Onko kunnollisen perheen merkki, että syödään yhdessä?

Vierailija kirjoitti:

Eri juttu jos muuten lapselle ei ole riittävästi aikaa, silloin se on hyväksi.

Se on aina hyväksi.

Muotoilen uudestaan, silloin se on tärkeää. Oletko nyt tyytyväinen?

Vierailija kirjoitti:

Esiteini ei halua syödä minun kanssani, haluaa katsoa puhelinta. En minä äitinä ole niin kivaa seuraa että voisin sen kanssa kilpailla enkä edes kuvittele niin. Pöytään tulee sentään monen kerran sanomisen jälkeen.

Kun oli pienempi yhteydet ateriat olivat itsestäänselvyys. Tosin aina ei ollut varaa itse lämmintä ruokaa syödä mutta lapsi sli ja itse jotain muuta. Eipä ole vieläkään, eilen laitoin hyvää chilivalkopippuri broilerin filettä jonka sain-30 % tarjouksesta, sitä lapsi söi riisin ja salaatin kanssa ja minä puuroa. 

T: sairaseläkeläinen yh

Tuossa kyllä tehdään karhunpalvelusta lapselle, kun annetaan hänen ahmia omaa parempaa ruokaa puhelinta tuijottaen. Sinun pitää näyttää hänelle, että itseään on lupa vanhemmankin arvostaa. Kännykkä pois, kana tasan ja salaatin tilalle iso kasa porkkanaraastetta. 

Meillä ei teini puhu ruokapöydässä mitään vaan autossa tai kesällä veneessä kun on isänsä kanssa kalassa. Ruokapöydässä murahtelee huppu päässä.

ei ainakaan ollut mun lapsuudenkodissani. syötiin kaikki saman pöydän ääressä, molemmat vanhemmistani alkoholisteja, koti aina hujanhajan, me lapset yleensä tehtiin se ruoka koska pidettiin lähes kokonaan itse huolta itsestämme. kaikkea muuta kuin kunnollinen perhe.

On. Elämänhallinnassa on ongelmia jos ei kerta päivään voi saman pöydän ääressä olla. Tätähän on tutkittu paljon ja kyllä siten kasvaa parempia ihmisiä.

Aamupalat kukin syö kun syö jos syö, mutta kyllä muuten syödään yhdessä lähes aina. Paitsi että siinä kunnioitetaan toisten seuraa, niin myös pöytään laitettua ruokaa.

Omat isovanhemmat on ollut vielä tosi köyhiä ja ruokakin ollut välillä tiukassa. Omille lapsille haluan jakaa ajatusta, että ollaan kiitollisia kun on ruokaa pöydässä, eikä puoliajatuksissaan vaan närpitä jotain naksuja näyttöpäätteiden äärellä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Esiteini ei halua syödä minun kanssani, haluaa katsoa puhelinta. En minä äitinä ole niin kivaa seuraa että voisin sen kanssa kilpailla enkä edes kuvittele niin. Pöytään tulee sentään monen kerran sanomisen jälkeen.

Kun oli pienempi yhteydet ateriat olivat itsestäänselvyys. Tosin aina ei ollut varaa itse lämmintä ruokaa syödä mutta lapsi sli ja itse jotain muuta. Eipä ole vieläkään, eilen laitoin hyvää chilivalkopippuri broilerin filettä jonka sain-30 % tarjouksesta, sitä lapsi söi riisin ja salaatin kanssa ja minä puuroa. 

T: sairaseläkeläinen yh

Tuossa kyllä tehdään karhunpalvelusta lapselle, kun annetaan hänen ahmia omaa parempaa ruokaa puhelinta tuijottaen. Sinun pitää näyttää hänelle, että itseään on lupa vanhemmankin arvostaa. Kännykkä pois, kana tasan ja salaatin tilalle iso kasa porkkanaraastetta. 

En ole tuo jolle vastasit. Enkä edes vähävarainen. Jos kuitenkin jostain syystä meillä on vaikka marjat vähissä, annan ne kaikki lapselle. Siksi että hän on mun lapsi, kasvava ja kehittyvä. Hänelle parempaa kuin itselleni. Minusta tuo on helppo ymmärtää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yhdessä ruokaillessa voi myös huomata, jos jollain nuorella on jotain ongelmia. Jos hän aina vain häipyy huoneeseensa sipsipussien kanssa pelaamaan toi somettamaan, niin voi jäädä liian yksi huoliensa kanssa.

Tämä.

Teinit viihtyvät niin kovasti omissa menoissaan ja oloissaan, että yhteiset ruokahetket ovat tällä hetkellä tosi tärkeitä. Ei välttämättä aina samaan aikaan, mutta yhteisen ruuan ääressä on kiva vaihtaa kuulumisia kun muuten arki on kiireistä palapeliä vuorotöiden ja koulun ja harrastusten ja kaiken muun kanssa.

Kummallista, että jos ei joka ilta syödä yhdessä niin oletetaan että lapsi sitten vain somettaa sipsipussin kanssa eikä ketään kiinnosta. Tietty jos ollaan enimmäkseen omissa menoissa, harrastuksissa ja töissä niin yhteinen ruokahetki voi olla melkein ainoa hetki kun

Vaikka sinä tiedät miten lapsilla menee niin tietävätkö lapset miten heillä toisillaan menee? Tai tietääkö miehesi miten lapsilla menee ja sitä rataa. Yhteinen ruoka on samalla infonjakotilaisuus, jossa jokainen perheenjäsen kuulee miten muilla menee, vaikka muuten eivät kommunikoisi keskenään. Sitten jos on murheita tai muuta niin ne voi setviä kahdestaan, mutta nekin huomaa helpommin jos on vaikeana ruokailun aikana.