaa mutta ei saa valmiiksi. Töissä tämä onnistuu kyllä.
On paljon omassa päässään,jatkuvasti hämmästyy kun olen ulalla menoista. On ajatellut että kertoo mutta jää usein sille asteelle.
Seksissä on vaikea keskittyä jos ei ole tarpeeksi stimuloivaa.
Vaatteet lattialla on vakio.
Kaapinovet jää auki.
Muuten hauskaa ja keskustelutaitoista seuraa.
Tunnistan tästä kuvauksesta pitkälti itseni.
Paras suhde ja rakkain ihminen, joka minulla on ollut. Hän on siis mies, ja yhä ollaan yhdessä. Raskasta on se, ettei selviydy kotitöistä ja elämänhallinnasta ihan samaan tapaan kuin useimmat. Se että kadottelee minunkin tavaroita ottaa kaikkein kovimmille, lisäksi pilaa/rikkoo niitä esim. jättämällä ulos tai kulkureiteille niin, että itse tai koira astuu päälle. Muutoin on tavallista tunneälykkäämpi, herkempi ja hellempi mies ja pois en vaihtaisi mistään hinnasta. Vaatii vaan itseltä reilusti sitä, ettei vedä hernettä nenään ihan joka vahingosta ja tekemättä jättämisestä.