Mikä siinä painonhallinnassa on niin vaikeaa?

Täytyy kyllä sanoa, etten minäkään ymmärrä. Itse 40 v, edelleen paino pysyy ihan just itse haluamissani lukemissa kunhan katson vähän mitä syön.

Vierailija kirjoitti:

On itseasiassa yllättävän paljon ihan fyysisen puolen sairauksia ja lääkityksiä jotka lihottavat. Ennen ei myöskään isketty neuroleptireseptiä käteen vähän joka vaivaan. Antibiootit (suolistofloora), hormonaalinen ehkäisy, psyykelääkkeet, eihän tällaisia troppeja vedetty joskus 50-luvulla kuten nykyään ja samaan aikaan ravintoa on rajattomasti tarjolla. Syitähän on monia, tässä yksi.

Ennenhän juuri kirjoitettiinkin esimerkiksi Klotriptyliä ja Triptyliä masennuksen lisäksi myös hermokipuihin ja tules-kipuihin. Nythän Amitriptyliini ja sen ja psykoosilääkkeen kombo Klotriptyl on neuvottu siivoamaan ainakin ulkomailla lääkelistoilta niiden toisen vaikutuksen eli dementiariskin kaksinkertaistumisen vuoksi. Mikään länsimaa ei tule pärjäämään nykyisillä resursseilla jos samaisilla lääkkeillä kevyesti 30-60 kiloa lihoneet ovat demetikkoja. Nykyään on tarjolla turvallisempia lääkkeitä kipukynnyksen nostamiseen ja hermokipujen hoitoon. 

Kymmenen dementiariskiä tuplaavan lääkeaineen lista oli ainakin BBC Newsin jutussa ja varmaan The Sun-iltapäivälehdessäkin. Suomessa listasta ei ole käsitelty muita kuin antikolienergisia lääkkeitä. Niistä monet voivat vaikuttaa aluksi siten, että potilas voi vaikuttaa ihan oikeasti käyvän vähän hitaammalla kuin aiemmin kävi. Lääkkeiden vaikutukset ovat yksilöllisiä. Yksi voi saada kaikki lääkkeen hyödyt ja vain vähän haittoja. Toinen puolestaan ei saa mitään apua kipuihinsa, pahimmassa tapauksessa ne lisääntyvät painon nousun myötä. Ikävä kyllä, noiden lääkkeiden käyttöä ei ole seurattu tarkkaan. On kirjoitettu resepti ja uusittu se aina pyydettäessä seuraamatta potilaan vointia edes kyselyllä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä olisin vielä 40-vuotiaana voinut kirjoittaa tämän. Olin aina ollut pitkä ja hoikka, ei minun tarvinnut tehdä mitään sen eteen. Sitten ihan yhtäkkiä paino alkoi nousta, elämässä mikään ei muuttunut. Sain sen pysäytettyä 75 kiloon (lähtöpaino 55). Hirveällä vaivalla olen pudottanut 5 kiloa, mutta sen jälkeen ei tapahdu enää mitään. Paastoan, ketoilen, juoksen, käyn salilla. Jos saan jonkun hikisen kilon-kaksi pudotettua, se tulee takaisin yhtenä viikonloppuna, kun lopetan laihduttamisen. Jatkuvasti laihduttamalla saan painon juuri ja juuri pidettyä ennallaan. Olen normaalipainoinen, mutta vyötärö on melkein metrin. Kilppari, ferritiini, sokerit kaikki terveen rajalla, mitään ei hoideta koska virallisesti mitään vikaa ei ole missään. 

Lihoit yhtäkkiä 20 kiloa

Voimakas stressi saa elimistön pumppaamaan vereen sekä sokeria että rasvaakin kun elimistö tulkitsee olevansa taistelussa. Samalla kortisolitaso nousee ja kun kortisolitasot ovat korkealla, rasvaa ei pala ja olemassaolevankin määrä lisääntyy helposti. On siis keholta normaali reaktio lihoa voimakkaan psyykkisen stressin alaisena.

1970-luvulla suurin osa oli aika hoikkia, nyt suurin osa on lihavia tai ainakin ylipainoisia.

Vierailija kirjoitti:

Parhaita asiantuntijoita lasten kasvatuksessakin ovat ne, joilla ei itsellään ole lapsia.  Painonhallinnassakin pätevät samalla tavalla juuri ne, jotka eivät koskaan ole itse lihoneet. 

Mä olen laihduttanut reilu 25kg. Ei ollut vaikeaa. En ymmärrä, miksi joillakin ei onnistu. Eikä tässä ole mitään jatkuvaa nälkää ja herkutellakin voi.

Vierailija kirjoitti:

Täytyy kyllä sanoa, etten minäkään ymmärrä. Itse 40 v, edelleen paino pysyy ihan just itse haluamissani lukemissa kunhan katson vähän mitä syön.

40 on vielä nuori. Ehkä sinulla pysyy vielä kymmenen vuoden kuluttua, mutta monella muulla se muutos tapahtuu 40-50 vuosien välissä. Sitten se painon alhaalla pitäminen alkaa vaatia niin paljon työtä, että se ei vain yksinkertaisesti kannata.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Läskit kävelevät 15min ja palkitsevat itsensä heseaterialla koska liikkuivat.

Oikeesti? 🙄

Hyvä kun edes kerran kuukaudessa käyn hampparilla. En koskaan palkitse itseäni ruoalla tms.

Läskit ovat myös itsepetoksen mestareita. Just sayin'...

Jep, kyllä se ylipainon syy paljastuu aika äkkiä, jos vietätte viikon yhdessä 24/7. Mulla oli pullukka mies. Ihmetteli, miksi paino ei laske, vaikka hän ei syö juuri mitään. No mä siihen, että mites se capuccino äsken (täysmaidolla tietty) tai se sokerinen jugurtti just sitä ennen. Siis tyyppi ei vaan muistanut syöneensä tai juoneensa todella kaloripitoisia juomia. Kävely oli aina verkkaista, kuntosalille tms ei selvinnyt koskaan. Annoskootkin olivat valtavia. Ei se läski tyhjiössä synny.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi jotkut ovat koko elämänsä kusipäitä eikä luonne muutu paremmaksi millään? Tämä on ihan aito kysymys.

Mikä tässä painoasiassa on niin kummallista, että siitä ei saa keskustella? Olenko haukkunut ketään? Sinusta on ok kutsua ihmisiä k-pääksi?

En vaan tajua sitä, että jos ja kun huomaa, että paino alkaa nousta, miksi sille asialle ei vaan tee jotain? Ilman laihdutustakin se on vaan niin helppoa syödä vähän terveellisemmin ja liikkua vähän enemmän. Ne tulokset näkyy sitten pitkässä juoksussa.

Ap

No kun ei ole helppo syödä vähemmän. Monille se tarkoittaa jatkuvaa nälässä elämistä. Kun kylläisyyshormoneja ei erity riittävästi, joko lihoo tai kärsii jatkuvaa nälkää. Kuvittele itse, että sulla olisi koko ajan vaikkapa pissahätä. Onnistuisitko nukkumaan? Pystyisitkö keskittymään työntekoon? Ainoa keino saada tuo tunne pois olisi tehdä jotakin, joka on pitkällä aikavälillä epäterveellistä. Väkisinkin välillä sortuu, vaikka tietää, ettei se ole hyväksi. Ei tuollaista tunnetta vain jaksa loputtomiin, joskus pitää saada levähtää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi jotkut ovat koko elämänsä kusipäitä eikä luonne muutu paremmaksi millään? Tämä on ihan aito kysymys.

Mikä tässä painoasiassa on niin kummallista, että siitä ei saa keskustella? Olenko haukkunut ketään? Sinusta on ok kutsua ihmisiä k-pääksi?

En vaan tajua sitä, että jos ja kun huomaa, että paino alkaa nousta, miksi sille asialle ei vaan tee jotain? Ilman laihdutustakin se on vaan niin helppoa syödä vähän terveellisemmin ja liikkua vähän enemmän. Ne tulokset näkyy sitten pitkässä juoksussa.

Ap

No kun ei ole helppo syödä vähemmän. Monille se tarkoittaa jatkuvaa nälässä elämistä. Kun kylläisyyshormoneja ei erity riittävästi, joko lihoo tai kärsii jatkuvaa nälkää. Kuvittele itse, että sulla olisi koko ajan vaikkapa pissahätä. Onnistuisitko nukkumaan? Pystyisit

Niihin kylläisyyshormoneihin pystyy vaikuttamaan ihan ruuan sisällöllä.

Ihan turha taas keksiä typeriä selityksiä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Monia syitä. Geenit, se että keho pyrkii aina korkeimpaan saavuttamaansa painoon takaisin, hormonit, erityisesti nälkä- ja kylläisyyshormonit jotka lihavilla usein toimii epänormaalisti, suolistobakteerit, mitokondrioiden heikentynyt toiminta lihavuuden takia jne. Se ei oikeasti ole helppoa enää sen jälkeen, jos on päästänyt itsensä merkittävästi kerran lihomaan.

Näin on, mutta kun ihmisen elämä on aika pitkä, niin ihan pienilläkin valinnoilla saa vaikka kahdessa kymmenessä tai ihan vaan kymmenessäkin vuodessa suuria muutoksia aikaan. 

Itse elän kuin pellossa ja syön ihan tasan tarkkaan sitä, mitä itse haluan. Pidän vaan jonkinlaista tasapainoa yllä pitkällä tähtäimellä. Siinä ei tarvita itsekuria oikein nimeksikään.

Ap

Tässä juuri paljastit, ettei sinulla ole tätä samaa ongelmaa kuin ylipainoisilla. Sinä voit syödä mitä vain haluat ja juuri niin paljon kuin haluat. Herkästi lihovat eivät voi syödä itseään kylläiseksi, vaan joutuvat lopettamaan syömisen kesken joka ikisellä aterialla, jokaisena päivänä, kuukaudesta ja vuodesta toiseen. Jos jokaisella aterialla jää syömävelkaa, niin aika nopeasti se kumuloituu ja kohta keho huutaa paniikissa, että syö lisää tai muuten kuolo korjaa. Tuollainen kuin sinä, ap, ei ole koskaan kokenut tuota ja siksi sitä voikin olla vaikea ymmärtää.

Vierailija kirjoitti:

Minä tulen hyvin kylläiseksi syödessäni hyviä keittoruokia. Eikä lihavuudesta huolta. Itämainen keittiö rokkaa. Ei hamburgerit kuin toisinaan. Pizza juustolla on kyllä hyvää mutta nykyisin en jaksaisi syödä kokonaista. Oon kutistanut vatsalaukkuni lihavat tekevät toisin, he venyttävät. Kylläiseksi tulee joksikin aikaa vaikka vissyä juoden tai ihan vettä. kokeiltu on. Sekä piimä tai tomaattimehu vähän vedellä lantrattuna.

Minä en ainakaan tule kylläiseksi vettä juomalla. Vatsan kurniminen kyllä loppuu joiksikin minuuteiksi, mutta kylläisyyttä ne eivät tuo. Keho tietää, paljonko energiaa se tarvitsee ja jos on vajetta, se yrittää saada syömään lisää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Monia syitä. Geenit, se että keho pyrkii aina korkeimpaan saavuttamaansa painoon takaisin, hormonit, erityisesti nälkä- ja kylläisyyshormonit jotka lihavilla usein toimii epänormaalisti, suolistobakteerit, mitokondrioiden heikentynyt toiminta lihavuuden takia jne. Se ei oikeasti ole helppoa enää sen jälkeen, jos on päästänyt itsensä merkittävästi kerran lihomaan.

Näin on, mutta kun ihmisen elämä on aika pitkä, niin ihan pienilläkin valinnoilla saa vaikka kahdessa kymmenessä tai ihan vaan kymmenessäkin vuodessa suuria muutoksia aikaan. 

Itse elän kuin pellossa ja syön ihan tasan tarkkaan sitä, mitä itse haluan. Pidän vaan jonkinlaista tasapainoa yllä pitkällä tähtäimellä. Siinä ei tarvita itsekuria oikein nimeksikään.

Ap

Tässä juuri paljastit, ettei sinulla ole tätä sa

Ei tartte elää nälässä, pitää vain tajuta, mitä kannattaa syödä ettei se nälkä ole jatkuvaa. Koskee kaikenpainoisia, joten ei löydy lihavalle tekosyytä.

Kyllä minäki ihmettelen miten matikkanero ei ymmärrä, että joku ei osaa laskea ollenkaan, kun sehän on nerolle niin helppoa. Tai voittaa niitä shakkiotteluita, kun se on nerolle ihan lastenleikkiä. Niin että mikä siinä on niin vaikeaa? 🙄 

Että olisko erilaisuuden ymmärtäminen mitään matikkanerolle. Että olisko, oi nero ap?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Parhaita asiantuntijoita lasten kasvatuksessakin ovat ne, joilla ei itsellään ole lapsia.  Painonhallinnassakin pätevät samalla tavalla juuri ne, jotka eivät koskaan ole itse lihoneet. 

Mä olen laihduttanut reilu 25kg. Ei ollut vaikeaa. En ymmärrä, miksi joillakin ei onnistu. Eikä tässä ole mitään jatkuvaa nälkää ja herkutellakin voi.

No tässä ainakin yksi tarina sinulle, ehkä auttaa vähän ymmärtämään. Varmaan on monia erilaisia. Mäkin olen laihduttanut elämäni aikana useita kertoja, kerran laihdutin 25 kg. Se tulos pysyi siihen saakka, kunne sairastuin (syöpään) ja jouduin vähentämään paljon liikuntaa, olin kävellyt päivittäin töihin. Vaikka vähensin tietysti myös syömistäkin aikas minimiin, niin silti paino nousi. Ei voinut syödä niin vähän, etteikö paino olisi noussut, kun kuitenkin immuunipuolustuksestakin täytyi huolehtia eikä saanut laihduttaa. Kun palasin töihin, ei tullut enää kuuloonkaan, että olisin jaksanut kävellä työmatkat, vaan jos halusi ylipäätään jaksaa käydä töissä, niin autolla se juuri ja juuri onnistui. Vuoden kuluttua painoa oli tullut jo 10 kg lisää, enkä vieläkään ollut täysin kunnossa, siitä se pikku hiljaa nousi takaisin. Nykyään yritän olla armollinen itselleni. Olen kiitollinen, että selvisin hengissä ja että vielä olen täällä. 

Miksi ihmiset antavat lihoa itsensä monia kymmeniä kiloja? Tv. Rouva 53v. 159cm. ja 50kg. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No kun ei ole helppo syödä vähemmän. Monille se tarkoittaa jatkuvaa nälässä elämistä. Kun kylläisyyshormoneja ei erity riittävästi, joko lihoo tai kärsii jatkuvaa nälkää. Kuvittele itse, että sulla olisi koko ajan vaik

Niihin kylläisyyshormoneihin pystyy vaikuttamaan ihan ruuan sisällöllä.

Ihan turha taas keksiä typeriä selityksiä.

Hei, olen eri. Kerro, miten pystyy vaikuttamaan kylläisyyshormoneihin ruoan sisällöllä niin, ette ole nälkä? Syön siis nyt normaalia ruokaa ravitsemussuositusten mukaisesti, ei mitään mättöjä tai sokerijuttuja. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Parhaita asiantuntijoita lasten kasvatuksessakin ovat ne, joilla ei itsellään ole lapsia.  Painonhallinnassakin pätevät samalla tavalla juuri ne, jotka eivät koskaan ole itse lihoneet. 

Mä olen laihduttanut reilu 25kg. Ei ollut vaikeaa. En ymmärrä, miksi joillakin ei onnistu. Eikä tässä ole mitään jatkuvaa nälkää ja herkutellakin voi.

No tässä ainakin yksi tarina sinulle, ehkä auttaa vähän ymmärtämään. Varmaan on monia erilaisia. Mäkin olen laihduttanut elämäni aikana useita kertoja, kerran laihdutin 25 kg. Se tulos pysyi siihen saakka, kunne sairastuin (syöpään) ja jouduin vähentämään paljon liikuntaa, olin kävellyt päivittäin töihin. Vaikka vähensin tietysti myös syömistäkin aikas minimiin, niin silti paino nousi. Ei voinut syödä niin vähän, etteikö paino olisi noussut, ku

Tuskin kaikilla ylipainoisilla on ollut syöpä.

Kaikki. Ruoka vaan on niin hyvää, ja juomat myös. Röyh.

Pieren ap:n yleiseen suuntaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No kun ei ole helppo syödä vähemmän. Monille se tarkoittaa jatkuvaa nälässä elämistä. Kun kylläisyyshormoneja ei erity riittävästi, joko lihoo tai kärsii jatkuvaa nälkää. Kuvittele itse, että sulla olisi koko ajan vaik

Niihin kylläisyyshormoneihin pystyy vaikuttamaan ihan ruuan sisällöllä.

Ihan turha taas keksiä typeriä selityksiä.

Hei, olen eri. Kerro, miten pystyy vaikuttamaan kylläisyyshormoneihin ruoan sisällöllä niin, ette ole nälkä? Syön siis nyt normaalia ruokaa ravitsemussuositusten mukaisesti, ei mitään mättöjä tai sokerijuttuja. 

Älä syö suositusten mukaan.