Mikä siinä painonhallinnassa on niin vaikeaa?

Aikoinaan, kun en tiennyt vielä mitään vähähiilarisesta ruokavaliosta, humpsahdin osin siihen vahingossa. Työmatkat pyöräillen, töissä lähinnä salaattia, koska se oli hyvää. Sitten lisäksi kanaa tai kalaa. Kotimatkalla kaupasta ostin ruokasalaatteja tiskistä, kun olivat niin hyviä (tosin kalliita). Jonkin aikaa näin toimittuani alkoi olo muuttua merkittävästi. Laihduin joo, ja energiatasot oli aina kohdillaan. Aamuisin söin pari ruisleipää ja ruokasalaateissa kaikkea, mitä niissä oli. Aika pian kehoni tiesi aina, mitä kaipasin. Välillä enemmän vihanneksia, välillä puolikas pizza, salaatin kera. Makeanhimo loppui. Perunalastuja mm. saatoin maistaa, mutta ei tehnyt mieli. Töissä oli usein kahvipullaa ym. mutta niitä en edes huomannut. 

Se oli todella hyvää aikaa kaikin puolin. Loppui sairastumiseen (joka ei johtunut ruokavaliosta). Tähän kun vielä pääsisin, olisin onnellinen.

Vierailija kirjoitti:

Paljon näet vaivaa asian eteen. Harva liikkuu noin paljon päivittäin. Sanoit, ettet jaksa lähteä lenkille erikseen, mutta olet kävellyt 10km päivittäin. Mitä lenkkiä tuon lisäksi vielä pitäisi?

 

Perheellisellä onnistuu lähinnä työmatkapyöräily. Itse sitä tein lasten ollessa pieniä. Ja lähinnä siksi, että pyöräily on intohimoni. Muuten en olisi sitäkään viitsinyt, kun se suihkuilu ja vaatteiden vaihdot ym. aamuisin työpaikalla on aika rasittavaa.

____

Niin näenkin vaivaa, koska minusta terveys on tärkeä asia, varsinkin perheellisellä. Enhän mä tuon 10 km:n lisäksi missään lenkillä käynytkään. En vaan viitsinyt sen sijaan käydä lenkillä, vaikka varmaan puolen tunnin hölkällä olisi saanut samat terveyshyödyt. Valitsin kävelyn, koska se oli mielestäni kivaa, ja koska tein sitä nimenomaan työmatkoina. Kävelyn jälkeen ei tarvitse käydä suihkussa. 

Mun täytyy kyllä käydä suihkussa myös kävelyn jälkeen. Paitsi jos on ollut tuulista tai kylmää ja mulla on ollut liian vähän vaatetta päällä. Vaikka menisin kuinka hiljaa, niin muutaman kilometrin jälkeen alkaa joka tapauksessa tulla hiki.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Raskaudet, pikkulapsiarki, jatkuva köyhyys, elämänsisällön ja ajan puute edellisistä johtuen, istumatyö ja istuva vapaa-aika, digitaalisen sisällön lisääntyminen, itsensä palkitseminen herkuilla tai alkoholilla, you name it. Syitä on varmasti paljon. Yrittäkäämme vaan, että saisimme lapset ja nuoret liikkeelle ja pidettyä terveellisten elämäntapojen parissa. Meidät on jo menetetty.

Höpsis, pikkulapsiarjen jälkeen on aikaa laittaa itsensä kuntoon. Myös pikkulasten kanssa voi ja pitää liikkua ja noudattaa terveitä elintapoja ja olla esimerkkinä lapsilleen. Nuorena aikuisena kun tuloksia saa ihan toiseen tahtiin kun vasta vaihdevuosissa. 

Harva on enää nuori aikuinen pikkulapsiajan jälkeen. Minulla alkoivat esivaihdevuodet heti pikkulapsiajan jälkeen, sillä sain useamman lapsen ja esivaihdevuodet tulivat aikaisin.

Vierailija kirjoitti:

Ylipainoiset sanovat, että luonnostaan hoikat voivat syödä mitä haluavat lihomatta. Mistä te sen tiedätte? Vahditteko hoikkien syömistä? Sama asia, että hoikat luulevat ylipainoisten ahmivan, mistä sen tiedätte? Todellisuudessa yleensä vain läheisimmät ihmiset tietävät toisten ruokatavat.  Itse yritän poimia keskusteluista ideoita omaan elämääni ja jotain olen ajatellut kokeilla. Kiitos teille asiallisen viestin kirjoittaneet

Tiedän sen siitä, että olin nuorena itse tuollainen luonnostaan hoikka.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On ihan yleisesti todettu että henkilö, joka syö tasapainoisesti ja liikkuu ja kaiken järjen mukaan pitäisi laihtua niin ei laihdu ehkä vain siksi että yöunet ovat aivan hanurista. Jatkuva vähäinen yöuni ja väsymys ovat rankka stressitila kehossa ja estää painon putoamisen.

Niin...lihota itsesi = nukut huonosti koska selkäsi on kipeä, johtuen siitä kun ensin lihotit itsesi. Tässä muuten vähän motivaatiota lihaville:

Valitsemasi evästeasetukset estävät tämän sisällön näyttämisen. Nähdäksesi sisällön sinun on hyväksyttävä Sanoman sisällönjakelukumppanien evästeet. Hyväksynnän jälkeen voimme näyttää sinulle sisältöä mm. YouTubesta, Facebookista, Twitteristä ja Instagramista.

Anna lupa evästeille

%3D

Mun selkä on kipeä siksi, että vatsalihasten alla oleva kalvo venyi raskauksien aikana liian suureksi. Nyt joudun jumppaamaan syviä vatsalihaksia joka päivä, mutta silti selkä kipeytyy ja kramppaa herkästi. Ennen lapsia mun ei tarvinnut edes ajatella koko keskivartaloa. Tämä ongelmani on ollut olemassa sekä normaalipainoisena että ylipainoisena. Mitään muutosta ei ole tullut pelkän painon muuttumisen vuoksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Iltiksissa kerrotaan tutkimuksista, että aineenvaihdunta hidastuu vasta 60 + ikävuoden jälkeen. Silti 80 % naisista lihoo vaihdevuosissa. Tai vähintään joutuvat muuttamaan jotain radikaalia, jotta eivät lihoisi. Eikö tässä ole ristiriita?

Selitys ei löydy nykyajasta. Sata vuotta sittenkinnvalokuvissa mammat ovat pyöreämpiä kuin muut.

Vaihdevuosissa estrogeenin tuotanto vähenee. Munasarjat eivät enää tuota estrogeenia. Rasvakudos tuottaa estrogeenia, ja estrogeeni taas ylläpitää todella monia olennaisia asioita, kuten luiden lujuutta ja lihasvoimaa.

On ihan loogista, että keho pyrkii lisäämään rasvakudosta tuossa tilanteessa.

Ihanaa, kun asiallisella kommentoinnilla saa fiksuja vastauksia. Kiitos tästä tiedosta! Helpottaa varmasti mon

Kyllä, mutta tuo ajatusketju jäi kesken. Se rasvakerros ei kuitenkaan ole hyväksi, vaan luille ja lihaksille parempi on liikunta, joka kasvattaa niin luuntiheyttä kuin lihasvoimaakin. Se lihominen on vain huonosti huolletun kehon paniikkiratkaisu.

Eikö juuri todettu, että vaihdevuosissa ei voi harrastaa liikuntaa määrättömästi, sillä keho ei jaksa, koska vaihdevuodet rasittavat sitä fyysisesti. Jos harrastaa enemmän liikuntaa, keho menee stressitilaan ja silloin ei laihdu.

Eikö juuri todettu, että vaihdevuosissa ei voi harrastaa liikuntaa määrättömästi, sillä keho ei jaksa, koska vaihdevuodet rasittavat sitä fyysisesti. Jos harrastaa enemmän liikuntaa, keho menee stressitilaan ja silloin ei laihdu.

-

Ja mikä pahempaa, ne nivelkivut liittyvät aitoon kulumiseen. Eli jos harrastat enemmän liikuntaa sillä lailla sinnikkäästi, saat palkinnoksi nivelrikon. Sitten et ainakaan enää liiku, parhaassa tapauksessa jonotat tekoniveltä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suoliston mikrobisto ottaa osumaa jokaisesta antibioottikuurista. Hyvälläkin suoliston mikrobiston hoidolla kestää 6-24 kuukautta palata takaisin aikaisempaan normaalitilaan. Esimerkiksi lapsena antibiootteja syöneet ovat painavampia kuin ne, jotka eivät ole joutuneet syömään antibiootteja.

 

Tämä oli minulle ihan uusi tieto. Ja nyt tätä tietyti pidetään vain yhtenä tekosyynä, mutta olen tosiaan lapsena syönyt vuosikausia useamman antibioottikuurin vuodessa korvatulehduskierteessä. 80-90-luvulla niitä ei säännöstelty. Ja olen ollut aina ylipainoin, välillä enemmän ja välillä vähemmän.

Koulutukseen kannattaisi panostaa. Tämähän on perustietoa mikä opetetaan jo peruskoulussa.

Kävin peruskoulun 90-luvulla, eli paljon on epäilemättä unohtunut. Tosin mahdettiinko tuota

Tuo on tullut esille vasta 2000-luvulla. Siten sitä ei ole voitu opettaa 1990-luvulla missään peruskoulussa tai toisen asteen oppilaitoksessa. Iltapäivälehdetkään eivät ole innostuneita uutisoimaan aiheesta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ohis!

Kiinnostaa nyt vilpittömästi se, että miksi näihin tällaisiin ketjuihin tulee ihmisiä, jotka koko ajan tietävät muka paremmin ja väittävät toisinsanovia valehtelijoiksi? Lukevat hyvin valikoiden, tulkitsevat liioitellen, tyyliin tää: blaa blaa...kun kukaan ei ole diapetesta edes maininnut. Miksi pitää tulla pätemään asiassa, joka ei koske itseä? Ja levittää vieläpä väärää tietoa. Mikä tähän tällaiseen käytökseen voi olla motiivina? 

Tulee mieleen lähinnä koulukiusaajien veteraanikokoontuminen.

Mä olen oikeasti ihan todella asiallisesti kertonut moneen otteeseen omista kokemuksistani, ja siitä miten pidän painoni kurissa. En ole rääkännyt itseäni liikunnalla tai itsekurilla, vaan tehnyt erittäin maltillisia muutoksia omassa elämässäni omien yksilöllisten tarpeitteni mukaan. Sellaisia muutoksia, jotka onnistuisivat ihan kaikilta ja joita ihan kaikki voisivat muokata omien mieltymystensä mukaisiksi. 

Valtaosa ylipainoisista vastaajista on jättänyt kaikki nämä viestit täysin huomiotta ja keskittynyt listaamaan kaikki ne syyt, joiden vuoksi tai joista huolimatta he ovat edelleen fatalistisesti ylipainoisia.

Diabetesta ei ole mainittu, koska ei tämän ketjun tarkoitus ole syyllistää. Kuitenkin ylipaino aiheuttaa kakkostyypin diabetesta. Siitä huolimatta jotkut kommentoivat, että ovat mieluummin ylipainoisia kuin "fanaattisesti" kyttäävät jokaista suupalaa (sellaista ei kukaan ole täällä ehdottanut) tai leikkineet sillä, että ovat päässeet melkein eläkkeelle terveenä ylipainosta huolimatta. Entä se elämä eläkkeen jälkeen? 

On tosi turhauttavaa keskustella tällaisten denialistien kanssa. Joskus sitä vaan hermostuu.

Tässä ketjussa moni on kertonut omista kokemuksistaan. Jos kokemus on ollut se, että liikunnan lisääminen ja syömisen vähentäminen ei ole auttanut, niin miksi hermostut siitä? Se, mikä toimi sinulla, ei toimi heillä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suoliston mikrobisto ottaa osumaa jokaisesta antibioottikuurista. Hyvälläkin suoliston mikrobiston hoidolla kestää 6-24 kuukautta palata takaisin aikaisempaan normaalitilaan. Esimerkiksi lapsena antibiootteja syöneet ovat painavampia kuin ne, jotka eivät ole joutuneet syömään antibiootteja.

 

Tämä oli minulle ihan uusi tieto. Ja nyt tätä tietyti pidetään vain yhtenä tekosyynä, mutta olen tosiaan lapsena syönyt vuosikausia useamman antibioottikuurin vuodessa korvatulehduskierteessä. 80-90-luvulla niitä ei säännöstelty. Ja olen ollut aina ylipainoin, välillä enemmän ja välillä vähemmän.

Koulutukseen kannattaisi panostaa. Tämähän on perustietoa mikä opetetaan jo peruskoulussa.

Kävin peruskoulun 90-luvulla, eli paljon on epäilemättä unohtunut. Tosin mahdettiinko tuota

Maikkarin uutiset: 

Professori: Antibioottien vaikutus suolistoon dramaattinen - voi aiheuttaa ylipainoa ja diabetesta

Vierailija kirjoitti:

Se kommentti ei ollut järkevä eikä asiallinen, koska se asetti rasvakudoksen lisääntymisen ja liikunnan hyödyt vaihtoehdoiksi keskenään, mitä ne eivät ole. Ihminen voi liikkua, vaikka hänellä rasvaprosentti nousisi. 

 

Sitä en tiedä, nouseeko se luun tiheys tai kasvavatko lihakset ilman estrogeenia. Luultavasti eivät. Vaihdevuosien alussa luun tiheys laskee 15-%, eikä tätä voi estää liikunnalla (mutta hormoneilla voi). Liikunta korkeintaan hieman hidastaa väistämätöntä kehitystä. Ilman hormoneita myöskään lihas ei kasva kunnolla eikä oikein palaudu rasituksesta, se vain väsyy ja kipeytyy. Mikä onkin monille tuttua vaihdevuosien aikana. 

_____

https://www.nippon.com/en/japan-topics/g01016/

Luepa tuosta teräsmummosta. 

Munkin mummoni on yhdeksänkymppinen teräsmummo, joka asuu yksin ja hoitaa talon ja puutarhan. Kuitenkin hänen miehensä, joka söi tämän samaisen mummon laittamia, samoja ruokia kuin mummo itse, kuoli alle seitsemänkymppisenä. Kaikki ei siis ole kiinni pelkästä ruokavaliosta, vaan pitkäikäisyys on kiinni myös hyvästä onnesta.

Vierailija kirjoitti:

Kuka niputtaa, kuka nipottaa, kenellä on vaikeuksia luetun ymmärtämisessä ja kenellä tunteiden hallinnassa. Kuten sanottu, ylipainoisilla on vaan eri prioriteetit elämässä. Itselleni se ei aukea.

Ei ylipainoisilla ole mitään eri prioriteetteja, vaan heidän kehonsa toimivat eri tavalla kuin sinun. Se, mikä sai sinut laihtumaan, ei saanut heitä laihtumaan tai välttämättä edes pysymään samassa painossa. Ei ylipaino tarkoita, ettei tekisi mitään hoikistuakseen tai terveytensä eteen.

Vierailija kirjoitti:

Eikö juuri todettu, että vaihdevuosissa ei voi harrastaa liikuntaa määrättömästi, sillä keho ei jaksa, koska vaihdevuodet rasittavat sitä fyysisesti. Jos harrastaa enemmän liikuntaa, keho menee stressitilaan ja silloin ei laihdu.

-

Ja mikä pahempaa, ne nivelkivut liittyvät aitoon kulumiseen. Eli jos harrastat enemmän liikuntaa sillä lailla sinnikkäästi, saat palkinnoksi nivelrikon. Sitten et ainakaan enää liiku, parhaassa tapauksessa jonotat tekoniveltä.

🙋Täällä sitä jonotan! Olin ikäni kova liikkuja, kunnes sairastuin. Enää en ole kova liikkuja. Nähtäväksi jää, josko sit taas uusien nivelten kanssa...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se kommentti ei ollut järkevä eikä asiallinen, koska se asetti rasvakudoksen lisääntymisen ja liikunnan hyödyt vaihtoehdoiksi keskenään, mitä ne eivät ole. Ihminen voi liikkua, vaikka hänellä rasvaprosentti nousisi. 

 

Sitä en tiedä, nouseeko se luun tiheys tai kasvavatko lihakset ilman estrogeenia. Luultavasti eivät. Vaihdevuosien alussa luun tiheys laskee 15-%, eikä tätä voi estää liikunnalla (mutta hormoneilla voi). Liikunta korkeintaan hieman hidastaa väistämätöntä kehitystä. Ilman hormoneita myöskään lihas ei kasva kunnolla eikä oikein palaudu rasituksesta, se vain väsyy ja kipeytyy. Mikä onkin monille tuttua vaihdevuosien aikana. 

_____

https://www.nippon.com/en/japan-topics/g01016/

Luepa tuosta teräsmummosta. 

Munkin mummoni on yhdeksänkymppinen teräsmummo, joka asuu yksin ja hoitaa talon ja puuta

Ja geeneistä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aika monet sairaudet lisääntyvät iän myötä. Ja paino keskimäärin kasvaa iän myötä myös. Osaksi siis korrelaatio on tyyppiä jäätelönsyönti ja hukkumiskuolemat. Kun tätä on oikeasti tutkittu, on huomattu, että eläkeikäisille terveellisin paino on se lievä ylipaino eikä suinkaan ns normaalipaino. Eivätkä ihmiset ihan tyhjästä puff päädy terveellisesti ylipainoisiksi täyttäessään 60v, vaan paino hiipii hiljalleen kohti iänmukaista hyvää tasoa jo keski-iässä. Siis niilläkin, joilla painon säätely ja painonhallinta ovat terveellä tolalla.

Aikalailla painokeskeistä keskustelua. Mikähän olis tulos, jos ihmiset keskittyis hyvinvointiin ensisijaisesti. Jos syö suht optimaalisesti, liikkuu sopivasti ja onnistuu pitämään mielen positiivisena, olisko se painokin sit oikeissa lukemissa? Mikä ikinä se oliskin.

Siis sitä täällä on selitetty aika paljonkin, mutta ylipainoiset ei vaan kuule sitä viestiä. 

Njoo, ap ainakin kuorrutti tuollaisella hyvinvointiin vetoamisella viestinsä varsinaisen tarkoituksen eli heikomman lyömisen. Hän taivasteli kerta toisensa jälkeen, miten kukaan viitsii olla ylipainoinen, eivätkö ne nyt tajua, että se on epäterveellistä, ja lopuksi yritti selitellä, että muka tarkoitus oli puhua hyvinvoinnista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se kommentti ei ollut järkevä eikä asiallinen, koska se asetti rasvakudoksen lisääntymisen ja liikunnan hyödyt vaihtoehdoiksi keskenään, mitä ne eivät ole. Ihminen voi liikkua, vaikka hänellä rasvaprosentti nousisi. 

 

Sitä en tiedä, nouseeko se luun tiheys tai kasvavatko lihakset ilman estrogeenia. Luultavasti eivät. Vaihdevuosien alussa luun tiheys laskee 15-%, eikä tätä voi estää liikunnalla (mutta hormoneilla voi). Liikunta korkeintaan hieman hidastaa väistämätöntä kehitystä. Ilman hormoneita myöskään lihas ei kasva kunnolla eikä oikein palaudu rasituksesta, se vain väsyy ja kipeytyy. Mikä onkin monille tuttua vaihdevuosien aikana. 

_____

https://www.nippon.com/en/japan-topics/g01016/

Luepa tuosta teräsmummosta. 

Munkin mummoni on yhdeksänkymppinen teräsmummo, joka asuu yksin ja hoitaa talon ja puuta

"Munkin mummoni on yhdeksänkymppinen teräsmummo, joka asuu yksin ja hoitaa talon ja puutarhan. Kuitenkin hänen miehensä, joka söi tämän samaisen mummon laittamia, samoja ruokia kuin mummo itse, kuoli alle seitsemänkymppisenä. Kaikki ei siis ole kiinni pelkästä ruokavaliosta, vaan pitkäikäisyys on kiinni myös hyvästä onnesta."

Mun anoppi on myös teräsmummo. Ollut ylipainoinen suurimman osan elämästään. Tekee edelleen isoja fyysisiä ponnisteluja. Appeni kuoli 14v. sitten. Oli hoikka. Söi valtavia annoksia. Oli hoikka. Anoppini teki kaikki ruuat aina. Toinen sairastui Alzheimerin -tautiin, toinen porskuttaa edelleen. Ylipainoisena.

Vierailija kirjoitti:

"Kehopositiivisuus on sitä, että hyväksytään ihmiset sellaisenaan, oli heidän kehonsa minkälaiset tahansa. Lihavat, normit, laihat, vammaiset...et ajateltais, et ihminen on muutakin, kuin paino tai muoto. Mut joillekin tämä on liian vaikea konsepti."

Aika monelle se tarkoittaa sitä, että on ok olla ylipainoinen ja syödä mitä haluaa, koska on ok olla ylipainoinen ja syödä mitä haluaa, koska... 

Mua ei oikeasti häiritse ihmisten ylipaino, mä en vaan tajua sitä, paitsi niin että jos virtahevolle olohuoneessa kääntää kasvonsa, sitä ei tarvitse nähdä eikä sille tarvitse tehdä mitään. Mikä on oikeastaan tullut täälläkin todistetuksi.

Ylipainoisethan tekevät koko ajan jotakin sille painolleen. Osa hyvinkin paljon. Silti he saattavat edelleen olla ylipainoisia. Osa ei laihdu, osa ei ole vielä ehtinyt laihtua normaalipainoon asti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aika monet sairaudet lisääntyvät iän myötä. Ja paino keskimäärin kasvaa iän myötä myös. Osaksi siis korrelaatio on tyyppiä jäätelönsyönti ja hukkumiskuolemat. Kun tätä on oikeasti tutkittu, on huomattu, että eläkeikäisille terveellisin paino on se lievä ylipaino eikä suinkaan ns normaalipaino. Eivätkä ihmiset ihan tyhjästä puff päädy terveellisesti ylipainoisiksi täyttäessään 60v, vaan paino hiipii hiljalleen kohti iänmukaista hyvää tasoa jo keski-iässä. Siis niilläkin, joilla painon säätely ja painonhallinta ovat terveellä tolalla.

Aikalailla painokeskeistä keskustelua. Mikähän olis tulos, jos ihmiset keskittyis hyvinvointiin ensisijaisesti. Jos syö suht optimaalisesti, liikkuu sopivasti ja onnistuu pitämään mielen positiivisena, olisko se painokin sit oi

"Njoo, ap ainakin kuorrutti tuollaisella hyvinvointiin vetoamisella viestinsä varsinaisen tarkoituksen eli heikomman lyömisen. Hän taivasteli kerta toisensa jälkeen, miten kukaan viitsii olla ylipainoinen, eivätkö ne nyt tajua, että se on epäterveellistä, ja lopuksi yritti selitellä, että muka tarkoitus oli puhua hyvinvoinnista."

Näin nämä aloitukset usein menee. Muka hyväntahtoista, mutta ei sit kuitenkaan. Ja sit ihmetellään vastauksia. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuka terveistä laihduttajista on oikeasti kokeillut esim. 1400 kalorin dieettiä (päivässä) ja samalla lisännyt edes vähän liikuntaa ja tehnyt tätä kuukauden ajan? 

Kokeilkaa, kumma jos ette laihdu. Ja siis laskette kalorit ettekä huijaa! 

Minulla tämä on toiminut. 

N 58

 

minulla tämä toimi oikein nopeasti siihen saakka, kunnes lähenin 50 ikävuotta. Olin siihen asti aina normaalipainon sisällä, vaikka aina muutamien vuosien välein säännöllisesti laihdutin pari kiloa. Olin av:lla se, joka ihmetteli, mikä laihdutuksessa on niin vaikeaa. 

sitten kaikki muuttui. Parin kilon laihdutus vei kolme kuukautta, vaikka toimin samoin kuin kaikki monet laihdutuskerrat aiemmin. Kun täytin 52-53 mikään aiemmista keinoista ei toiminut. Sitten Otin yhden 3 kk:n tiukan dieetin: söin 1200-1400 per pv, jokainen suupala kahvimaitoa myöten kalorilaskuriin, poljin joka päivä 30 min kuntopyörää, kävelin kaikki portaat (koti on 5 krs ja työpaikka 7 krs), tein lihaskuntoa, poistin kaiken sokerin jne. Päätin, että prkl, nyt kilot lähtee. 



Tuloksena laihduin 1,5 kiloa, jotka kaikki tuli 2 viikossa takaisin.

en tiedä, mitä pitäisi kokeilla seuraavaksi.

Sama kokemus. Laihduin vain, kun sairastuin enkä pystynyt syömään paria suupalaa enempää aterialla. En syönyt yhdeksään kuukauteen kuin muutaman sata kaloria päivässä. Mutta eihän sellaisessa elämässä ole mitään järkeä. Terveenä pää menisi sekaisin ja keho sairastuisi. Ja ps. Kilot tulevat takaisin, kun alkaa syömään normaalisti.

Painoa ei voi hallita, jos ei suostu tiedostamaan omia sudenkuoppiaan.