Lue keskustelun säännöt.
Mikä siinä painonhallinnassa on niin vaikeaa?
05.02.2025 |
Tämä on ihan aito kysymys. Itse olen normaalipainoinen ja ollut sitä koko ikäni. Olen nyt keski-ikäinen. Paino on kyllä noussut nuoruusvuosista, mutta olen edelleen hoikka ja hoikkana aion pysyä. Miksi niin monet päästää itsensä lihomaan ihan järkyttävään kuntoon? Miksi ihmiset ei osaa ottaa itseään niskasta kiinni?
Kommentit (1029)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen 'luonnostaan hoikka' eli syön mitä haluan, niinkö?
Jep, syön mitä haluan, mutta maltillisia annoskokoja! En täytä lautasta kukkuralleen pitsalla! En syö 300 g sipsejä kerralla! En juo sokerilimua 1,5 l päivässä!
Eli maltillisia annoskokoja, niin pysyy 'luonnostaan hoikkana' Kuka idiootti on tuollaisenkin sanonnan keksinyt? Kyse on vain kalorimäärästä!
Tämä juuri se ongelma teidän hoikkien päässä kun ette vaan yhtään ymmärrä. En ikinä voisi syödä 300g sipsejä tai 1,5 litraa limua päivässä! Tai jotain pitsaa, mitä ihmettä oikein kuvittelet? Hoikat ehkä voivat tehdä noin, mutta meille lihaville KAIKKI tuollainen jää suoraan vyötärölle eikä painonhallinnasta tule viikkoihin mitään.
Se koira älähtää johon kalikka osuu?
Miksi naureskelet, jos joku heittelee koiraa ja osuu siihen? Oletko itse se heittelijä? Mitä kiksejä saat tästä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä on huvittava ketju. Ylipainoiset tulee kukin vuorollaan kertomaan oman tarinansa, jonka päällimmäinen viesti on aina se, että he ovat ylipainoisia itsestään riippumattomista syistä. Oikeasti aika mielenkiintoista.
Eikö, mutta siinä mielessä vaarallista että joku oikeasti alkaa uskoa ettei ylipaino ole mitenkään hallittavissa. Masentava ajatus.
Ylipaino on hyvin vaikeasti hallittavissa, vain n. 5% onnistuu siinä pysyvästi. Masentava ajatus, totta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Taas kerran on pakko todeta, että mitä ihmettä ne lihavuustutkijat oikein tutkivat, kun se suurin viisaus ja ainoa oikea tieto lihavuudesta on täällä 🤔
Se on aina mielenkiintoista, kun joku pätee kovasti asiasta, mistä itsellään ei ole mitään käsitystä tyyliin painonhallinta, lastenkasvatus, parisuhde.
Normaalipainoisilla on aika hyvä käsitys painonhallinnasta, ylipainoisilla todistetusti ei ole. Että kenenköhän kannattaisi kuunnella ketä?
Normaalipainoisilla ei useimmiten ole hajuakaan painonhallinnasta, koska heidän ei ole koskaan tarvinnut hallita painoaan. Se on pysynyt sopivana ilmankin. Ylipainoinen sen sijaan on kokeillut kaikki mahdolliset keinot annoskokojen pienentämisestä ja sokerin vähentämisestä liikunnan lis
Hmm, olen tästä hieman eri mieltä. En ole/ole ollut ylipainoinen, mutta siitä huolimatta t i e d ä n lihovani helposti, mikäli alan syödä itselleni väärällä tavalla. Olen nyt jo seitsemänkymppinen mummeli, mutta pari, kolme kertaa elämäni aikana olen joutunut ottamaan itseäni niskasta kiinni (esim. raskauden jälkeen), ettei niin sanotusti mopo karkaa käsistä. Päättelin onneksi jo varhain, että on helpompi pudottaa painoa muutama kilo kuin antaa tulla kymmeniä lisää.
Seurustelin takavuosina jonkin aikaa sairaalloisen lihavan naisen kanssa. Siinä tuli huomattua, että jopa se lihavuuden ylläpito edellyttää epäterveitä tottumuksia, joiden luulisi olevan voitettavissa. Nähdäkseni tässä oli taustalla psykologiset syyt, joiden vuoksi koko seurustelu muuttui niin raskaaksi että lopetin suhteen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen 'luonnostaan hoikka' eli syön mitä haluan, niinkö?
Jep, syön mitä haluan, mutta maltillisia annoskokoja! En täytä lautasta kukkuralleen pitsalla! En syö 300 g sipsejä kerralla! En juo sokerilimua 1,5 l päivässä!
Eli maltillisia annoskokoja, niin pysyy 'luonnostaan hoikkana' Kuka idiootti on tuollaisenkin sanonnan keksinyt? Kyse on vain kalorimäärästä!
Tiedätkö mitä? En syö ollenkaan sipsejä tai juo limua. Pitsan pari kertaa vuodessa. Suklaalevystä syön kaksi palaa kerrallaan, levy voi kestää viikkoja. Pähkinöihin minulla kyllä on himo, mutta en niitäkään syö pussia päivässä. Mutta ehkä juuri niistä tulee se pari sataa kaloria liikaa.
Niin sillähän ei lihomisen kannalta ole merkitystä, syötkö liikaa pizzaa vai pähkinöitä, joten viisastelusi oli sangen turhaa. Jos syöt joka päivä parisataa ylimääräistä kaloria, tietää se vuodessa jo n. 10 lisäkiloa. Lihomisen näkökulmasta on sama, tulevatko ylimääräiset kalorit limua juomalla, suklaasta vai liian suurista ruoka- annoksista. Joten ihan turha hurskastella sillä, mitä jätät syömättä, jos kuitenkin syöt kokonaisuudessa yli tarpeesi ja lihot.
-eri
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Seurustelin takavuosina jonkin aikaa sairaalloisen lihavan naisen kanssa. Siinä tuli huomattua, että jopa se lihavuuden ylläpito edellyttää epäterveitä tottumuksia, joiden luulisi olevan voitettavissa. Nähdäkseni tässä oli taustalla psykologiset syyt, joiden vuoksi koko seurustelu muuttui niin raskaaksi että lopetin suhteen.
Lihavuuden ylläpito ei vaadi välttämättä muita epäterveitä tottumuksia kuin santsaamisen vielä silloinkin kun nälkä on jo tyydytetty.
Naisilla lantion sisämitat eivät ole samat. Osalta mahtuu läpi isompi vauva, osalta vain pienempi.
Tässä taas malliesimerkki tahallisesta väärinymmärtäjästä. Puhehan oli siitä, pitääkö lyhyemmällä naisella olla pienempi vyltärönympärys kuin pitkällä, vai onko terveydellinen riskiraja sama pituudesta riippumatta. Duodecimin ja Käypä hoidon mielestä raja on sama kaikille, eli pitkällä ei ole lupa olla paksumpi tai lyhyemmällä ei ole velvoitetta olla myös kaikilla muilla tavoilla siro, miten päin vaan haluat ajatella.
Tuo yllä siteerattu neropatti on siinä oikeassa, että lantion sisämitat tietenkin vaihtelevat yksilöllisesti. Pointti oli kumminkin, että pienikokoisella naisella ei ole ahdas lantio sen useammin kuin isommallakaan. Alle 160-senttiset naiset saavat nelikiloisia vauvoja ihan sujuvasti. Osa tietysti ei, kuten ei isommistakaan naisista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja minä taas voin kommentoida omasta puolestani. Hoikkana olin kymmeniä vuosia ja tiesin kyllä terveellisestä ruoasta, vaikka en siitä paljoa välittänyt kuten en liikunnastakaan. Painonhallinnasta en kyllä tiennyt mitään, koska sain syödä mitä lystäsin ja silti paino pysyi samassa koko ajan, elimistö hoiti painonhallinnan minun puolestani itsestään. Ainoat poikkeavat kohdat olivat raskaudet, jolloin paino hetkellisesti nousi. Osa hoikista varmasti joutuu tekemään työtä hoikkana pysymiseksi. Osa hoikista kuitenkin pysyy hoikkana myös epäterveellisellä ruokavaliolla ja liikkumatta, he eivät painonhallinnasta mitään tiedä.
Itselleni totuus on paljastunut vasta esivaihdevuosien myötä, kun hormonitoiminnan muuttuminen alkoi nostamaan painoa, vaikka elintavoissa en ollut muutosta tehnytkään. Ylipainoinen en ole vieläkään, vaikka alan hiljalleen olla normaalipainon ylärajalla aiemman alarajan sijaan. Nyt vasta opettelen siis painonhallintaa, mitä en koskaan aiemmin ole tarvinnut.
Vierailija kirjoitti:
Ja minä taas voin kommentoida omasta puolestani. Hoikkana olin kymmeniä vuosia ja tiesin kyllä terveellisestä ruoasta, vaikka en siitä paljoa välittänyt kuten en liikunnastakaan. Painonhallinnasta en kyllä tiennyt mitään, koska sain syödä mitä lystäsin ja silti paino pysyi samassa koko ajan, elimistö hoiti painonhallinnan minun puolestani itsestään. Ainoat poikkeavat kohdat olivat raskaudet, jolloin paino hetkellisesti nousi. Osa hoikista varmasti joutuu tekemään työtä hoikkana pysymiseksi. Osa hoikista kuitenkin pysyy hoikkana myös epäterveellisellä ruokavaliolla ja liikkumatta, he eivät painonhallinnasta mitään tiedä.
Itselleni totuus on paljastunut vasta esivaihdevuosien myötä, kun hormonitoiminnan muuttuminen alkoi nostamaan painoa, vaikka elintavoissa en ollut muutosta tehnytkään. Ylipainoinen en ole vieläkään, vaikka alan hiljalleen olla normaalipainon ylärajalla aiemman alarajan sijaan. Nyt vasta opettelen siis painonhallintaa, mi
Tuossa vaiheessa pitää alkaa pitää huolta siitä, että lihaksia löytyy.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se on minulle vaikeaa, koska olen aina lihonut helposti. Osin varmaan johtuu siitä, että pidän herkuista ja osin varmaan suolistoon, rasvasoluihin ym liittyvistä syistä. Aiemmin söin paljon mitä mieli teki ja lihoinkin. Olin kyllä terve, mutta olo oli tukala, ja tajysin, että koko loppuelämää ei olisi kiva olla siinä tilassa, vaan tahtoisin viihtyä kehossani. Piti laihduttaa. Aluksi siinä auttoi kuuri, koska se motivoi, kun näki nopeasti tuloksia. Pikku hiljaa piti tehdä pysyvämpiä muutoksia, mutta oikeastaan se tuli itsestään, kun kuurin myötä jatkuva napostelu jäi pois ja opin seuraamaan kaloreita.
Mutta kysynkin, miksi painonhallinta pitäisi olla helppoa? Ei tässä elämässä moni asia ole helppoa, mutta silti niitä tehdään, koska se kannattaa tai koska on pakko. No, painonhallintaa ei ole pakko, mutta useimmilla se kyllä kannattaa ja itse pidän sitä vaivan arvoisena. Minä olen normaal
Ei minuakaan varmasti motivoisi, jos ei toisi tuloksia tai joutuisin hampaat irvessä pinnistelemään jatkuvasti. Mutta jos oikeasti syöt alle kulutuksen etkä laihdu, jotain on vialla elimistössä. Sokeriton ruokavalio ei kuitenkaan takaa sitä, että kalorimäärä olisi kulutusta alempi. Lopulta suuremmin merkitystä on sillä, paljonko kaloreita tulee, ei sillä, mistä tulee. Jos vain jättää sokerin pois mutta syö muutoin hiilareita paljon ja rasvaa paljon, niin eihän se auta.
Vierailija kirjoitti:
"Varmasti noin, jos päällä on akuutti kriisi, syöpä tai vastaava. Mutta muuten en käsitä, mikä olisi tärkeämpää kuin oma terveys, jolle painonhallinta muodostaa perustan samalla tavalla kuin vaikka hammashoitokin. Toki aina voi selitellä, että on tärkeämpiä asioita mielessä, mutta aika usein se on tekosyy."
Esim. työssä käyminen, nukkuminen, hampaiden pesu, suihkussa käynti, lapsista huolehtiminen. Tässä muutama laihduttamista tärkeämpi ja akuutimpi asia. Aika monella työelämä vie nykyään niin valtavasti energiaa, ettei sitä enää riitä mihinkään ylimääräiseen.
Mutta painonhallintaa ei kannata ajatella ylimääräisenä, vaan ihan samalla tavalla kiinteänä osana arkea kuin vaikka suihkussa käyntiä. Painonhallinta liittyy syömiseen lähinnä ja on pikemminkin tekemättä jättämistä ja helppoja valintoja (syö vähemmän, älä osta karkkia, älä ota paljon kermaa ja sokeria kahviin) kuin aktiivisia tekoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Varmasti noin, jos päällä on akuutti kriisi, syöpä tai vastaava. Mutta muuten en käsitä, mikä olisi tärkeämpää kuin oma terveys, jolle painonhallinta muodostaa perustan samalla tavalla kuin vaikka hammashoitokin. Toki aina voi selitellä, että on tärkeämpiä asioita mielessä, mutta aika usein se on tekosyy."
Esim. työssä käyminen, nukkuminen, hampaiden pesu, suihkussa käynti, lapsista huolehtiminen. Tässä muutama laihduttamista tärkeämpi ja akuutimpi asia. Aika monella työelämä vie nykyään niin valtavasti energiaa, ettei sitä enää riitä mihinkään ylimääräiseen.
Mutta painonhallintaa ei kannata ajatella ylimääräisenä, vaan ihan samalla tavalla kiinteänä osana arkea kuin vaikka suihkussa käyntiä. Painonhallinta liittyy syömiseen lähinnä ja on pikemminkin tekemättä jättämistä ja helppoja valintoja (syö vähemmä
Näin. Tällä tavalla siitä tulee helppoa. Painonhallinnalla ei siis tarkoiteta laihduttamista, vaan painon hallintaa, joka voi olla vaikka sitä, että se paino ei enää entisestään nousisi. Monella ylipainoisella paino on liikkuva, joustava asia, joka nousee ja laskee. Painonhallinta on painon pitämistä samassa tai sen saamista hiljaiseen laskuun. Ei sillä tarkoiteta mitään laihdutuskuureja. Sitä tuntuu monen ylipainoisen olevan vaikea ymmärtää. Normaalipainoisille se on selvempää, koska heidän painonsa pysyy suunnilleen samoissa lukemissa vuodesta toiseen.
Tässä ketjussa normaalipainoiset olettavat ylipainoisten automaattisesti elävän epäterveellisesti, mässäilevän ja olevan siksi lihavia. Ylipainoiset taas olettavat, että normaalipainoiset eivät tiedä painonhallinnasta mitään, koska ovat luonnostaan aina olleet normaalipainoisia. Ja jos joku kertoo olevansa normaalipainoinen painonhallinnan takia, jonka vuoksi joutuu näkevän vaivaa, sekin tuomitaan. Kaikkien pitäisi olla ap:n tavoin normaalipainoisia, jotka voivat syödä mitä huvittaa, koska muutoin kyse on jostain nälkädieetistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä siinä kunnon opiskelupaikan ja työpaikan hommaamisessa ja omavaraisuudesta on niin vaikeaa? Mikä siinä on niin vaikeaa mennä piristävällä lenkille ja ryhdistäytyä, sen sijaan että vinkuu masennnuksesta? Mikä siinä on niin vaikea mennä nukkumaan, jos on uneton? Mikä siinä on niin vaikeaa etsiä kavereita ja kumppani, jos on yksinäinen? Jos on lapseton, niin miksei vaan joka ilta käy lapsentekohommiin?
Siihen syömiseen ei tarvita muita ihmisiä, niin kuin aika moneen juttuun, mitä tässä listasit. Vähän kuin vertaisin omenoita ja appelsiineja. Molemmat on hedelmiä.
Mihin tarvitaan toisia ihmisiä? Lenkille lähdössä? Unettomuudessa? Omavaraisuudessa?
Vaikkapa lasten hankinnassa. Lenkille pääsee yksinkin. Se on hyvä lääke jopa keskivaikeaan masennukseen. Omavaraisuus riippuu varallisuudesta ja se määrittyy muiden ihmisten kautta. Ei kai sun suuhun väkisin sitä ruokaa tungeta? Oletko pakkoruokinnassa? On kyllä sen tason argumentaatiota, että huomaa sen lihavuuden jo pienentäneen sun aivoja.
Mun tunteet on niin voimakkaat että pakko vetää koko ajan läskiin naamaan jotain rasvaista tai sokerista. Koska mun tunteet on niin suuria!
Vierailija kirjoitti:
Naisilla lantion sisämitat eivät ole samat. Osalta mahtuu läpi isompi vauva, osalta vain pienempi.
Tässä taas malliesimerkki tahallisesta väärinymmärtäjästä. Puhehan oli siitä, pitääkö lyhyemmällä naisella olla pienempi vyltärönympärys kuin pitkällä, vai onko terveydellinen riskiraja sama pituudesta riippumatta. Duodecimin ja Käypä hoidon mielestä raja on sama kaikille, eli pitkällä ei ole lupa olla paksumpi tai lyhyemmällä ei ole velvoitetta olla myös kaikilla muilla tavoilla siro, miten päin vaan haluat ajatella.
Tuo yllä siteerattu neropatti on siinä oikeassa, että lantion sisämitat tietenkin vaihtelevat yksilöllisesti. Pointti oli kumminkin, että pienikokoisella naisella ei ole ahdas lantio sen useammin kuin isommallakaan. Alle 160-senttiset naiset saavat nelikiloisia vauvoja ihan sujuvasti. Osa tietysti ei, kuten ei isommistakaan naisista.
Se ei ollut tahallista väärinymmärrystä, vaan kommentti virheelliseen väittämään.
Vyötärön ympäryksestä on esitetty myös toisenlainen asiantuntijakommentti: eräässä brittidokumentissa sanottiin, että vyötärö ei saisi olla enempää kuin puolet henkilön pituudesta. Toisin sanoen osa asiantuntijoista on sitä mieltä, ettei senttiraja ole sama kaikille. Kuten mainitsin, oma vyötäröni on kaipeimmillaan ollut 68 cm, joillakin naisilla taas 59 cm. Jos meillä kaikilla vyötärö olisi nykyään 80 cm, meillä olisi eri määrä rasvaa vyötäröllä. Siksi ei ole järkevää antaa samaa senttirajaa kaikille naisille.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja kuspää ei muutu paremmaksi ihmiseksi.
Se on jännä, miten ylipainosta ei saa puhua edes yleisellä tasolla, mutta ihmisiä on soveliasta kutsua kusipäiksi. Ihan kaikki ei nyt täsmää tässä yhtälössä, logiikk horjuu.
Tuo oli yhtä paljon yleisellä tasolla puhumista kuin se, että ylipainosta "yleisellä tasolla" puhuttaessa kysellään, että miksi ihmiset ei osaa ottaa itseään niskasta kiinni.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se on minulle vaikeaa, koska olen aina lihonut helposti. Osin varmaan johtuu siitä, että pidän herkuista ja osin varmaan suolistoon, rasvasoluihin ym liittyvistä syistä. Aiemmin söin paljon mitä mieli teki ja lihoinkin. Olin kyllä terve, mutta olo oli tukala, ja tajysin, että koko loppuelämää ei olisi kiva olla siinä tilassa, vaan tahtoisin viihtyä kehossani. Piti laihduttaa. Aluksi siinä auttoi kuuri, koska se motivoi, kun näki nopeasti tuloksia. Pikku hiljaa piti tehdä pysyvämpiä muutoksia, mutta oikeastaan se tuli itsestään, kun kuurin myötä jatkuva napostelu jäi pois ja opin seuraamaan kaloreita.
Mutta kysynkin, miksi painonhallinta pitäisi olla helppoa? Ei tässä elämässä moni asia ole helppoa, mutta silti niitä tehdään, koska se kannattaa tai koska on pakko. No, painonhallintaa ei ole pakko, mutta useimmilla se kyllä kannattaa ja it
Kysyt, miksi painonhallinnan pitäisi olla helppoa. Ei sen välttämättä tarvitsekaan olla helppoa, mutta jos se vaatii jatkuvaa hampaat irvessä pinnistelyä, niin lopulta voimat vain loppuvat eikä jaksa enää.
Sanot, että useimmilla painonhallinta kannattaa. Mitä tarkoitat sillä? Minä olen huolehtinut terveydestäni ja "hallinnut" painoani nyt vuosikaudet ilman tulosta. Keho kertakaikkiaan menee paniikkiin, kun paino laskee muutaman kilon eikä silloin enää pysty syömään niin vähän, että paino pysyisi siinä. Paino nousee vääjäämättä takaisin. Eli minä en pidä painonhallintaa vaivan arvoisena, kun ei se kerran tuota mitään tulosta. Jos syön mitä vain, painan 87,5 kg eikä paino nouse tuosta. Minulla normaalipainon yläraja on 80 kg. Jos pysyn tiukasti sokerittomalla ruokavaliolla kuukausitolkulla, paino laskee ensin hitaasti 84 kiloon ja nousee sitten itsestään takaisin tuohon 87,5 kiloon. Toisin sanoen minun kohdallani on täysin yhdentekevää, syönkö mitä mieli tekee vai pysynkö tiukasti ruokavaliolla.
Toivon, että ihmiset lakkaisivat kuvittelemasta, että toisten kehot toimisivat samoin kuin heidän omansa. Syyllistäminen ja pilkkaaminen ei edistä kenenkään laihtumista. Kyllä me ylipainoiset teemme koko ajan töitä laihtuaksemme. Ei tulosten puute kerro yrityksen puutteesta.
Ei minuakaan varmasti motivoisi, jos ei toisi tuloksia tai joutuisin hampaat irvessä pinnistelemään jatkuvasti. Mutta jos oikeasti syöt alle kulutuksen etkä laihdu, jotain on vialla elimistössä. Sokeriton ruokavalio ei kuitenkaan takaa sitä, että kalorimäärä olisi kulutusta alempi. Lopulta suuremmin merkitystä on sillä, paljonko kaloreita tulee, ei sillä, mistä tulee. Jos vain jättää sokerin pois mutta syö muutoin hiilareita paljon ja rasvaa paljon, niin eihän se auta.
En tarkoittanutkaan, että olisin syönyt vähemmän kuin kulutin. Ongelma oli siinä, etten pystynyt syömään riittävän vähän. Nälkä kasvoi painon laskiessa ja nälkä oli koko ajan päällä. Lopulta en enää kestänyt nälkää ja aloin automaattisesti syödä vähän enemmän. Näin kävi jokaisella kerralla. Mikään määrä itsehillintää ei riitä, kun nälkä kasvaa riittävän suureksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Varmasti noin, jos päällä on akuutti kriisi, syöpä tai vastaava. Mutta muuten en käsitä, mikä olisi tärkeämpää kuin oma terveys, jolle painonhallinta muodostaa perustan samalla tavalla kuin vaikka hammashoitokin. Toki aina voi selitellä, että on tärkeämpiä asioita mielessä, mutta aika usein se on tekosyy."
Esim. työssä käyminen, nukkuminen, hampaiden pesu, suihkussa käynti, lapsista huolehtiminen. Tässä muutama laihduttamista tärkeämpi ja akuutimpi asia. Aika monella työelämä vie nykyään niin valtavasti energiaa, ettei sitä enää riitä mihinkään ylimääräiseen.
Mutta painonhallintaa ei kannata ajatella ylimääräisenä, vaan ihan samalla tavalla kiinteänä osana arkea kuin vaikka suihkussa käyntiä. Painonhallinta liittyy syömiseen lähinnä ja on pikemminkin tekemättä jättämistä ja helppoja valintoja (syö vähemmän, älä osta karkkia, älä ota paljon kermaa ja sokeria kahviin) kuin aktiivisia tekoja.
Painonhallinnassa on kyse kehon nälkäviesteistä. Jos niitä ei ole, on helppo syödä vähemmän. Jos ne taas huutavat paniikissa, on lopulta pakko syödä enemmän, sillä päivän energia ei enää riitä kaiken muun pakollisen jälkeen voimakkaan nälän vastustamiseen.
Sanot, että kyse on tekemättä jättämisestä. Kuitenkin syöminen pitää jättää väliin joka sekunti, öin ja päivin, joka päivä ja joka kuukausi. Et ilmeisesti ymmärrä, ettei kyse ole siitä hetkestä, kun on aterialla, vaan jokaisesta hetkestä myös aterioiden ulkopuolella. Eli jokaisesta sekunnista, ei vain parista pikku hetkestä päivän aikana.
Tässä jälleen yksi esimerkki siitä, kuinka täällä jokaista ylipainoista pidetään valehtelijana. Ei mikään ihme, että järkevää keskustelua aiheesta ei synny.