Miksi ulkonäkö ei enää merkitse mitään yli 50vuotiaille?

Vierailija kirjoitti:

Mulla on komea vanha mies, lällällää. Itse olen se luonnonkaunis. Ekonomi ja leguri. Je.

Luonnonkaunis se on perunakin. 🥔

Geenit ratkaisee!

Vierailija kirjoitti:

Tottakai merkkaa. Itse kiinnitän suuresti huomiota ulkonäkööni ja panostan siihen että näytän hyvältä edelleen.

Eipä auta ku pää on tuulitunneli.

Vierailija kirjoitti:

Geenit ratkaisee! Ai ne geenit jotka pakottivat jo aikojen alussa sukusi syömään kaiken mitä vaan eteensä saivat?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Elämä on paljon enemmän kuin ulkonäkö.

Kannattaa silti katsoa välillä peiliin. 

Miksi????

Koska on kohteliasta näyttää ympäristölleen huolitellulta ja se tekee hyvää itselleenkin kun voi olla tyytyväinen omaan ulkonäköönsä, on sitten minkä ikäinen tahansa. 

No, mä oon aina ollut ruma. Mitäs sit tehdään?

Mitä teen, olen rumilus!

Mitä rumat sit tekee?

Hormonit. Mutta fysiikka ja henkinen vireys ovat tärkeitä, oli ikä mikä tahansa. Hyvinvointi heijastuu ulkonäköönkin. 

Vierailija kirjoitti:

Onnekseni muut intressit kuin ulkonäkö ovat etusijalla elämässäni! t. Luonnonkaunis

Hyvä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja rennoissa vaatteissakin töissä viihtyvä lisää että itse olen 50+ ja katson kyllä etten nukkaantuneissa vaatteissa töihin mene, että vaatteet sopii kroppaan, hiukset on puhtaat, sopivaan malliin leikattu ja kevyesti värjätty, ja kasvoilla on kevyt meikki eli meikkivoide, ripsiväri ja kulmakynä. Ja huolehdin ihostani nyt jopa paremmin kuin parikymppisenä.

Sun kevyt on meikki on mulle täysi pakkeli.

Tämä tuli jo selväksi että sä et tee mitään omaa ulkoista olemustasi ehostaaksesi. Jos se on se elämäntyyli joka tuo sulle iloa, niin onneksi olkoon. Se on kuitenkin vain sinun henkilökohtainen preferenssisi etkä sä ole mikään auktoriteetti näissä asioissa, joten sun mielipiteesi on mulle täysin tyhjänpäiväinen.

Vierailija kirjoitti:

Ja rennoissa vaatteissakin töissä viihtyvä lisää että itse olen 50+ ja katson kyllä etten nukkaantuneissa vaatteissa töihin mene, että vaatteet sopii kroppaan, hiukset on puhtaat, sopivaan malliin leikattu ja kevyesti värjätty, ja kasvoilla on kevyt meikki eli meikkivoide, ripsiväri ja kulmakynä. Ja huolehdin ihostani nyt jopa paremmin kuin parikymppisenä.

Riippuu töistä. - Punkhevipaitaa ja cargoshortseja talvellakin nuorisokodin ohjaajan sisätyössään käyttävä 50 vuotias pulloharja punkkari.

Olen kai poikkeus, en ole ikinä meikannut, enkä värjännyt tukkaa tms. En edes nuorena. Silti hieno elämä. Kaksikin rakastavaa miestä, leskeksi jäin, ja nyt vielä yli 60- vuotiaana hyvä parisuhde. Miehet on tykänneet juuri siitä, että on älliä päässä, osallistun kaikkeen hommaan miehen kanssa myös. Polttopuuta kun tehdään yhdessä, siinä rakkaus kukoistaa.

Asun metsässä, luonnossa, eipä haittaa ulkonäöt.

Tottakai se jotain merkitsee mutta elämä on liian lyhyt. Sitä nyt vaan on hyväksynyt itsensä, osaa armahtaa itsensä ja paskat nakkaa muiden mielipiteistä. 

Minusta on ihanaa olla reilusti yli viisikymppinen. Saan olla juuri sellainen, kuin haluan. Nuoruuden kauneus on kadonnut, mutta sen hyväksyn täysin, enkä edes kuvittele näyttäväni nelikymppiseltä. Hormonitoiminnan loputtua vastakkainen sukupuoli ei enää kiinnosta minään muuna kuin kaverina, enkä pätkääkään (enää) mieti kiinnostavuuttani heidän silmissään. Pukeudun itseäni miellyttääkseni esim. mekkoihin tosi usein, mitä en nuorena tehnyt juuri ollenkaan... Itsevarmuuteni on aivan eri luokkaa, kuin nuorempana, ja arvostan muissa ihmisissä hyvää luonnetta paljon enemmän kuin ulkonäköä.

Pitää olla kaunis... Miellyttääkseen ketä???

Ehkä siinä kolmikymppisenä huomaa, ettei  ulkonäöllä ole niin merkittävä elämässä, vaan muut arvot menevät sen edelle, kun puhutaan työurasta, parisuhteesta, elämän sisällöstä ja arvoista.  Ja oma  arvostus, kunnioitus ja luottamus, tulee muilla avuilla, kuin ulkonäkö. 

Esim. sivistys, käytöstavat, sosiaaliset taidot, verkostot, ihmissuhteet jne. johon kannattaa panostaa enemmän. 

Pelkästään ulkonäön varaan ei voi rakentaa tulevaisuuttaan, työuraa tai parisuhdetta ja ehkä siksi suurimpaa osaa ei kiinnosta. 

Enpä tiedä. Mutta söin just ja ajattelin vetäistä puolentunnin ruokalevon. Viekkuun saa tulla jos ei potki ja pyöri kuin pyöriäinen ja pitää ne kädet omalla puolella. Plussaa jos on max D koon tissit sillä minulla on vain 10,5 koon kädet.

No. Kauneutta en saanut, älynlahjat kylläkin. Olen leguri.

Tarkoittaako ap miestä vaiko wanhusnaista?

Alkaa ymmärtää mikä elämässä oikeasti tärkeää?

Itse kun olen sairastunut ja ikää yli 40 niin ymmärtänyt sen sanonnan  "youth is wasted on the young".

Lisäksi ymmärtänyt miksi vanhemmat ihmiset sanoo kaikkia nuoria niin näteiksi. Onhan ne!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

20-30 -vuotiailla on parinhaku menossa ja ulkonäkö valitettavasti merkitsee tuossa iässä paljon, itsetunto voi olla myös huono ja sitä yritetään pönkittää ulkoisilla avuilla. Monet yli 50 -vuotiaat ovat olleet parisuhteessa kymmeniä vuosia ja sitä itsetuntoakin on kehittynyt sekä viisautta ymmärtää että ulkonäkö ei ole se tärkein asia elämässä.

Entä jos puoliso jättää?

Pitääkö olla yksin?

Tämähän se ongelma juuri on, monille se ulkonäkö on pelkkää kumppanin etsintää varten, eli 99% ihmisistä on täysin pinnallisia.