Mies löi lasta. Mitä nyt?
Meillä on kaksi lasta, 1- ja 4-vuotiaat. Työ- ja elämäntilannesyistä olen melkein koko ajan yksin heidän kanssaan. Pienempi on todella huono nukkuja, joten olen jatkuvasti todella väsynyt. Ainoastaan viikonloppuisin ja joskus kun miehen työt alkavat myöhemmin saisin aamulla nukkua vähän. Aamutoimet eivät kuitenkaan näiltä kolmistaan suju, ja isomman lapsen osalta menee äkkiä itkuksi, jos pitäisi pukea ja syödä ilman minua.
Tänäänkin oli näin. Kohta kuulin että molemmat lapset huutavat ja mies huutaa. Sitten kuulin läiskäyksen ja kovaa lapsen itkua.
Menin tietysti paikalle ja lapsi kertoi isän lyöneen käteen. Mies sivuutti asian ja alkoi vain selittää, miten lapsi oli satuttanut pikkusiskoaan (tapahtuu kyllä valitettavasti välillä, mutta aikuisen vastuulla hoitaa tilanteet) ja miten hän vaan oli tullut väliin. Lopulta myönsi myös lyöneensä, mutta ei nähnyt asiassa ongelmaa. Lapsellisesti selitti nelivuotiaalle, että pyytää lapselta anteeksi jos tämäkin pyytää pikkusiskoltaan. (?!) Itse halasin lasta ja kerroin, että aikuinen ei koskaan saa lyödä lasta ja että se on laissakin kiellettyä.
Mies lähti töihin nyt ja isompi on päiväkodissa. Olen todella järkyttynyt. Meillä on perheväkivaltaa. Tämä on nyt se tienristeys, jossa punnitaan kaikki. En ikinä kuvitellut että näin kävisi, mutta viime aikoina olen pelännyt. Sanotaan, että jos lyö kerran, tulee toinen ja kolmaskin kerta, ja silloin kysytään että mitä tein nyt. Pahinta on tuo, että mies itse ei ollut tapahtuneesta moksiskaan.
Olen myös niin väsynyt. Tukiverkkoja ei ole. Ero? Lastensuojelulle kertominen? Poliisille kertominen? Neuvolassa ainakin kerron. Jos huoltajuusasioista sopiminen joskus eteen, niin onhan tämän näyttävä siellä tiedoissa. Toivoton olo.
Kommentit (353)
Vierailija kirjoitti:
Meillä mies pahoinpiteli 3v lapset. Tukisti lujaa ja paiskoi sohvaan. Asiasta nousi tutkinta isän itsensä soitettua lastensuojelun viranomaisille. Lapset kävivät oikeuspsykiatrisella ja isää kuultiin myös. Lopulta minulle kerrottiin, ettei isä saa mitään tuomiota, kun on perheitä, joissa väkivaltaa on ollut vuosia. Yksi kerta ei vielä kuulemma haittaa mitään...
Erottiin sitten myöhemmin lasten isän kanssa.
Olen kuullut tapauksista joissan isän tekemisiä katsotaan sormien läpi ja äidin tekemisiä tutkitaan suurennuslasilla. Sossu jopa painostaa äitiä palaamaan isän kanssa yhteen vaikka isä aiheuttaa holtittomuudellaan kaikenlaista ongelmaa. Näitä tarinoita on useampi.
Mitä se ero auttaa, kun et nytkään selviä. Menkää vuorotellen jonnekin kotoa tai toiseen huoneeseen, että saatte molemmat rauhoittua. Yhdessä olette koko ajan vihan pidossa. Molemmat väsyneitä.
Ja se peilautuu myös lapsiin mustasukkaisuuten taoisiaan kohtaan.
Ei ero ole mikään autuutta tuova asia ja noin pienet lapset. Sinulle pitää löytyä jokin kerho minne menet lasten kanssa päivällä. Koko päivän aikaa lasten kanssa. Kohta ovat jo niin isoja molemmat, että ihmettelet mihin aika on mennyt.
Väsymys menee ohi nukkumalla . Teille molemmille lepoa, mutta eri aikaan. Mies on kimpaantunut, kun tarvitsee myös lepoa, eikä koko ajan sinun väsymyksesi katsomista. Ajan myötä asiat helpottuvat.
Mihin lyönti kohdistui? Kasvoihin, käteen vai mihin? Pitkästä selostuksesta en sitä huomannut. Oliko kyseessä lyönti vai läpsäisy?
En mustavalkoisesti nimeäisi asiaa lyönniksi äänen perusteella.
"Aamutoimet eivät kuitenkaan näiltä kolmistaan suju, ja isomman lapsen osalta menee äkkiä itkuksi, jos pitäisi pukea ja syödä ilman minua." Mikä tämä aamutoimijuttu on? Menevätkö lapset hoitoon? Jos menevät, niin lapset voivat syödä siellä. Aamun sujuvuuden kannalta kannattaa kiinnittää huomio iltaan ja iltarauhoittumiseen. Kun illat rauhoitetaan yöunille annetaan paras mahdollisuus.
Tarvitsette apua ja mies teki väärin, mutta ehkä ei kannata mihinkään sanontaan nyt perustaa koko perheen elämän tulevaisuutta.
Ei ole valitettavasti mitenkään tavatonta, että jos on itse saanut ruumiillista kuritusta niin stressitilanteessa lasten kanssa voi noin käydä ilman, että se on tarkasti mietitty ratkaisu tilanteeseen. Miehen reagointi oli lapsellista, mutta hän mitä todennäköisimmin koki häpeää tilanteesta.
Suoraan sanottuna kädelle läpäisy on eri tason juttu kuin esimerkiksi tukkapölly. Siitä ei kuitenkaan ole välttämättä pitkä matka tähän!
Perheneuvolaan aika ja sitten miettimään ylipäätään elämää helpottavia ratkaisuja. Isompi osa-aikaiseen hoitoon, lastensuojelusta kotiapua, lapsia ylipäätään enemmän hoitoon jos tähän läheisiä löytyy.
Vierailija kirjoitti:
Mitä se ero auttaa, kun et nytkään selviä. Menkää vuorotellen jonnekin kotoa tai toiseen huoneeseen, että saatte molemmat rauhoittua. Yhdessä olette koko ajan vihan pidossa. Molemmat väsyneitä.
Ja se peilautuu myös lapsiin mustasukkaisuuten taoisiaan kohtaan.
Ei ero ole mikään autuutta tuova asia ja noin pienet lapset. Sinulle pitää löytyä jokin kerho minne menet lasten kanssa päivällä. Koko päivän aikaa lasten kanssa. Kohta ovat jo niin isoja molemmat, että ihmettelet mihin aika on mennyt.
Väsymys menee ohi nukkumalla . Teille molemmille lepoa, mutta eri aikaan. Mies on kimpaantunut, kun tarvitsee myös lepoa, eikä koko ajan sinun väsymyksesi katsomista. Ajan myötä asiat helpottuvat.
Miehellä isyys typistyy kertaruikkimiseen, jonka jälkeen saa aikaiseksi korkeintaan huudettua ja väkivaltailtua siittämilleen lapsille, koska nainen hoitaa lapset 100%:sti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuomitse teko, älä ihmistä.
Kukas sen teon tekikään? Ihminen vain joku irrallinen, epäinhimillinen "tekijä", jonka voisi tuomita ihmistekijän sijasta?
Suomi on tuomitseva maa, nyt kun on ollut oikeustapauksia. Sillä kuvitellaan asioiden paranevan. Selvittäkää iman huutamista asiat kotona. Kakarat ovat joskus sietämättömiä. Ehkä tässäkin pätee se, että menee kiukkunsa lanssa vaikka kävelemään, kun alkaa oikein suututtaa. Mikä ettei tottelematonta riehuvaa lasta voi ojentaa, jos mikän muu ei auta. Mutta kohtuus kaikessa.
Lapsetkin nuorista puhumattakaan tietävät oikeutensa ja käyttävät oikeuksiaan hyväkseen. Tässä äitikin meni lapsen oikeuksista puhumaan, vaikka ei tarkkaan tiennyt mistä oli kyse.
Lapset kiljuvat myös pienistäkin asioista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä mies pahoinpiteli 3v lapset. Tukisti lujaa ja paiskoi sohvaan. Asiasta nousi tutkinta isän itsensä soitettua lastensuojelun viranomaisille. Lapset kävivät oikeuspsykiatrisella ja isää kuultiin myös. Lopulta minulle kerrottiin, ettei isä saa mitään tuomiota, kun on perheitä, joissa väkivaltaa on ollut vuosia. Yksi kerta ei vielä kuulemma haittaa mitään...
Erottiin sitten myöhemmin lasten isän kanssa.
Olen kuullut tapauksista joissan isän tekemisiä katsotaan sormien läpi ja äidin tekemisiä tutkitaan suurennuslasilla. Sossu jopa painostaa äitiä palaamaan isän kanssa yhteen vaikka isä aiheuttaa holtittomuudellaan kaikenlaista ongelmaa. Näitä tarinoita on useampi.
Meillä tämä meni näin. Keskityttiin siihen mitä äidin pitäisi tehdä ja sivuutettiin isän tekemä väkivalta vähän sillä ajatuksella, että homma on hoidossa kun äiti kykenee paremmin vahtimaan isää. Toki siis tästä on jo aikaa, joten varmasti on mennyt asiat parempaan suuntaan.
Kannattaa miettiä jotain muita tapoja millä mies voisi rangaista lapsia. Voisiko esimerkiksi jäähypenkki tai arestinurkka toimia?
Pyysikö lapsi anteeksi? Vai jäikö tämä asia kokonaan käsittelemättä, kun halasit lasta, kun aikuinen teki väärin?
Vierailija kirjoitti:
Hei, olet selvästi järkyttynyt tilanteesta. Kuulostaa siltä, että pidät todella syvästi lapsen lyömistä vääränä. Takanasi on myös yleinen normi ja laki, jonka mukaan lasta ei saa kurittaa fyysisesti.
Minusta kuulostaa siltä, että järkytykseltäsi tilanne saa liian suuret mittasuhteet. Teet läpsäytyksestä risteyskohdan perheenne jatkolle.
Kannattaa keskustella miehen kanssa syyllistämättä. Hän teki väärin ja sinänsä on syyllinen, mutta tarkoitan, että syyllistävä ilmapiiri laittaa lukon keskustelun eteen. Siksi voisit kysyä mieheltä hyväntahtoisesti ja avoimesti, mitä hän tilanteesta ajatteli.
Kun olet kuunnellut häntä, voisit kysyä, onko hänen vaikea ymmärtää sitä, että tilanne järkytti sinua ja tuntui pahalta.
Todennäköisesti mieheltä puuttui keinot tilanteessa. Kasvattaminen ei ole helppoa. Hän saattaa tarvita tukea ja vinkkejä siihen, miten muutoin tilanteen voisi hoitaa. Se ei häntä auta,
Mies on aikuinen, joten hänen kuuluu ottaa vastuu tekemisistään. Sen lisäksi hän on myös vanhempi, jolla on vastuu lapsen oikeudesta elää turvallisessa ympäristössä.
Siis lapset on nyt hakattu verisesti henkihieveriin niinkö????????
Soitan sulle nyt taksin että pääset heti turvakotiin!!!
Myös poliisi paikalle ja heti!!!!!
Ja palokunta!!!
Olisiko hyvä, että armeijakin vielä???????
Lähetän myös erikoisjoukot sun HIRVEÄN HAKKAAJAMIEHEN PERÄÄN!!! Ja etsintäkuulutus!!!! Tein YLE:lle jo uutispyynnön ja kadulle viestiä hakkaajasta!!!!
Selviätkö sä enää??? Elääkö sun lapset enää??????
. . .
Jep jep. Jospa nyt ihan ensiksi rauhoittuisit. Aivan häpeällisen sairasta ylireagointia.
Vierailija kirjoitti:
Mitä se ero auttaa, kun et nytkään selviä. Menkää vuorotellen jonnekin kotoa tai toiseen huoneeseen, että saatte molemmat rauhoittua. Yhdessä olette koko ajan vihan pidossa. Molemmat väsyneitä.
Ja se peilautuu myös lapsiin mustasukkaisuuten taoisiaan kohtaan.
Ei ero ole mikään autuutta tuova asia ja noin pienet lapset. Sinulle pitää löytyä jokin kerho minne menet lasten kanssa päivällä. Koko päivän aikaa lasten kanssa. Kohta ovat jo niin isoja molemmat, että ihmettelet mihin aika on mennyt.
Väsymys menee ohi nukkumalla . Teille molemmille lepoa, mutta eri aikaan. Mies on kimpaantunut, kun tarvitsee myös lepoa, eikä koko ajan sinun väsymyksesi katsomista. Ajan myötä asiat helpottuvat.
Hohhoijaa. Mies teki jo suuren virheen, LÖI LASTA! Vaikka olisi kuinka väsynyt, niin mikään ei anna oikeutta tällaiselle toiminnalle ja eron paikka tuo olisi ainakin itselläni välittömästi. Meillä on 3 lasta ja joo, kyllä välillä väsyttää, v ituttaa, ärsyttää, raivostuttaa, MUTTA IKINÄ kumpikaan meistä ei kävisi lapsiin käsiksi. Ja todellakin annetaan toiselle omaa aikaa nukkua ja tehdä omia juttuja... Siitä ei tule mitään, että toinen on vaan sidottu kotiin eikä ole muuta elämää kuin koti ja vanhempana olo. Karu fakta.
Mitä nyt? No ensimmäinen lyönti lätkäisty ja kynnys vakavampaan jatkoväkivaltaan madaltuu, joten mitäpä luulet?
No nyt ollaan jo melkein käräoikeudessa. Kyllä kotona pystytään oman juristin , mies ja nainen , avulla ratkomaan asiat. Mutta kun lapsille ei saa mitään rajoja edes 4 vuotiaana, niin sitten pitää , ehdotettu, vanhempien erota.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä se ero auttaa, kun et nytkään selviä. Menkää vuorotellen jonnekin kotoa tai toiseen huoneeseen, että saatte molemmat rauhoittua. Yhdessä olette koko ajan vihan pidossa. Molemmat väsyneitä.
Ja se peilautuu myös lapsiin mustasukkaisuuten taoisiaan kohtaan.
Ei ero ole mikään autuutta tuova asia ja noin pienet lapset. Sinulle pitää löytyä jokin kerho minne menet lasten kanssa päivällä. Koko päivän aikaa lasten kanssa. Kohta ovat jo niin isoja molemmat, että ihmettelet mihin aika on mennyt.
Väsymys menee ohi nukkumalla . Teille molemmille lepoa, mutta eri aikaan. Mies on kimpaantunut, kun tarvitsee myös lepoa, eikä koko ajan sinun väsymyksesi katsomista. Ajan myötä asiat helpottuvat.
Hohhoijaa. Mies teki jo suuren virheen, LÖI LASTA! Vaikka olisi kuinka väsynyt, niin mikään ei anna oikeutta tällaiselle toiminnalle ja eron paikka tuo olisi ainakin itselläni välittömästi. Meillä on 3 lasta ja joo, kyllä välillä väsyttää, v ituttaa, ärsyttää, raivostuttaa, MUTTA IKINÄ kumpikaan meistä ei kävisi lapsiin käsiksi. Ja todellakin annetaan toiselle omaa aikaa nukkua ja tehdä omia juttuja... Siitä ei tule mitään, että toinen on vaan sidottu kotiin eikä ole muuta elämää kuin koti ja vanhempana olo. Karu fakta.
Suomessa vain viranomaisilla kuten poliisilla ja rajavartijoilla on oikeus käydä ihmisiin käsiksi. Sitä kutsutaan valtion väkivaltamonopoliksi.
Vierailija kirjoitti:
No nyt ollaan jo melkein käräoikeudessa. Kyllä kotona pystytään oman juristin , mies ja nainen , avulla ratkomaan asiat. Mutta kun lapsille ei saa mitään rajoja edes 4 vuotiaana, niin sitten pitää , ehdotettu, vanhempien erota.
Ei rajojen laitto tarkoita lyömistä senkin vajaaälyinen.
Tuollaista sotaa se on lasten kanssa kun ei ole pienestä pitäen opetettu että EI tarkoittaa EI ja kahden EI:n jälkeen tulee luunappi. Noin opettamalla lapsistasi ei tule k u sipäitä koulukiusaajia ja narkkeja.
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa miettiä jotain muita tapoja millä mies voisi rangaista lapsia. Voisiko esimerkiksi jäähypenkki tai arestinurkka toimia?
Ei rangaistuksia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä se ero auttaa, kun et nytkään selviä. Menkää vuorotellen jonnekin kotoa tai toiseen huoneeseen, että saatte molemmat rauhoittua. Yhdessä olette koko ajan vihan pidossa. Molemmat väsyneitä.
Ja se peilautuu myös lapsiin mustasukkaisuuten taoisiaan kohtaan.
Ei ero ole mikään autuutta tuova asia ja noin pienet lapset. Sinulle pitää löytyä jokin kerho minne menet lasten kanssa päivällä. Koko päivän aikaa lasten kanssa. Kohta ovat jo niin isoja molemmat, että ihmettelet mihin aika on mennyt.
Väsymys menee ohi nukkumalla . Teille molemmille lepoa, mutta eri aikaan. Mies on kimpaantunut, kun tarvitsee myös lepoa, eikä koko ajan sinun väsymyksesi katsomista. Ajan myötä asiat helpottuvat.
Hohhoijaa. Mies teki jo suuren virheen, LÖI LASTA! Vaikka olisi kuinka väsynyt, niin mikään ei anna oikeutta tä
Suomessa vain viranomaisilla kuten poliisilla ja rajavartijoilla on oikeus käydä ihmisiin käsiksi. Sitä kutsutaan valtion väkivaltamonopoliksi.
Jos 4v ei tottele niin pitääkö soittaa hätänumeroon?
Kukas sen teon tekikään? Ihminen vain joku irrallinen, epäinhimillinen "tekijä", jonka voisi tuomita ihmistekijän sijasta?