Miksi ulkonäkö ei enää merkitse mitään yli 50vuotiaille?

Elämä on paljon enemmän kuin ulkonäkö.

Vierailija kirjoitti:

Elämä on paljon enemmän kuin ulkonäkö.

Kannattaa silti katsoa välillä peiliin. 

Kyl oon valinnu frendini sisällön perusteella aina. Toki ovat siistejä immeisiä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Elämä on paljon enemmän kuin ulkonäkö.

Kannattaa silti katsoa välillä peiliin. 

Miksi????

"On tässä tottakin, mutta kyllä parinvalinnassa seksuaalinen puoleensavetävyys nousee kaiken ikäisillä korkealle, tietysti jokaisen omalla tasolla, mutta väitän tämän pinnallisuuden olevan yhä osa parinvalintaa vanhetessamme, niin miehillä kuin naisilla. t. n 48"

En ole huomannut omassa tuttavapiirissä. Tai siis tiedän yksittäisiä sellaisia, jotka vieläkin juoksee ulkonäön perässä, mutta se tuntuu jotenkin kauhaen epäkypsältä, ja itse ainakin haluaisin välttää tällaisia ihmisiä.

Useimmat tuntuu tässä iässä pariutuvan platonisen kaveruuden kautta, niin että tavataan mukava ihminen jossain omassa elämässä kuten työ, harrastus, naapurusto tms. ja sitten vähitellen ihastutaan. Harva viitsii tinderöidä tai juosta baareissa erityisesti seuraa etsimässä. Moni sanookin suoraan, että se maailma on niin pinnallinen, ettei kiinnosta ollenkaan.

Itse löysin oman mieheni 44-vuotiaana ja myös vähän etsimättä. En mä ajatellut, että enää koskaan olisin miehen kanssa, edes seksiä, saati parisuhdetta, mutta kun työpaikalle tuli viereiseen työpisteeseen pahuksen mukava kaveri, johon ihastuin enemmän ja enemmän sitä mukaan mitä enemmän juteltiin. Ei hän ollut komea, lyhyt, laiha, kaljuuntunut, enkä minä ole kaunis: lihava, väsyneen näköinen, rumasti vanhentunut naamasta. Mutta älyt ja huumorintajut natsasi ihan uskomattoman hyvin. Niin siitä tuli sitten seurustelua ja lopulta avioliitto. Seksi on hyvää ja sitä on paljon,  vaikka syttyminen perustuukin meillä enemmän henkiseen yhteyteen kuin visuaaliseen kiihottavuuteen.

Vierailija kirjoitti:

Elämä on paljon enemmän kuin ulkonäkö.

Köyhyys on vanhan kauhistus

Köyhä vanhus ..usko jeesukseen niin pelastut..

Vain ulkonäkö ja raha tuovat onnen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Elämä on paljon enemmän kuin ulkonäkö.

Kannattaa silti katsoa välillä peiliin. 

Miksi????

Koska on kohteliasta näyttää ympäristölleen huolitellulta ja se tekee hyvää itselleenkin kun voi olla tyytyväinen omaan ulkonäköönsä, on sitten minkä ikäinen tahansa. 

Vierailija kirjoitti:

Kyl oon valinnu frendini sisällön perusteella aina. Toki ovat siistejä immeisiä.

Mistä sen sisällön näkkee?

Facebookistako näit frendies sisällön???

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Päälle viisikymppisenä se haudan läheisyys antaa sellaisen EVVK-asenteen vähän kaikkeen. Kuulun itse joukkoon.

Tämä. Kalma alkaa pikkuhiljaa lahottamaan ruhoa, tekipä mitä tahansa. Jos jotakin nyt ylipäätään jaksaa/viitsii tehdä, niin hidastaa totaalista liikkumattomuuden tilaa, eli kuntoilla edes vähän. Alkaa ulkonäköhuolet olla prioriteettilistalla aika kaukana.

Just näin. Enää ei liiku ulkonäön takia vaan terveyden, että jaksaisi tässä kilpajuoksussa fyysisen rappeutumisen kanssa ja säilyttäisi liikuntakykynsä mahdollisimman pitkään.

Vierailija kirjoitti:

"On tässä tottakin, mutta kyllä parinvalinnassa seksuaalinen puoleensavetävyys nousee kaiken ikäisillä korkealle, tietysti jokaisen omalla tasolla, mutta väitän tämän pinnallisuuden olevan yhä osa parinvalintaa vanhetessamme, niin miehillä kuin naisilla. t. n 48"

En ole huomannut omassa tuttavapiirissä. Tai siis tiedän yksittäisiä sellaisia, jotka vieläkin juoksee ulkonäön perässä, mutta se tuntuu jotenkin kauhaen epäkypsältä, ja itse ainakin haluaisin välttää tällaisia ihmisiä.

Useimmat tuntuu tässä iässä pariutuvan platonisen kaveruuden kautta, niin että tavataan mukava ihminen jossain omassa elämässä kuten työ, harrastus, naapurusto tms. ja sitten vähitellen ihastutaan. Harva viitsii tinderöidä tai juosta baareissa erityisesti seuraa etsimässä. Moni sanookin suoraan, että se maailma on niin pinnallinen, ettei kiinnosta ollenkaan.

Itse löysin oman mieheni 44-vuotiaana ja myös vähän etsimättä. En mä aj

Ei tuo tarkoita, että juoksisi ulkonäön perässä. Taitaa puuttua ymmärrys nyansseista. Biologia määrittää kyllä aina parinvalintaa, eikä se ole mitenkään pinnallista vaan kuuluu ihmisluontoon. Pari valitaan miellyttävyyden perusteella ja siihen kuuluu sekä henkinen että fyysinen miellyttävyys. 

"VIisikymppisenä komeitä ovat ulkonäkökeskeiset miehet. Yleensä ovat myös niin paskiaisia, että eivät SAA sitä mukavaa fiksua naista, joten joutuvat ottamaan pelkän ulkonäön perusteella."

Tämä. Ei mitään hyvää sanottavaa useimmistä 50+ ulkonäkökeskeisistä, ovat useimmat henkisesti jotenkin niin pinnallisia, että en huolisi itse. Mutta no, löytyy niille sitten onneksi niitä toisia pinnallisia pareiksi. Siinäpä sitten voivat yhdessä stressata ryppyjään ja roikkumisiaan ja pelätä vieläkö olen kiihottava ja kelpaan, kun vanhenemisen merkit vääjäämättä etenee.

Viisikymppisenä on ymmärtänyt, että ulkonäkö on katoavaista, turha pyristellä. Elämässä on mielenkiintoisempia asioita kuin ulkonäkö ja meikkaaminen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Elämä on paljon enemmän kuin ulkonäkö.

Kannattaa silti katsoa välillä peiliin. 

Miksi????

Koska on kohteliasta näyttää ympäristölleen huolitellulta ja se tekee hyvää itselleenkin kun voi olla tyytyväinen omaan ulkonäköönsä, on sitten minkä ikäinen tahansa. 

Meikkaaminen on sallittua, jos sitä haluaa tehdä. Vaatteet voi olla puhtaita, siistejä ja itselle sopivia.  Kaikki itsensä arvostaminen parantaa omaakin elämää.

Vierailija kirjoitti:

"On tässä tottakin, mutta kyllä parinvalinnassa seksuaalinen puoleensavetävyys nousee kaiken ikäisillä korkealle, tietysti jokaisen omalla tasolla, mutta väitän tämän pinnallisuuden olevan yhä osa parinvalintaa vanhetessamme, niin miehillä kuin naisilla. t. n 48"

En ole huomannut omassa tuttavapiirissä. Tai siis tiedän yksittäisiä sellaisia, jotka vieläkin juoksee ulkonäön perässä, mutta se tuntuu jotenkin kauhaen epäkypsältä, ja itse ainakin haluaisin välttää tällaisia ihmisiä.

Useimmat tuntuu tässä iässä pariutuvan platonisen kaveruuden kautta, niin että tavataan mukava ihminen jossain omassa elämässä kuten työ, harrastus, naapurusto tms. ja sitten vähitellen ihastutaan. Harva viitsii tinderöidä tai juosta baareissa erityisesti seuraa etsimässä. Moni sanookin suoraan, että se maailma on niin pinnallinen, ettei kiinnosta ollenkaan.

Itse löysin oman mieheni 44-vuotiaana ja myös vähän etsimättä. En mä aj

Olen ollut töissä RAHAN takia

Työ oli pienipalkkaista, työkaverit juntteja.

SINÄ oletat että jossain siistissä TOIMISTO työssä kAIKKI ihmiset säälipariutuu?

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Elämä on paljon enemmän kuin ulkonäkö.

Kannattaa silti katsoa välillä peiliin. 

Miksi????

Koska on kohteliasta näyttää ympäristölleen huolitellulta ja se tekee hyvää itselleenkin kun voi olla tyytyväinen omaan ulkonäköönsä, on sitten minkä ikäinen tahansa. 

Ulkonäköön voi olla tyytyväinen sitäkin kautta, että ei odota siltä mitään. Mä olen nainen, joka olin jo nuorena melkoisen ruma, ja silloin siitä kärsin. Vuosikymmenten varrella rumuus on sen kun lisääntynyt, mutta olen nyt viisikymppisenä erittäin tyytyväinen ulkonäkööni. Miksi? Koska mulla ei ole minkäänlaista halua olla muunlainen. 

Mä mietin tässä kerran sitä, että miten joku voi olla täysin ajattelematta omaa ulkonäköään? En tarkoita että pitäisi ajatella paljon, mutta ettei ajattele ollenkaan. Tunnen noin 50v naisen joka käyttää työssään (virkamiehenä) vanhoja, nukkaantuneita collegemateriaalista olevia lököhousuja ja niin ikään vanhoja, löysiä, nukkaantuneita paitoja joista on painatukset repeilleet ja värit haalistuneet. Hiukset on haaroittuneet ja ei-minkään malliset, saaneet kasvaa vapaasti, väri on harmaantunut. Meikkiä ei käytä koskaan. On todella vanhan, väsyneen näköinen, ja kulkee viraston käytävillä sen näköisenä kuin joku muu olisi tehdessään jotain purkuremonttia remppavaatteissa.

Hieman ylipainoinenkin on, mutta ei paljoa. Mutta siis, uudemmissa, vartalon mukaan valituissa vaatteissa, kasvojen mukaan leikatuissa hiuksissa olisi jo paljon nuorekkaampi ja nättikin, vaikka ei haluaisi meikata tai värjätä hiuksiaan. Hän ei tiettävästi ole masentunut tms, mutta häntä ei vaan selvästi huvita ajatella ulkonäköään.

Saatan minä itsekin olla töissä ns rennoissa vaatteissa, mutta asiakaspalvelussa kuten hänkin on, niin mielestäni pitää hieman katsoa peiliin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Elämä on paljon enemmän kuin ulkonäkö.

Kannattaa silti katsoa välillä peiliin. 

Miksi????

Koska on kohteliasta näyttää ympäristölleen huolitellulta ja se tekee hyvää itselleenkin kun voi olla tyytyväinen omaan ulkonäköönsä, on sitten minkä ikäinen tahansa. 

Juu, olen siisti henkilö. Erakko.

Luonnonkaunis olen, eipä oo tarvinnu päätä vaivata mokomalla aiheella.

Vierailija kirjoitti:

"VIisikymppisenä komeitä ovat ulkonäkökeskeiset miehet. Yleensä ovat myös niin paskiaisia, että eivät SAA sitä mukavaa fiksua naista, joten joutuvat ottamaan pelkän ulkonäön perusteella."

Tämä. Ei mitään hyvää sanottavaa useimmistä 50+ ulkonäkökeskeisistä, ovat useimmat henkisesti jotenkin niin pinnallisia, että en huolisi itse. Mutta no, löytyy niille sitten onneksi niitä toisia pinnallisia pareiksi. Siinäpä sitten voivat yhdessä stressata ryppyjään ja roikkumisiaan ja pelätä vieläkö olen kiihottava ja kelpaan, kun vanhenemisen merkit vääjäämättä etenee.

Onko komeus ja kauneus jotain rikoksia ihmiskuntaa kohtaan???

Vierailija kirjoitti:

Viisikymppisenä on ymmärtänyt, että ulkonäkö on katoavaista, turha pyristellä. Elämässä on mielenkiintoisempia asioita kuin ulkonäkö ja meikkaaminen.

Minun ulkonäköni ei ole vielä kadonnut?

Harmittaako?

Exkaunotar56v