Nyt se tuli sitten minullekin eteen. 62m2 asunnosta 39m2. Joudun luopumaan monesta rakkaasta huonekalusta.

Vierailija kirjoitti:

39 neliötä ei ole liian pieni asunto. Se riittää yhdelle ja kahdellekin ihmiselle aivan mainiosti, jos he eivät ole naurettavan kiintyneitä tavaroihin.

Äitini muutti senioritaloon. Samalla luovuttiin mm. sohvakalustosta. Myöhemmin hän kertoi että kaikilla muilla mummoilla oli samankokoisissa asunnoissa kaikki rakkaat huonekalut tallella, jolloin kodit olivat kuin museoita: hankalasti siivottavia ja vaarallisiakin, kun siellä ei mahtunut liikkumaan rollaattorilla. Mutta kun kaikki vanha paska piti saada mukaan.

Vanha paska? Noissa steriileissä kylmissä laitoksissa ne vanhuksen omat huonekalut, valokuvat, esineet tuovat edes hiukan lämpöä, turvaa, muistoja ja kodikkuutta palveluasumiseen. Ihanne tietysti siivouksen kannalta, ettei huoneessa ole kuin laitossänky. Mutta herran tähden, inhimillisyyttä ja ymmärrystä nyt vähän. Tämän päivän minimalistit kenties ovat vanhuksinakin minimalisteja, mutta kyllä minä ainakin haluan vanhuksena ympärilleni tuttuja asioita, esineitä, valokuvia, kirjoja, jonkun rakkaan 3huonekalun, asuin sitten missä asuin.

Vierailija kirjoitti:

Turhasta tavarasta luopuminen vapauttaa!! T. Been there, done that

Turhista kyllä mutta arvokkaat perintötavarat joilla on jo retroarvoakin vähintään ja tulevaisuuden antiikkia niistä joistakin nykyisistäkin tulee. Aikanaan. säilytä historiaa ja kulttuuria on yksi mottoni.

suomessa tuhotaan kaikki ja kierrätyskeskukseen.

No nyt se tuli minunkin eteen joudun luopumaan 53 neliön asunnosta, kun enään tavaroineni mahdu näin pieneen, joten ostin 200 neliöisen omakotitalon.

Vierailija kirjoitti:

Edes kehoaan ihminen ei omista, niin miten jotain tavaroita sitten? Luopuminen vapauttaa.

Aika erikoista kun raskaana olevat naiset kuulemma omistaa sen sikiön. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi pitää asua keskustassa jos on eläkkeellä. Olisiko kauempana ollut halvempia asuntoja tai ihan toisella paikkakunnalla. Jos et tule enää ikinä käymään töissä niin ei se asuinpaikka ole kiveen hakattu.

 

Jos Ap asuu mieluummin pienemmässä asunnosssa keskustassa kuin syrjemmällä vähän isommassa, niin vattuako se kenellekään kuuluu!!

Oletkohan nyt rähjäämässä oikeassa aiheessa? Tässä nimittäin Ap:n ongelma oli, että hän joutuu muuttamaan pienempään ja siksi luopumaan rakkaista huonekaluista.  

Mä asun 92 neliön asunnossa yksin. Olen  työkyvyttömyyseläkkeellä ja saan eläkkeensaajan asumistukea. Maksan vuokraa 700, joka huomioidaan kokonaisuudessaan asumistuessa, mutta ei toimeentulotuessa, jos sellaista joskus satun tarvitsemaan. Muuttaisin heti pienempään, ellei isälleni jäisi tätä kämppää käsiin. Täällä ei saa edes vuokrattua asuntoa, puhumattakaan myymisestä. Mulle riittäisi yksiö, mutta mulla ei olekaan mitään rakkaita huonekaluja, on vain huonekaluja.

Mut joku kirjoitti, että täältä ei mitään saa mukaansa. Eipä saa, ei ja siksi haluaisin nauttia elämästä nyt ja varmaan aloittajakin huonekaluistaan.

Jotenkin huvittavaa, että täällä jotkut ilmeisen nuoret ja kodin ulkopuolella aktiiviset ihmiset saarnaa eläkeläiselle, miten tilaa tai materiaa ei tarvita. 

Joo, en mäkään tarvinnut kuin sen mun 17 neliön itsariyksiön opiskelijana. Kotona kävin lähinnä nukkumassa, muuten olin kaikkialla muualla, mitäpä sillä tilalla. Sitten perhe-elämässä sitä tarvi vähän enemmän tilaa, mutta sittenkin liikaa olisi tuntunut vain tarpeettomilta lisäneliöiltä siivottavaksi, ja myös tavaran suhteen oli helpompi pitää järjestys ja siisteys jos sitä ei ole liikaa. En nyt minimalisti ollut, mutta vähän siihen suuntaan. Meillä ei myös ollut esim. televisiota vuosikausiin, kun ajateltiin että muu tekeminen on lapsillekin kehittävämpää.

Mutta asiat muuttuu eläkeläisenä ja jos kunto jo rajoittaa menemisiä. Ja tulee iän myötä lisää rajoittamaan, moni vanhushan on lopussa täysin kodin vankina, kotihoito vaan käy kääntymässä välillä. Kun käytännössä on aina kotona, ja kaikki virikkeet on täällä, niin yhtäkkiä sillä tilalla, ja myös kaikella materialla mitä kotona on, on paljon suurempi merkitys kuin ennen. Esim. televisio on nykyään minulle aivan supertärkeä. Samoin koriste-esineet ja muu esteettinen joka tekee tilasta viehättävän ja harmonisen.

Täällä moni sanoo että ei sitä materiaa saa mukaansa. No ei saa joo, mutta se ei olekaan se juttu, vaan se miten saa sen ajan kun on vielä elossa mukavasti kulumaan, vaikka kunto ehkä estäisi ulkoilut ja menemiset kodin ulkopuolelle. Kyllä minusta olisi surullista joutua asumaan tässä tilanteessa 39 neliön asunnossa ja luopumaan suuresta osasta tavaroita. (Asun 75 neliön asunnossa, johon muutin kun jäin leskeksi ja en pystynyt terveydentilan takia enää omakotitalosta ja puutarhasta huolehtimaan)

Millainen ihminen kiintyy tavaraa? Äärimaterialisti. Pystymättä edes selittämään miksi. Pelkkä perustelu rakkaista vanhoista perintöhuonekaluista ei riitä.

Vierailija kirjoitti:

Millainen ihminen kiintyy tavaraa? Äärimaterialisti. Pystymättä edes selittämään miksi. Pelkkä perustelu rakkaista vanhoista perintöhuonekaluista ei riitä.

Sinulle siis riittää viihtyisään asumiseen pelkkä patja lattialla ja seinät? No valtaosalle ei riitä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ikääntyneenä unohtaa  nopeasti. Jos luopuu jostain rakkaasta möhköhuonekalusta, niin kyllä se unohtuu aika pian. Voihan siitä ottaa valokuvan ja kehystää seinälle.

Montaa asiaa kadun, mutta en sitä, että luovuin kulmasohvasta, ja ostin hyvät recliner-tuolit ja pari pientä nojatuolia vieraille sohvamöhkön tilalle. Se jo visuaalisesti peitti suuren osan suhteellisen isosta huoneesta.

En oo ikinä ymmärtänyt näitä kulmasohvia. Vie kauhean tilan ja miten siinä edes istutaan siinä "jatko-osassa"?  Jalat suorina ?

Vähemmän tilaa se vie kuin kolmen hengen sohva ja kaksi lepotuolia. Sotketko sinä nyt nuo divaanisohviiin?

Me asuttiin miehen kans kaksistaan 34 neliön kämpässä, mutta onneksi vain putkiremontin ajan. Yhdelle tuon kokoinen kämppä on täysin sopiva, kahdelle ahdas. Pohjapiirros oli hyvä siinä kämpässä. Kunnon eteinenkin oli, ja pieni keittiö johon mahtui pikkuruinen pöytä, tai pikemminkin syvennys se oli. Makuuhuone oli erotettu liukuovella. Sauna oli ja isohko kylppäri. Kiva kompakti kokonaisuus.

Vierailija kirjoitti:

Tunnen aika monta yli 6-kymppistä, jotka ovat töissä. 7-kymmpinenkin voi tehdä vielä töitä. Laiskuus ei ole tekosyy.

Ei ole kyse siitä ketä tunnet vaan asnnoista.  eläkkeellä olo ei ole laiskuutta vaan ansaittua.

Vierailija kirjoitti:

Siivouskin helpottuu kun on vähemmän neliöitä.

isommassa asunnossa on helpompi pitää paikat järjestyksesssä kun on enemmän säilytystilaa. Pienessä asunnossa joutuu pyyhkimään pölyjä paljon useammin kuin isommassa. Jotenkin ne  tiivistyvät ja kertyvät pinnoille hetkessä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi pitää asua keskustassa jos on eläkkeellä. Olisiko kauempana ollut halvempia asuntoja tai ihan toisella paikkakunnalla. Jos et tule enää ikinä käymään töissä niin ei se asuinpaikka ole kiveen hakattu.

 

Jos Ap asuu mieluummin pienemmässä asunnosssa keskustassa kuin syrjemmällä vähän isommassa, niin vattuako se kenellekään kuuluu!!

Oletkohan nyt rähjäämässä oikeassa aiheessa? Tässä nimittäin Ap:n ongelma oli, että hän joutuu muuttamaan pienempään ja siksi luopumaan rakkaista huonekaluista.  

Aivan, se on hänen ongelmansa, ja hän on sen ongelman priorisoinut jonkun muun asunnon ominaisuuden sijaan. Hän asuu mieluummin keskustassa ahtaammin kuin jossain muualla väljemmin. On äärimmäisen epätodennäköistä, että hänen kotipaikkakunnallaan olisi ollut vain yksi asunto, jota saattoi edes harkita. Hän on joutunut tekemään valinnan ja valinnut parhaan tai siedettävimmän hänelle sopivimman asunnon.  En moiti häntä lainkaan, että häntä harmittaa, että joutuu luopumaan joistain tavaroistaan niin kuin valtaosa täällä, jotka keskittyvät moralisoimaan ja haukkumaan. Jos harmittaa niin harmittaa, tunteet ovat tunteita. Kaikkea hyvää toivon hänelle jatkossa, jos hän nyt on oikea ihminen, eihän häntä ole aloituksen jälkeen näkynyt, ties vaikka olisi joku joka nostaa palkkaa Sanomilta jotain ties mitä juttua varten. Varmaan hauskaa seurata kuinka ihmiset syöksyvät kuin herhiläiset  aloittajan kimppuun, ja alkavat kinastella keskenään.

Ongelma siis, että pitää olla mukava koti, koska ei liiku missään, vaan on kotona kaiken aikaa, ja kodin pitää siksi olla iso ja viihtyisä. Jos kerta ei liiku missään, niin sittenhän voisi asua väljästi jossain maaseudulla, eikö?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi pitää asua keskustassa jos on eläkkeellä. Olisiko kauempana ollut halvempia asuntoja tai ihan toisella paikkakunnalla. Jos et tule enää ikinä käymään töissä niin ei se asuinpaikka ole kiveen hakattu.

 

Jos Ap asuu mieluummin pienemmässä asunnosssa keskustassa kuin syrjemmällä vähän isommassa, niin vattuako se kenellekään kuuluu!!

Oletkohan nyt rähjäämässä oikeassa aiheessa? Tässä nimittäin Ap:n ongelma oli, että hän joutuu muuttamaan pienempään ja siksi luopumaan rakkaista huonekaluista.  

Aivan, se on hänen ongelmansa, ja hän on sen ongelman priorisoinut jonkun muun asunnon ominaisuuden sijaan. Hän asuu mieluummin keskustassa ahtaammin kuin jossain muualla väljemmin. On äärim

Ap voi olla "oikea ihminen" tai tosiaan Sanoma Median keskustelunvauhdittaja, joka tietää, millä ketjut saadaan pitkiksi ja palsta näyttämään suositulta. Ihan sama heille, rähisevätkö täällä trollit vai jotkut muut.

Vierailija kirjoitti:

Asumistukeen ei enää nykyään vaikuta neliömäärä kuten ennen, vaan vuokran suuruus. Eli on oma valinta, asuuko huonommalla sijainnilla isossa asunnossa vai keskustassa pienemmässä. Ap on itse valinnut kaikista kalleimman sijainnin, joten ei luulisi olevan järkeä valittaa omasta päätöksestään.

PS. Minä asuin pienessä kaksiossa lapseni kanssa, nukuin olohuoneessa vuodesohvalla. Oikein hyvin mahduttiin, mutta maksoinkin kaiken itse ilman mitään asumistukia. Tuilla elävät vaikuttavat asuvan paljon leveämmin kuin työssäkäyvåt.

4 hengen perheitä asuu vuokrakaksioissa. 

Vierailija kirjoitti:

Tuosta noin vuonna 1990 valmistuneesta rivarista pätkä

https://asunnot.oikotie.fi/vuokra-asunnot/kauhajoki/22601548

3 huonetta ja oma sauna, ainoastaan 320/kk. 

Luulisi olevan varaa kenellä tahansa.

Halpuuteen on 2 syytä: Sähkölämmitys ja alueen puutteelliset palvelut, eli oma auto pitää olla.

Vierailija kirjoitti:

Siivouskin helpottuu kun on vähemmän neliöitä.

Se vähän riippuu. Jos on tilavampi asunto ja säilytystilaa/tavarat väljemmin eikä esim sängyn alla ja joka paikka täynnä jotain mitä pitää siirtää ennen kuin pääsee imuroimaan/pyyhkimään pölyjä niin ei kyllä siellä pikkuasunnossa helpotu vaan päin vastoin. Kaikesta ei voi luopua.

Vierailija kirjoitti:

Mä alotin asumisen 38 neliön yksiössä. Nyt 80 neliöö mut ei vieläkään sohvaa. Mihin sitä tarvitaan?

Mä alotin 25 neliön yksiössä, nyt 90 neliön oma talo ja iso tontti piharakennuksineen. Aina on ollut sohva, se on oikein mukava tuolien lisäksi kun käy porukkaa kylässä ja siinä on mukava pötkötellä ja lukea/katsella ikkunasta ja haaveilla/televisiota katsellen.