Onko kunnollisen perheen merkki, että syödään yhdessä?

Vierailija kirjoitti:

Minustakin tuo kysymys kertoo paljon perheen kulttuurista ja vuorovaikutuksesta. Yhdessä syömään kokoontuminen on jopa sellainen perheen perustoiminto, ennen kutsuttiinkin samaan perheeseen kuuluvia ruokakunnaksi. On eri asia, jos joinain iltoina harrastuksen takia joku syö eri aikaan, kuin se, ettei yhteistä ruokailuhetkeä ole juuri koskaan arjessa.

Erityisesti lapsille luo turvaa, että arkeen kuuluu yhteisen ruokailun kaltainen toistuva, yhteinen tilanne. Minun lapsuudenperheessäni ei ollut itsestään selvää, että olisi aina syöty yhdessä, mutta onneksi myös niitä hetkiä oli, ja ne jättivät jäljen. Nyt omassa perheessäni on täysin itsestäänselvää, että arjen iltaruoka on tarjolla klo 17 ja kaikki kotona olevat kokoontuvat sitä syömään. Viikonloppuisin ja lomilla kellonaika voi joustaa.

Parhaita päiviä ovat ne, kun istutaan aamiaisella yhdessä, sitten töiden ja koulun jälkeen iltaruoalla ja vielä iltapalallakin.

Mikä on iltaruoka?

Jossain syödään yhdessä ja jossain ei. Meillä ei syöty ja kaikki lapset selvisivät yliopistoon joten ei ihan kauhean vikaan mennyt siinäkään asiassa.

Meillä syldään n. Kahdeksalta illalla yhdessä. 

Vierailija kirjoitti:

Jossain syödään yhdessä ja jossain ei. Meillä ei syöty ja kaikki lapset selvisivät yliopistoon joten ei ihan kauhean vikaan mennyt siinäkään asiassa.

No ei siitä yhdessä syömisestä varmaan haittaakaan ole. Ruokakin on helpompi arvioida ja laittaa ja laskea jokaiselle ne tarpeet, kun kaikki ovat syömässä. Säännölliset ajat silloin ei tule välipalojakaan mieli. 

Sanotaanko näin, että ei suoraan, sillä perhe voi olla huono vaikka he syövät yhdessä. Perhe ei kuitenkaan voi olla täysin hyvä, jos aina syödään erikseen. Eli kyllä hyvässä perheessä syödään yksi ruoka pääsääntöisesti pöydän äärellä yhdessä rupatellen. 

Meillä yleensä on syöty aina yhdessä, ei tietysti aina onnistunut. Kyllä lapsesta tuli oikein hyvin käyttäytyvä opiskelija

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jossain syödään yhdessä ja jossain ei. Meillä ei syöty ja kaikki lapset selvisivät yliopistoon joten ei ihan kauhean vikaan mennyt siinäkään asiassa.

No ei siitä yhdessä syömisestä varmaan haittaakaan ole. Ruokakin on helpompi arvioida ja laittaa ja laskea jokaiselle ne tarpeet, kun kaikki ovat syömässä. Säännölliset ajat silloin ei tule välipalojakaan mieli. 

Tuo toimii jos aikataulut on samat. Vuorotyöläinen ei ole aina kotona ns. ruoka-aikaan. Sitten on harrastuksia lapsilla ja aikuisilla. Oman lapseni uimakoulu alkoi klo 17.30 ja matkaan meni puoli tuntia. Me lähdettiin uimahallille siinä vaiheessa kun mies vasta tuli kotiin. Tuo oli vain yksi päivä, mutta vuorotyö, joten..

Onhan se hyvä että edes kerran päivässä perhe on yhdessä kiireettömästi. Tulee juteltua kuulumiset

Meillä näin on ollut aina, harrastuksetkin järjestettiin niin ettei ne häiritse ruokailua. Ainoa syy olla poissa oli työmatka tai sairaus. Vielä nykyäänkin kokoonnumme 1-4x kk samaan pöytään. 

Sama jatkuu lastemme perheissäkin. Jopa opiskelijatyttö järjestää kavereilleen ruokailtoja saadakseen seuraa ruokapöytään, kaukana kun asuu.

Mun mielestä ihana tapa, muuten kaikki kökkii huoneissaan nenä läppärissä tai kännykässä.

Tietenkin tämä on helppoa myös siksi että kaikki rakastamme ja arvostamme hyvää itsetehtyä ruokaa

Mikä on iltaruoka?

***

Päivällinen tai illallinen ajankohdasta, tilanteesta ja juhlavuudesra/arkisuudesta riippuen

Outo kysymys?? Eli ruoka joka syödään vaikka 16-21 välillä. 

On, vielä nelikymppinen "mies"

pitää saada äidin pöytään jokapäivä syömään vaikka jo omia lapsia. Voi muuten tulla äidille paha mieli. Terveisin narsistiperheeseen sekaantunut

70-80 luvuilla se oli normaali standardi. Muista erillään syöminen olisi ollut tylsääkin, kun ei sinulla olisi ollut mitään viihdykettä. Seinää olisit yksin lautasesi kanssa tuijotellut muista erillään, olisi pidetty omituisena käytöksenä.

Vierailija kirjoitti:

Kuuluu tiettyyn konservatiiviseen kasvatukseen, että syödään. Sekä family dinnereitä että illallisia, missä on vieraita. Olit minkä ikäinen hyvänsä ja huvitti tai ei. Nälkää ei edes kysytä.

No aika normaalia on, että ihminen syö edes kerran päivässä. Jos ei enempää syö, niin eikö sen nälän voi ajoittaa ruokailuhetkeen. Ei ole pakko syödä kasapäin välipaloja juuri ennen ruokailua.

Yhdessä ruokaillessa voi myös huomata, jos jollain nuorella on jotain ongelmia. Jos hän aina vain häipyy huoneeseensa sipsipussien kanssa pelaamaan toi somettamaan, niin voi jäädä liian yksi huoliensa kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Onhan se hyvä että edes kerran päivässä perhe on yhdessä kiireettömästi. Tulee juteltua kuulumiset

Meillä näin on ollut aina, harrastuksetkin järjestettiin niin ettei ne häiritse ruokailua. Ainoa syy olla poissa oli työmatka tai sairaus. Vielä nykyäänkin kokoonnumme 1-4x kk samaan pöytään. 

Sama jatkuu lastemme perheissäkin. Jopa opiskelijatyttö järjestää kavereilleen ruokailtoja saadakseen seuraa ruokapöytään, kaukana kun asuu.

Mun mielestä ihana tapa, muuten kaikki kökkii huoneissaan nenä läppärissä tai kännykässä.

Tietenkin tämä on helppoa myös siksi että kaikki rakastamme ja arvostamme hyvää itsetehtyä ruokaa

Harrastuksien järjestäminen ruokailun mukaan? No, jos harrastaa jotain aikatauluista vapaata, niin onnistuu. Muutoin ne harrastukset on sillä kellonlyömällä kuin on.

Kunnoĺlisessa perheessä lapset harrastavat aktiivisesti ja toki ovat koulussa huippuoppilaita. Ei siinä työviikon iltoina pahemmin koko perheen voimin illallisteta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onhan se hyvä että edes kerran päivässä perhe on yhdessä kiireettömästi. Tulee juteltua kuulumiset

Meillä näin on ollut aina, harrastuksetkin järjestettiin niin ettei ne häiritse ruokailua. Ainoa syy olla poissa oli työmatka tai sairaus. Vielä nykyäänkin kokoonnumme 1-4x kk samaan pöytään. 

Sama jatkuu lastemme perheissäkin. Jopa opiskelijatyttö järjestää kavereilleen ruokailtoja saadakseen seuraa ruokapöytään, kaukana kun asuu.

Mun mielestä ihana tapa, muuten kaikki kökkii huoneissaan nenä läppärissä tai kännykässä.

Tietenkin tämä on helppoa myös siksi että kaikki rakastamme ja arvostamme hyvää itsetehtyä ruokaa

 

 

Harrastuksien järjestäminen ruokailun mukaan? No, jos harrastaa jotain aikatauluista vapaata, niin onnistuu. Muutoin ne harrastukset on sillä kellonlyömällä kuin on.

Onhan niissä harrastuksissakin joskus valinnanvaraa. Voi valita, meneekö ryhmään, joka kokoontuu tiistaina viideltä tai keskiviikkona kuudelta.

Itse kyllä käytännön syistä valitsen joskus mennä suoraan töistä harrastukseen sen sijaan, että ajaisin kotiin syömään ja ruuan jälkeen ajaisin takaisin lähes samaan paikkaan. Mutta pääosin meillä syödään päivällistä yhdessä, ja viikonloppuna useamminkin samaan aikaan. 

Vierailija kirjoitti:

Kunnoĺlisessa perheessä lapset harrastavat aktiivisesti ja toki ovat koulussa huippuoppilaita. Ei siinä työviikon iltoina pahemmin koko perheen voimin illallisteta.

Ystäväni oli tuollainen, aktiivisesti harrastava hyvä oppilas ja silti yksi heidän perheen tärkeimmistä asioista oli syödä joka ilta illallinen  yhdessä. 

Tavattiin teineinä sijaishuollossa ja ollaan oltu ystäviä siitä lähtien. Perheensä kanssa hänellä on etäiset välit.

Kyllä se on kunnollisen perheen merkki, yksi niistä. Voi "huonokin" perhe toki syödä yhdessä. Kauheinta on perheet joissa lapset vievät ruokansa (yleensä pelkkää einestä) omiin huoneisiinsa, syövät siellä koneen ääressä ja jättävät sotkutkin sinne.



Jokaisen lapsen on hyvä oppia yhteisten ruokahetkien tärkeys.

Järkyttävää

Vierailija kirjoitti:

Yhdessä ruokaillessa voi myös huomata, jos jollain nuorella on jotain ongelmia. Jos hän aina vain häipyy huoneeseensa sipsipussien kanssa pelaamaan toi somettamaan, niin voi jäädä liian yksi huoliensa kanssa.

Tämä.

Teinit viihtyvät niin kovasti omissa menoissaan ja oloissaan, että yhteiset ruokahetket ovat tällä hetkellä tosi tärkeitä. Ei välttämättä aina samaan aikaan, mutta yhteisen ruuan ääressä on kiva vaihtaa kuulumisia kun muuten arki on kiireistä palapeliä vuorotöiden ja koulun ja harrastusten ja kaiken muun kanssa.