Lue keskustelun säännöt.
Mikä siinä painonhallinnassa on niin vaikeaa?
05.02.2025 |
Tämä on ihan aito kysymys. Itse olen normaalipainoinen ja ollut sitä koko ikäni. Olen nyt keski-ikäinen. Paino on kyllä noussut nuoruusvuosista, mutta olen edelleen hoikka ja hoikkana aion pysyä. Miksi niin monet päästää itsensä lihomaan ihan järkyttävään kuntoon? Miksi ihmiset ei osaa ottaa itseään niskasta kiinni?
Kommentit (1029)
Monia syitä. Geenit, se että keho pyrkii aina korkeimpaan saavuttamaansa painoon takaisin, hormonit, erityisesti nälkä- ja kylläisyyshormonit jotka lihavilla usein toimii epänormaalisti, suolistobakteerit, mitokondrioiden heikentynyt toiminta lihavuuden takia jne. Se ei oikeasti ole helppoa enää sen jälkeen, jos on päästänyt itsensä merkittävästi kerran lihomaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miksi jotkut ovat koko elämänsä kusipäitä eikä luonne muutu paremmaksi millään? Tämä on ihan aito kysymys.
Mikä tässä painoasiassa on niin kummallista, että siitä ei saa keskustella? Olenko haukkunut ketään? Sinusta on ok kutsua ihmisiä k-pääksi?
En vaan tajua sitä, että jos ja kun huomaa, että paino alkaa nousta, miksi sille asialle ei vaan tee jotain? Ilman laihdutustakin se on vaan niin helppoa syödä vähän terveellisemmin ja liikkua vähän enemmän. Ne tulokset näkyy sitten pitkässä juoksussa.
Ap
Minäkin luulin nuorena ja hoikkana (ja tyhmänä) että painonhallinta on helppoa koska se oli sitä minulle (silloin). On kuitenkin täysin eri asia pysyä samassa painossa missä on ollut koko ikänsä, kuin laihduttaa. Keho muistaa suurimman painon jossa se on ollut ja pyrkii aina siihen. Miksi sitten kerran lihoo, noh, esimerkiksi vaikea masennus ettei ole voimia välittää tai kilpirauhanen krakaa pahemman kerran. Itselleni kävi nuo molemmat.
Se on ainakin vaikeaa että lounasravintoloissa ei lue annosten kaloripitoisuuksia. Terveelliseltä vaikuttava iso annos voi olla 1500kcal.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Muistan usein olla kiitollinen siitä, etten ole elämässäni päässyt lihomaan. En nimittäin usko, että minulla olisi itsehillintää ja elämänhallintaa laihtua, jos siihen tilanteeseen päätyisin. Koen hoikkana pysymisen helppouden olleen itselleni aina ihan vain tuurista kiinni, ja tiedostan että kelkka voi keikahtaa milloin vain, esim. suuren hormonaalisen muutoksen kuten vaihdevuosien tullen.
Vierailija kirjoitti:
Monia syitä. Geenit, se että keho pyrkii aina korkeimpaan saavuttamaansa painoon takaisin, hormonit, erityisesti nälkä- ja kylläisyyshormonit jotka lihavilla usein toimii epänormaalisti, suolistobakteerit, mitokondrioiden heikentynyt toiminta lihavuuden takia jne. Se ei oikeasti ole helppoa enää sen jälkeen, jos on päästänyt itsensä merkittävästi kerran lihomaan.
Näin on, mutta kun ihmisen elämä on aika pitkä, niin ihan pienilläkin valinnoilla saa vaikka kahdessa kymmenessä tai ihan vaan kymmenessäkin vuodessa suuria muutoksia aikaan.
Itse elän kuin pellossa ja syön ihan tasan tarkkaan sitä, mitä itse haluan. Pidän vaan jonkinlaista tasapainoa yllä pitkällä tähtäimellä. Siinä ei tarvita itsekuria oikein nimeksikään.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hyvä kysymys, ja jos tuohon tiedettäisi vastaus, niin maailmassa ei varmaan olisi yhtään ylipainoista ihmistä. Veikkaan, että ihan yksinkertaista vastausta tuohon ei ole.
Vierailija kirjoitti:
Minäkin luulin nuorena ja hoikkana (ja tyhmänä) että painonhallinta on helppoa koska se oli sitä minulle (silloin). On kuitenkin täysin eri asia pysyä samassa painossa missä on ollut koko ikänsä, kuin laihduttaa. Keho muistaa suurimman painon jossa se on ollut ja pyrkii aina siihen. Miksi sitten kerran lihoo, noh, esimerkiksi vaikea masennus ettei ole voimia välittää tai kilpirauhanen krakaa pahemman kerran. Itselleni kävi nuo molemmat.
Vika on aina korvien välissä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Masennus on aina vastaus kaikkiin elämänhallintaongelmiin. Eihän nyt ihminen itse voi itsestään olla vastuussa.
Vierailija kirjoitti:
Miksi jotkut ovat koko elämänsä kusipäitä eikä luonne muutu paremmaksi millään? Tämä on ihan aito kysymys.
Ai ne samat jotka läskistyy?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En vaan tajua sitä, että jos ja kun huomaa, että paino alkaa nousta, miksi sille asialle ei vaan tee jotain? Ilman laihdutustakin se on vaan niin helppoa syödä vähän terveellisemmin ja liikkua vähän enemmän. Ne tulokset näkyy sitten pitkässä juoksussa.
Ap
Olen eri. Olin jo lapsena pyöreä ja olen koko aikuisikäni joutunut tarkkailemaan painoani, ja todellakin tehnyt asialle jotain, kun paino alkaa nousta. Silti se aina välillä nousee, ja taas joutuu tekemään asialle jotain. Syön muutenkin aina erittäin terveellisesti. Se on ihan pakko monelle meistä, joiden paino muuten nousee helposti. Sinä voit olla onnellinen, että sinulla ei ole tätä ongelmaa.
Vierailija kirjoitti:
Monia syitä. Geenit, se että keho pyrkii aina korkeimpaan saavuttamaansa painoon takaisin, hormonit, erityisesti nälkä- ja kylläisyyshormonit jotka lihavilla usein toimii epänormaalisti, suolistobakteerit, mitokondrioiden heikentynyt toiminta lihavuuden takia jne. Se ei oikeasti ole helppoa enää sen jälkeen, jos on päästänyt itsensä merkittävästi kerran lihomaan.
Miksi päästää sen kerran lihoamaan, kun yhden kerran on liikaa ja sen kaikki tietää, katsoo vain, ettei panoa nouse, maalaa vaikka painon seinään jos ei muuta keksi, siinä vaiheessa kun pituuskasvu on saavutettu ja kaikki ylimääräinen paino tuon jälkeen on ylimääräistä ja turhaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Monia syitä. Geenit, se että keho pyrkii aina korkeimpaan saavuttamaansa painoon takaisin, hormonit, erityisesti nälkä- ja kylläisyyshormonit jotka lihavilla usein toimii epänormaalisti, suolistobakteerit, mitokondrioiden heikentynyt toiminta lihavuuden takia jne. Se ei oikeasti ole helppoa enää sen jälkeen, jos on päästänyt itsensä merkittävästi kerran lihomaan.
Näin on, mutta kun ihmisen elämä on aika pitkä, niin ihan pienilläkin valinnoilla saa vaikka kahdessa kymmenessä tai ihan vaan kymmenessäkin vuodessa suuria muutoksia aikaan.
Itse elän kuin pellossa ja syön ihan tasan tarkkaan sitä, mitä itse haluan. Pidän vaan jonkinlaista tasapainoa yllä pitkällä tähtäimellä. Siinä ei tarvita itsekuria oikein nimeksikään.
Ap
Minä taas olen viitisen vuotta sitten laihduttanut 38 kg, ja elämäni vaatii joka päivä paljon itsekuria ja nälän sietämistä. Sellaista se tuppaa olemaan meillä 5%:lla, jotka onnistumme pysyvämmin pitämään laihdutustulokset.
Sitä on varmaan aika vaikea kuvitella mitä se on, jos ei ole itse kokonut. Mäkin olin nuorena luonnostani hoikka, ja koin syöväni juuri mitä haluan eikä mitään itsekuria tarvittu ollenkaan. Se on aivan eri juttu sitten, kun on sekoittanut elimistönsä isolla lihomisella ja isolla painonpudotuksella. Pahin on se, että nälkä ja kylläisyys ei enää toimi kuten joskus ennen lihomista, aina on nälkä ja kylläisyys kestää syömisen jälkeen ihan hetken vaan.
Ihmiset, joiden nälänsäätely toimii normaalisti, eli joille on mahdollista ylläpitää normaalipainoa ilman jatkuvaa nälkää eivät kykene koskaan ymmärtämään ihmisiä, joilla näin ei ole. Ihan turha edes yrittää. Sama kuin selittäisi sokealle värejä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi jotkut ovat koko elämänsä kusipäitä eikä luonne muutu paremmaksi millään? Tämä on ihan aito kysymys.
Mikä tässä painoasiassa on niin kummallista, että siitä ei saa keskustella? Olenko haukkunut ketään? Sinusta on ok kutsua ihmisiä k-pääksi?
En vaan tajua sitä, että jos ja kun huomaa, että paino alkaa nousta, miksi sille asialle ei vaan tee jotain? Ilman laihdutustakin se on vaan niin helppoa syödä vähän terveellisemmin ja liikkua vähän enemmän. Ne tulokset näkyy sitten pitkässä juoksussa.
Ap
Luulisi, että juuri syömättä jättäminen olisi helppoa, kun silloin ei tarvitse tehdä mitään, pitäisi onnistua työttömältäkin, mutta päin vastoin tuntuu menevän???????
Vierailija kirjoitti:
Ihmiset, joiden nälänsäätely toimii normaalisti, eli joille on mahdollista ylläpitää normaalipainoa ilman jatkuvaa nälkää eivät kykene koskaan ymmärtämään ihmisiä, joilla näin ei ole. Ihan turha edes yrittää. Sama kuin selittäisi sokealle värejä.
Se mikä on nälkä ja mikä ei, se on vain tottumis kysymys, ei länsimaissa asu yhtään ihmistä joka edes tietää, mikä ihan oikea näläntunne on!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Monia syitä. Geenit, se että keho pyrkii aina korkeimpaan saavuttamaansa painoon takaisin, hormonit, erityisesti nälkä- ja kylläisyyshormonit jotka lihavilla usein toimii epänormaalisti, suolistobakteerit, mitokondrioiden heikentynyt toiminta lihavuuden takia jne. Se ei oikeasti ole helppoa enää sen jälkeen, jos on päästänyt itsensä merkittävästi kerran lihomaan.
Miksi päästää sen kerran lihoamaan, kun yhden kerran on liikaa ja sen kaikki tietää, katsoo vain, ettei panoa nouse, maalaa vaikka painon seinään jos ei muuta keksi, siinä vaiheessa kun pituuskasvu on saavutettu ja kaikki ylimääräinen paino tuon jälkeen on ylimääräistä ja turhaa.
Elämässä on monella vaiheita, joissa omaa painoa ei tule kauheasti mietittyä. Ei ainakaan, jos sen kanssa ei ole ikinä ollut mitään ongelmia. Ja joillain niin, että ei vain kaiken stressin, kiireen, unettomuuden yms. keskellä jaksa välittää vaikka tiedostaisikin. Mutta olisi kyllä hyvä pitää enemmän esillä tuota faktaa, että jos kerran pääsee lihomaan paljon, asiat mutkistuu loppuiäksi. Itsekin joskus burnoutin rajalla hoippuessani ajattelin, että laihdutan sitten kun on vähemmän stressiä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi jotkut ovat koko elämänsä kusipäitä eikä luonne muutu paremmaksi millään? Tämä on ihan aito kysymys.
Mikä tässä painoasiassa on niin kummallista, että siitä ei saa keskustella? Olenko haukkunut ketään? Sinusta on ok kutsua ihmisiä k-pääksi?
En vaan tajua sitä, että jos ja kun huomaa, että paino alkaa nousta, miksi sille asialle ei vaan tee jotain? Ilman laihdutustakin se on vaan niin helppoa syödä vähän terveellisemmin ja liikkua vähän enemmän. Ne tulokset näkyy sitten pitkässä juoksussa.
Ap
Luulisi, että juuri syömättä jättäminen olisi helppoa, kun silloin ei tarvitse tehdä mitään, pitäisi onnistua työttömältäkin, mutta päin vastoin tuntuu menevän???????
Jaa, itse olen sitä mieltä, että monesti tekeminen on helpompaa kuin tekemättä jättäminen. Tekeminen on aina ajallisesti rajattua, mutta tekemättä jättämistä pitäisi jaksaa 24/7.
Esim helpompi lähteä lenkille, kuin syödä pidemmän päälle niin että aina on vähän nälkä.
Keski-ikäisellä kyselyikä?